Kylläpäs aika menee nopeasti, justhan kirjoitin kesäkuun treeneistä. Eikä toukokuun harjoitustilastoistakaan niin pitkää ole. Mitä enemmän tekee ja touhuaa niin sitä nopeammin ehkä se aikakin kuluu? En silti ajatellut passivoitua jotta saisi hidastettua ajankulua.
Jonkun mielestä nämä treenitilastot ovat varmaan täynnä hehkutusta ja superlatiiveja mutta minkäs sille voi kun kulkee aika hyvin ja energiaa piisaa. Muistan kyllä keväällä valitelleeni vähäisiä juoksukilometrejä mutta siihenkin suhtauduin aika rauhallisesti koska tiesin että tahti kiihtyy.
Ja niinhän se kiihtyikin! Viimeksi hehkutin vuoden parasta juoksukuukautta kun kesäkuussa kipitin ekaa kertaa satkun, lopulta kilsoja kertyi 104. Heinäkuussa pistin kunnolla ryskymään ja kilometrejä kertyi... 130! Huh huh. Se oli jo lähellä täydellisyyttä mitä tällä kunnolla ja näillä aikatauluilla pystyy. Heinäkuu oli toiseksi paras juoksukuukauteni koskaan, viime syksynä maratonista sisuuntuneena painelin lokakuussa 154 kilometriä.
Suurin osa lenkeistä on ollut keskipitkiä pk-lenkkejä, eilen juoksin pitkästä aikaa mulle harvinaisen reilun 7 kilometrin vauhtilenkin. Se oli samalla viimeistelylenkki ja valmistelua.. mutta mihin? Siitä enemmän seuraavassa jaksossa - tai siis jossain bloggauksessa kenties ensi viikolla :)
Kilometrejä on nyt tänä vuonna kasassa 565 joten puoliväli 1100 kilometrin tavoitteesta on ohitettu. Ekaan puolikkaaseen kului 206 päivää, loppumatka pitää siis ehtiä juoksemaan 159 päivässä. Pyöritellään nyt tilastoja vielä sen verran että millainen tahti matkan varrella on ollut:
0-100 kilometriä, keskimäärin 1.96km/päivä
0-200 kilometriä, keskimäärin 1.92km/päivä
0-300 kilometriä, keskimäärin 2.13km/päivä
0-400 kilometriä, keskimäärin 2.4km/päivä
0-500 kilometriä, keskimäärin 2.53km/päivä
0-550 kilometriä, keskimäärin 2.67km/päivä
1100 kilometriä 365 päivässä tarkoittaa lähes tarkalleen 3 kilometriä päivässä joten vielä pitää vähän kiristää. Satasen kuukausia kun nakuttelee loppuvuoden niin tavoite kyllä täyttyy.
Kaiken kaikkiaan harjoituspäiviä oli heinäkuussa 20, tosi hyvä määrä. Treenin ja levon suhde 2:1 osui ihan nappiin. Juoksupäiviä oli 11 ja salitreenejä 9. Voimaharjoittelu on aikalailla maksimissa, toukokuussa saliharjoituksia oli 7 ja kesäkuussa 8. Yhdeksän on täydellinen määrä nyt kun isommat panokset on ladattu juoksupoluille.
Sama fiilis kuin viime kuussa, voimaa on taas enemmän mutta vaaka näyttää samoja tai jopa alempia lukemia kuin aiemmin. Ehkä keskityn siihen raudan painoon, en omaani. Ei kannata etsiä suurennuslasilla negatiivisiä asioita silloin kun 95% tekemisistä sujuu. Koko palkalla rahkaa, pihvejä ja pähkinöitä! Pastaa unohtamatta.
Hurahdin urheiluun, lähinnä penkkiurheiluun, pikkunappulana. Viime päivinä Yle on vienyt mut lapsuuden vuosiin kun TV1 on näyttänyt tunnin koosteita vanhoista yleisurheilun MM-kisoista. Meidän tiemme on sidottu yhteen, ensimmäiset yleisurheilun maailman mestaruudet kun ratkottiin Helsingissä samana vuonna kuin minä synnyin.
Eilen vuorossa oli kooste Tokion 1991 kisoista. Ne on mun varhaisimpia selkeitä urheilumuistoja. Olin 8-vuotias. Carl Lewis juoksi satasella huikean 9.86, uuden maailmanennätyksen. Lewis oli oman aikansa Usain Bolt, tosin vielä suurempi. Pikajuoksun lisäksi Carl kun dominoi myös pituushyppyä. Suomalaisena se suurin juttu noissa kisoissa oli kuitenkin Kimmo Kinnusen 90.82 metrin keihäskaari joka toi kultaa, Räty oli kakkonen 88-metrisellä. Rautaista meininkiä! 1992 olikin jo olympialaisten vuoro, ne oli ekat olympialaiset jotka muistan. Mulla oli ala-asteen liikuntatunneilla meleerattu harmaa BARCELONA 1992-t-paita. Ehkä merkityksetöntä jonkun mielestä mutta mulla on vakaa ajatus että vaikka silloin mun urheilut tarkoitti eliittikisojen leikkimistä omassa pihassa enkä ollut kummemmin liikunnallinen lapsi niin silloin kylvettiin siemen joka itää näissä tämän päivän treeneissä. Silloin alettiin rakentamaan olympiasoihtua joka tosin sytytettiin vasta nyt, kolmekymppisenä. Sitä tulta ei tosin sammuteta kolmen viikon jälkeen vaan liekkeihin kaadetaan bensaa joka päivä!!
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
maanantai 29. heinäkuuta 2013
CrossFitin parhaat ratkottu ja testissä Queenax.
Crossfitin superviikko, eli Crossfit Gamesit, päättyivät viime yönä Suomen aikaa ja jälleen on selvillä ketkä ovat maailman kovimmat äijät ja mimmit.
Ei tullut yllätyksiä tänäkään vuonna.
Rich Froning voitti Openin, Regionalsin ja Gamesit. Kolmannen kerran peräkkäin. Tätä kovempaa jätkää ei ole olemassa.
Molempien voitto oli lopulta täysin ylivoimainen. Rich aloitti kehnosti, uinti/muscle-up-lajissa keskiviikkona hän oli vasta 30. mutta sen jälkeen jälki oli tasaisen tappavaa johon kukaan ei pystynyt vastaamaan. Vuoden 2008 mestari Jason Khalipa oli pitkään kärjessä mutta ei lopulta pystynyt yhtä tasaisiin suorituksiin. Kärkikaksikko oli täysin omassa kastissaan koko viikon. Rich voitti kolme viimeistä lajia, Jason toisen, kolmannen ja neljännen. Seitsemänneksi sijoittunut Josh Bridges oli näiden lisäksi ainoa joka pystyi kolmeen lajivoittoon. Lajivoitotkaan eivät tuo silti huippusijoituksia jos parissa lajissa jää lähelle häntäpäätä kuten Bridges.
Annie Thorisdottirin loukkaannuttua keväällä oli jo selvää että tästä vuodesta taitaa tulla naisten sarjassa yhden britin näytös. Ja niin tosiaan kävi. Alkuvuoden Openissa Briggs oli Euroopan paras neljässä lajissa viidestä. Tanskan Regionalseissa lajisijoitukset eivät paljon heikentyneet: 1. - 3. - 1. - 1. - 3. - 3. - 1.
Crossfit on amerikkalaisten vahva laji mutta Euroopan naiset ovat hallinneet kisoja nyt vuodesta 2011. Briggs oli siis täysin ylivoimainen mutta muista sijoituksista ja isoista rahapalkinnoista käytiin kovaa taistelua. Lopulta Lindsey Valenzuela, entinen lentopalloilija, otti hopeaa ja tiukan pistelaskun jälkeen gamesien kestomenestyjä Valeri Voboril pronssia. Alessandra Pichelli sai yhtä paljon pisteitä kuin hän mutta Voboril keräsi parempia lajisijoituksia. Seurasin myös tarkasti purjehduksessa olympiakultaa Pekingissä voittanutta Anna Tunnicliffeä mutta hän hiipui upean alun jälkeen lopulta sijalle 9.
Briggs ja Froning saivat voitoistaan 275 000 dollaria, myös kaikille lajivoittoja ottaneille sekä TOP10 sijoittuneille jaettiin ns. hyvät massit.
Lajit olivat hienoja, mun mielestä parempia kuin viime vuonna. Keskiviikon mahtavat avauslajit, taakkajuoksu, yhdistelmä thrustereita ja köysikiipeilyä niin ettei jalkoja saanut käyttää, juoksun ja valakyykkyjen yhdistelmä, kaikkien aikojen ensimmäisen Games-lajin uusinta vuodelta 2007.. Ja tietysti finaalit eli Cinco 1 ja Cinco 2!
Cinco1 sisälsi maastavetoja, yhden jalan pistoolikyykkyjä lisäpainoilla ja 25 metrin käsillä kävelyn! Cinco 2 oli yhdistelmä muscle-uppeja, käsiseisontapunnerruksia niin että kädet olivat korokkeiden päällä ja 28 metriä askelvalakyykkyjä! Ihan hullua eli siis mahtavaa. Juuri tällaista innovatiivisuutta näiltä kisoilta sopii odottaakin. Jotenkin taisin ennustaa nuo askelvalakyykyt, tein niitä nimittäin perjantaina pitkästä aikaa. Valakyykky on mielestäni hienoin ja kokonaisvaltaisin tapa kyykätä ja askelvalakyykky on ehdottomasti askelkyykkyjen kuningas.
Aronpään Mikko oli ensimmäinen eurooppalaismies joka on mukana kolmatta kertaa peräkkäin. 2011 sijoitus oli 34. ja viime vuonna 32. Mikon päätavoite oli parantaa jälleen sijoitusta mutta haaveissa oli päästä kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Alku oli hyvä, keskiviikon jälkeen Aronpää oli 16. ja perjantain ekan lajin jälkeen 18. Sen jälkeen alkoi vaikeudet: kaksi seuraavaa lajia 33. ja 44. Naughty Nancy eli juoksun ja valakyykyn yhdistelmä meni odotetusti ihan hyvin, sijoitus 21. Clean & Jerk Ladder 26. (Mikko työnsi 143kg). Lauantai lähestyi loppuun ja jännitys tiivistyi, sijoitus oli 30. ja finaalilajeihin pääsisi vain 30 parasta :o Onneksi vuoden 2007 uusinta (15.) ja Sprint Chipper (12.) onnistuivat komeasti ja sijoitus nousi taas pari pykälää ylöspäin, finaalipaikka oli varma.
Finaalilajit menivät ikävä kyllä Mikolta alakanttiin, sijoitus molemmissa 28. Lopputuloksissa Aronpää oli 30. joten se iso tavoite parhaasta Games-sijoituksesta onnistui jälleen. Kaava on aika selvä, uskallankin laittaa nipun seteleitä likoon sen puolesta että ensi vuonna sijoitus on 28. ;)
Gamesien seuraamisen ohessa tuli tehtyä omiakin treenejä. Meidän salille oli ilmestynyt toiminnallisen harjoittelun keskus Queenax, toisena kuntosalina Suomessa. Pitihän sitä siis testata heti kun ruuvit oli kiinnitetty paikoilleen.
Ihan hyvältä näyttää mutta mutta.. ei tässä kyllä ihan pyörää ole keksitty uudestaan. Tämähän tuo heti mieleen crossfit-saleja hallitsevan monumentaalisen leuanveto/kyykky-telineen.
Tampereen CF33100:n häkki. Tähän kun heitetään kaikki mausteet eli TRX-naruja, kuminauhoja, ym. niin ollaan aika lähellä Queenaxia. Puolapuut joka puolella on kiva juttu mutta hei nekin olen kyllä nähnyt jossain ennenkin...
...leikkipuistossa! Tällaiset puistot on parhaita - tosin lepopäivinä kuten eilen ne ovat liian kova houkutus. Pakko oli vetää muutama setti leukoja ja varpaita tankoon.
Queenax on ehdottomasti hyvä lisä meidän salin muutenkin kattavaan tarjontaan, otan heti säännölliseen treeniohjelmaan noilla ylhäällä olevilla puolapuilla (monkey bar? mikä niiden nimi on?) liikkumisen. Jos ja kun tonne tulee erillinen Queenax-ryhmäliikuntatunti tavallisten toiminnallisen harjoittelun tuntien lisäksi niin voisi testata. En ole ikinä millään ryhmäliikuntatunnilla ollut mutta ainakin ekalla kerralla kaikki muutkin olisivat yhtä pihalla kuin minä! ;)
Ei tullut yllätyksiä tänäkään vuonna.
Rich Froning voitti Openin, Regionalsin ja Gamesit. Kolmannen kerran peräkkäin. Tätä kovempaa jätkää ei ole olemassa.
Sam Briggs voitti Openin, Regionalsin ja Gamesit. Kiistatta paras.
Molempien voitto oli lopulta täysin ylivoimainen. Rich aloitti kehnosti, uinti/muscle-up-lajissa keskiviikkona hän oli vasta 30. mutta sen jälkeen jälki oli tasaisen tappavaa johon kukaan ei pystynyt vastaamaan. Vuoden 2008 mestari Jason Khalipa oli pitkään kärjessä mutta ei lopulta pystynyt yhtä tasaisiin suorituksiin. Kärkikaksikko oli täysin omassa kastissaan koko viikon. Rich voitti kolme viimeistä lajia, Jason toisen, kolmannen ja neljännen. Seitsemänneksi sijoittunut Josh Bridges oli näiden lisäksi ainoa joka pystyi kolmeen lajivoittoon. Lajivoitotkaan eivät tuo silti huippusijoituksia jos parissa lajissa jää lähelle häntäpäätä kuten Bridges.
Annie Thorisdottirin loukkaannuttua keväällä oli jo selvää että tästä vuodesta taitaa tulla naisten sarjassa yhden britin näytös. Ja niin tosiaan kävi. Alkuvuoden Openissa Briggs oli Euroopan paras neljässä lajissa viidestä. Tanskan Regionalseissa lajisijoitukset eivät paljon heikentyneet: 1. - 3. - 1. - 1. - 3. - 3. - 1.
Crossfit on amerikkalaisten vahva laji mutta Euroopan naiset ovat hallinneet kisoja nyt vuodesta 2011. Briggs oli siis täysin ylivoimainen mutta muista sijoituksista ja isoista rahapalkinnoista käytiin kovaa taistelua. Lopulta Lindsey Valenzuela, entinen lentopalloilija, otti hopeaa ja tiukan pistelaskun jälkeen gamesien kestomenestyjä Valeri Voboril pronssia. Alessandra Pichelli sai yhtä paljon pisteitä kuin hän mutta Voboril keräsi parempia lajisijoituksia. Seurasin myös tarkasti purjehduksessa olympiakultaa Pekingissä voittanutta Anna Tunnicliffeä mutta hän hiipui upean alun jälkeen lopulta sijalle 9.
Briggs ja Froning saivat voitoistaan 275 000 dollaria, myös kaikille lajivoittoja ottaneille sekä TOP10 sijoittuneille jaettiin ns. hyvät massit.
Lajit olivat hienoja, mun mielestä parempia kuin viime vuonna. Keskiviikon mahtavat avauslajit, taakkajuoksu, yhdistelmä thrustereita ja köysikiipeilyä niin ettei jalkoja saanut käyttää, juoksun ja valakyykkyjen yhdistelmä, kaikkien aikojen ensimmäisen Games-lajin uusinta vuodelta 2007.. Ja tietysti finaalit eli Cinco 1 ja Cinco 2!
Cinco1 sisälsi maastavetoja, yhden jalan pistoolikyykkyjä lisäpainoilla ja 25 metrin käsillä kävelyn! Cinco 2 oli yhdistelmä muscle-uppeja, käsiseisontapunnerruksia niin että kädet olivat korokkeiden päällä ja 28 metriä askelvalakyykkyjä! Ihan hullua eli siis mahtavaa. Juuri tällaista innovatiivisuutta näiltä kisoilta sopii odottaakin. Jotenkin taisin ennustaa nuo askelvalakyykyt, tein niitä nimittäin perjantaina pitkästä aikaa. Valakyykky on mielestäni hienoin ja kokonaisvaltaisin tapa kyykätä ja askelvalakyykky on ehdottomasti askelkyykkyjen kuningas.
Aronpään Mikko oli ensimmäinen eurooppalaismies joka on mukana kolmatta kertaa peräkkäin. 2011 sijoitus oli 34. ja viime vuonna 32. Mikon päätavoite oli parantaa jälleen sijoitusta mutta haaveissa oli päästä kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Alku oli hyvä, keskiviikon jälkeen Aronpää oli 16. ja perjantain ekan lajin jälkeen 18. Sen jälkeen alkoi vaikeudet: kaksi seuraavaa lajia 33. ja 44. Naughty Nancy eli juoksun ja valakyykyn yhdistelmä meni odotetusti ihan hyvin, sijoitus 21. Clean & Jerk Ladder 26. (Mikko työnsi 143kg). Lauantai lähestyi loppuun ja jännitys tiivistyi, sijoitus oli 30. ja finaalilajeihin pääsisi vain 30 parasta :o Onneksi vuoden 2007 uusinta (15.) ja Sprint Chipper (12.) onnistuivat komeasti ja sijoitus nousi taas pari pykälää ylöspäin, finaalipaikka oli varma.
Finaalilajit menivät ikävä kyllä Mikolta alakanttiin, sijoitus molemmissa 28. Lopputuloksissa Aronpää oli 30. joten se iso tavoite parhaasta Games-sijoituksesta onnistui jälleen. Kaava on aika selvä, uskallankin laittaa nipun seteleitä likoon sen puolesta että ensi vuonna sijoitus on 28. ;)
Gamesien seuraamisen ohessa tuli tehtyä omiakin treenejä. Meidän salille oli ilmestynyt toiminnallisen harjoittelun keskus Queenax, toisena kuntosalina Suomessa. Pitihän sitä siis testata heti kun ruuvit oli kiinnitetty paikoilleen.
Ihan hyvältä näyttää mutta mutta.. ei tässä kyllä ihan pyörää ole keksitty uudestaan. Tämähän tuo heti mieleen crossfit-saleja hallitsevan monumentaalisen leuanveto/kyykky-telineen.
Tampereen CF33100:n häkki. Tähän kun heitetään kaikki mausteet eli TRX-naruja, kuminauhoja, ym. niin ollaan aika lähellä Queenaxia. Puolapuut joka puolella on kiva juttu mutta hei nekin olen kyllä nähnyt jossain ennenkin...
...leikkipuistossa! Tällaiset puistot on parhaita - tosin lepopäivinä kuten eilen ne ovat liian kova houkutus. Pakko oli vetää muutama setti leukoja ja varpaita tankoon.
Queenax on ehdottomasti hyvä lisä meidän salin muutenkin kattavaan tarjontaan, otan heti säännölliseen treeniohjelmaan noilla ylhäällä olevilla puolapuilla (monkey bar? mikä niiden nimi on?) liikkumisen. Jos ja kun tonne tulee erillinen Queenax-ryhmäliikuntatunti tavallisten toiminnallisen harjoittelun tuntien lisäksi niin voisi testata. En ole ikinä millään ryhmäliikuntatunnilla ollut mutta ainakin ekalla kerralla kaikki muutkin olisivat yhtä pihalla kuin minä! ;)
perjantai 26. heinäkuuta 2013
CrossFit Games täydessä vauhdissa - maailman kovakuntoisinta etsimässä.
Viime viikolla CF Games-ennakossani spekuloin monia asioita, silloinhan ei ollut mitään hajua siitä mitä lajeja on luvassa ja alkaako kisat perjantaina vai jo aiemmin. Nyt ollaan jo paljon viisaampia, gamesit starttasivat viime vuoden tapaan jo keskiviikkona.
Prologina oli kaksi mielenkiintoista uutta lajia. Tänäkin vuonna aloitettiin uinnilla mutta nyt meri oli vaihtunut uima-altaaseen.
LAJI 1
10 kierrosta aikaa vastaan
25 jaardia uintia (vajaa 23 metriä)
3 muscle-uppia tangolla
25 jaardia uintia
Mielenkiintoinen sekoitus uimista ja klassista cf-liikettä, tangolla tehtyä muscle uppia. Kilpailijoiden taktiikat vaihtelivat, osa kuivasi kätensä pyyheeseen, osa nappasi mankut suoraan märkiin käsiin ja osa hyppäsi tankoon kiinni ilman minkäänlaista kuivattelua tai pidon parantamista. Uinnissa syntyi isoja eroja, jenkeissä on vahva uintikulttuuri yliopistoissa ja moni kärkipään kisaaja oli ollut mukana koulujen uintijoukkueissa, pelannut vesipalloa tai toiminut rantavahtina. Volttikäännöksillä ja pitkillä alkuliuilla könitettiin "tavallisia" uimareita olan takaa. Me suomalaiset tiedämme kenelle tämä laji olisi ollut omiaan - CF SM 4. ja EM 10. Jonne Koski on SM-tason uimari ja lajin maajoukkue-edustaja nuorten tasolla. Ens vuonna sitten! ;)
LAJI 2
Puolimaraton soutulaitteella, pisteet jaetaan 2000 metrin kohdalla sekä maalissa olleiden aikojen perusteella
Ennakossa odottelin ja toivoin puolimaratonia ja sehän nähtiin, concept2:lla! Huh huh. Brutaali laji avauspäivään. Laskiskelin että parhaat miehet voisivat kiskoa 1:10 - 1:20 väliin ja naiset päästä 1:20 - 1:30 aikaan. Eka laji tietysti verotti ja aivan huippusisäsoutujien aikoihin ei päästy mutta mielettömän kovia tuloksia kuitenkin.
Taktiikka ja oikeanlainen rytmitys on crossfitissä tärkeässä asemassa, tällaisessa kestävyysmatkassa tietysti vielä korostettuna. Kun väliaika otetaan kahdessa tonnissa niin miten lujaa uskaltaisi aloittaa? Parhaat vetivät matkan hirveällä tahdilla ekasta metristä viimeiseen, Englannin kone Samanth Briggs voitti naisten sarjassa sekä väliajan että loppuajan perusteella: 2K 7:17 ja 21.1K 1:27:47! Kaleena Ladeairous oli väliajassa aivan tasoissa Briggsin kanssa mutta loppumatkalla hävisi 1½ minuuttia. Keskivertotulos naisilta oli noin 1:35.
Miesten sarjassa briggsmäisen tasaisen varmaa jälkeä teki vuoden 2008 Games-voittaja Jason Khalipa joka on vuodesta toiseen ollut kärkikahinoissa kisoissa. 2000 metrin väliaika 6:21! Kolmetoista sekuntia nopeammin kuin toisena ollut Rich Froning. Puolimaraton oli valmis ajassa 1:18:02. Neil Maddox tuli toiseksi ja jäi Khalipalle myös puolitoista minuuttia. Sekä naisten ja miesten sarjoissa oli siis yksi conceptin riuhtoja ylitse muiden. Keskivertotulos miehillä oli noin 1:23.
Näin pitkässä lajissa myös ravinto ja nesteytys nousee tärkeään asemaan, yleensä pitkissäkään wodeissa ei syödä tai edes juoda mitään mutta nyt tuokin puoli piti olla kunnossa.
Puolimaraton soutulaitteella oli askel CrossFit Endurancen maailmaan, siitä onkin ollut tarkoitus kirjoitella jo pidemmän aikaa. Toivottavasti ehdin vielä kesän aikana! Olisi hienoa nähdä suomalaisiakin crossfittaajia esimerkiksi Ergomaratonilla taistelemassa sisäsoudun suomenmestaruuksista.
Keskiviikko oli siis vasta alkusoittoa ja prologi tämän viikonlopun hurjalle kisakoitokselle. Naisilla ja miehillä on edessä kolme kovaa päivää ja kahdeksan armotonta lajia.
(ajat Suomen aikoja, vuorokausi vaihtuu toki Suomessa mutta olen silti jaotellut nämä kisapäivien mukaisesti)
Perjantai klo 21:30 Taakkajuoksu - juoksua ja taakkojen pyörittelyä ja kantamista
Perjantai klo 23:00 Siksak-juoksu - pikajuoksua neljän kilpailijan erissä, voittajat jatkoon
Perjantai klo 4:00 LAJIA EI OLE JULKISTETTU
Lauantai klo 18:00 Neljä kierrosta aikaa vastaan: 600m juoksua ja 25 valakyykkyä (miehet 63.5kg, naiset 43kg)
Lauantai klo 21:45 Clean & jerk-ladder, sama laji kuin CF Winter Warissa Tampereella!
Lauantai klo 3:40 LAJIA EI OLE JULKISTETTU
Sunnuntai klo 21:00 Aikaa vastaan: 21 x kuntopallo seinään istumaannoususta , 15x tempaus (miehet 75kg, naiset 45kg), 9 wall burpeeta
Finaali sunnuntaina klo 0.00 LAJIA EI OLE JULKISTETTU
Finaalissa kisaa 30 parasta miestä ja naista, muissa lajeissa kilpailee kaikki kisoihin selviytyneet vajaa 50 naista ja miestä.
Ainoa eurooppalainen joka on selviytynyt kisoihin kolmena vuonna peräkkäin eli Mikko Aronpää aloitti keskiviikkona loistavasti, uima-altaalla Aronpää oli 16., soudussa 2K väliaikapisteellä 14. ja puolimaratonilla 27. Harmi ettei Mikko pystynyt pitämään nopeampaa tahtia yllä, tasan 4 minuutin kilometrejä 21 kappaletta on hurja saavutus mutta esimerkiksi 3:50 kilometreillä oltaisiin oltu tässä lajissa kärkikymmenikössä. Sijoitus on nyt kuitenkin loistava 16. , toivottavasti CrossFit Tamperetta nykyään edustava hurjimus pystyy antamaan parastaan myös viikonlopun lajeissa! Siihen uskotaan - antaa mennä Mikko!
Monilta on tainnut jäädä huomaamatta että kisoissa oli mukana toinenkin suomalainen, nimittäin naisten ikäluokassa 55-59 kilpaillut CrossFit Lappeenrannan Anita Eskelinen. Mastersit olivat tulessa jo alkuviikosta ja Anita oli lopulta huikeasti pronssilla! Tämä nainen on terästä, suuret onnittelut itärajalle! Anitan kisaurakasta voi lukea tarkemmin CF Lappeenrannan blogista.
Paras tapa seurata CrossFit Gameseja on päivystää sivustolla http://games.crossfit.com/ , sieltä näkee myös livekuvaa kun lajit ovat käynnissä. Twitter on myös erinomainen, sinne tulee lajeista väliaikatietoja ym. tiuhaan tahtiin. Facebook palvelee myös.
Ei muuta kuin Games On!
Prologina oli kaksi mielenkiintoista uutta lajia. Tänäkin vuonna aloitettiin uinnilla mutta nyt meri oli vaihtunut uima-altaaseen.
Kaikki kuvat CF Games Twitter
LAJI 1
10 kierrosta aikaa vastaan
25 jaardia uintia (vajaa 23 metriä)
3 muscle-uppia tangolla
25 jaardia uintia
Mielenkiintoinen sekoitus uimista ja klassista cf-liikettä, tangolla tehtyä muscle uppia. Kilpailijoiden taktiikat vaihtelivat, osa kuivasi kätensä pyyheeseen, osa nappasi mankut suoraan märkiin käsiin ja osa hyppäsi tankoon kiinni ilman minkäänlaista kuivattelua tai pidon parantamista. Uinnissa syntyi isoja eroja, jenkeissä on vahva uintikulttuuri yliopistoissa ja moni kärkipään kisaaja oli ollut mukana koulujen uintijoukkueissa, pelannut vesipalloa tai toiminut rantavahtina. Volttikäännöksillä ja pitkillä alkuliuilla könitettiin "tavallisia" uimareita olan takaa. Me suomalaiset tiedämme kenelle tämä laji olisi ollut omiaan - CF SM 4. ja EM 10. Jonne Koski on SM-tason uimari ja lajin maajoukkue-edustaja nuorten tasolla. Ens vuonna sitten! ;)
LAJI 2
Puolimaraton soutulaitteella, pisteet jaetaan 2000 metrin kohdalla sekä maalissa olleiden aikojen perusteella
Ennakossa odottelin ja toivoin puolimaratonia ja sehän nähtiin, concept2:lla! Huh huh. Brutaali laji avauspäivään. Laskiskelin että parhaat miehet voisivat kiskoa 1:10 - 1:20 väliin ja naiset päästä 1:20 - 1:30 aikaan. Eka laji tietysti verotti ja aivan huippusisäsoutujien aikoihin ei päästy mutta mielettömän kovia tuloksia kuitenkin.
Taktiikka ja oikeanlainen rytmitys on crossfitissä tärkeässä asemassa, tällaisessa kestävyysmatkassa tietysti vielä korostettuna. Kun väliaika otetaan kahdessa tonnissa niin miten lujaa uskaltaisi aloittaa? Parhaat vetivät matkan hirveällä tahdilla ekasta metristä viimeiseen, Englannin kone Samanth Briggs voitti naisten sarjassa sekä väliajan että loppuajan perusteella: 2K 7:17 ja 21.1K 1:27:47! Kaleena Ladeairous oli väliajassa aivan tasoissa Briggsin kanssa mutta loppumatkalla hävisi 1½ minuuttia. Keskivertotulos naisilta oli noin 1:35.
Miesten sarjassa briggsmäisen tasaisen varmaa jälkeä teki vuoden 2008 Games-voittaja Jason Khalipa joka on vuodesta toiseen ollut kärkikahinoissa kisoissa. 2000 metrin väliaika 6:21! Kolmetoista sekuntia nopeammin kuin toisena ollut Rich Froning. Puolimaraton oli valmis ajassa 1:18:02. Neil Maddox tuli toiseksi ja jäi Khalipalle myös puolitoista minuuttia. Sekä naisten ja miesten sarjoissa oli siis yksi conceptin riuhtoja ylitse muiden. Keskivertotulos miehillä oli noin 1:23.
Näin pitkässä lajissa myös ravinto ja nesteytys nousee tärkeään asemaan, yleensä pitkissäkään wodeissa ei syödä tai edes juoda mitään mutta nyt tuokin puoli piti olla kunnossa.
Puolimaraton soutulaitteella oli askel CrossFit Endurancen maailmaan, siitä onkin ollut tarkoitus kirjoitella jo pidemmän aikaa. Toivottavasti ehdin vielä kesän aikana! Olisi hienoa nähdä suomalaisiakin crossfittaajia esimerkiksi Ergomaratonilla taistelemassa sisäsoudun suomenmestaruuksista.
Keskiviikko oli siis vasta alkusoittoa ja prologi tämän viikonlopun hurjalle kisakoitokselle. Naisilla ja miehillä on edessä kolme kovaa päivää ja kahdeksan armotonta lajia.
(ajat Suomen aikoja, vuorokausi vaihtuu toki Suomessa mutta olen silti jaotellut nämä kisapäivien mukaisesti)
Perjantai klo 21:30 Taakkajuoksu - juoksua ja taakkojen pyörittelyä ja kantamista
Perjantai klo 23:00 Siksak-juoksu - pikajuoksua neljän kilpailijan erissä, voittajat jatkoon
Perjantai klo 4:00 LAJIA EI OLE JULKISTETTU
Lauantai klo 18:00 Neljä kierrosta aikaa vastaan: 600m juoksua ja 25 valakyykkyä (miehet 63.5kg, naiset 43kg)
Lauantai klo 21:45 Clean & jerk-ladder, sama laji kuin CF Winter Warissa Tampereella!
Lauantai klo 3:40 LAJIA EI OLE JULKISTETTU
Sunnuntai klo 21:00 Aikaa vastaan: 21 x kuntopallo seinään istumaannoususta , 15x tempaus (miehet 75kg, naiset 45kg), 9 wall burpeeta
Finaali sunnuntaina klo 0.00 LAJIA EI OLE JULKISTETTU
Finaalissa kisaa 30 parasta miestä ja naista, muissa lajeissa kilpailee kaikki kisoihin selviytyneet vajaa 50 naista ja miestä.
Ainoa eurooppalainen joka on selviytynyt kisoihin kolmena vuonna peräkkäin eli Mikko Aronpää aloitti keskiviikkona loistavasti, uima-altaalla Aronpää oli 16., soudussa 2K väliaikapisteellä 14. ja puolimaratonilla 27. Harmi ettei Mikko pystynyt pitämään nopeampaa tahtia yllä, tasan 4 minuutin kilometrejä 21 kappaletta on hurja saavutus mutta esimerkiksi 3:50 kilometreillä oltaisiin oltu tässä lajissa kärkikymmenikössä. Sijoitus on nyt kuitenkin loistava 16. , toivottavasti CrossFit Tamperetta nykyään edustava hurjimus pystyy antamaan parastaan myös viikonlopun lajeissa! Siihen uskotaan - antaa mennä Mikko!
Monilta on tainnut jäädä huomaamatta että kisoissa oli mukana toinenkin suomalainen, nimittäin naisten ikäluokassa 55-59 kilpaillut CrossFit Lappeenrannan Anita Eskelinen. Mastersit olivat tulessa jo alkuviikosta ja Anita oli lopulta huikeasti pronssilla! Tämä nainen on terästä, suuret onnittelut itärajalle! Anitan kisaurakasta voi lukea tarkemmin CF Lappeenrannan blogista.
Paras tapa seurata CrossFit Gameseja on päivystää sivustolla http://games.crossfit.com/ , sieltä näkee myös livekuvaa kun lajit ovat käynnissä. Twitter on myös erinomainen, sinne tulee lajeista väliaikatietoja ym. tiuhaan tahtiin. Facebook palvelee myös.
Ei muuta kuin Games On!
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Pitkästä aikaa radalla.
Viime aikoina on tullut vietettyä aika säntillistä ja säännöllistä elämää. Viikonloppuna päätin repäistä ja lähteä radalle.
Edellinen kerta tais olla viime kesänä kun vedin kovia 1-5x 400 metrin vetoja kerran viikossa.
Itse asiassa alkuvuodesta juoksin samoja vetoja hallissa mutta halli on aina halli. Stadion, se on se paikka joka elää ja hengittää urheilua sateessa ja auringon paisteessa.
Mun piti sunnuntaina juosta se tuttu ja turvallinen metsälenkki mutta ensimmäisen 6-7 kilometrin lenkuran jälkeen tulin metsästä ulos ja päätin siirtyä viereiselle stadionille. Kipittelin tasaisen reipasta vauhtia 12 kierrosta eli noin 4800 metriä. Tuleehan se tusina kilsaa näinkin täyteen.
Radalla juoksemisessa on oma hohtonsa. Väittäisin että juoksen radalla aina kovempaa kuin maastossa, ei siksi että on helpompi juosta tasaisella alustalla vaan siksi että kun kiertää kehää niin sitä ei huvittaisi tehdä kovin hitaasti. Atmosfääri pakottaa pistämään parastaan.
Meidän stadion on ehkä Suomen tuulisin, siellä tuulee oikeasti aina vaikka muuten olisi täysin tyyni keli. Sunnuntai oli muutenkin aika tuulinen joten olosuhteet olivat aika raskaat. Takasuoralla piti melkein kaatua eteenpäin että eteni yhtään mihinkään, kuin puskisi seinää vasten! Päätin ottaa tuosta efektistä kaiken irti ja otin hörpyn juomapulloista aina just takasuoralla, eihän sitä tiedä millaisissa olosuhteissa joskus tulee juostua ja on pakko osata juoda silloinkin. Olo oli kuin kalalla kuivalla maalla kun naamaan tuli ilmaa myrskyämällä ja samalla yritti juoda.
Viileä ja tuulinen viikko oli vaihtumassa helteeksi josta nyt saadaan nauttia, sunnuntaina oli vielä aika vähän lämpöasteita mutta aurinko sentään lämmitti.
Treenit kulkee edelleen hyvin, tätä kuuta on vielä viikko jäljellä mutta kasassa on jo 102 juoksukilometriä joten varmaan aika loistavat lukemat tulossa. Salillakin kulkee aika hyvin joten mikäs tässä?
Eilen lähdettiin hieman patikoimaan, kun kotikaupungissa on Pohjoismaiden suurin jokisuisto niin erilaisia luontokohteita lintutorneista retkeilyreitteihin riittää. Viisivuotiaan kanssa ei ihan hirveän pitkälle korpivaellukselle viitsi lähteä mutta parin kilometrin reissut on just passeleita.
Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen pitkälle. Suomi on täynnä toinen toistaan huikeampia paikkoja ja niihin pääsee ihan ilmaiseksi!
Edellinen kerta tais olla viime kesänä kun vedin kovia 1-5x 400 metrin vetoja kerran viikossa.
Itse asiassa alkuvuodesta juoksin samoja vetoja hallissa mutta halli on aina halli. Stadion, se on se paikka joka elää ja hengittää urheilua sateessa ja auringon paisteessa.
Mun piti sunnuntaina juosta se tuttu ja turvallinen metsälenkki mutta ensimmäisen 6-7 kilometrin lenkuran jälkeen tulin metsästä ulos ja päätin siirtyä viereiselle stadionille. Kipittelin tasaisen reipasta vauhtia 12 kierrosta eli noin 4800 metriä. Tuleehan se tusina kilsaa näinkin täyteen.
Radalla juoksemisessa on oma hohtonsa. Väittäisin että juoksen radalla aina kovempaa kuin maastossa, ei siksi että on helpompi juosta tasaisella alustalla vaan siksi että kun kiertää kehää niin sitä ei huvittaisi tehdä kovin hitaasti. Atmosfääri pakottaa pistämään parastaan.
Meidän stadion on ehkä Suomen tuulisin, siellä tuulee oikeasti aina vaikka muuten olisi täysin tyyni keli. Sunnuntai oli muutenkin aika tuulinen joten olosuhteet olivat aika raskaat. Takasuoralla piti melkein kaatua eteenpäin että eteni yhtään mihinkään, kuin puskisi seinää vasten! Päätin ottaa tuosta efektistä kaiken irti ja otin hörpyn juomapulloista aina just takasuoralla, eihän sitä tiedä millaisissa olosuhteissa joskus tulee juostua ja on pakko osata juoda silloinkin. Olo oli kuin kalalla kuivalla maalla kun naamaan tuli ilmaa myrskyämällä ja samalla yritti juoda.
Viileä ja tuulinen viikko oli vaihtumassa helteeksi josta nyt saadaan nauttia, sunnuntaina oli vielä aika vähän lämpöasteita mutta aurinko sentään lämmitti.
Treenit kulkee edelleen hyvin, tätä kuuta on vielä viikko jäljellä mutta kasassa on jo 102 juoksukilometriä joten varmaan aika loistavat lukemat tulossa. Salillakin kulkee aika hyvin joten mikäs tässä?
Eilen lähdettiin hieman patikoimaan, kun kotikaupungissa on Pohjoismaiden suurin jokisuisto niin erilaisia luontokohteita lintutorneista retkeilyreitteihin riittää. Viisivuotiaan kanssa ei ihan hirveän pitkälle korpivaellukselle viitsi lähteä mutta parin kilometrin reissut on just passeleita.
Siellä se siintää! Kohta ollaan perillä.
Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen pitkälle. Suomi on täynnä toinen toistaan huikeampia paikkoja ja niihin pääsee ihan ilmaiseksi!
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Cheat dayt ja ruokanatsit.
Vähähiilihydraattinen, paleo, välimerellinen, gluteeniton, maidoton, vegaaninen. Jokaisella on joku ruokavalio nykyään. Paatuneimmat puritaanit eivät taida syödä mitään millä on varjo tai annosta jossa on vastavärejä.
Jossain vaiheessa syöminen ja sen analysointi taisi mennä vähän yli. Tuntuu että lifestyleblogit, -tv-ohjelmat ja -lehdet ovat vielä ennestään lisänneet tämän ilmiön överiyttä. Jos sulla ei ole jotain hienolla nimellä kulkevaa Syömisen Ohjenuoraa et kuulu joukkoon. Jos haluat nähdä itsesi tietyn näköisenä ja kaltaisena ihmisenä, sinun pitää syödä samalla tavalla.
En noudata mitään periaatteellista ruokavaliota, onkohan mulle joku nimitys? Antinutriitti? Vähädieettinen?
Cheat day on nimitys jota käytetään kun ei mennä sen oman ruokavalion mukaan. "Syön yleensä paleo-ruokavaliolla mutta tänään on cheat day." Pettäjän päivä? Mutta ketä tässä petetään, omaa itseä, uskonnon asemaan nostettua ruokavaliota? Vai niitä muita tyyppejä jotka noudattavat samaa ruokavaliota? Keneltä pyydellään anteeksi ja mitä?
Ruokanatsit ovat asettaneet itsensä asemaan jossa arvostellaan muiden syömisiä. Tunnettu ilmenemispaikka ovat laihdutus- ja fitnessblogit, nämä ylipapit ja -papittaret esiintyvät yleensä nimellä Anonyymi. Musta tuntuu että tunsin näitä samoja tyyppejä 90-luvulla, silloin tosin kyse ei ollut fitneksestä vaan eläinten hyvinvoinnista. Vegaanit paasasivat vähempiarvoisille, lakto-ovo-vegetaristeille ja vastaaville, heidän ruokavalionsa turmelevuudesta. Arvatkaas mitä? Monet näistä pahimmista tuomionpasuunista eivät ole enää vegaaneja, eivät välttämättä edes kasvissyöjiä. Sivusta seurattunakin tuo touhu tuntui aika karmealta eikä lainkaan nostanut ko. elämäntavan tai sitä harjoittaneiden arvostusta.
Ruokanatseja on monenlaisia, osalla on seinällä diplomi ja jonkinlainen valtuutus esiintyä syömisen ykköstietäjänä. Nämä tyypit meuhkasivat aiemmin 10% kasvislevitteen erinomaisuudesta ja pyrkivät tv:n laihdutusohjelmissa vaihtamaan raavaan rekkakuskin lautaselta pizzat ja makkarat tofuun ja linsseihin. Täysin elämästä vieraantuneita tyyppejä siis. Oli aika hassua nähdä tällainen ruokavaliojulkkis tekemässä ruokaa Neljän tähden illallisessa. Kaikki safkat olivat eineksiä ja muita puolivalmisteita.
Mun mielestä kukaan ei välttämättä tarvitse ruokavaliota, ei edes laihduttajat. Jos haluat laihtua, syö vähemmän kuin kulutat. THAT'S IT! Jos haluat olla kovakuntoinen, treenaa paljon ja monipuolisesti - ja syö hyvin!
Ei kukaan tarvitse toista ihmistä sanomaan mikä on oikein tai väärin. Jos joku ruoka aiheuttaa väsymystä, ripulia, ummetusta tai närästystä niin älä helvetissä kiiruhda ravintoterapeutille tai ala syömään jotain activiaa vaan lopeta sen syöminen! Oikea tapa syödä löytyy kokeilemalla, täytyy vain pitää silmät auki ja kuulostella itseään että miltä se olo tuntuu kun on syönyt makkarakeittoa tai kukkakaalimuusia.
Ikävä kyllä syömisestä ja myös treenaamisesta on tehty kovin ehdotonta ja moni on sillä ajattelulla tehnyt itselleen hallaa. Laihduttaja saattaa syödä ja treenata pitkään hyvin mutta kun toinen näistä rupeaa menemään heikosti niin tulee fiilis että eihän sillä toisellakaan ole väliä jos muuten menee vähän miten sattuu. Väärin! Molemmilla on väliä, kehitystä tulee kyllä jos vain toinenkin on kunnossa. Jos molemmat on kondiksessa niin sitten kehitystä tulee tietysti enemmän.
Ei ole mitään cheat dayta, on vain päiviä jolloin syödään eri tavalla eri ruokia. Ja ne ruokanatsit, ketä oikeasti kiinnostaa?
Nautitaan tästä touhusta! Haters gonna hate vai miten se meni ;)
Jossain vaiheessa syöminen ja sen analysointi taisi mennä vähän yli. Tuntuu että lifestyleblogit, -tv-ohjelmat ja -lehdet ovat vielä ennestään lisänneet tämän ilmiön överiyttä. Jos sulla ei ole jotain hienolla nimellä kulkevaa Syömisen Ohjenuoraa et kuulu joukkoon. Jos haluat nähdä itsesi tietyn näköisenä ja kaltaisena ihmisenä, sinun pitää syödä samalla tavalla.
En noudata mitään periaatteellista ruokavaliota, onkohan mulle joku nimitys? Antinutriitti? Vähädieettinen?
Cheat day on nimitys jota käytetään kun ei mennä sen oman ruokavalion mukaan. "Syön yleensä paleo-ruokavaliolla mutta tänään on cheat day." Pettäjän päivä? Mutta ketä tässä petetään, omaa itseä, uskonnon asemaan nostettua ruokavaliota? Vai niitä muita tyyppejä jotka noudattavat samaa ruokavaliota? Keneltä pyydellään anteeksi ja mitä?
Ruokanatsit ovat asettaneet itsensä asemaan jossa arvostellaan muiden syömisiä. Tunnettu ilmenemispaikka ovat laihdutus- ja fitnessblogit, nämä ylipapit ja -papittaret esiintyvät yleensä nimellä Anonyymi. Musta tuntuu että tunsin näitä samoja tyyppejä 90-luvulla, silloin tosin kyse ei ollut fitneksestä vaan eläinten hyvinvoinnista. Vegaanit paasasivat vähempiarvoisille, lakto-ovo-vegetaristeille ja vastaaville, heidän ruokavalionsa turmelevuudesta. Arvatkaas mitä? Monet näistä pahimmista tuomionpasuunista eivät ole enää vegaaneja, eivät välttämättä edes kasvissyöjiä. Sivusta seurattunakin tuo touhu tuntui aika karmealta eikä lainkaan nostanut ko. elämäntavan tai sitä harjoittaneiden arvostusta.
Ruokanatseja on monenlaisia, osalla on seinällä diplomi ja jonkinlainen valtuutus esiintyä syömisen ykköstietäjänä. Nämä tyypit meuhkasivat aiemmin 10% kasvislevitteen erinomaisuudesta ja pyrkivät tv:n laihdutusohjelmissa vaihtamaan raavaan rekkakuskin lautaselta pizzat ja makkarat tofuun ja linsseihin. Täysin elämästä vieraantuneita tyyppejä siis. Oli aika hassua nähdä tällainen ruokavaliojulkkis tekemässä ruokaa Neljän tähden illallisessa. Kaikki safkat olivat eineksiä ja muita puolivalmisteita.
Mun mielestä kukaan ei välttämättä tarvitse ruokavaliota, ei edes laihduttajat. Jos haluat laihtua, syö vähemmän kuin kulutat. THAT'S IT! Jos haluat olla kovakuntoinen, treenaa paljon ja monipuolisesti - ja syö hyvin!
Ei kukaan tarvitse toista ihmistä sanomaan mikä on oikein tai väärin. Jos joku ruoka aiheuttaa väsymystä, ripulia, ummetusta tai närästystä niin älä helvetissä kiiruhda ravintoterapeutille tai ala syömään jotain activiaa vaan lopeta sen syöminen! Oikea tapa syödä löytyy kokeilemalla, täytyy vain pitää silmät auki ja kuulostella itseään että miltä se olo tuntuu kun on syönyt makkarakeittoa tai kukkakaalimuusia.
Ikävä kyllä syömisestä ja myös treenaamisesta on tehty kovin ehdotonta ja moni on sillä ajattelulla tehnyt itselleen hallaa. Laihduttaja saattaa syödä ja treenata pitkään hyvin mutta kun toinen näistä rupeaa menemään heikosti niin tulee fiilis että eihän sillä toisellakaan ole väliä jos muuten menee vähän miten sattuu. Väärin! Molemmilla on väliä, kehitystä tulee kyllä jos vain toinenkin on kunnossa. Jos molemmat on kondiksessa niin sitten kehitystä tulee tietysti enemmän.
Ei ole mitään cheat dayta, on vain päiviä jolloin syödään eri tavalla eri ruokia. Ja ne ruokanatsit, ketä oikeasti kiinnostaa?
Nautitaan tästä touhusta! Haters gonna hate vai miten se meni ;)
perjantai 19. heinäkuuta 2013
500 kilometriä ja 50 000 katselijaa.
Mitä pitäisi ajatella kun 11 päivän aikana tekee 8 kovaa harjoitusta ja treeniputken 10. päivän aamuna miettii että tuntuu kuin olisin viettänyt lepopäiviä koko viikon? Hämmentävä fiilis, ilmeisesti draivi vain oli poikkeuksellisen kova kun lauantaina vietetty lepopäivä toi sunnuntaina tuollaisen olon :)
Tuo kova putki oli seuraavanlainen
pe 5.7. voimaharjoitus
la 6.7. lepo
su 7.7. 14 km lenkki
ma 8.7. voimaharjoitus
ti 9.7. 7 km lenkki
ke 10.7. lepo
to 11.7. voimaharjoitus
pe 12.7. 12 km lenkki
la 13.7. lepo
su 14.7. 13 km lenkki
ma 15.7. voimaharjoitus
Tämän putken jälkeen matkamittari näytti 499 kilometriä!
Eilen oli sitten vuorossa juoksulenkki ja vihdoin sen 500 kilometrin rajapyykin puhkaiseminen. Kilometrin lönköttelyn jälkeen en kuitenkaan heittänyt yläfemmoja vasemmalla kädellä oikean käpälän kanssa vaan jatkoin menemään. 14 kilometrin maastolenkki oli mukavan raikas, vettä satoi vähän väliä ja sitten se taas loppui alkaakseen kohta taas uudelleen. Lenkin loppupäässä keskellä metsää aloin näkemään liikettä jossain pidemmällä. Ketään ei ollut näkynyt viimeiseen puoleen tuntiin joten tuli yllättävästi voimia lisää ja lähdin kiristämään vauhtia, kyllähän tuo mystinen lenkkeilijä pitää vielä ohittaa ennen kuin lenkura on ohi. Tiedättekö tunteen? Jos tavoitat jonkun edellä menevän niin se on aivan PAKKO ohittaa ennen kuin lopetat lenkin vaikka henki menisi ;) Mielellään vielä rankassa ylämäessä yrittäen samalla esittää että eihän tämä tunnu edes missään..
Lähestyin siis edellämenijää koko ajan ja huomasin että siellä oli kaksi naista ja koira. Just kun olin ilmestynyt kuin tyhjästä ja olin heittämässä heidän ohitseen kapealla parikymmentä senttiä leveällä maastopolulla - mulle tuli tekstiviesti. Ei siinä muuten mitään mutta en ole vaihtanut mitään ääniasetuksia puhelimeeni ja tossa mallissa viestin merkkiääni on.. vislaus. Mimmit, jos luette tätä, en viheltänyt teille. Tai no, tavallaan se olin minä mutta...
Tähän loppuun pitää vielä laittaa isot ja nöyrät kiitokset teille kaikille jotka jaksatte näitä juttuja lukea ja kommentoida. Samalla kun puhkaisin 500 kilometrin rajan rikki niin blogissa menee rikki 50 000 luetun sivun rajapyykki. Ihan uskomaton juttu. Vaikea tajuta että täällä käy nykyään päivässä sen verran porukkaa kuin alkutaipaleella kuukaudessa. Aina oppii myös uutta, joskus luulin että paljon kommentteja = paljon lukijoita mutta ainakaan tässä blogissa tuo ei korreloi juuri lainkaan. Penkkitesti 16 viikon treenin jälkeen on kerännyt yli 2000 lukukertaa mutta sitä ei ole vieläkään kukaan uskaltautunut kommentoimaan :D Kai joku tota Skopecin 5x5-treeniohjelmaa kuitenkin on kokeillut, onhan?
Tosi siistiä että olette mukana tällä mun matkallani. Hulluja ja hurjia haasteita ja harjoituksia pyörii koko ajan mielessä, olen mm. suunnitellut jo alkuvuodesta asti erittäin kovaa juoksuhaastetta jonka on tarkoitus toteutua toukokuussa 2014. Sen rinnalla maraton on lasten leikkiä ;-) Stay tuned!
Tuo kova putki oli seuraavanlainen
pe 5.7. voimaharjoitus
la 6.7. lepo
su 7.7. 14 km lenkki
ma 8.7. voimaharjoitus
ti 9.7. 7 km lenkki
ke 10.7. lepo
to 11.7. voimaharjoitus
pe 12.7. 12 km lenkki
la 13.7. lepo
su 14.7. 13 km lenkki
ma 15.7. voimaharjoitus
Tämän putken jälkeen matkamittari näytti 499 kilometriä!
Eilen oli sitten vuorossa juoksulenkki ja vihdoin sen 500 kilometrin rajapyykin puhkaiseminen. Kilometrin lönköttelyn jälkeen en kuitenkaan heittänyt yläfemmoja vasemmalla kädellä oikean käpälän kanssa vaan jatkoin menemään. 14 kilometrin maastolenkki oli mukavan raikas, vettä satoi vähän väliä ja sitten se taas loppui alkaakseen kohta taas uudelleen. Lenkin loppupäässä keskellä metsää aloin näkemään liikettä jossain pidemmällä. Ketään ei ollut näkynyt viimeiseen puoleen tuntiin joten tuli yllättävästi voimia lisää ja lähdin kiristämään vauhtia, kyllähän tuo mystinen lenkkeilijä pitää vielä ohittaa ennen kuin lenkura on ohi. Tiedättekö tunteen? Jos tavoitat jonkun edellä menevän niin se on aivan PAKKO ohittaa ennen kuin lopetat lenkin vaikka henki menisi ;) Mielellään vielä rankassa ylämäessä yrittäen samalla esittää että eihän tämä tunnu edes missään..
Lähestyin siis edellämenijää koko ajan ja huomasin että siellä oli kaksi naista ja koira. Just kun olin ilmestynyt kuin tyhjästä ja olin heittämässä heidän ohitseen kapealla parikymmentä senttiä leveällä maastopolulla - mulle tuli tekstiviesti. Ei siinä muuten mitään mutta en ole vaihtanut mitään ääniasetuksia puhelimeeni ja tossa mallissa viestin merkkiääni on.. vislaus. Mimmit, jos luette tätä, en viheltänyt teille. Tai no, tavallaan se olin minä mutta...
Tähän loppuun pitää vielä laittaa isot ja nöyrät kiitokset teille kaikille jotka jaksatte näitä juttuja lukea ja kommentoida. Samalla kun puhkaisin 500 kilometrin rajan rikki niin blogissa menee rikki 50 000 luetun sivun rajapyykki. Ihan uskomaton juttu. Vaikea tajuta että täällä käy nykyään päivässä sen verran porukkaa kuin alkutaipaleella kuukaudessa. Aina oppii myös uutta, joskus luulin että paljon kommentteja = paljon lukijoita mutta ainakaan tässä blogissa tuo ei korreloi juuri lainkaan. Penkkitesti 16 viikon treenin jälkeen on kerännyt yli 2000 lukukertaa mutta sitä ei ole vieläkään kukaan uskaltautunut kommentoimaan :D Kai joku tota Skopecin 5x5-treeniohjelmaa kuitenkin on kokeillut, onhan?
Tosi siistiä että olette mukana tällä mun matkallani. Hulluja ja hurjia haasteita ja harjoituksia pyörii koko ajan mielessä, olen mm. suunnitellut jo alkuvuodesta asti erittäin kovaa juoksuhaastetta jonka on tarkoitus toteutua toukokuussa 2014. Sen rinnalla maraton on lasten leikkiä ;-) Stay tuned!
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Syitä ja tekosyitä mutta peilissä on se joka tekee tai jättää tekemättä.
Ai miksen ole tehnyt asiaa X? No teen kyllä sitten kun tapahtuu sitä ja tätä!
Aika yleinen ajatusmalli ja toimintatapa jolta todennäköisesti yksikään ihminen ei ole välttynyt. Samaan syyllistyn minäkin. Tärkeää on kuitenkin osata eritellä että mitkä ovat niitä tärkeitä asioita joita oikeasti haluaa tehdä ja mitkä ovat niitä joita ei halua tehdä ja joita vältelläkseen keksii tekosyitä. Jälkimmäinen ei ole kovin kiinnostava aihe joten keskitytään nyt niihin juttuihin joita oikeasti haluamme mutta jotka jäävät syystä tai toisesta vielä tekemättä.
Joitain asioita ei voi yksinkertaisesti tehdä heti vaan niihin pitää valmistautua ja valmentautua pitkän aikaa. Vaikka kuinka haluaisin juosta sadan kilometrin juoksutapahtumassa tänä vuonna niin se ei yksinkertaisesti ole mahdollista - tai ainakaan järkevää. Sinne unelmaan pääsemiseksi on kuitenkin olemassa suunnitelma ja tavoite joka on mielessä päivittäin.
Huono sää on tekosyy koska se ei ole mikään oikea este. Murtunut jalka on syy.
Moni haluaisi aloittaa lenkkeilyn tai salitreenaamisen kaverin kanssa. Voihan sekin olla kivaa mutta lopulta se oma tie pitää kulkea ihan itse, jos tyytyy venaamaan muiden ratkaisuja niin moni asia jää tekemättä. Muistan kyllä että oli aika korkea kynnys lähteä salille aikoinaan ekan kerran kun se maailma oli täysin vieras. Onneksi salilta kuin salilta löytyy pätevä ihminen opastamaan alkuun eikä sekään siis kelpaa syyksi. Loputtomiin ei voi tukeutua muihin, pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ja tarttumaan ihan itse niihin omiin unelmiin. Jokaisessa harrastuksessa ei tarvitse olla käsikynkässä kaverin kanssa.
Yksi hyvä tuore esimerkki tulee ihan lähipiiristä, avovaimo on nimittäin innostunut jo pari vuotta sitten ajatuksesta lähteä tekemään lyhyt vaellus ja majoittua teltan kanssa keskellä mitään. Hänen kaveripiiristään löytyi aina ihmisiä jotka olivat kyllä periaatteessa kiinnostuneita mutta joiden kanssa reissu ei koskaan konkretisoitunut. Jossain vaiheessa tätä kesää ajatus alkoi kytemään että hän pakkaisi rinkkansa ja lähtisi yksin vaeltamaan noin vuorokaudeksi hankalakulkuisia eräpolkuja. Olin heti messissä ja annoin täyden tukeni: jos jää odottamaan muita niin voi joutua odottamaan koko loppuelämän. Pitää elää tässä ja nyt ja lähteä koska siihen on mahdollisuus.
Palaute oli lähipiirissä uskomattoman hämmästynyttä ja kaikkien kommentti oli "et voi oikeasti olla lähdössä yksin?!" Minulta kyseltiin että enkö ole huolestunut, jos jotain sattuu keskellä metsää kivikoiden ja kallioiden vuoraamalla polulla, kukaan ei ole auttamassa. No, en ollut kovinkaan huolestunut. Oikeasti työmatka polkupyörällä on vaarallisempi etappi ja suurin osa onnettomuuksista ja tapaturmista sattuu kotona. Tuntematon vain pelottaa.
Eka reissu oli viime viikolla, toinen eilen, molemmat meni hyvin. Puoliso löysi elämäänsä uuden tärkeän harrastuksen josta on todella innoissaan ja johon minäkin varmasti jatkossa osallistun.
Onni ei löydy odottamalla, miettimällä ja murehtimalla. Se löytyy tekemällä, tarttumalla hetkeen ja painumalla sinne metsään sen sijaan että vain miettii sitä.
Aika yleinen ajatusmalli ja toimintatapa jolta todennäköisesti yksikään ihminen ei ole välttynyt. Samaan syyllistyn minäkin. Tärkeää on kuitenkin osata eritellä että mitkä ovat niitä tärkeitä asioita joita oikeasti haluaa tehdä ja mitkä ovat niitä joita ei halua tehdä ja joita vältelläkseen keksii tekosyitä. Jälkimmäinen ei ole kovin kiinnostava aihe joten keskitytään nyt niihin juttuihin joita oikeasti haluamme mutta jotka jäävät syystä tai toisesta vielä tekemättä.
Joitain asioita ei voi yksinkertaisesti tehdä heti vaan niihin pitää valmistautua ja valmentautua pitkän aikaa. Vaikka kuinka haluaisin juosta sadan kilometrin juoksutapahtumassa tänä vuonna niin se ei yksinkertaisesti ole mahdollista - tai ainakaan järkevää. Sinne unelmaan pääsemiseksi on kuitenkin olemassa suunnitelma ja tavoite joka on mielessä päivittäin.
Huono sää on tekosyy koska se ei ole mikään oikea este. Murtunut jalka on syy.
Moni haluaisi aloittaa lenkkeilyn tai salitreenaamisen kaverin kanssa. Voihan sekin olla kivaa mutta lopulta se oma tie pitää kulkea ihan itse, jos tyytyy venaamaan muiden ratkaisuja niin moni asia jää tekemättä. Muistan kyllä että oli aika korkea kynnys lähteä salille aikoinaan ekan kerran kun se maailma oli täysin vieras. Onneksi salilta kuin salilta löytyy pätevä ihminen opastamaan alkuun eikä sekään siis kelpaa syyksi. Loputtomiin ei voi tukeutua muihin, pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan ja tarttumaan ihan itse niihin omiin unelmiin. Jokaisessa harrastuksessa ei tarvitse olla käsikynkässä kaverin kanssa.
Yksi hyvä tuore esimerkki tulee ihan lähipiiristä, avovaimo on nimittäin innostunut jo pari vuotta sitten ajatuksesta lähteä tekemään lyhyt vaellus ja majoittua teltan kanssa keskellä mitään. Hänen kaveripiiristään löytyi aina ihmisiä jotka olivat kyllä periaatteessa kiinnostuneita mutta joiden kanssa reissu ei koskaan konkretisoitunut. Jossain vaiheessa tätä kesää ajatus alkoi kytemään että hän pakkaisi rinkkansa ja lähtisi yksin vaeltamaan noin vuorokaudeksi hankalakulkuisia eräpolkuja. Olin heti messissä ja annoin täyden tukeni: jos jää odottamaan muita niin voi joutua odottamaan koko loppuelämän. Pitää elää tässä ja nyt ja lähteä koska siihen on mahdollisuus.
Palaute oli lähipiirissä uskomattoman hämmästynyttä ja kaikkien kommentti oli "et voi oikeasti olla lähdössä yksin?!" Minulta kyseltiin että enkö ole huolestunut, jos jotain sattuu keskellä metsää kivikoiden ja kallioiden vuoraamalla polulla, kukaan ei ole auttamassa. No, en ollut kovinkaan huolestunut. Oikeasti työmatka polkupyörällä on vaarallisempi etappi ja suurin osa onnettomuuksista ja tapaturmista sattuu kotona. Tuntematon vain pelottaa.
Eka reissu oli viime viikolla, toinen eilen, molemmat meni hyvin. Puoliso löysi elämäänsä uuden tärkeän harrastuksen josta on todella innoissaan ja johon minäkin varmasti jatkossa osallistun.
Onni ei löydy odottamalla, miettimällä ja murehtimalla. Se löytyy tekemällä, tarttumalla hetkeen ja painumalla sinne metsään sen sijaan että vain miettii sitä.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Viikko CrossFit Gameseihin.
Crossfit-maailma surisee jännityksestä, lajin ylivoimaiseen vuoden kohokohtaan, Kalifornian CrossFit Gameseihin on enää viikko aikaa.
Kilpailijat ympäri maailmaa alkavat valumaan Yhdysvaltojen länsirannikolle kiihtyvällä vauhdilla, kisaviikko alkaa maanantaina 22. heinäkuuta rekisteröitymisellä ja ensimmäisillä kisapalavereilla. Masters-sarja, siis yli 40-vuotiaat kilpailijat, tekevät oman urakkansa tiistaista torstaihin. Miesten ja naisten yksilökisa käydään virallisesti perjantaista sunnuntaihin mutta esimerkiksi viime vuonna kilpailu starttasi yllättäen jo keskiviikkona merivoimien Camp Pendletonissa käydyllä erittäin rankalla prologilla - triathlonilla! Päivä alkoi 700 metrin uinnilla meressä, sen jälkeen napattiin pyörä rannalta ja poljettiin kahdeksan kilometriä upottavassa hiekassa ja muussa hankalassa maastossa. Pyöräilyn päälle oli tietysti juoksuosuus - 11 kilometriä rankkaa ylämäkeä. Juoksuosuuden rajuudesta kertoo jotain se että iso osa kilpailijoista joutui kävelemään siitä pitkiä siivuja. Yllätyksellisen keskiviikon kruunasi armeijan tukikohdan perinteinen esterata. Aronpään Mikolle se oli selvästi vahvin päivä, hän oli molempien lajien kahdeksas, esimerkiksi Rich Froning jäi hänen taakseen molemmissa lajeissa.
Varsinainen kisaviikonloppu starttasi viime vuonna perinteiseen tapaan perjantaina jolloin ohjelmassa oli neljä lajia. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin myös neljä kilpailulajia joten yhteensä lajeja oli hurjat 15. Se on jo niin hurja määrä erilaisia harjoitteita ja kovia testejä että tuloslista ei varmastikaan sunnuntai-iltana vääristele sitä kuka on oikeasti kovakuntoisin!
Vuoden 2012-kilpailut löytyvät kattavasti Youtubesta, CrossFit HQ:n omalta kanavalta. Hakusanaksi vain "CrossFit Games 2012" niin pitäisi löytyä helposti. Poltin joskus nuo kisat dvd:lle ja olen ne katsellut pariinkin kertaan läpi, hienoja ja vaihtelevia lajeja oli paljon. Avauspäivä oli tottakai erittäin mielenkiintoinen näin kestävyysurheilun ja triathlonin ystävän näkökulmasta. Perjantaina mm. hypättiin vauhditonta pituushyppyä ja heitettiin kuntopalloja istumaannoususta mahdollisimman pitkälle. Lauantain kohokohta oli hurja harjoitus, Chipper, ja sunnuntain päätti finaali jossa tehtiin perinteiset crossfit-treenit Elizabeth, Isabel ja Fran. Sunnuntain avannut Double Banger oli mahtava, vuorotellen hypittiin hyppynarulla 50 tuplahyppyä ja hakattiin lekalla kelkkaa eteenpäin! Lumbersportsien kaverit olisivat olleet vahvoilla - jos vain osaisivat hyppiä tuplia.
Gamesit laajentavat aina käsitystä siitä mitä crossfit on ja tuo mukaan lajeja joita harva on todennäköisesti koskaan crossfit-tunneilla treenannut. Voimanosto- ja painonnostolajien oheen voisi tulevaisuudessa ottaa esimerkiksi voimamies-kisoista tuttuja lajeja. Jenkeissä kun ollaan niin jonkun autotehtaan kanssa saisi varmasti kasaan näyttävän spektaakkelin jossa vedetään jotain uutta komeaa pick-uppia! Tai krusifiksi? Melkein joka vuosi on ollut erilaisia juoksulajeja, ehkä tänä vuonna mennään syvemmälle CrossFit Endurancen maailmaan ja mukana on esimerkiksi puolimaraton?
Näin joskus unta jossa kisalajeina oli suunnistusta ja shakkia, Greg Glasman oli varmaan viemässä lajia ihan uuteen suuntaan, "mental fitnekseen". En muista miten Salon kävi, todennäköisesti hän voitti molemmat lajit ja kantoi vielä eksyneet jenkit ulos metsästä.
Tässä postauksessa on pakko keskittyä pääasiassa viime vuoden kisaan - tämän vuoden lajeista kun ei ole oikeasti vielä mitään tietoa. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kilpaillaan jälleen mutta onko viime vuoden kaltaista yllätysstarttia? Mitä lajeja on luvassa? Aloitetaanko taas rannalla kuten kahtena edellisenä vuotena? Vuonna 2011 aloitettiin nimittäin myös uimalla meressä, Mikko Salohan puhkaisi ison aallon iskiessä tärykalvonsa ja joutui jättämään kisat kesken ennen kuin ne olivat kunnolla edes alkaneet.
Mikko Salo on siis vuoden 2009 mestari, vuonna 2010 hän oli viides. Mikko oli kevään Openeissa erittäin vahva mutta Tanskan regionalseissa jäi vähän arvoituksellinen olo. Siinä kondiksessa on turha odottaa sijoitusta kärkikymmeniköstä, edes top-20 voi olla tiukoilla. Taso erityisesti Pohjois-Amerikassa vain on älyttömän kova. Jos tulokset ovat samanlaisia kuin openeissa niin kaikki on mahdollista, miksei myös mestaruus. Mikon tuoreimmat kuulumiset ennen kisoja voi katsoa tästä haastattelusta . Jos Mikon myyttinen tarina ja hahmo ( ;) ) kiinnostaa enemmänkin niin kannattaa ehdottomasti katsoa noin tunnin mittainen dokumentti Sisu, se on tehty aikana jolloin Suomessa crossfitin tiesi vain kourallinen ihmisiä ja varsinaiset lajille pyhitetyt salit olivat vasta suunnittelun asteella.
Aronpään Mikolle nämä ovat puolestaan jo kolmannet perättäiset skabat. Viime vuonna sijoitus oli 32. ja vuonna 2011 34. Oisko tänä vuonna jo aika murtautua top-30-sijoituksille?
Kotimaan kisoja viime vuodet dominoinut Aronpää on valmistautunut omaan urakkaansa hyppimällä takaperin voltteja ;) https://www.facebook.com/photo.php?v=616844591947 Eiköhän Jyväskylän legendaarisella Monnarilla ole raudatkin kolisseet hurjaan tahtiin!
Aronpään ja Salon lisäksi kisoissa on ollut mukana aiemmin Tuomas Vainio joka oli vuonna 2011 hienosti 19. Ikävä kyllä sen jälkeen erilaiset vammat ovat vaivanneet Tuomasta, tänä vuonna hän aloitti Openit loistavasti mutta jälleen tuli jobinpostia ja paikat hajosivat. Ehkä tulevaisuudessa saadaan skaboihin lisää suomalaisia, 18-vuotias Jonne Koski oli jo tänä vuonna erinomaisessa iskussa regionaleissa puolen vuoden lajiharjoittelulla. Toivottavasti ensimmäinen suomalainen nainenkin Gameseissa on kohta todellisuutta eikä vain unelmaa!
Kisoja on mahdollista seurata kattavasti viralliselta sivustolta: The CrossFit Games. Kaliforniasta tulee suorana video streamia ja tietysti erilaisia uutisia, raportteja ja tuloslistauksia. May the fittest win!
Kilpailijat ympäri maailmaa alkavat valumaan Yhdysvaltojen länsirannikolle kiihtyvällä vauhdilla, kisaviikko alkaa maanantaina 22. heinäkuuta rekisteröitymisellä ja ensimmäisillä kisapalavereilla. Masters-sarja, siis yli 40-vuotiaat kilpailijat, tekevät oman urakkansa tiistaista torstaihin. Miesten ja naisten yksilökisa käydään virallisesti perjantaista sunnuntaihin mutta esimerkiksi viime vuonna kilpailu starttasi yllättäen jo keskiviikkona merivoimien Camp Pendletonissa käydyllä erittäin rankalla prologilla - triathlonilla! Päivä alkoi 700 metrin uinnilla meressä, sen jälkeen napattiin pyörä rannalta ja poljettiin kahdeksan kilometriä upottavassa hiekassa ja muussa hankalassa maastossa. Pyöräilyn päälle oli tietysti juoksuosuus - 11 kilometriä rankkaa ylämäkeä. Juoksuosuuden rajuudesta kertoo jotain se että iso osa kilpailijoista joutui kävelemään siitä pitkiä siivuja. Yllätyksellisen keskiviikon kruunasi armeijan tukikohdan perinteinen esterata. Aronpään Mikolle se oli selvästi vahvin päivä, hän oli molempien lajien kahdeksas, esimerkiksi Rich Froning jäi hänen taakseen molemmissa lajeissa.
Varsinainen kisaviikonloppu starttasi viime vuonna perinteiseen tapaan perjantaina jolloin ohjelmassa oli neljä lajia. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin myös neljä kilpailulajia joten yhteensä lajeja oli hurjat 15. Se on jo niin hurja määrä erilaisia harjoitteita ja kovia testejä että tuloslista ei varmastikaan sunnuntai-iltana vääristele sitä kuka on oikeasti kovakuntoisin!
Vuoden 2012-kilpailut löytyvät kattavasti Youtubesta, CrossFit HQ:n omalta kanavalta. Hakusanaksi vain "CrossFit Games 2012" niin pitäisi löytyä helposti. Poltin joskus nuo kisat dvd:lle ja olen ne katsellut pariinkin kertaan läpi, hienoja ja vaihtelevia lajeja oli paljon. Avauspäivä oli tottakai erittäin mielenkiintoinen näin kestävyysurheilun ja triathlonin ystävän näkökulmasta. Perjantaina mm. hypättiin vauhditonta pituushyppyä ja heitettiin kuntopalloja istumaannoususta mahdollisimman pitkälle. Lauantain kohokohta oli hurja harjoitus, Chipper, ja sunnuntain päätti finaali jossa tehtiin perinteiset crossfit-treenit Elizabeth, Isabel ja Fran. Sunnuntain avannut Double Banger oli mahtava, vuorotellen hypittiin hyppynarulla 50 tuplahyppyä ja hakattiin lekalla kelkkaa eteenpäin! Lumbersportsien kaverit olisivat olleet vahvoilla - jos vain osaisivat hyppiä tuplia.
Gamesit laajentavat aina käsitystä siitä mitä crossfit on ja tuo mukaan lajeja joita harva on todennäköisesti koskaan crossfit-tunneilla treenannut. Voimanosto- ja painonnostolajien oheen voisi tulevaisuudessa ottaa esimerkiksi voimamies-kisoista tuttuja lajeja. Jenkeissä kun ollaan niin jonkun autotehtaan kanssa saisi varmasti kasaan näyttävän spektaakkelin jossa vedetään jotain uutta komeaa pick-uppia! Tai krusifiksi? Melkein joka vuosi on ollut erilaisia juoksulajeja, ehkä tänä vuonna mennään syvemmälle CrossFit Endurancen maailmaan ja mukana on esimerkiksi puolimaraton?
Näin joskus unta jossa kisalajeina oli suunnistusta ja shakkia, Greg Glasman oli varmaan viemässä lajia ihan uuteen suuntaan, "mental fitnekseen". En muista miten Salon kävi, todennäköisesti hän voitti molemmat lajit ja kantoi vielä eksyneet jenkit ulos metsästä.
Tässä postauksessa on pakko keskittyä pääasiassa viime vuoden kisaan - tämän vuoden lajeista kun ei ole oikeasti vielä mitään tietoa. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kilpaillaan jälleen mutta onko viime vuoden kaltaista yllätysstarttia? Mitä lajeja on luvassa? Aloitetaanko taas rannalla kuten kahtena edellisenä vuotena? Vuonna 2011 aloitettiin nimittäin myös uimalla meressä, Mikko Salohan puhkaisi ison aallon iskiessä tärykalvonsa ja joutui jättämään kisat kesken ennen kuin ne olivat kunnolla edes alkaneet.
Mikko Salo on siis vuoden 2009 mestari, vuonna 2010 hän oli viides. Mikko oli kevään Openeissa erittäin vahva mutta Tanskan regionalseissa jäi vähän arvoituksellinen olo. Siinä kondiksessa on turha odottaa sijoitusta kärkikymmeniköstä, edes top-20 voi olla tiukoilla. Taso erityisesti Pohjois-Amerikassa vain on älyttömän kova. Jos tulokset ovat samanlaisia kuin openeissa niin kaikki on mahdollista, miksei myös mestaruus. Mikon tuoreimmat kuulumiset ennen kisoja voi katsoa tästä haastattelusta . Jos Mikon myyttinen tarina ja hahmo ( ;) ) kiinnostaa enemmänkin niin kannattaa ehdottomasti katsoa noin tunnin mittainen dokumentti Sisu, se on tehty aikana jolloin Suomessa crossfitin tiesi vain kourallinen ihmisiä ja varsinaiset lajille pyhitetyt salit olivat vasta suunnittelun asteella.
Aronpään Mikolle nämä ovat puolestaan jo kolmannet perättäiset skabat. Viime vuonna sijoitus oli 32. ja vuonna 2011 34. Oisko tänä vuonna jo aika murtautua top-30-sijoituksille?
Kotimaan kisoja viime vuodet dominoinut Aronpää on valmistautunut omaan urakkaansa hyppimällä takaperin voltteja ;) https://www.facebook.com/photo.php?v=616844591947 Eiköhän Jyväskylän legendaarisella Monnarilla ole raudatkin kolisseet hurjaan tahtiin!
Aronpään ja Salon lisäksi kisoissa on ollut mukana aiemmin Tuomas Vainio joka oli vuonna 2011 hienosti 19. Ikävä kyllä sen jälkeen erilaiset vammat ovat vaivanneet Tuomasta, tänä vuonna hän aloitti Openit loistavasti mutta jälleen tuli jobinpostia ja paikat hajosivat. Ehkä tulevaisuudessa saadaan skaboihin lisää suomalaisia, 18-vuotias Jonne Koski oli jo tänä vuonna erinomaisessa iskussa regionaleissa puolen vuoden lajiharjoittelulla. Toivottavasti ensimmäinen suomalainen nainenkin Gameseissa on kohta todellisuutta eikä vain unelmaa!
Kisoja on mahdollista seurata kattavasti viralliselta sivustolta: The CrossFit Games. Kaliforniasta tulee suorana video streamia ja tietysti erilaisia uutisia, raportteja ja tuloslistauksia. May the fittest win!
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Lenkillä niin aikaisin.
Tän piti olla ihan tavallinen päivä. Herään kahdeksan maissa ja menen lenkille aamupäivällä. Toisin kävi!
Menin illalla puoli kymmeneltä salille tekemään voimaharjoitusta, treeni meni hyvin ja 2000 metrin soudussa ennätys parani viidellä sekunnilla! Ehkä juuri tuosta kovasta soudusta johtuen olin pukukopeilla niin pihalla että jätin kännykkäni sinne. Huomasin asian vasta ulkona. Noh, kello oli vielä 22.45 ja salin pitäisi olla jäsenkortilla auki klo 23 asti mutta ovipa ei enää niin myöhään auennutkaan. Venailin vielä vajaan vartin jos joku tulisi ulos, sinne oli vielä jäänyt porukkaa kun menin vaihtamaan kamoja. Ikävä kyllä olivat ilmeisesti häipyneet sillä aikaa koska kukaan ei enää tullut ulos.
Salille pääsisi sisään taas viideltä aamulla, henkilökunta tulisi paikalle kahdeksalta. Päätin että sinne pitää mennä heti viideltä, pahimmassa tapauksessa joku aamuvirkku kleptomaani pöllii puhelimeni aamun varhaisina tunteina. Tarkoitus oli mennä tavalliseen tapaan aamupäivällä juoksemaan klo 10-12 mutta ajattelin että tässähän olisi oiva tilaisuus tehdä jotain erilaista.
Olin siis yhdeltätoista kotona, söin rahkaa ja menin nukkumaan kahdeltatoista. Laitoin herätyskellon soimaan tasan viideltä.
Jos on tavallista varhaisempi heräämisaika niin silloin ei ikinä saa nukuttua kunnolla! Vajaasta viidestä tunnista nukuin siis ehkä kolme, heräsin 4.40 ennen kuin kello ehti pärähtää. Kävin vessassa ja puin lenkkikamat päälle, olin kuntosalilla 5.05. Luuri löytyi nopeasti sieltä mistä ajattelinkin, puhelin taskuun ja lenkille.
Olen tainnut kerran aikaisemmin juosta aamulla, noin seitsemästä kahdeksaan, mutta tämä oli kyllä ennätys. Aurinko paistoi jo komeasti ja ilma oli raikas, vähän kuin kevätpäivä. Shortseilla ja lyhythihaisella paidalla oli aluksi kylmä mutta ekojen kilsojen jälkeen kroppa lämpeni. Liikkeellä ei ollut muita kuin minä ja satunnaiset rekat ja kuorma-autot.
Juoksin juovan ja joen yli rautatiesiltoja, sellaisia kuin tämän blogin taustakuvassa.
Joesta nousi usva, hengitys höyrysi. Aamu oli todella kaunis.
Vähän ennen kuutta autoja alkoi kulkemaan enemmän, moni taisi mennä kuudeksi aamuvuoroon. Jatkoin matkaa vielä puolisen tuntia. Tulin kotiin puoli seitsemän maissa, olin juossut 12 kilometriä.
Kesällä ei tosiaankaan väsytä, tämä lenkki oli todella hieno ja ikimuistoinen.
Menin illalla puoli kymmeneltä salille tekemään voimaharjoitusta, treeni meni hyvin ja 2000 metrin soudussa ennätys parani viidellä sekunnilla! Ehkä juuri tuosta kovasta soudusta johtuen olin pukukopeilla niin pihalla että jätin kännykkäni sinne. Huomasin asian vasta ulkona. Noh, kello oli vielä 22.45 ja salin pitäisi olla jäsenkortilla auki klo 23 asti mutta ovipa ei enää niin myöhään auennutkaan. Venailin vielä vajaan vartin jos joku tulisi ulos, sinne oli vielä jäänyt porukkaa kun menin vaihtamaan kamoja. Ikävä kyllä olivat ilmeisesti häipyneet sillä aikaa koska kukaan ei enää tullut ulos.
Salille pääsisi sisään taas viideltä aamulla, henkilökunta tulisi paikalle kahdeksalta. Päätin että sinne pitää mennä heti viideltä, pahimmassa tapauksessa joku aamuvirkku kleptomaani pöllii puhelimeni aamun varhaisina tunteina. Tarkoitus oli mennä tavalliseen tapaan aamupäivällä juoksemaan klo 10-12 mutta ajattelin että tässähän olisi oiva tilaisuus tehdä jotain erilaista.
Olin siis yhdeltätoista kotona, söin rahkaa ja menin nukkumaan kahdeltatoista. Laitoin herätyskellon soimaan tasan viideltä.
Jos on tavallista varhaisempi heräämisaika niin silloin ei ikinä saa nukuttua kunnolla! Vajaasta viidestä tunnista nukuin siis ehkä kolme, heräsin 4.40 ennen kuin kello ehti pärähtää. Kävin vessassa ja puin lenkkikamat päälle, olin kuntosalilla 5.05. Luuri löytyi nopeasti sieltä mistä ajattelinkin, puhelin taskuun ja lenkille.
Olen tainnut kerran aikaisemmin juosta aamulla, noin seitsemästä kahdeksaan, mutta tämä oli kyllä ennätys. Aurinko paistoi jo komeasti ja ilma oli raikas, vähän kuin kevätpäivä. Shortseilla ja lyhythihaisella paidalla oli aluksi kylmä mutta ekojen kilsojen jälkeen kroppa lämpeni. Liikkeellä ei ollut muita kuin minä ja satunnaiset rekat ja kuorma-autot.
Juoksin juovan ja joen yli rautatiesiltoja, sellaisia kuin tämän blogin taustakuvassa.
Joesta nousi usva, hengitys höyrysi. Aamu oli todella kaunis.
Vähän ennen kuutta autoja alkoi kulkemaan enemmän, moni taisi mennä kuudeksi aamuvuoroon. Jatkoin matkaa vielä puolisen tuntia. Tulin kotiin puoli seitsemän maissa, olin juossut 12 kilometriä.
Kesällä ei tosiaankaan väsytä, tämä lenkki oli todella hieno ja ikimuistoinen.
Onneksi unohdin kännykän sinne pukuhuoneeseen.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Maailman parasta suklaata.
Miten ihmeessä suklaa liittyy urheilublogiin? Itseasiassa aika monellakin tavalla.
Suklaalla on aika paljonkin terveysvaikutuksia, tutkimusten perusteella se vaikuttaa posiitivisella tavalla kolesteroliarvoihin, alentaa verenpainetta, pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, parantaa aivojen verenkiertoa ja serotoniinipitoisuutta. Erityisesti meillä paljon liikkuvilla ja urheilevilla huomio kiinnittyy sen piristäviin ja mielialaa kohottaviin ominaisuuksiin sekä sen kykyyn alentaa elimistön oksidatiivistä stressiä.
Suomalaiset mussuttavat keskimäärin seitsemän kiloa suklaata vuodessa joten edellisen litanian perusteella me ollaan hemmetin hyvässä asemassa? No ei, suurin osa tuosta seitsemästä kilosta on vaaleaa maitosuklaata jolla ei ole minkäänlaisia terveysvaikutuksia - paitsi negatiivisia. Suklaan hyvää tekevät antioksidantit ja flavonolit ovat peräisin kaakaopavuista joten mitä enemmän suklaassa on kaakaota, sitä terveellisempää se on. Suurin osa kaupoissa myytävästä "tummasta" suklaastakaan ei ole riittävän tummaa, käytännössä kaakaopitoisuus pitäisi olla vähintään 70% jotta flavonoleja olisi riittävästi.
Tumma suklaa taitaa olla suomalaisten makuun niin vahvan makuista koska maitosuklaa on ollut täällä aina niin vahvassa asemassa. Jos pienestä lapsesta asti makuaisti on tottunut lähinnä Fazerin siniseen niin on selvää että 86% tumma suklaa maistuu aika tuimalta ilman totuttelua. Me ollaan jostain syystä väljähtäneiden ja valjujen makujen kansa, vaalean suklaan kylkeen kiilaavat vaalea kahvi ja vaalea olut. Itse en käytä kumpaakaan joten keskityn tässä suklaaseen ;-)
Meillä taisi poika tutustua suklaaseen noin pari-kolme vuotiaana ja juuri tumman suklaan kautta. Ajattelin että jos lähdetään kulkemaan vaalean suklaan tietä niin se on karhunpalvelus makuaistille ja muovaa makutottumuksia hyvinkin myöhäiseen ikään asti joten ekat palat taisivat olla 70-80% tummaa suklaata. Ja hyvin kelpasi, pieninä annoksina ja satunnaisina maisteluina toki. Joskus mulla oli suklaata jonka kaakaopitoisuus oli 95% - poika taisi olla silloin myös noin kolmevuotias ja maistuihan sekin. Nyt vanhempana ollaan kyllä maisteltu ihan vaaleampaakin suklaata joten makuaisti kyllä lavenee helpolla siihen suuntaan mutta en usko että olisi onnistunut toisinpäin.
Pari kuukautta sitten löysin kaupasta ehkä maailman parasta suklaata. Se ei ole erityisen tummaa mutta aivan tolkuttoman hyvän makuista.
Ritter Sportin luomusuklaasarja, neljä makua: Mandelsplitter, Macadamia, Trauben Cashew ja Vollmilch 35%. Maitosuklaata lukuunottamatta olen testannut kaikki maut ja ovat todellakin lähellä täydellisyyttä. Netistä en löytänyt tietoa suomeksi mutta saksankielen taitoisille on virallinen saitti: Ritter Sport Bio . Paketti on juuri sopivan kokoinen, 65 grammaa, ei siis mikään iso levy mutta ei myöskään pieni patukkakaan. Ja mikäpä sopisi treenaajan suklaan nimeksi paremmin? :-)
Vaikka fyrkat on vähissä niin ollaan pyritty ostamaan mahdollisimman paljon luomua ja viime aikoina on huomattu miten tuotekehittely on muuttunut. Ennen luomu tarkoitti vastaavaa tuotetta kuin perinteinen, ainesosat oli vain tuotettu luonnonmukaisesti. Nykyään monet luomutuotteet suunnitellaan kokonaan lyömättömän korkealla laadulla. Noi suklaat olen ostanut meidän lähikaupasta ja tavallisista marketeista on löytynyt mm. tolkuttoman hyviä ja kermaisia saksalaisia luomujugurtteja, makuina mango, kirsikka ja suklaa. Viimeksi eilen illalla poika söi iltapalaksi sisilialaista luomusitruunajugurttia! Taas sellainen löytö etten meinannut uskoa silmiäni. Sisilian ilmasto ja maaperä kun on lähes täydellistä hedelmien, erityisesti sitrushedelmien viljelyyn, onhan se esimerkiksi ainoa paikka koko maailmassa jossa oma lempparini veriappelsiini menestyy ilman vippaskonsteja.
Mitä enemmät treenaat, sitä enemmän saat mussuttaa suklaata - ja jos lajina on esimerkiksi ultrajuoksu, voit mussuttaa sitä samalla kun urheilet! ;-)
Suklaalla on aika paljonkin terveysvaikutuksia, tutkimusten perusteella se vaikuttaa posiitivisella tavalla kolesteroliarvoihin, alentaa verenpainetta, pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, parantaa aivojen verenkiertoa ja serotoniinipitoisuutta. Erityisesti meillä paljon liikkuvilla ja urheilevilla huomio kiinnittyy sen piristäviin ja mielialaa kohottaviin ominaisuuksiin sekä sen kykyyn alentaa elimistön oksidatiivistä stressiä.
Suomalaiset mussuttavat keskimäärin seitsemän kiloa suklaata vuodessa joten edellisen litanian perusteella me ollaan hemmetin hyvässä asemassa? No ei, suurin osa tuosta seitsemästä kilosta on vaaleaa maitosuklaata jolla ei ole minkäänlaisia terveysvaikutuksia - paitsi negatiivisia. Suklaan hyvää tekevät antioksidantit ja flavonolit ovat peräisin kaakaopavuista joten mitä enemmän suklaassa on kaakaota, sitä terveellisempää se on. Suurin osa kaupoissa myytävästä "tummasta" suklaastakaan ei ole riittävän tummaa, käytännössä kaakaopitoisuus pitäisi olla vähintään 70% jotta flavonoleja olisi riittävästi.
Tumma suklaa taitaa olla suomalaisten makuun niin vahvan makuista koska maitosuklaa on ollut täällä aina niin vahvassa asemassa. Jos pienestä lapsesta asti makuaisti on tottunut lähinnä Fazerin siniseen niin on selvää että 86% tumma suklaa maistuu aika tuimalta ilman totuttelua. Me ollaan jostain syystä väljähtäneiden ja valjujen makujen kansa, vaalean suklaan kylkeen kiilaavat vaalea kahvi ja vaalea olut. Itse en käytä kumpaakaan joten keskityn tässä suklaaseen ;-)
Meillä taisi poika tutustua suklaaseen noin pari-kolme vuotiaana ja juuri tumman suklaan kautta. Ajattelin että jos lähdetään kulkemaan vaalean suklaan tietä niin se on karhunpalvelus makuaistille ja muovaa makutottumuksia hyvinkin myöhäiseen ikään asti joten ekat palat taisivat olla 70-80% tummaa suklaata. Ja hyvin kelpasi, pieninä annoksina ja satunnaisina maisteluina toki. Joskus mulla oli suklaata jonka kaakaopitoisuus oli 95% - poika taisi olla silloin myös noin kolmevuotias ja maistuihan sekin. Nyt vanhempana ollaan kyllä maisteltu ihan vaaleampaakin suklaata joten makuaisti kyllä lavenee helpolla siihen suuntaan mutta en usko että olisi onnistunut toisinpäin.
Pari kuukautta sitten löysin kaupasta ehkä maailman parasta suklaata. Se ei ole erityisen tummaa mutta aivan tolkuttoman hyvän makuista.
Ritter Sportin luomusuklaasarja, neljä makua: Mandelsplitter, Macadamia, Trauben Cashew ja Vollmilch 35%. Maitosuklaata lukuunottamatta olen testannut kaikki maut ja ovat todellakin lähellä täydellisyyttä. Netistä en löytänyt tietoa suomeksi mutta saksankielen taitoisille on virallinen saitti: Ritter Sport Bio . Paketti on juuri sopivan kokoinen, 65 grammaa, ei siis mikään iso levy mutta ei myöskään pieni patukkakaan. Ja mikäpä sopisi treenaajan suklaan nimeksi paremmin? :-)
Vaikka fyrkat on vähissä niin ollaan pyritty ostamaan mahdollisimman paljon luomua ja viime aikoina on huomattu miten tuotekehittely on muuttunut. Ennen luomu tarkoitti vastaavaa tuotetta kuin perinteinen, ainesosat oli vain tuotettu luonnonmukaisesti. Nykyään monet luomutuotteet suunnitellaan kokonaan lyömättömän korkealla laadulla. Noi suklaat olen ostanut meidän lähikaupasta ja tavallisista marketeista on löytynyt mm. tolkuttoman hyviä ja kermaisia saksalaisia luomujugurtteja, makuina mango, kirsikka ja suklaa. Viimeksi eilen illalla poika söi iltapalaksi sisilialaista luomusitruunajugurttia! Taas sellainen löytö etten meinannut uskoa silmiäni. Sisilian ilmasto ja maaperä kun on lähes täydellistä hedelmien, erityisesti sitrushedelmien viljelyyn, onhan se esimerkiksi ainoa paikka koko maailmassa jossa oma lempparini veriappelsiini menestyy ilman vippaskonsteja.
Mitä enemmät treenaat, sitä enemmän saat mussuttaa suklaata - ja jos lajina on esimerkiksi ultrajuoksu, voit mussuttaa sitä samalla kun urheilet! ;-)
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Hyvän ja huonon harjoituksen matematiikkaa.
Harjoittelun tarkoituksena on tuottaa kehitystä ja sitä voikin seurata erilaisin tilastoin. Esimerkiksi juoksussa seurataan johonkin tiettyyn matkaan käytettyä aikaa tai sykkeitä, voimailussa katsotaan sarjapainoja ja maksimirautoja joita onnistuu liikuttamaan.
Juoksun kanssa otan aika rennosti, en käytä sykemittaria tai edes kelloa, mutta salilla kynä sauhuaa. Kirjaan ylös liikkeet, toistot ja sarjapainot. Treenipäiväkirja onkin mulle kultaa kalliimpi, tärkeämpi varuste kuin vaatteet tai kengät.
Treenipäiväkirjaa selaamalla huomasin että olin tehnyt maaliskuussa penkkipunnerruksessa samoja sarjoja samoilla painoilla kuin nyt.
HARJOITUS: 3x 15 toistoa penkkipunnerrusta 65% 1RPM (yhden toiston maksimista)
23.2. 15 / 15 / 15
5.3. 15 / 15 / 13 + 2
25.3. 15 / 15 / 8 + 7
1.6. 12 + 3 / 10 + 4 + 1 / 10 + 5
18.6. 15 / 10 + 5 / 8 + 7
2.7. 15 / 12 + 3 / 12 + 3
Mitä tästä pitäisi päätellä? Että helmikuussa olin vahvimmillani ja sen jälkeen on tultu koko ajan alaspäin? Ensimmäisenä pitää huomioida että tammikuun alusta huhtikuun loppuun keskityin voimaharjoitteluun ja juoksu oli vähäisempää, 60% salia ja 40% juoksua. Vapun jälkeen suhde on kääntynyt toisin päin, 60% juoksuharjoituksia ja 40% voimailua ja lihaskuntoa. Kevättalvella lihakset olivat siis koko ajan aika hyvässä iskussa.
Toinen huomio kiinnittyy tehtyihin toistoihin. Keväällä paras sarja oli ensimmäinen, toinen sarja toiseksi paras ja kun tein saman setin kolmatta kertaa tuloksena oli heikoin sarja. Lihakset todennäköisesti väsyivät pikkuhiljaa kovasta ja säännöllisestä voimaharjoittelusta.
Nyt kesän sarjoissa trendi on nimittäin täysin päinvastainen, 1.6. en saanut edes ekaa sarjaa ehjänä loppuun asti, 18.6. eka sarja oli jo ehjä ja toinenkin kohtuullinen mutta 2.7. toinen ja kolmas sarja olivat jo ihan hyviä.
Siis kun treenasin paljon ja säännöllisesti, trendi oli laskeva, kun kevensin määrää mutta en laatua, trendi oli nouseva. Itse asiassa maanantaina salilla tein saman 3x15 sarjan penkkiä 75% / 1RPM painolla ja sarja oli lähes identtinen tuon 1.6. tehdyn setin kanssa. Se kertoo kehityksestä ja siitä että uusi maksimi on todennäköisesti tulossa kun sitä elokuun alussa seuraavan kerran kokeilen.
Soudun kanssa olen huomannut tismalleen saman asian: kun vedin 6-7 kovaa maksimisoutua kuukaudessa, tuloskäyrä osoitti lähes tasaista viivaa eikä uusia ennätyksiä ollut näköpiirissä kuin satunnaisesti. Kun aloin soutaa 3-4 kertaa kuukaudessa, ennätykset ovat rysähdelleet palasiksi reippaasti.
Nämä huomiot vahvistavat niitä juttuja joista olen aiemminkin kirjoittanut ja jotka muodostavat pohjan omille treeneilleni:
- Kirjaa kaikki ylös! Jokainen harjoitus, jokainen sarja, jokainen toisto.
- Jos kehitystä, tulosparannuksia ja ennätyksiä ei näy - muuta jotain! Kaikkea ei tarvitse muuttaa, usein pieni viilauskin riittää.
- Vähemmän on enemmän, kun et tee liian paljon samoja harjoituksia.
- Enemmän on enemmän, kun treenaat monipuolisesti vaihdellen lyhyitä kovia harjoituksia ja pitkiä kevyempiä treenejä. Tämä koskee yhtä paljon niin juoksua kuin voimaharjoitteluakin. Pelkillä lyhyillä sarjoilla nostetaan ykkösmaksimia mutta ei tehdä uuvuttavia kymmenien toistojen suorituksia. Pitkillä sarjoilla ykkösmaksimi ei nouse kovinkaan nopeasti mutta sillä luodaan pohjaa ja kestävyyttä harjoittelun jaksamiseen ja piinaavan pitkiin suorituksiin. Sama pätee tietysti myös juoksuun: pitkät hölkkälenkit eivät auta juoksemaan 3500 metriä cooperissa eikä 400 metrin maksimivedot pääsemään maaliin maratonilla. Mutta - monipuolisesti hyvään kondikseen ja kuntopohjaan tarvitaan molempia.
Joskus on ihan hyvä polkea vähän aikaa paikoillaan jotta tajuaa tehdä tarvittavat muutokset ja saa uutta buustia tekemiseen. Pitämällä tarkkaa kirjaa treeneistä tuon paikallaan tarpomisen huomaa helpommin ja nopeammin eikä synny ilmiötä jossa ihmettelee blogeissa ja foorumeilla miksi olen samassa jamassa kuin vuosi sitten. Viisas tietysti muuttaa ja varioi harjoitteluaan jatkuvasti eikä jämähtämistä välttämättä tapahdu lainkaan, kehitys vain on välillä hitaampaa ja välillä vauhdikkaampaa.
Juoksun kanssa otan aika rennosti, en käytä sykemittaria tai edes kelloa, mutta salilla kynä sauhuaa. Kirjaan ylös liikkeet, toistot ja sarjapainot. Treenipäiväkirja onkin mulle kultaa kalliimpi, tärkeämpi varuste kuin vaatteet tai kengät.
Treenipäiväkirjaa selaamalla huomasin että olin tehnyt maaliskuussa penkkipunnerruksessa samoja sarjoja samoilla painoilla kuin nyt.
HARJOITUS: 3x 15 toistoa penkkipunnerrusta 65% 1RPM (yhden toiston maksimista)
23.2. 15 / 15 / 15
5.3. 15 / 15 / 13 + 2
25.3. 15 / 15 / 8 + 7
1.6. 12 + 3 / 10 + 4 + 1 / 10 + 5
18.6. 15 / 10 + 5 / 8 + 7
2.7. 15 / 12 + 3 / 12 + 3
Mitä tästä pitäisi päätellä? Että helmikuussa olin vahvimmillani ja sen jälkeen on tultu koko ajan alaspäin? Ensimmäisenä pitää huomioida että tammikuun alusta huhtikuun loppuun keskityin voimaharjoitteluun ja juoksu oli vähäisempää, 60% salia ja 40% juoksua. Vapun jälkeen suhde on kääntynyt toisin päin, 60% juoksuharjoituksia ja 40% voimailua ja lihaskuntoa. Kevättalvella lihakset olivat siis koko ajan aika hyvässä iskussa.
Toinen huomio kiinnittyy tehtyihin toistoihin. Keväällä paras sarja oli ensimmäinen, toinen sarja toiseksi paras ja kun tein saman setin kolmatta kertaa tuloksena oli heikoin sarja. Lihakset todennäköisesti väsyivät pikkuhiljaa kovasta ja säännöllisestä voimaharjoittelusta.
Nyt kesän sarjoissa trendi on nimittäin täysin päinvastainen, 1.6. en saanut edes ekaa sarjaa ehjänä loppuun asti, 18.6. eka sarja oli jo ehjä ja toinenkin kohtuullinen mutta 2.7. toinen ja kolmas sarja olivat jo ihan hyviä.
Siis kun treenasin paljon ja säännöllisesti, trendi oli laskeva, kun kevensin määrää mutta en laatua, trendi oli nouseva. Itse asiassa maanantaina salilla tein saman 3x15 sarjan penkkiä 75% / 1RPM painolla ja sarja oli lähes identtinen tuon 1.6. tehdyn setin kanssa. Se kertoo kehityksestä ja siitä että uusi maksimi on todennäköisesti tulossa kun sitä elokuun alussa seuraavan kerran kokeilen.
Soudun kanssa olen huomannut tismalleen saman asian: kun vedin 6-7 kovaa maksimisoutua kuukaudessa, tuloskäyrä osoitti lähes tasaista viivaa eikä uusia ennätyksiä ollut näköpiirissä kuin satunnaisesti. Kun aloin soutaa 3-4 kertaa kuukaudessa, ennätykset ovat rysähdelleet palasiksi reippaasti.
Nämä huomiot vahvistavat niitä juttuja joista olen aiemminkin kirjoittanut ja jotka muodostavat pohjan omille treeneilleni:
- Kirjaa kaikki ylös! Jokainen harjoitus, jokainen sarja, jokainen toisto.
- Jos kehitystä, tulosparannuksia ja ennätyksiä ei näy - muuta jotain! Kaikkea ei tarvitse muuttaa, usein pieni viilauskin riittää.
- Vähemmän on enemmän, kun et tee liian paljon samoja harjoituksia.
- Enemmän on enemmän, kun treenaat monipuolisesti vaihdellen lyhyitä kovia harjoituksia ja pitkiä kevyempiä treenejä. Tämä koskee yhtä paljon niin juoksua kuin voimaharjoitteluakin. Pelkillä lyhyillä sarjoilla nostetaan ykkösmaksimia mutta ei tehdä uuvuttavia kymmenien toistojen suorituksia. Pitkillä sarjoilla ykkösmaksimi ei nouse kovinkaan nopeasti mutta sillä luodaan pohjaa ja kestävyyttä harjoittelun jaksamiseen ja piinaavan pitkiin suorituksiin. Sama pätee tietysti myös juoksuun: pitkät hölkkälenkit eivät auta juoksemaan 3500 metriä cooperissa eikä 400 metrin maksimivedot pääsemään maaliin maratonilla. Mutta - monipuolisesti hyvään kondikseen ja kuntopohjaan tarvitaan molempia.
Joskus on ihan hyvä polkea vähän aikaa paikoillaan jotta tajuaa tehdä tarvittavat muutokset ja saa uutta buustia tekemiseen. Pitämällä tarkkaa kirjaa treeneistä tuon paikallaan tarpomisen huomaa helpommin ja nopeammin eikä synny ilmiötä jossa ihmettelee blogeissa ja foorumeilla miksi olen samassa jamassa kuin vuosi sitten. Viisas tietysti muuttaa ja varioi harjoitteluaan jatkuvasti eikä jämähtämistä välttämättä tapahdu lainkaan, kehitys vain on välillä hitaampaa ja välillä vauhdikkaampaa.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Jalkapallon EM-kisat alkaa huomenna!
Futishuuma on nousussa, vaikka tuleekin paljon seurattua matseja ympäri vuoden niin arvokisat on aina erityinen tapaus. Monilta on ehkä mennyt ohi että naisten EM-kisat alkavat huomenna keskiviikkona ja Suomikin on mukana - kolmatta kertaa peräkkäin. Aina jaksetaan muistuttaa että Suomi ei ole koskaan pelannut jalkapallon arvokisoissa mutta totuushan on ihan toinen. Miehet olivat mukana olympialaisissa 1912 ja 1952, nuorten maajoukkueet ovat olleet monissa oman ikäluokkansa kisoissa ja naiset siis todellakin ovat jyränneet 2000-luvulla tasaisen varmasti. Tästä pitää olla erittäin ylpeä - jalkapallo on kuitenkin SE laji jossa yli 200 maata pyrkii koko ajan pääsemään arvoturnauksiin.
Ikävä kyllä naisten jalkapallo, kuten muukin joukkueurheilu, saa osakseen aliarvioimista niin suurelta yleisöltä kuin ihan vannoutuneelta lajiväeltäkin. Itse en ole tätä koskaan tajunnut, pelin tempo tai taitotaso on eri kuin miehillä mutta mitä sitten. Jättääkö joku katsomatta naisten korkeushypyn koska miehet pomppaavat 30 senttiä korkeammalle? Tai manaavat miten satasella naiset ovat aina sekunnin hitaampia kuin miehet? En ole ikinä kuullut että kukaan näin tekisi mutta joukkueurheilussa homma kääntyy päälaelleen. Naisten paikka on kuulemma katsomossa eikä kentällä, kovimmat puritaanit haluaisivat tosin naiset veke katsomostakin, sekin on kuulemma miesten maailma. Ehkä tällaista voisi odottaa kuulevansa jossain Saudi-Arabiassa - ei 2000-luvun Suomessa.
Asenteet onneksi muuttuu, välillä nopeammin ja välillä hitaammin, mutta tärkeintä on että pallo pyörii. Yle näyttää Suomen kaikki ottelut sekä kisojen ratkaisupelit suorana, Eurosportilta voi puolestaan katsoa kaikki ottelut suomenkielisellä selostuksella suorina lähetyksinä.
Suomi on nyt siis mukana kolmatta kertaa peräkkäin. Vuoden 2005 kisat Englannissa nostivat Laura Kalmarin ja kumppanit ihan uuden tason julkkiksi Suomessa ja samalla koko naisfutiksen imago nousi monta astetta. Ja ennen kaikkea moni nuori tyttö sai tärkeän esikuvan omalle uralle. Muistan hyvin nuo kisat, Suomi taisteli kaikkien yllätykseksi jatkoon alkulohkosta ja lopulta aina neljän parhaan joukkoon asti.
Edelliset kisat, vuonna 2009, järjestettiin Suomessa ja pääsin lopulta itsekin katsomaan futiksen arvokisoja paikanpäältä. Oman kisadebyyttini näyttämönä oli Turun Veritas Stadion ja matsi taisi olla kisojen eka ottelu, Ukraina - Hollanti. Itse ottelu ei jäänyt kummemmin mieleen, ehkä oli vähän hämmentävää nähdä erilaisia UEFA-plakaatteja siellä sun täällä kun yleensä ne oli tuttuja vain telkkarista. Kisoja varten rakennettu päätykatsomo teki kuitenkin vaikutuksen. Hirveän montaa kertaa sille katsomolle ei ole ollut käyttöä eikä varmaan kovin moni turkulainenkaan sinne ole päässyt mutta minäpäs olen!
Tänä vuonna kisoissa pelaa 12 maata ja skabat käydään Ruotsissa seitsemässä eri kaupungissa. Suomi pelaa A-lohkossa yhdessä Italian, Ruotsin ja Tanskan kanssa. Helmarit pelaa seuraavalla aikataululla:
ke 10.7. klo 19 Italia - Suomi
la 13.7. klo 21.30 Suomi - Ruotsi
ti 16.7. klo 21.30 Tanska - Suomi
Puolivälierät pelataan 21-22.7., välierät 24-25.7. ja finaali 28.7. Solnan uudella komealla Friends Arenalla.
Eiköhän tsempata Helmarit pitkälle!
Ikävä kyllä naisten jalkapallo, kuten muukin joukkueurheilu, saa osakseen aliarvioimista niin suurelta yleisöltä kuin ihan vannoutuneelta lajiväeltäkin. Itse en ole tätä koskaan tajunnut, pelin tempo tai taitotaso on eri kuin miehillä mutta mitä sitten. Jättääkö joku katsomatta naisten korkeushypyn koska miehet pomppaavat 30 senttiä korkeammalle? Tai manaavat miten satasella naiset ovat aina sekunnin hitaampia kuin miehet? En ole ikinä kuullut että kukaan näin tekisi mutta joukkueurheilussa homma kääntyy päälaelleen. Naisten paikka on kuulemma katsomossa eikä kentällä, kovimmat puritaanit haluaisivat tosin naiset veke katsomostakin, sekin on kuulemma miesten maailma. Ehkä tällaista voisi odottaa kuulevansa jossain Saudi-Arabiassa - ei 2000-luvun Suomessa.
Asenteet onneksi muuttuu, välillä nopeammin ja välillä hitaammin, mutta tärkeintä on että pallo pyörii. Yle näyttää Suomen kaikki ottelut sekä kisojen ratkaisupelit suorana, Eurosportilta voi puolestaan katsoa kaikki ottelut suomenkielisellä selostuksella suorina lähetyksinä.
Suomi on nyt siis mukana kolmatta kertaa peräkkäin. Vuoden 2005 kisat Englannissa nostivat Laura Kalmarin ja kumppanit ihan uuden tason julkkiksi Suomessa ja samalla koko naisfutiksen imago nousi monta astetta. Ja ennen kaikkea moni nuori tyttö sai tärkeän esikuvan omalle uralle. Muistan hyvin nuo kisat, Suomi taisteli kaikkien yllätykseksi jatkoon alkulohkosta ja lopulta aina neljän parhaan joukkoon asti.
Edelliset kisat, vuonna 2009, järjestettiin Suomessa ja pääsin lopulta itsekin katsomaan futiksen arvokisoja paikanpäältä. Oman kisadebyyttini näyttämönä oli Turun Veritas Stadion ja matsi taisi olla kisojen eka ottelu, Ukraina - Hollanti. Itse ottelu ei jäänyt kummemmin mieleen, ehkä oli vähän hämmentävää nähdä erilaisia UEFA-plakaatteja siellä sun täällä kun yleensä ne oli tuttuja vain telkkarista. Kisoja varten rakennettu päätykatsomo teki kuitenkin vaikutuksen. Hirveän montaa kertaa sille katsomolle ei ole ollut käyttöä eikä varmaan kovin moni turkulainenkaan sinne ole päässyt mutta minäpäs olen!
Tänä vuonna kisoissa pelaa 12 maata ja skabat käydään Ruotsissa seitsemässä eri kaupungissa. Suomi pelaa A-lohkossa yhdessä Italian, Ruotsin ja Tanskan kanssa. Helmarit pelaa seuraavalla aikataululla:
ke 10.7. klo 19 Italia - Suomi
la 13.7. klo 21.30 Suomi - Ruotsi
ti 16.7. klo 21.30 Tanska - Suomi
Puolivälierät pelataan 21-22.7., välierät 24-25.7. ja finaali 28.7. Solnan uudella komealla Friends Arenalla.
Eiköhän tsempata Helmarit pitkälle!
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Täydellistä kuutamosoutelua.
Perjantai-ilta oli jo kääntymässä yöksi. Istahdin, tartuin rivakasti kiinni ja aloin vetelemään.
Partneri, Concept2-soutulaite, on ollut usein aika armoton. Soutelun päätteeksi olen saattanut löytää itseni makaamasta vessan lattialta puolitajuttomana, hien virratessa vuolaana vielä melkein tunti soudun päättymisen jälkeen.
Edessä olisi kolmas ja viimeinen kerta 1000 metrin maksimisoutua tässä treenikierrossa. Pari viikkoa sitten olin tehnyt uuden ennätyksen, vanha 3.45 murskautui vajaalla sekunnilla, uusi ennätys oli siis 3.44. Päätin tavoitella tasaista, noin 3.50 vauhtia josta voisin sitten lopussa kiristää niin paljon kuin pystyn.
Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina tein tuon edellisen enkan ja silloin kirjoitin tänne tällä tavalla: "Olen aika tasaisessa 3.45-3.50 kunnossa mutta tuohon 3.40 pintaan päästään varmaan vielä kesän aikana. Ja loppuvuoden aikana alle 3.40!"
Lähdin kiskomaan ja tahti oli koko ajan välillä 3.38-3.45. Tuntui hyvältä ja tajusin että kova aika on lähellä. Usko alkoi loppua jälleen kerran puolessa välissä vaikka voimia oli vielä aika hyvin jäljellä. Katse alkoi harhailemaan melkein tyhjällä kuntosalilla ja päätin keskittyä että ennätys oikeasti syntyy. Pyrin pitämään saman tahdin ja kokoamaan ajatukset hokemalla mielessäni monille pitkistä rankoista harjoituksista ja kisoista tuttua mantraa. "Minä jaksan, minä pystyn, minä onnistun." 200 metriä... 150 metriä... Kun mittarissa oli 100 metriä homma kävi helpoksi, sain valtavasti voimaa kun tajusin ettei tätä voi enää mokata. Mittariin ilmestyi nolla kuvaamaan jäljellä olevaa matkaa ja loppuaika: 3.39. Uskomatonta!! Viisi sekuntia pois pari viikkoa vanhasta ennätyksestä vaikka olin varma että se olisi mahdollista ehkä parhaimmillaankin kuukausien päästä.
Enkä ollut tämän urakan jäljiltä edes hirveän kuollut, pysyin pystyssä ja onnistuin polkemaan pyörällä kotiin ilman suurempia kramppeja ja selvisin sohvalle ilman että olisin valahtanut keittiön tai eteisen lattialle. Kroppa taitaa olla tottumassa koviin iltaharjoituksiin. Viimeksi kun pyöräilin kotiin salilta soudun jälkeen olin varma että poliisit pysäyttävät ja puhalluttavat. Juhannuksena klo 22.30 hoipertelemassa sekavan oloisena katuja pyörän kanssa - joo joo, tulen kuntosalilta!
Joko tällä tai ensi viikolla aloitan kymppitason 2000 metrin maksimisoudut. Se on erittäin rankka matka, pitää jaksaa kohtuullisen pitkään mutta silti koko ajan kovaa. Tällä kunnolla toukokuun alussa soutamani 7.56 on kuitenkin paperia!
Ai niin, jos näette jossain viisivuotiaan joka hyppää yhtäkkiä maahan ja alkaa tekemään punnerruksia, se on meidän poika. Torilla, kaupassa, parkkipaikalla, leikkipuistossa. En tiedä mistä toi on lähtenyt liikkeelle mutta yhtä aikaa hämmentävää, hauskaa ja aika siistiä! :D
Partneri, Concept2-soutulaite, on ollut usein aika armoton. Soutelun päätteeksi olen saattanut löytää itseni makaamasta vessan lattialta puolitajuttomana, hien virratessa vuolaana vielä melkein tunti soudun päättymisen jälkeen.
Edessä olisi kolmas ja viimeinen kerta 1000 metrin maksimisoutua tässä treenikierrossa. Pari viikkoa sitten olin tehnyt uuden ennätyksen, vanha 3.45 murskautui vajaalla sekunnilla, uusi ennätys oli siis 3.44. Päätin tavoitella tasaista, noin 3.50 vauhtia josta voisin sitten lopussa kiristää niin paljon kuin pystyn.
Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina tein tuon edellisen enkan ja silloin kirjoitin tänne tällä tavalla: "Olen aika tasaisessa 3.45-3.50 kunnossa mutta tuohon 3.40 pintaan päästään varmaan vielä kesän aikana. Ja loppuvuoden aikana alle 3.40!"
Lähdin kiskomaan ja tahti oli koko ajan välillä 3.38-3.45. Tuntui hyvältä ja tajusin että kova aika on lähellä. Usko alkoi loppua jälleen kerran puolessa välissä vaikka voimia oli vielä aika hyvin jäljellä. Katse alkoi harhailemaan melkein tyhjällä kuntosalilla ja päätin keskittyä että ennätys oikeasti syntyy. Pyrin pitämään saman tahdin ja kokoamaan ajatukset hokemalla mielessäni monille pitkistä rankoista harjoituksista ja kisoista tuttua mantraa. "Minä jaksan, minä pystyn, minä onnistun." 200 metriä... 150 metriä... Kun mittarissa oli 100 metriä homma kävi helpoksi, sain valtavasti voimaa kun tajusin ettei tätä voi enää mokata. Mittariin ilmestyi nolla kuvaamaan jäljellä olevaa matkaa ja loppuaika: 3.39. Uskomatonta!! Viisi sekuntia pois pari viikkoa vanhasta ennätyksestä vaikka olin varma että se olisi mahdollista ehkä parhaimmillaankin kuukausien päästä.
Enkä ollut tämän urakan jäljiltä edes hirveän kuollut, pysyin pystyssä ja onnistuin polkemaan pyörällä kotiin ilman suurempia kramppeja ja selvisin sohvalle ilman että olisin valahtanut keittiön tai eteisen lattialle. Kroppa taitaa olla tottumassa koviin iltaharjoituksiin. Viimeksi kun pyöräilin kotiin salilta soudun jälkeen olin varma että poliisit pysäyttävät ja puhalluttavat. Juhannuksena klo 22.30 hoipertelemassa sekavan oloisena katuja pyörän kanssa - joo joo, tulen kuntosalilta!
Joko tällä tai ensi viikolla aloitan kymppitason 2000 metrin maksimisoudut. Se on erittäin rankka matka, pitää jaksaa kohtuullisen pitkään mutta silti koko ajan kovaa. Tällä kunnolla toukokuun alussa soutamani 7.56 on kuitenkin paperia!
Ai niin, jos näette jossain viisivuotiaan joka hyppää yhtäkkiä maahan ja alkaa tekemään punnerruksia, se on meidän poika. Torilla, kaupassa, parkkipaikalla, leikkipuistossa. En tiedä mistä toi on lähtenyt liikkeelle mutta yhtä aikaa hämmentävää, hauskaa ja aika siistiä! :D
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Kesäfiilistä treeneihin.
Kirjoittelin pari päivää sitten miten loistava kuukausi kesäkuu oli. Aloin miettimään mistä se johtuu sillä myös viime kesänä treenit kulkivat. Ei tarvinnut kauan miettiä, aurinkohan tuolla mollottaa 19 tuntia vuorokaudessa joten sieltähän sitä energiaa irtoaa. Mua ei ainakaan väsytä missään vaiheessa päivää vaikka ei olisi hirveästi nukkunutkaan ja on oikeastaan ihan sama treenaako kymmeneltä aamulla vai illalla. Talvella kun tekee lepakkotreenin salilla ja menee ulos on todella pimeää ja hiljaista, aivan sama vaikka kello olisi kolme yöllä. Tänään kun menen salille yhdeksän jälkeen ulkona on yhtä valoisaa kuin päivällä ja kun tulen pukuhuoneesta ulos puoli yhdeltätoista aurinko paistaa edelleen. D-vitamiini ja hormonitasot on piipussa joten ei ihmekään että kroppa on iskussa!
Kesän ja viikonlopun kunniaksi aattelin jakaa vähän treenimusiikkia.
Kesän ja viikonlopun kunniaksi aattelin jakaa vähän treenimusiikkia.
Proteiinirikasta viikonloppua!
torstai 4. heinäkuuta 2013
"Eat fresh", ihan oikeasti.
Subwayn pr-osasto on ottanut mua hermoon jo pitkään. Firma lähti ensin puffaamaan itseään laihduttajien ja terveysihmisten ravintolana. Suurin pudottaja-ohjelman yleensä pätevältä vaikuttavat valmentajat joutuvat palkkansa puolesta kehumaan ravintolaa maasta taivaaseen jonkinlaisena laihduttajien paratiisina. Tosiasiassa leivän syömistä on vaikea yhdistää painonhallintaan, moni kun on liikakilonsa hankkinut juuri leipää mussuttamalla. Toki Subin leivistä saa terveellisen kun kaapii sisälmykset pois ja täyttää sen kasviksilla, kuten tuossa tv-ohjelmassa, mutta kamoon, kuka tekee niin? Varmaan samat ihmiset jotka tilaavat Arnoldsilla donitseja ilman kuorrutusta ja pyytävät raaputtamaan taikinan sisältä pois. Mielikuvitusihmiset siis.
Toinen kilahduskampanja nähtiin viime vuonna. Subway lanseerasi itsensä suurissa mainoksissa Maailman Kaikkien Urheilijoiden Viralliseksi Ravintolaksi. Jumalauta miten härskiä. Toki urheilijat tarvitsevat hiilareita mutta se että sponssaa paria urheilijaa tuskin riittää nostamaan itseään satojen miljoonien ihmisten Viralliseksi Ravintolaksi. Noloa ja surullista.
Eilen ruokaa tehdessäni rupesin miettimään miten väärässä paikassa "Eat fresh"-mainoslause on jossain pikaruokaravintolassa jonka raaka-aineista jokainen on reissannut maailmaa enemmän kuin minä koko elämäni aikana. Tuo lause sopisi erityisesti just nyt suomalaisille toreille ja kauppahalleihin. Siellä on nyt myyntipöydät täynnä mansikkaa, herneitä, uusia perunoita, kukkakaalia, porkkanoita, retiisejä ja loputtomasti muita oikeasti erittäin tuoreita herkkuja. Niitä ruokia joita voi ja saa syödä vatsan täydeltä ilman huonoa omaatuntoa ja räjähtävää pötsiä. Tajusin myös että kohta saa kotimaisia hedelmiä, mikä tuntuu todella absurdilta kun puoli vuotta on puskenut juoksulenkkejä lumihangessa pakkasessa. Mutta kohta täälläkin on kypsiä omenoita, päärynöitä, kirsikoita, luumuja ja mitä tahansa joku kekseliäs ja uskalias viitsii puutarhaansa laittaa kasvamaan. Metsissäkin on kuulemma jo mustikoita vaikka en lenkeilläni olekaan nähnyt kuin pelkkiä varpuja, ehkä pitäisi joskus malttaa hidastaa ja katsoa tarkemmin.
"Eat fresh". Todellakin, kohta lähden torille!
Toinen kilahduskampanja nähtiin viime vuonna. Subway lanseerasi itsensä suurissa mainoksissa Maailman Kaikkien Urheilijoiden Viralliseksi Ravintolaksi. Jumalauta miten härskiä. Toki urheilijat tarvitsevat hiilareita mutta se että sponssaa paria urheilijaa tuskin riittää nostamaan itseään satojen miljoonien ihmisten Viralliseksi Ravintolaksi. Noloa ja surullista.
Eilen ruokaa tehdessäni rupesin miettimään miten väärässä paikassa "Eat fresh"-mainoslause on jossain pikaruokaravintolassa jonka raaka-aineista jokainen on reissannut maailmaa enemmän kuin minä koko elämäni aikana. Tuo lause sopisi erityisesti just nyt suomalaisille toreille ja kauppahalleihin. Siellä on nyt myyntipöydät täynnä mansikkaa, herneitä, uusia perunoita, kukkakaalia, porkkanoita, retiisejä ja loputtomasti muita oikeasti erittäin tuoreita herkkuja. Niitä ruokia joita voi ja saa syödä vatsan täydeltä ilman huonoa omaatuntoa ja räjähtävää pötsiä. Tajusin myös että kohta saa kotimaisia hedelmiä, mikä tuntuu todella absurdilta kun puoli vuotta on puskenut juoksulenkkejä lumihangessa pakkasessa. Mutta kohta täälläkin on kypsiä omenoita, päärynöitä, kirsikoita, luumuja ja mitä tahansa joku kekseliäs ja uskalias viitsii puutarhaansa laittaa kasvamaan. Metsissäkin on kuulemma jo mustikoita vaikka en lenkeilläni olekaan nähnyt kuin pelkkiä varpuja, ehkä pitäisi joskus malttaa hidastaa ja katsoa tarkemmin.
"Eat fresh". Todellakin, kohta lähden torille!
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Kesäkuun loistavat treenit.
Kesäkuu on takana ja voi hyvillä mielin selailla treenikalenteria. Melkein kaikki treenit tuli tehtyä mitä tehdä voi, tavoitteena on saada 20 harjoituspäivää kasaan kuukaudessa ja kun saldoksi tuli lopulta 19 niin olen erittäin tyytyväinen. Helmikuusta toukokuuhun kun pyörittiin koko ajan 16-18 harjoituksessa per kuukausi joten lähes nappiin meni. Tammikuu on melkoinen tilastokummajainen, treenipäiviä huikeat 22! Silloin aikataulut menivät niin erinomaisesti että pidin vain suunnitellut lepopäivät eikä työt tai muu "oikea" elämä päässyt häiritsemään tätä harrastusta.
Kesäkuussa juoksin ensimmäistä kertaa tänä vuonna satasen! Onhan sitä odotettukin, kuukaudesta toiseen. Loppusaldo oli 104 kilometriä, se rakentui 11 juoksulenkistä.
Kesäkuun eka viikko 13km - 7km - 13km
Toka viikko: 5km - 4km - 7km
Kolmas viikko: 20km - 4km
Neljäs viikko: 12km - 12km - 7km
Yhteensä siis 104km. Tämän vuoden kokonaissaldo on nyt 453 kilometriä. Matkaa jäljellä 647 kilometriä tämän vuoden tavoitteeseen.
Yksi tärkeä etappi oli juosta kunnollinen pitkis, siis tuo 20km, ja huomata ettei se ole enää juuri mitään. Aiemmin puolimaratonin jälkeen suihkussa meinasi jalat pettää alta, pitkiksen jälkeisenä päivänä tein raskaan voimaharjoituksen salilla jossa oli mm. kyykkyjä!
Voima- ja lihastreenejä salilla kertyi 8, juuri sen verran kuin tässä vaiheessa harjoituskautta pitääkin.
Kaikki harjoitukset sujuivat aika hyvin ja tuntuu että kehitystä tapahtuu vähän joka osa-alueella mutta tänään havahduin siihen että kesäkuun aikana paino oli pudonnut pari kiloa. En siis vieläkään saa syötyä tarpeeksi kaloreita. Rasvaakin toki vielä vähän on joten tuskin lihasta on lähtenyt kun sarjapainot ja maksimit ovat pikemminkin parantuneet kuin laskeneet. Pitää kuitenkin olla tarkkana, paino sen enempää kuin rasvaprosenttikaan ei saisi laskea enää yhtään jotta kroppa pysyy vahvana. Kilo perunoita ja kilo lihaa joka aterialla ja välipaloina pari kiloa pähkinöitä, ehkä se tästä? ;)
Kesäkuussa juoksin ensimmäistä kertaa tänä vuonna satasen! Onhan sitä odotettukin, kuukaudesta toiseen. Loppusaldo oli 104 kilometriä, se rakentui 11 juoksulenkistä.
Kesäkuun eka viikko 13km - 7km - 13km
Toka viikko: 5km - 4km - 7km
Kolmas viikko: 20km - 4km
Neljäs viikko: 12km - 12km - 7km
Yhteensä siis 104km. Tämän vuoden kokonaissaldo on nyt 453 kilometriä. Matkaa jäljellä 647 kilometriä tämän vuoden tavoitteeseen.
Yksi tärkeä etappi oli juosta kunnollinen pitkis, siis tuo 20km, ja huomata ettei se ole enää juuri mitään. Aiemmin puolimaratonin jälkeen suihkussa meinasi jalat pettää alta, pitkiksen jälkeisenä päivänä tein raskaan voimaharjoituksen salilla jossa oli mm. kyykkyjä!
Voima- ja lihastreenejä salilla kertyi 8, juuri sen verran kuin tässä vaiheessa harjoituskautta pitääkin.
Kaikki harjoitukset sujuivat aika hyvin ja tuntuu että kehitystä tapahtuu vähän joka osa-alueella mutta tänään havahduin siihen että kesäkuun aikana paino oli pudonnut pari kiloa. En siis vieläkään saa syötyä tarpeeksi kaloreita. Rasvaakin toki vielä vähän on joten tuskin lihasta on lähtenyt kun sarjapainot ja maksimit ovat pikemminkin parantuneet kuin laskeneet. Pitää kuitenkin olla tarkkana, paino sen enempää kuin rasvaprosenttikaan ei saisi laskea enää yhtään jotta kroppa pysyy vahvana. Kilo perunoita ja kilo lihaa joka aterialla ja välipaloina pari kiloa pähkinöitä, ehkä se tästä? ;)
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Viikonloppu Suomen parhaiden painonnostajien ja pyöräilijöiden seurassa.
Joku ehkä muistaa että sain perjantaina kasaan aika tiukan kuuden päivän treeniputken ja odottelin jo innolla leppoisaa viikonloppua joka oli tarkoitus pyhittää puhtaasti levolle ja lihasten palauttelulle. Mun kohdalla tämä ei tietenkään tarkoita mitään kesämökillä makoilua laiturilla vaan urheilun seuraamista lähes 24/7 :-D Minkäs sitä ihminen luonnolleen voi.. Mieli ja kroppa latautuu parhaiten kun saa nähdä ja kokea sitä mistä eniten nauttii!
Perjantaina lähdin töistä ja ajoin kotiin hakemaan pojan kyytiin, lähdettiin katsomaan maantiepyöräilyn SM-kisoja. Nämä skabat olisivatkin menneet multa täysin ohi, sattumalta pari päivää ennen kisoja törmäsin juoksulenkillä mainosjulisteeseen. Hyvä juttu siis että näitä vanhan koulukunnan mainoksia edelleen liisteröidään, ois muuten voinut jäädä pedaalinpyörittäjät bongaamatta.
Perjantaina ohjelmassa oli siis aika-ajo, lauantaina naisten maantieajo ja sunnuntaina puolestaan miesten maantiepyöräily. Paikalla olisi käytännössä kaikki Suomen huiput, miesten maantiepyöräilyssä mm. Jussi Veikkanen! Se mitä Jussi teki 2007-2009 Girossa ja Tour de Francessa on piirtynyt varmasti kaikkien lajia seuraavien mieleen ikuisiksi ajoiksi. Ikävä kyllä lauantai ja sunnuntai tulisivat kulumaan omalta osaltani muissa ympyröissä joten aika-ajo jäi ainoaksi kilpailuksi jonka näin edes osittain.
Tultiin aika sopivaan aikaan paikalle, miehet lähtivät juuri polkemaan omaa 45.2 kilometrin kilpailuaan ja samaan aikaan toista kaistaa naiset saapuivat maaliin omalta 28.2 kilometrin siivultaan. Alexander Stubb oli mukana ajamassa ja paikallisten tätien kamerakännykät lauloivat, itse keskityin kisan muihin osallistujiin mieluummin :) Stubbilla oli lähtökiihdytyksessä pahoja ongelmia, vaihteet eivät osuneet paikoilleen ja ilmeisesti lopputulos- ja sijoituskin oli pettymys. Miesten kisan voitti TWD Länkenin Samuli Pökälä ajalla
58:11, myös muut mitalistit Aki Turunen ja Jarmo Rissanen pääsivät niukasti alle tunnin. Huikeaa vauhtia!
Naisten kisan voitti Italiassa ammattilaisena ajava Sari Saarelainen, jonka maaliintulosta onnistuin nappaamaan tämän kuvan. Toiseksi tuli kotimaisemissaan ajanut Lotta Lepistö joka seuraavana päivänä polki maantieajon mestaruuteen. Täältä blogeistakin tuttu Terhi Martikainen oli aika-ajon viides ja sai joukkueensa kanssa pronssia.
Sari osallistuu tänä vuonna naisten Giro D'Italiaan joka starttasi jo sunnuntaina joten hänellä oli kiire lähteä reissaamaan Etelä-Italiaan. Jussi Veikkanen voitti miesten maantiepyöräilyn suomenmestaruuden hurjalla loppukirillään.
Perjantai alkoi olemaan pulkassa, kotiin syömään ja huilaamaan sillä lauantai olisi vielä mahtavampi urheilupäivä. Parinkymmenen kilometrin päässä kotoa järjestettäisiin painonnostokisat joihin ennakkotietojen perusteella odotettiin myös muutamia lajin venäläisiä huippuja kuten maailman parasta naistempaajaa, maailmanennätyksen 151 kg Lontoon olympialaisissa nostanutta Tatjana Kaširinaa. Ehkä Tatjanaa epäilytti päätyminen tämän blogin ruodittavaksi ja hän jäi mieluummin kolistelemaan rautoja omalle salilleen sillä venäläisiä oli lopulta mukana vain kaksi eikä kummallakaan ollut merkittäviä kansainvälisiä meriittejä.
Onneksi paikalla oli suomalaiset huiput ja paikallisia kovia harrastajia ja kasaan saatiin erinomainen kisa. Kisapaikkana oli perinteisten urheilutalojen sijaan idyllinen kesäteatteri jossa yleisö oli vain parin metrin päässä nostajista. Varmasti ainutlaatuinen tilanne molemmin puolin, fiilis oli todella intensiivinen. Vaikea kuvitella parempaa tapaa viettää kaunista kesäpäivää kuin katsoa ulkoilmassa painonnostoa!
Painonnostoa voi aloittaa harrastamaan jo nuorena, tässäkin kisassa nuorimmat osallistujat taisivat olla 12-vuotiaita tyttöjä. Ennen kuin kasvuvaihe ja murrosikä iskee kunnolla päälle laji on tietysti ennen kaikkea tekniikkaharjoittelua, ei voimailua. Kuvassa nostavalla Roni Peltosella oli kroppa miehistynyt jo hyvin varhain, 14-vuotias kaveri nimittäin työntää kuvassa käsittämättömät 112 kiloa! Tempaus oli myös hurja 78 kiloa. Muutenkin nuorimmat osanottajat tarjosivat ehkä sitä sykähdyttävintä antia kun ennätysrautoja nousi hurjalla taistelulla. Jos sisu ja sinnikkyys on tuota luokkaa alle 15-vuotiaana niin vain taivas on rajana.
Anna Everi teki tasaisen varmaan jälkeä: kolme onnistunutta tempausta ja kolme onnistunutta työntöä. Kuvasarjassa Anna työntää 95 kiloa ja hetkeä myöhemmin yhtä helposti nousi tasan satanen. Sen verran helpolta ja varmalta näytti sekin että lokakuun MM-kisoissa Puolassa 110 kiloa on paperia. Anna tempasi 80 kiloa, yhteistulos siis komea 180kg.
18-vuotias Jonne Koski oli mukana ensimmäisissä painonnostokisoissaan. Aiemmin uinnissa maajoukkuetasolle asti pärjännyt Jonne kokeili viime kesänä crossfittiä jonka jälkeen kehitys on ollut kovaa: SM 4. helmikuussa ja EM-10. toukokuussa. Nyt vuorossa siis jälleen uusi aluevaltaus.
Jonne tempasi 100 kiloa ja työnsi 120 kiloa, pientä epävarmuutta ja hapuilua oli vielä joten kun paketti saadaan kasaan niin uusia ennätyksiä alkaa tulemaan kuin liukuhihnalta. Nämä tulokset tiesivät nuorten, sekä alle 20- että 23-vuotiaiden, SM-rajojen saavuttamista. Ehkä elokuun nuorten SM-kisoissa yhteistulos hätyyttelee jo 150 kiloa? Rahkeet siihen ainakin löytyvät.
Annan tavoin myös toinen suomalaisen painonnoston superstara, Milko Tokola, oli hyvässä iskussa. Milkon yhteistulosennätys parani nimittäin hurjat 9 kiloa! Kuvassa tempaus 145 kilolla joka sivuaa tempauksen nuorten suomennätystä. Kolmannella yrityksellä uusi SE oli lähellä mutta raudat menivät muistaakseni hieman yli?
Milkon kaikki kolme työntöä onnistuivat, kahden ensimmäisen jälkeen nähtiin myös miehelle ikävän tuttu pyörtyminen. Kuvassa toinen työntö, 177 kiloa. Myös 181 kiloa onnistui ja siitä sain mainion videon, ikävä kyllä se on kännykällä kuvattuna "kyljellään" enkä osaa sitä kääntää. Yritin jo ja melkein tuhosin koko videon... Jos jollain on tietotaitoa niin voi editoida sen vaikka youtubeen?
Vaikka Venäjältä ei ihan maailman parhaita nostajia saapunutkaan niin erityisesti David Bibl säväytti. 24-vuotias, 92.5 kiloinen Bibl tempasi 162 kiloa (kuvassa) ja työnsi 186 kiloa. Hurjia rautoja, ja kaikki nousivat nauraen! Lähes Milkon tasoinen show-mies siis.
Mahtavat kisat hienossa miljöössä, suuret kiitokset järjestäjille! Järjestävän seuran Flick-tilillä on lisää kuvia kilpailuista.
Perjantain pyöräilykisojen jälkeen poika tinttasi koko illan pyörällään kuin kilpapyöräilijä ja arvatkaapa mitä on tehty lauantaista asti? Kolme tuntia painonnostokisojen katsomossa teki vaikutuksen ja tempauksia ja työntöjä on gymstickilla treenattu olohuoneessa jälleen aamusta iltaan :D
Joku voisi myös luulla että viikonlopun sporttiannos olisi ollut tässä mutta ehei.. Katselin digiboksilta dokumentin amerikkalaisesta koripalloilijasta joka pelaa Iranin(!) liigassa sekä tietysti lisää pyöräilyä. Lauantaina alkoi nimittäin sadas Tour de France! Yle esitti sen kunniaksi huikean kaksiosainen dokumentin kilpailun historiasta ja Eurosportilla pyörivät päivittäin pitkät suorat lähetykset.
Aivan huikea mainosvideo 100:n Tourin kunniaksi. Kannattaa ehdottomasti katsoa vaikka pyöräily ei kiinnostaisi pätkääkään. Juuri noiden tunteiden vuoksi sitä raahaa itsensä päivästä toiseen treenaamaan ja seuraamaan kilpailuja ja urheilutapahtumia. Miten mahtavaa urheilu onkaan!
Perjantaina lähdin töistä ja ajoin kotiin hakemaan pojan kyytiin, lähdettiin katsomaan maantiepyöräilyn SM-kisoja. Nämä skabat olisivatkin menneet multa täysin ohi, sattumalta pari päivää ennen kisoja törmäsin juoksulenkillä mainosjulisteeseen. Hyvä juttu siis että näitä vanhan koulukunnan mainoksia edelleen liisteröidään, ois muuten voinut jäädä pedaalinpyörittäjät bongaamatta.
Perjantaina ohjelmassa oli siis aika-ajo, lauantaina naisten maantieajo ja sunnuntaina puolestaan miesten maantiepyöräily. Paikalla olisi käytännössä kaikki Suomen huiput, miesten maantiepyöräilyssä mm. Jussi Veikkanen! Se mitä Jussi teki 2007-2009 Girossa ja Tour de Francessa on piirtynyt varmasti kaikkien lajia seuraavien mieleen ikuisiksi ajoiksi. Ikävä kyllä lauantai ja sunnuntai tulisivat kulumaan omalta osaltani muissa ympyröissä joten aika-ajo jäi ainoaksi kilpailuksi jonka näin edes osittain.
Kuvissa eri ajajien lähtökiihdytyksiä.
Tultiin aika sopivaan aikaan paikalle, miehet lähtivät juuri polkemaan omaa 45.2 kilometrin kilpailuaan ja samaan aikaan toista kaistaa naiset saapuivat maaliin omalta 28.2 kilometrin siivultaan. Alexander Stubb oli mukana ajamassa ja paikallisten tätien kamerakännykät lauloivat, itse keskityin kisan muihin osallistujiin mieluummin :) Stubbilla oli lähtökiihdytyksessä pahoja ongelmia, vaihteet eivät osuneet paikoilleen ja ilmeisesti lopputulos- ja sijoituskin oli pettymys. Miesten kisan voitti TWD Länkenin Samuli Pökälä ajalla
58:11, myös muut mitalistit Aki Turunen ja Jarmo Rissanen pääsivät niukasti alle tunnin. Huikeaa vauhtia!
Naisten kisan voitti Italiassa ammattilaisena ajava Sari Saarelainen, jonka maaliintulosta onnistuin nappaamaan tämän kuvan. Toiseksi tuli kotimaisemissaan ajanut Lotta Lepistö joka seuraavana päivänä polki maantieajon mestaruuteen. Täältä blogeistakin tuttu Terhi Martikainen oli aika-ajon viides ja sai joukkueensa kanssa pronssia.
Sari osallistuu tänä vuonna naisten Giro D'Italiaan joka starttasi jo sunnuntaina joten hänellä oli kiire lähteä reissaamaan Etelä-Italiaan. Jussi Veikkanen voitti miesten maantiepyöräilyn suomenmestaruuden hurjalla loppukirillään.
Perjantai alkoi olemaan pulkassa, kotiin syömään ja huilaamaan sillä lauantai olisi vielä mahtavampi urheilupäivä. Parinkymmenen kilometrin päässä kotoa järjestettäisiin painonnostokisat joihin ennakkotietojen perusteella odotettiin myös muutamia lajin venäläisiä huippuja kuten maailman parasta naistempaajaa, maailmanennätyksen 151 kg Lontoon olympialaisissa nostanutta Tatjana Kaširinaa. Ehkä Tatjanaa epäilytti päätyminen tämän blogin ruodittavaksi ja hän jäi mieluummin kolistelemaan rautoja omalle salilleen sillä venäläisiä oli lopulta mukana vain kaksi eikä kummallakaan ollut merkittäviä kansainvälisiä meriittejä.
Onneksi paikalla oli suomalaiset huiput ja paikallisia kovia harrastajia ja kasaan saatiin erinomainen kisa. Kisapaikkana oli perinteisten urheilutalojen sijaan idyllinen kesäteatteri jossa yleisö oli vain parin metrin päässä nostajista. Varmasti ainutlaatuinen tilanne molemmin puolin, fiilis oli todella intensiivinen. Vaikea kuvitella parempaa tapaa viettää kaunista kesäpäivää kuin katsoa ulkoilmassa painonnostoa!
Painonnostoa voi aloittaa harrastamaan jo nuorena, tässäkin kisassa nuorimmat osallistujat taisivat olla 12-vuotiaita tyttöjä. Ennen kuin kasvuvaihe ja murrosikä iskee kunnolla päälle laji on tietysti ennen kaikkea tekniikkaharjoittelua, ei voimailua. Kuvassa nostavalla Roni Peltosella oli kroppa miehistynyt jo hyvin varhain, 14-vuotias kaveri nimittäin työntää kuvassa käsittämättömät 112 kiloa! Tempaus oli myös hurja 78 kiloa. Muutenkin nuorimmat osanottajat tarjosivat ehkä sitä sykähdyttävintä antia kun ennätysrautoja nousi hurjalla taistelulla. Jos sisu ja sinnikkyys on tuota luokkaa alle 15-vuotiaana niin vain taivas on rajana.
Anna Everi teki tasaisen varmaan jälkeä: kolme onnistunutta tempausta ja kolme onnistunutta työntöä. Kuvasarjassa Anna työntää 95 kiloa ja hetkeä myöhemmin yhtä helposti nousi tasan satanen. Sen verran helpolta ja varmalta näytti sekin että lokakuun MM-kisoissa Puolassa 110 kiloa on paperia. Anna tempasi 80 kiloa, yhteistulos siis komea 180kg.
18-vuotias Jonne Koski oli mukana ensimmäisissä painonnostokisoissaan. Aiemmin uinnissa maajoukkuetasolle asti pärjännyt Jonne kokeili viime kesänä crossfittiä jonka jälkeen kehitys on ollut kovaa: SM 4. helmikuussa ja EM-10. toukokuussa. Nyt vuorossa siis jälleen uusi aluevaltaus.
Jonne tempasi 100 kiloa ja työnsi 120 kiloa, pientä epävarmuutta ja hapuilua oli vielä joten kun paketti saadaan kasaan niin uusia ennätyksiä alkaa tulemaan kuin liukuhihnalta. Nämä tulokset tiesivät nuorten, sekä alle 20- että 23-vuotiaiden, SM-rajojen saavuttamista. Ehkä elokuun nuorten SM-kisoissa yhteistulos hätyyttelee jo 150 kiloa? Rahkeet siihen ainakin löytyvät.
Annan tavoin myös toinen suomalaisen painonnoston superstara, Milko Tokola, oli hyvässä iskussa. Milkon yhteistulosennätys parani nimittäin hurjat 9 kiloa! Kuvassa tempaus 145 kilolla joka sivuaa tempauksen nuorten suomennätystä. Kolmannella yrityksellä uusi SE oli lähellä mutta raudat menivät muistaakseni hieman yli?
Milkon kaikki kolme työntöä onnistuivat, kahden ensimmäisen jälkeen nähtiin myös miehelle ikävän tuttu pyörtyminen. Kuvassa toinen työntö, 177 kiloa. Myös 181 kiloa onnistui ja siitä sain mainion videon, ikävä kyllä se on kännykällä kuvattuna "kyljellään" enkä osaa sitä kääntää. Yritin jo ja melkein tuhosin koko videon... Jos jollain on tietotaitoa niin voi editoida sen vaikka youtubeen?
Vaikka Venäjältä ei ihan maailman parhaita nostajia saapunutkaan niin erityisesti David Bibl säväytti. 24-vuotias, 92.5 kiloinen Bibl tempasi 162 kiloa (kuvassa) ja työnsi 186 kiloa. Hurjia rautoja, ja kaikki nousivat nauraen! Lähes Milkon tasoinen show-mies siis.
Mahtavat kisat hienossa miljöössä, suuret kiitokset järjestäjille! Järjestävän seuran Flick-tilillä on lisää kuvia kilpailuista.
Perjantain pyöräilykisojen jälkeen poika tinttasi koko illan pyörällään kuin kilpapyöräilijä ja arvatkaapa mitä on tehty lauantaista asti? Kolme tuntia painonnostokisojen katsomossa teki vaikutuksen ja tempauksia ja työntöjä on gymstickilla treenattu olohuoneessa jälleen aamusta iltaan :D
Joku voisi myös luulla että viikonlopun sporttiannos olisi ollut tässä mutta ehei.. Katselin digiboksilta dokumentin amerikkalaisesta koripalloilijasta joka pelaa Iranin(!) liigassa sekä tietysti lisää pyöräilyä. Lauantaina alkoi nimittäin sadas Tour de France! Yle esitti sen kunniaksi huikean kaksiosainen dokumentin kilpailun historiasta ja Eurosportilla pyörivät päivittäin pitkät suorat lähetykset.
Aivan huikea mainosvideo 100:n Tourin kunniaksi. Kannattaa ehdottomasti katsoa vaikka pyöräily ei kiinnostaisi pätkääkään. Juuri noiden tunteiden vuoksi sitä raahaa itsensä päivästä toiseen treenaamaan ja seuraamaan kilpailuja ja urheilutapahtumia. Miten mahtavaa urheilu onkaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)