Eilen oli toiset painonnostotreenit. Porukkaa oli kuin pipoa, parikymmentä henkeä, mutta tilaa ja tankoja oli riittävästi. Ja mikä tärkeintä, valmentajia ja ohjaajia riitti hyvin katsomaan jokaisen treenaajan nostot läpi.
Alkulämpät taas tekemällä painonnostoliikkeitä kepillä, sen jälkeen lyhyen briiffauksen jälkeen tankoihin kiinni. Ohjelmassa oli rinnallevetoa ja ylöstyöntöä saksauksella, tempausta riipusta ja tempausvetoja. Lopuksi hyvät venyttelyt.
Fyysisesti treeni ei ole mulle kovinkaan raskasta mutta henkisesti se on sitä. Todella raastavaa. Selän asento on edelleen täysin hukassa ja veto lähtee koko ajan raakana pelkästään käsivoimalla. Oikea painopiste, linja ja suora selkä löytyi hetkittäin mutta nopeasti se taas katosi. Joko kesken vedon tai viimeistään ennen seuraavaa toistoa.
Ehkä tää hankaluus johtuu siitä etten ole koskaan harrastanut mitään missä olisi pitänyt hakea jotain kehon oikeaa asentoa. Tää on kaikki aika uutta. Tuntuu vaan hemmetin urpolta etten osaa laittaa omia olkapäitäni tai jalkateriä oikein.
En päästänyt itseäni turhautumaan vaikka se olisi ollut helppoa. Jos antaa hetkenkin negatiivisten fiilisten ja luovutusmentaliteelin hiipiä pään sisään niin se on sitten siinä. Päätin että mennään treeni kerrallaan enkä ala vertailemaan kehittyykö touhu johonkin suuntaan. Mieli mustenisi jos homma jatkuu samanlaisena viikosta toiseen ja tulee sellainen fiilis ettei edistystä tapahdu ollenkaan. Treenaan painonnostoa säännöllisesti (käytännössä kerran viikossa) nyt vähintään vuoden ja katotaan sitten missä mennään. Valmentajat on mun kanssa niin kannustavia ja kärsivällisiä että en edes pystyisi ajattelemaan muulla tavoin.
Olin jo ekan kerran jälkeen valmis unohtamaan koko tangon ja hakemaan liikeratoja vaikka pelkällä kepillä. Vuosi treeniä kepillä, toka vuosi pelkällä tangolla, sitten jotkut pikkiriikkiset kiekot päihin :D Oikeasti valmentajat olivat pikemminkin sitä mieltä että heti vaan painoa tankoon sen verran ettei pääse vetämään niin helposti pelkällä voimalla vaan joutuu hakemaan tekniikan kautta. Näinhän se on. Asiat ei ole niin yksinkertaisia, liian kevytkään paino ei ole hyvä asia.
Eräs kaverini on taiji-ohjaaja. Kokeilin lajia vuosi sitten käymällä kolme tuntia kestäneessä tutustumisharjoituksessa. Yang-tyylissä, jota kokeilimme, pyritään opettelemaan 116 asennon sarja joka muodostetaan 367 kehon liikkeellä. Tietyssä millimetrin tarkassa järjestyksessä ja harmoniassa. Kolmen tunnin aikana meille opetettiin silloin 6 asentoa eli 14 liikettä. Luulin että se on ihan hullun hankalaa kehonhallintaa ja pilkunviilausta mutta nyt tiedän että painonnostoon verrattuna se olikin ihan lasten leikkiä :D
Ihmettelin aina aiemmin miksei juuri kukaan kuntosalilla tee painonnostoliikkeitä. Voimanostoa - maastavetoa, takakyykkyä, penkkipunnerrusta - niitä tekee kaikki. Tai eristäviä liikkeitä. Niitä olen tehnyt minäkin. Nyt tiedän sen syyn. Meidän salilla treenaavien sm-liiga-kiekkoilijoiden ja muiden huippu-urhelijoiden rinnallevedoilla ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa mitä me painonnostokoulussa olemme harjoitelleet.
Painonnosto on nyt trendikästä crossfitin suosion myötä mutta tavallisilla crossfit-tunneilla painonnostoliikkeisiin saadaan vain lyhyitä pintaraapaisuja. Onneksi monilla cf-saleilla on erilliset painonnoston harjoitusryhmänsä ja moni sali tekee yhteistyötä painonnostoseurojen ja -valmentajien kanssa. Meidänkin painonnostokoulussa lähes puolet treenaajista taitaa olla crossfittaajia.
Harva hyvä juttu tulee helpolla, on se sitten maratonin juokseminen tai painonnostoliikkeiden oppiminen. Pitkä tie joka vaatii paljon malttia ja sisua. Se on siis just sitä mistä nautin ja jota eniten janoan. Omien heikkouksien haastamista ja pään puskemista seinään niin kauan että se seinä murtuu siitä edestä. Sillä saanko mä ekana tempauksen ja työnnön kasaan vai juoksenko sata kilometriä ei ole mitään väliä. Molemmat onnistuu kun olen siihen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti