Iso D - paljonko D-vitamiinia on tarpeeksi?

Vitamiinivalmisteet ja ravintolisät tuntuvat olevan olennainen osa treenaamista, ainakin jos blogeja ja alan lehtiä lukee. Erityisesti D-vitamiinista on ollut viime vuosina paljon asiaa ja jokaisella tuntuu olevan asiasta painava mielipide. Suomalaiset suositukset ovat naurettavan pieniä eikä tavallisen apteekin tuotteilla tee yhtään mitään. Iherbistä super-d-vitamiinilisää koko rahalla, vai miten on?

D-vitamiinin ympäriltä on saatu monenlaisia tutkimustuloksia mutta näyttäisi siltä että sekä liian pienet että liian suuret D-vitamiinipitoisuudet ovat yhtä haitallisia. Wikipedian mukaan suomalaisten veren kalsidiolipitoisuus on keskimäärin 45,3 nmol/l. Se on ilmeisesti liian pieni, ihanteellinen määrä (verrokkiryhmä jolla alin kuolleisuus) olisi noin 50-60 nmol/l. Toisaalta määrä jossa kuolleisuus nousee merkittävästi olisi jo alle 46 nmol/l. Ero on siis aika pieni. Liian isokaan pitoisuus ei ole hyväksi, kuolleisuus lähtee nousuun myös kun veren kalsidiolipitoisuus on yli 98 nmol/l.

Oma D-vitaminiinitasoni mitattiin verikokeilla kuukausi sitten. Kalsidiolipitoisuuteni oli 94. Lääkärin mukaan se oli erinomainen, korkea mutta kuitenkin kaukana myrkytystasoista tai määrästä joka aiheuttaa enemmän haittoja kuin hyötyä. Moni varmaan luulisi että syön vahvoja, 50 tai 100 mikrogrammaa sisältäviä tabletteja tai mussuttaisin koko ajan kalaa ja litrakaupalla maitoa. Väärin. Syön kyllä kalaa pari kertaa viikossa mutta maitoa en juo laisinkaan. Ainoa vitamiinivalmiste jota käytän on Minisunin Daily jossa D3-vitamiinia on 10 mikrogrammaa.

Tämä kertoo mielestäni ennen kaikkea siitä kuinka yksilöllistä D-vitamiinin imeytyminen on. Veikkaan että moni joutuisi syömään reilusti suomalaisia suosituksia isompia päivä-annoksia jotta pääsisi samoihin lukemiin kuin minä. Isommat annokset ovat mulla hyvin harvinaisia eikä niillä ole merkitystä suuressa mittakaavassa. Pari kertaa vuodessa jos havaitsen esimerkiksi flunssan oireita, pientäkin karheutta kurkussa tai nuhan esiasteita, otan tuon perusvitamiinini lisäksi pojan purkista 20 mikrogramman lisätabletin. Samoin panostan C-vitamiiniin ja sinkkiin. Näillä kolmella on selvin yhteys flunssan keston lyhentämiseen ja oireiden lievenemiseen. Voin allekirjoittaa tämän omalla kohdallani, olen parin vuoden ajan saanut nujerrettua kaikki esille tulleet pikkuköhät ilman treenitaukoja. Tärkeää on ajoitus, kun flunssa alkaa kunnolla jyllätä on jo liian myöhäistä.

Ennen palopuheita ja suurien vitamiinitilausten lähettämistä suosittelen siis tsekkaamaan ne omat D-vitamiinitasot laboratoriossa. Kannattaa kuitenkin huomata että samasta verikokeesta otetut mittaukset voivat vaihdella hyvin suuresti eri laboratorioissa. Ruotsissa on tehty tutkimus jonka perusteella samoista näytteistä saatiin yhdessä labrassa tulokseksi noin 80 nmol, toisessa 70 nmol ja kolmannessa 60 nmol. Jos ja kun aikoo seurata omia D-vitamiinin kalsidiolipitoisuuksia pidemmällä aikavälillä niin ne kannattaa määrittää aina samassa paikassa.

Aiheesta on totta tosiaan kirjoitettu viime aikoina paljon ja monelta kantilta, bro science on asia erikseen mutta lääketieteen asiantuntijatkin ovat antaneet vastakkaisia lausuntoja ja mielipiteitä. Lainasin nämä bloggauksessa käytetyt tutkimustulokset mainiota Terveyssatama-blogia kirjoittavan Jan Verhon kirjoituksista, mm. ProBody-lehdestä 6/2013. Tarkemmat tutkimuslähteet löytyy siis niin haluttaessa :)