Viime maanantain bloggaukseni "Parempia viikkoja" on klassinen esimerkki taidokkaasta jinxaamisesta. Olin varma että saan vihdoin erinomaisen harjoitusviikon kasaan, kalenterissa oli juuri sopivasti aikaa - jopa vähän ylimääräistä - ja harjoitussuunnitelma oli helppo tehdä ennakkoon.
ma 5 km juoksua
ti lepo
Pystyin pitämään suunnitelmasta kiinni tasan yhden harjoituksen ja sitä seuranneen lepopäivän ajan.
Edeltävänä viikonloppuna suussa oli alkanut jäytää. Mulla oli joka tapauksessa tulossa loppuviikosta vuotuinen hammaslääkärin tarkastuskäynti joten pyrin vain sivuuttamaan koko asian. Jäytävä tunne vain paheni ja vaivan googlettelu toi esille kauhuskenaarioita alaleuan syöpymisestä kuolioon ja kuolemaan asti joten varasin itselleni pikaisen päivystysajan. Googlediagnoosini osui oikeaan. Yhden takahampaan juuret olivat niin pahasti tulehtuneet että hammas oli täysin kuollut. Olin selvinnyt yli 33 vuotta ilman juurihoitoa mutta nyt sellainen oli edessä.
Hammaslääkäri varoitteli että noin pahasti tulehtuneiden juurien sörkkiminen voisi aiheuttaa puudutuksen loputtua kovia kipuja. Ja niinpä kolme-neljä tuntia operaation jälkeen alkoikin tapahtua. Lähdin töistä kotiin ja kaivoin esiin maaliskuussa viisaudenhampaanpoistooni saamani perhepakkauksen buranaa. Sen jälkeen kun en ollut särkylääkettä tarvinnut.
Ehkä tämän voisi muotoilla jotenkin runollisemminkin mutta vitutti saatanasti. Ensinnäkin se jäytävä kipu ja toiseksi koko hienon harjoitusviikon mureneminen. Flashback maaliskuulta eli kolme viikkoa kestäneen tulehdustilan muisteleminen sen viisaudenhammas-operaation jälkeen ei juuri auttanut asiaa.
Samalla kun makoilin sängyssäni ja odotin ekan buranan tehoavan sain kuitenkin tarpeekseni. Tavalla tai toisella tulisin niittaamaan tämän harjoitusviikon maaliin.
ke painonnosto, työntöharjoitus
Söin keskiviikkona buranaa 3-4 tunnin välein. Kävin ohjaamassa painonnostotunnin ja näin kaveria. Onneksi on douppaaminen.
to ? km juoksua
Söin torstaina buranaa enää 6-8 tunnin välein. Heräsin toisena yönä peräkkäin kolmelta kovaan särkyyn ja meni aikansa että särkylääke auttoi ja nukahdin. Illalla tuomaroin painonnostokisat. Mutta ne omat treenit... miten ihmeessä tämä viikko voisi enää onnistua?
pe painonnosto, tempausharjoitus juoksu 5km
Operaatio 48 tunnin Fight Back, osa 1. Perjantaina aamulla ei tarvinnut ottaa kivunlievitystä joten lähdin lenkille. Tukkoista ja tahmeaa. Tulehdustila varmasti vielä jylläsi juurakossa ja jatkuvasti popsitut särkylääkkeet - joita en normaalisti syö edes yhtä kertaa vuodessa - vaikuttivat. Rankalla mäkireitillä sykkeet eivät palautuneet ollenkaan. Pelkäsin sydänkohtausta. Ei näkynyt.
Perjantaina särkylääkkeiden väli oli jo 8-10 tuntia.
la yhteislenkki 15 km painonnosto, työntöharjoitus + yhteislenkki 10 km
Lauantai oli tärkeä siinä mielessä että olin ilmoittanut vetäväni iltapäivällä yhteislenkin. Vakkaripossella oli kuitenkin flunssaa tai aikatauluesteitä ja näytti siltä että lenkin voisi hätätilanteessa vaikka peruuttaa. Mutta nyt sille ei ollut tarvetta!
Erikoiset tilanteet vaativat mukautumista ja uusia ideoita. En ollut koskaan tehnyt samana päivänä voimaharjoitusta ja juoksulenkkiä. Tästä tulisi se päivä.
Operaatio 48 tunnin Fight Back, osa 2. Kello 10.30 länsirannikon aikaa saavuin painonnostosalille ja pistelin menemään todella hyvän painonnostotreenin. Puolitoista tuntia myöhemmin olin valmis ja aloin siirtämään ajatuksia kohti iltapäivää. Pitäisi syödä hyvin että jaksaa.
Operaatio 48 tunnin Fight Back, osa 3. Kello 16.00 länsirannikon aikaa saavuimme kaverini kanssa yhteislenkin lähtöpaikalle ja saimme mukaan kolmannenkin osallistujan. Lähdimme etenemään reitistöä jolla olimme eksyneet elokuun puolivälissä. Eksyimme tälläkin kertaa mutta pääsimme sentään parisataa metriä pidemmälle! :D
Haastava reitti koska se on vahvasti hylätty, unohdettu ja unholaan jätetty. Reittiopaste näytti meille suunnan jossa oli vain karu iso hakkuuaukea, jalkojen alla oli vain paksu kerros katkenneita oksia. Kiertelimme sitä eri suunnilta mutta emme löytäneet mitään polun tapaista. Käännyimme takaisin ja teimme kuten elokuussa, kiertelimme peltoteitä jotta saimme kympin kasaan.
Aamupäivän puntti ei tuntunut muuten lenkillä mutta olo oli vähän väsynyt. Ei kai ihmekään kun pari edellistä päivää burana oli korvannut oikean ruuan.
su lepo juoksu 5 km
Operaatio 48 tunnin Fight Back, osa 4. Aamupalan jälkeen suuntasin kovalle mäkireitille päättämään projektin. Veni, vidi, vici ja niin pois päin.
Aika toivottomalta tuntuneessa olotilassa keskiviikkoiltapäivänä koettu murheenalho vaihtui sisunpuuskaksi jonka myötä vedin ekan viiden harjoituksen viikkoni kevään jälkeen.
Oliko sitten järkeä tehdä näin monta treeniä näin lyhyessä ajassa tai juosta neljä tuntia punttitreenin jälkeen 10 kilsan lenkki? En minä tiedä. Fyysistä kehitystä tärkeämpää oli osata tehdä käännös henkisellä puolella ja lannistumisen sijaan tajuta että onnistua voi toisellakin tavalla. Plan B voi olla olemassa jo valmiiksi tai sitten sen voi takoa esiin kun sille on tarve.
Fight Back-mentaliteetin ei tarvitse kestää 48 tuntia. Se voisi kestää loppuelämän.