Painonnostokoulussa.

Siitä on noin viitisentoista vuotta kun olen viimeksi käynyt koulua. Eilen pakkasin repun, heilutin kotiväelle ja lähdin jännittyneenä kohti uutta opinahjoani. Oli eka koulupäivä aikuisten painonnostokoulussa.

Kaikki blogiani vähänkin enemmän lukeneet tietävät että rakastan painonnostoa. Olen nähnyt tuhansia tempauksia ja työntöjä niin telkkarin välityksellä isoissa arvokisoissa kuin paikanpäällä kotimaisissa kilpailuissa. Mulla on ollut jo pitkään mielessä aloittaa painonnostoharjoittelu ja nyt oli sopiva hetki mennä paikallisen painonnostoseuran harjoituksiin mukaan.

Painonnostokoulun eka kerta keräsi 15-20 henkeä. Noin puolet taisi olla crossfit-harrastajia, me loput olimme sitten sekalaisempi joukko eri-ikäisiä miehiä ja naisia. Osalle oli tosiaan painonnostoliikkeet tuttuja crossfitin kautta, osalla oli salitaustaa, osalla ei ollut mitään kokemusta tämän tyyppisestä lajista.

Ensin otettiin lämpöä kepin kanssa, liikkeet oli kyllä heti alusta asti ehtaa painonnostoa. Tempauksia pohjenousulla, valakyykkyjä, pystypunnerrusta niskan takaa.

Porukka jaettiin pienryhmiin, 2-4 henkeä. Naisten ryhmille 15 kilon tangot, miesten 20 kilon tangot. Olin koko treenin saman crossfit-taustaisen kaverin kanssa kahdestaan joten ehdittiin vetää toistoja todella paljon. Ensin tehtiin tempausta parikymmentä minuuttia. Tempaus + valakyykky x 3, sitten teki kaveri ja taas itse kiinni tankoon. Tämän jälkeen tehtiin rinnallevetoa ja työntöä vartin verran, kolmosia muistaakseni ja lopussa vielä vartin verran etukyykkyjä viiden sarjoina.

Harjoituksessa oli yksi varsinainen valmentaja mutta samassa salissa harjoitteli joukko seuran nostajia jotka oman treeninsä ohessa koko ajan ohjasivat myös meitä. Hyvä ratkaisu, itse ainakin sain koko ajan neuvoja ja ohjeita. Tunsin tekeväni suunnilleen kaiken väärin.. Jalkaterien asento, jalkojen leveys, polvien asento, epäkkäät, kyynerpäät, olkapäät, selkä, pään asento.. :-D Tavallisesta salitaustasta ei todellakaan ollut juuri mitään hyötyä.

Aivan tolkuttoman teknisiä ja haastavia liikkeitä. Olin aina ollut epäluuloinen selän asentoni suhteen ja olenkin todella tyytyväinen etten ole koskaan tehnyt salilla ominpäin raskaita voimaliikkeitä, voisi olla selkä jo entinen. Selkä ei pysynyt millään suorana vaan lähti koko ajan pyöristymään. Etukyykkyjen jälkeen ja niiden aikana tuli valtavasti neuvoja ja ohjeita mutta selästä ei puhuttu mitään. Laskin tangon maahan ja kysyin että mites nyt se selkä? Oli kuulemma aika hyvä! Huh huh :D Edes joku asia meni vähän oikeaan suuntaan.

Tunti oli kulunut mutta porukka ei meinannut saada tarpeekseen joten valmentajan johdolla tehtiin vielä 2x 15 sarjat istumaannousuja ja kaksi minuutin lankkupitoa puolen minuutin palautuksella.

Hikoan yleensä todella vähän, saatan tulla puolentoista tunnin juoksulenkiltä lähes kuivin kamoin. Nyt hiki valui melkein koko tunnin vuolaana vaikka periaatteessa homma ei ollutkaan raskasta. Toistoja tuli kuitenkin kymmeniä ja taas kymmeniä ja kun yritti keskittyä miljoonaan uuteen asiaan samaan aikaan niin sekin taisi pistää hikoiluttamaan.

Jäinkö koukkuun? Ehdottomasti. Ellen olisi näin kärsivällinen niin voi olla etten jaksaisi yrittää uudestaan ja uudestaan. Mutta tämänkään lajin suhteen mulla ei ole kiire mihinkään. Jos se vaatii pari vuotta harjoittelua että saan nostot napsumaan kohdalleen niin sitten vaatii. Isot painot eivät ole hakusessa pitkään aikaan, haen tekniikkaa, liikeratojen hallintaa ja kehon tuntemusta. Painonnosto tulee tukemaan älyttömän paljon myös juoksuharjoittelua.

Olisi ollut varmaan aika masentava kokemus jos vuosien lajirakkauden jälkeen käytännön kokemus olisi jäänyt valjuksi. Ilmapiiri oli kuitenkin niin tsemppaava ja kannustava ja ohjaus pätevää että odotan jatkoa innolla. Joku näistä pidempään harrastaneista kavereista kyseli treenin jälkeen pukuhuoneessa montako kertaa olen käynyt. Kun sanoin että tämä oli eka kerta niin hän kehui miten hyvin se siihen nähden meni. Taisi olla pelkkä kohteliaisuus mutta tällaisilla pienillä jutuilla ja uusien harrastajien huomioonottamisella lajiyhteisöstä ja seurasta tulee helpommin itselle tärkeä.

Suurimman osan vuodesta, satoja ja taas satoja tunteja juoksen yksin keskellä metsää tai treenaan salilla yksin. Tottakai salilla tulee moikkailtua ja vaihdettua kuulumisia tuttujen kanssa mutta lopulta sekin on mulle paikka jossa olen tiukasti latautuneena ja keskityn omaan tekemiseen enkä muihin ihmisiin. Painonnostosta tulee jatkossa tärkeä osa harjoitteluani myös tämän takia. En ole aina vain pelkkä yksinpuurtaja vaan osa seuraa jossa saa koko ajan tukea ja tsemppausta treenaamiseen.