perjantai 29. heinäkuuta 2016

Blogin yhteislenkki: Rento polkupitkis Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Yksi elokuun kolmesta pitkästä etapistani tulee olemaan polkujuoksulenkki Kurjenrahkan kansallispuistossa. Puisto sijaitsee aivan Turun lähellä ja se tarjoaa useita reittejä joita pitkin kulkea läpi ikimetsien, soiden ja järvenrantojen.

Hukassa? Ehkä. Pala viime kesän ekalta polkuseikkailulta

Ajatus tästä nimenomaisesta yhteislenkistä lähti pyörimään  kun järjestin ensimmäisen polkuyhteislenkkini Kullaan Joutsijärvellä viime vuoden heinäkuussa. Mukana oli kaksikko Turun seudulta jotka kutsuivat meidät muut osallistujat heidän omaan polkuparatiisiinsa, Kurjenrahkaan. Näin kauan siinä lopulta kesti että löysimme sopivan ajankohdan! Järjestämme yhteislenkin sunnuntaina 21. elokuuta.

Alustava suunnitelma on kiertää Kuhankuonon retkeilyreitistön Vajosuon vaellus joka on noin 30 kilometriä pitkä. Vauhti pidetään matalana ja taukojakin on tarpeen mukaan, tarkoitus on nauttia maisemista, eväistä ja hyvästä seurasta rennon ja kevyen polkujuoksun parissa. Juoksuun kuluu arviolta viitisen tuntia.

Itselleni tämä lenkki tulee toimimaan viimeisenä pitkänä juoksuna ennen Tampereen maratonia 27. elokuuta. Jokainen varmasti ymmärtää että kun tämän seikkailun ja maratonin välillä on vaivaiset kuusi päivää niin sykkeet ja tempo todellakin pidetään matalina! :)

Startin tarkka kellonaika ja koordinaatit tarkentuu elokuun aikana. Pyritään valitsemaan lähtöpaikka niin että lenkin jälkeen siellä on mahdollisuus peseytyä, uida ja saunoa. Parhaiten suunnitelmistamme pysyy mukana lenkin facebook-tapahtumassa osoitteessa https://www.facebook.com/events/153312105075551/ . Mikäli et käytä facebookia niin heitähän kommenttia tähän bloggaukseen tai lähetä sähköpostia mulle osoitteeseen mika.punttikarhut (a) gmail.com .

Pitkät ja rennot polkujuoksut tekee hyvää kunnolle ja mielelle eivätkä ne rasita jalkojakaan samalla tavalla kuin pitkät maantielenkit. Tervetuloa kaikki mukaan, vietetään huikea sunnuntai yhdessä Kurjenrahkan kansallispuiston maisemissa! :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Polkukovis, yhteislenkki ja 500km täyteen.

Kesä on kuumimmillaan ja myös treenit kulkee. Tuntuu että olen tällä hetkellä niin fyysisesti kuin henkisesti parhaassa vireessä pitkiin aikoihin. Höllääminen ja tarkkojen harjoitusmäärien sijaan rennosti liikkuminen on selvästi tehonnut ja harjoituksiin on tullut uudenlaista laatua. Tämä yhtälö toimii!

Lauantaina tein itselleni jotain hyvin poikkeuksellista ja juoksin vauhtilenkin. Lähdin metsäpoluille ja juoksin auringonpaisteessa kuutisen kilometriä tasaisen kovaa. Polku edessäni oli täynnä liiteleviä perhosia, lintuja lehahteli pusikoista lentoon rymytessäni niiden ohi. Hypin, loikin ja juoksin. Miten hyvältä tuntuikaan vetää kovaa kun tunsi itsensä taas vahvaksi.


Eilen järjestin yhteislenkin maastossa. Etenimme vajaan kympin pitkospuilla, hiekassa ja metsäteillä reitillä jota en ollut itse aiemmin juossut. Juostiin noin kuuden minuutin kilsoja mikä oli tuossa kelissä ja maastossa - erityisesti upottavassa hiekassa - melko reipasta kyytiä.

Maanantai ja myös eilinen olivat kesän kuumimpia päiviä ja mietin miten se näkyisi osanotossa mutta tästä tulikin lopulta tämän kesän suosituin järkkäämäni yhteislenkki! Kahdeksan osallistujaa, tosi hieno määrä. Hienoa miten juoksuposseni laajenee kerta toisensa jälkeen, tälläkin kertaa mukana oli pari uutta tyyppiä. Yhteislenkkejä on paljon helpompi järjestää kun on olemassa jonkinlainen vakioporukka josta ainakin osa pääsee lähes aina mukaan.

Päädyttiin vielä juoksun jälkeen jatkoille mereen uimaan. Vesi oli ihan huikean lämmintä ja siellä ois voinut olla yhdeksältä illallakin vielä vaikka kuinka pitkään.

Eilisen yhteislenkin myötä mittariini kertyi 501 juoksukilometriä tälle vuodelle. En pitänyt sitä saavutusta eilen illalla juuri minään. Nyt tätä kirjoittaessani kuitenkin selailin viime vuosien harjoitustilastojani ja ainoastaan vuonna 2014 olen saavuttanut tuon rajapyykin merkittävästi aiemmin. Muuten se on mennyt rikki aina heinä-elokuussa! Siis mitä ihmettä. Vaikka olen tänä vuonna juossut todella vähän ja ottanut rennosti niin.. silti olen aiempien vuosien vauhdissa? Aivan kuin talvi aina yllättää autoilijat niin näköjään myös todellisuus harjoituspäiväkirjojen faktojen muodossa yllättää minut. Juuri tästä syystä kannattaa kirjailla ylös liikuntojaan - et pääse dumaamaan itseäsi syyttä suotta!

Elokuulle on jo luvassa melkoisia suunnitelmia joiden myötä olisi mahdollista juosta enemmän kilsoja kuin kertaakaan tänä vuonna. Tampereen maratonin lisäksi suunnitteilla on kaksi 30 kilometrin polkupitkistä. Toiselle niistä ajattelin kutsua teitä lukijoitakin, siitä lisää parin päivän päästä omassa postauksessaan!

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Rataseikkailu - resiinalla ja juosten halki Satakunnan.

Lähes tarkalleen vuosi sitten kokeilin ekaa kertaa elämässäni resiinaa. Parin tunnin verran rennosti maita ja mantuja pitkin pumppaillessani aloin miettimään miten sen saisi jotenkin liitettyä juoksuun.

Aivoriihi muokkasi ajatusta pitkin talvea ja lopulta kesän kynnyksellä idea oli valmis jaettavaksi juoksukavereiden kanssa. Alettiin miettiä sopivaa päivää ja kerätä osallistujia. Viimein koitti sunnuntai 17. heinäkuuta, päivä jolloin rataseikkailu muuttuisi todeksi.


Alunperin ajatuksena oli että matkaan lähtisi kuuden hengen retkikunta. Kaksi olisi aina pumppaamassa resiinaa, kaksi olisi sen kyydissä huoltotauolla ja kaksi juoksemassa. Ikävä kyllä yksi osallistuja sairastui edeltävänä päivänä kovaan flussaan ja toinen oli vetänyt kovan särkylääkekuurin viikon aikana eikä olisi juoksukunnossa. Hän lähti kuitenkin alkumatkaksi mukaan ja pumppasi ekat 45 kilometriä resiinaa vaivoista huolimatta!


Ja eikun matkaan! Alunperin ideana oli edetä tunnin pätkissä jonka jälkeen olisi juoksijat siirtyneet resiinaan ja resiinasta porukka juoksemaan. Heti alussa joku kuitenkin ehdotti että lähdettäisiin liikkeelle lyhyemmillä, puolen tunnin eli noin viiden kilometrin pätkillä. Se olikin erinomainen ajatus, tiheämpi vaihtoväli toimi todella hyvin ja viiden kilometrin etapit olivat melko helppoja ja sujuivat nopeasti.


Etenimme Satakuntaa halkovalla Pori-Kankaanpää-rataosuudella joka on suljettu varsinaiselta raideliikenteeltä jo 1980-luvun puolivälissä. Lähdimme liikkeelle Pomarkun resiinavarikolta joka on suunnilleen puolivälissä rataa. Etenimme ensin Porin Ruosniemeen noin 22.5 kilometrin verran jonka jälkeen kiskot loppuivat. Käänsimme resiinan, palasimme samaa reittiä takaisin Pomarkkuun, täydensimme eväsvarastoja autojen takalaatikoista ja lähdimme kohti Kankaanpäätä.


Päivän alussa etenimme 5.30 min/km vauhtia juosten. Resiinalla pääsi etenemään piirun verran nopeampaa joten käytännössä teimme niin että resiina meni edeltä ja pysähtyi kun viisi kilometriä oli täynnä. Kun juoksijat olivat muutaman sadan metrin päässä resiinasta, seuraavat juoksijat lähtivät liikkeelle eikä täten vaihtoihin kulunut aikaa laisinkaan. Nonstoppia! Etenimme siis kuin viestijuoksussa. Noiden sairastumisten takia meitä juoksuun kykeneviä oli lopulta vain neljä joten aina toinen parivaljakko oli resiinassa ja toinen juoksi ja sitten taas vaihdettiin.

Resiina kangisti jonkin verran jalkoja, mitä pidemmälle matka venyi niin sitä pahemmin. Resiinan pumppaaminen oli ylämäkiä lukuunottamatta hyvin kevyttä, se muistuttaa paljon soutamista mutta on kuitenkin helpompaa ja kevyempää.


Ilma oli lähes täydellinen, aavistuksen jopa liian aurinkoinen ja lämmin. Kuitenkin resiinassa istuessa tuli ainakin minulla kylmä ja tuntuikin hullulta vetää mustaa takkia päälle kun juuri hetkeä aiemmin oli juostessa meinannut sulaa.

Evästä oli riittävästi mukana ja vettäkin parikymmentä litraa. Oli ihan ehdoton juttu että huolto kulkee tällä tavalla koko ajan reitillä mukana, ainakin mulle kokemus oli ainutlaatuinen ja pelkästään positiivinen. Tuli juotua ja syötyä tarpeeksi kun puolen tunnin välein oli aikaa keskittyä pelkkään huoltoon.


Alusta oli melko helppoa juostavaa. Jommalla kummalla puolella raiteita oli hyvä tasainen polku. Jos polku oli kasvanut umpeen niin silloin myös ratapölkyt olivat jo korroosion seurauksena kadonneet maan sisälle ja juostiin raiteiden välissä. Osa reitistä oli pehmeää hiekkaa mutta pääosin juuri passelia maapohjaa.


Pomarkun ohitettuamme 45 kilometrin jälkeen kävi selväksi ettemme pystyisi pitämään alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja edetä noin 100 kilometrin matkaa. Jokainen meistä oli kesäterässä ja yli 50 kilometrin juoksu näin kuumana päivänä olisi yksinkertaisesti liikaa. Hyvässä kunnossa ja sopivalla kelillä olisin uskonut juoksevani ekan ultramatkani mutta nyt se ei ikävä kyllä onnistunut.

Osalla alkoi vaivata polvet tai tulla muita ongelmia. Olin itse hämmentävän hyvävoimainen. Ei minkäänlaisia kipuja tai vaivoja, vain hieman väsähtänyt olo. 5.30 min/km vauhdista oltiin pudottu sovitusti ensin noin kuuden minuutin ja ja lopulta 6.30 min/km vauhteihin. Päätettiin jatkaa niin pitkälle kuin kaksi porukasta jaksaisi olla juoksemassa ja sen jälkeen kääntää resiina ja palata lähtöpaikkaan.

Jatkoimme vielä sen verran eteenpäin että jokainen juoksi yli 30 kilometriä. Oma juoksumääräni oli lopulta 35 kilometriä. Resiinalla kuljimme yhteensä 80 kilometriä. Jäimme Kankaanpäästä noin 10-15 kilometrin päähän eli matkaa olisi ollut kokonaisuudessaan vielä 20-30 kilometriä lisää koska sieltä olisi pitänyt tulla takaisinkin päin.

Kaikki olivat yhtä mieltä että kuuden hengen porukalla olisimme sinne asti päässeet. Uskon että jos kaikki olisivat olleet hyvässä kunnossa niin olisimme sinne päässeet myös neljällä. Eka ultramatkani ei siis toteutunut näin "vahingossa" ja ehkä hyvä niin. Kukaan ei ollut tämän takia valmis ottamaan riskejä esimerkiksi polvituntemuksiensa kanssa.


8.5 tunnin rataseikkailu oli lopulta todella onnistunut ja kaikki olivat tyytyväisiä. Voisin lähtea radalle uudestaankin ja tavoitella koko reilun 100 kilometrin matkaa. En tiedä lähdenkö yritykseen enää uudestaan tänä vuonna mutta ehkä ensi kesänä?

Suuri kiitos Jussille, Heikille, Villelle ja Tainalle paitsi näistä kuvista niin myös koko reissun toteutumisesta. Jälleen tuli yksi lenkeillä päässä pyörinyt unelma toteutettua. Seuraavakin on jo mielessä, loppukesästä lähdetään porukalla Kurjenrahkan kansallispuistoon polkujuoksemaan! Siitä sitten lisää kun ajankohta saada sopimaan kalentereihimme.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Voimaharjoittelua, kestävyysliikuntaa ja kesää!

Heinäkuu on jo ehtinyt puoliväliin ja voisin päivitellä kuulumisia.

Juoksupoluilla on tullut vietettyä melko vähän aikaa, viime viikolla vedettiin yksi kova rääkki kaverin kanssa laskettelukeskuksen mäessä ja pari päivää sitten tiistaina käytiin kahden muun kaverin kanssa juoksemassa 13 kilometriä. Reilumpi satsi kestävyysliikuntaa on luvassa ensi sunnuntaina kun reissataan kuuden hengen ryhmällä noin 100 kilometrin matka vuoroin juosten ja vuoroin resiinalla pumpaten. Eväät alkaa olla viimeistä piirtoa myöten mietittynä ja luotto siihen että oma kunto kestää 3x 10 kilometriä juoksua ja 3x 10 kilometriä pumppailua on kova! Toki mietityttää millaista on lähteä liikkeelle huoltotaukojen jälkeen tai miltä tuntuu lähteä juoksemaan kymmenen tunnin reissaamisen jälkeen... Tämä on pioneerihenkistä toimintaa eikä kukaan tiedä mitä kroppa tuollaisesta sanoo.

Juoksun sijaan oon treenannut salilla enemmän kuin aikoihin. Kuukauden 13 ekan päivän aikana olen vetänyt läpi viisi painonnostotreeniä mikä on hurja määrä kesäkuun tuhnuilun jälkeen. Ekat treenit oli haastavia mutta jo reilussa viikossa olen päässyt omalle tasolleni. Monessa liikkeessä olen tehnyt jopa ennätyksiä mikä on hämmentävää tuon todella huonon jakson jälkeen.

Kun aloitin juoksun ja salitreenin minulla oli ajatus jonka perusteella kestävyysliikkujan tulisi treenata salilla pitkiä sarjoja. Loogista eikö? Pitkä urheilusuoritus teillä ja poluilla kaipaa tuekseen pitkiä, 10-15 toiston sarjoja. Kysyin mielipiteitä asiantuntijoilta ja moni oli sitä mieltä että pitäisi tehdä päinvastoin, harjoitusten tulisikin olla lyhyitä ja räjähtäviä vastapainoksi pitkille monotonisille kestävyyssuorituksille. Pidin kiinni omasta kannastani. Urheilussa - kuten missä tahansa elämän osa-alueella - on niin paljon erilaisia näkökantoja että löysin huippu-urheilijoita joiden ajatukset tukivat omaa mielipidettäni.

Vuodet ovat kuitenkin muuttaneet ajatteluani. Kärjistetysti sanottuna pitkillä sarjoilla saa isot lihakset ja pienillä toistomäärillä vahvat lihakset. Kumpaa kestävyysjuoksija kaipaa, näyttäviä ja painavia lihaksia vai lihaksia jotka ovat täynnä ruutia ja potkua? Niinpä.

Nykyään teen maksimissaan viiden toiston sarjoja - pl. vatsalihasliikkeet ja vastaavat. 5x5 on jo melko massiivinen volyymisarja! Useissa liikkeissä teen kolmosia, kakkosia tai jopa ainoastaan ykkösiä. Silloin tällöin viisi raskasta ykköstä tekee todella hyvää.

Yksinkertainen on tehokasta! Sopiva valikoima etukyykkyjä, takakyykkyjä, maastavetoja, leuanvetoja, pystypunnerruksia jne. perusliikkeitä riittää mainiosti salitreeniksi. Niillä saa paljon voimaa ja tuloksia, jos oma motivaatio sitä kaipaa niin toki voi tehdä kymmeniä erilaisia pieniä liikkeitä mutta tosi vähälläkin pärjää.

Oma treeniohjelmani sisältää edellämainittujen lisäksi painonnostoliikkeitä. Voin avata tässä esimerkkejä miten olen treenannut tällä viikolla:

Maanantai (sarjat x toistot)

Alkulämpö keppijumpalla
Tempausveto 5 x 5
Valakyykky 5 x 5 (ei sujunut, lopulta tein vain yhden vitosen, ensi viikolla teen 5 x 3)
Raakatempaus 5 x 1 (vikalla ennätys)
Takakyykky 5 x 1
Toes-to bar 8 + 8 + 9
Leuanveto 4 + 4 + 4 (vikassa sarjassa tuli oikeasti vain kaksi, kädet aivan loppu)
Loppuverkkana assault biken 4 minuutin intervalliohjelma

Keskiviikko (sarjat x toistot)

Alkulämpö keppijumpalla
Työntöveto 5 x 5
Etukyykky 5 x 5 (kaks ekaa sarjaa tuli hyvin, sen jälkeen jäi kesken)
Pystypunnerrus 5 x 5 (joka toinen sarja niskan takaa ja joka toinen sarja rinnalta)
Raaka rinnalleveto 5 x 1
Työntö saksiin telineestä 5 x 1
Toes-to-bar 8 + 8 + 9
Loppuverkkana assault biken 4 minuutin intervalliohjelma

Aina kaikissa tangolla tehtävissä liikkeissä jokaisessa sarjassa lisätään vähän malmia tankoon.

Lähtökohtaisesti teen liikkeitä 5x5 tai 5x3 sarjoina mutta sitten kun on tullut feilejä niin toistomäärät vähenee seuraavissa treeneissä. Edeltävästä listauksesta voi siis päätellä että heinäkuun alku oli täynnä feilejä ja sain palautettua itseni kondikseen tekemällä hyvin lyhyitä sarjoja.

Kaikesta huolimatta olen hämmentävän hyvässä kunnossa kun miettii kesäkuutä. Ja sitä että on kesä ylipäätään. En ole koskaan käyttänyt kesää tekosyytä, silloin on yhtä hyvä treenata kuin milloin tahansa muulloinkin. Reissut ja herkut vaan tekee tavallisesta arkirytmistä vähän erilaista.

Valoisan kesäyön läpi valvominen ei ole valmennusoppikirjojen mukaista mutta tärkeintä on nauttia elämästä, ei tehdä tulosta ja suorittaa.


Ja tämä yö on täyttä juhlaa
Kun kaikki on hiljaa, vain linnut laulujaan tuhlaa
Aika taittuu, sekunnit sulaa
Sydän lujaa lyö, aurinko tanssii hulaa
- Jukka Nousiainen

Nautitaan kesästä, liikutaan ja ulkoillaan ja tietysti syödään jätskiä! :-)

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kesäkuun pohjanoteeraus ja kohti parempaa.

Kesäkuu oli harjoittelun kannalta aivan surkea kuukausi. Täysi pannukakku jonka kruunasi tietysti se nollakunnolla vedetty maraton.

Koko kuukauden saldoksi muodostui seitsemän (7!) liikuntasuoritusta jonka kehtaan noteerata kummemmin. Ja kun tilastokatsaus kiinnostaa kaikkia niin.. joulukuussa 2011 on ollut yhtä hiljaista treenin suhteen! Pahin hiljaiselo 4.5 vuoteen ei voi olla näkymättä kunnossa. Ja sen tietysti sain kokea karvaasti Forssassa.

Kun yhteensattumia tulee tarpeeksi niin sitten käy näin. Lomareissut, erittäin kiireinen työviikko ja sen jälkeen maratonilta palautuminen tulivat viikko toisensa jälkeen peräkkäin. Ihan tuollaista settiä tuskin on hetkeen uudestaan luvassa joten isossa kuvassa se ei suuremmin haittaa.

Kesäkuussa juoksin siis maratonin, tein kaksi painonnostoharjoitusta (1.6. ja 3.6. - loppukuussa ei ollenkaan..) ja kävin lenkillä neljä kertaa. Juoksukilometrejä kertyi 70 josta toki reilusti yli puolet tuli maratonilta.

Viime viikko oli kuitenkin paluuta wanhoihin hyviin aikoihin:

ma: 3km juoksua + tankojumppa salilla
ti 10km juoksua
ke tankojumppa salilla
to 7km juoksua
pe painonnostoharjoitus
la lepo
su lepo
ma painonnostoharjoitus

Kahdeksaan päivään kuusi harjoitusta, yhtä paljon kuin koko kesäkuussa :D Paluu juoksuun on ollut ihan kohtuullista, salilla on sujunut myös kelvollisesti. Yksinkertaiset liikkeet ovat sujuneet jopa odotettua paremmin mutta työnnöt ja tempaukset ovat aivan hukassa. Onhan se selvää että noin teknisissä liikkeissä kuukauden tauko näkyy karulla tavalla.

Normaalisti treenaan punttia urheilutalolla mutta se on suljettu kesällä seitsemäksi viikoksi. Neuvottelin seuramme jäsenille treenivuorot toiminnallisen harjoittelun salilta ja onkin ollut piristävää treenata vaihteeksi jossain muualla. Kun normaalisti meidän salilla on vain levytangot ja painot niin nyt voi myös vaikka soutaa, vääntää assault bikea, kiivetä köysiä jne. Ja niitä onkin tullut tehtyä! Kivaa vaihtelua.


Suurmestari Kilian Jornetin hengessä vedän tänään illalla yhteislenkin laskettelukeskuksen rinteessä. Juostaan  rinnettä niin kauan ylös ja alas että tuntuu niin pahalta että alkaa jo tuntua hyvältä. Silloin alkaa tuntua voittajalta!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Rataseikkailu 2016 - Kesän siistein yhteislenkki?

Nyt sen kai jo voi julkistaa. Tämän kesän Suuri ja Mahtava Yhteislenkki on viime syksystä mielessäni kehittelemä Rataseikkailu. Rataseikkailussa ei suinkaan juosta yleisurheilukentän rataa ympäri vaan suljettuja rautatieosuuksia pitkin halki Satakunnan.


Rataseikkailu ei ole pelkkä juoksulenkki, raiteilla matkataan juoksuaskelten lisäksi resiinalla. Reitti kulkee vuonna 1985 junaliikenteen hylkäämää Pori-Kankaanpää-osuutta pitkin yhteensä noin 100 kilometrin verran.


100 kilometriä on pitkä matka mutta rataseikkailu sopii aloittelevillekin kestävyysjuoksun harrastajille joille ultramatkat muuten olisivat vain unelmaa. Kymmenen kilometrin välein juoksijat siirtyvät resiinaan joko huoltotauolle tai pumppaamaan. Päivän aikana jokaiselle kertyy siis noin 3x10 kilometriä juoksua ja 3x10 kilometriä resiinalla pumppaamista.

Testasin viime syksynä kuvassa näkyvää perheresiinaa jonka kyytiin mahtuu kaksi pumppaamaan ja kaksi viettämään huoltotaukoa. Sen vauhti on kevyesti pumpaten keskimäärin 10km/h.


Käytiin tiistaina rataseikkailusta kiinnostuneen porukan kanssa tekemässä juosten kympin testilenkki radalla. Varsinaisilla ratapölkyillä juokseminen on haastavaa mutta raiteiden vieressä menee polku ja piennar jossa juoksu onnistuu helposti noin 6.30 min/km-vauhdilla.

Testilenkin jälkeen on sorvattu sitä koska radalle oikein lähdettäisiin, kaikilla kiinnostuneilla kun on kesäviikonloput täynnä erilaisia aktiviteetteja juoksutapahtumista lomamatkoihin.

Pienen arpomisen jälkeen Rataseikkailun ajankohdaksi valikoitui sunnuntai 17. heinäkuuta. Matkaan lähdetään joko yhdellä tai kahdella resiinalla riippuen siitä paljonko osallistujia on. Maksimissaan mukaan otetaan 12 henkeä puhtaasti siitä syystä että koska tällainen järjestetään tiettävästi ensimmäistä kertaa niin ei viitsi lähteä paisuttamaan hommaa liian suureksi.

Kustannukset on luokkaa olematon, resiinan vuokraus maksaa noin kympin per osallistuja. Lähtöpaikalla eli Pomarkun asemalla voi yöpyä ja kuljetuksissa lähtöpaikalle autan kykyjeni mukaan joten sijainti ei ole ongelma pidemmältäkään saapuville.

Jos olet kiinnostunut, heitä sähköpostia osoitteseen lptklptk(a)gmail.com tai kommenttia!