Kaikki muuttuu, mikään ei muutu.

Muutokset on vaikeita. Kaikista helpointa ois vetää päivästä ja viikosta toiseen samaa treeniohjelmaa noudattaen satunnaisilla pienillä viilauksilla. Lopulta kuitenkin muutos on se joka tuo kehitystä ja tuo eloa siihen treenaamiseen. Se on esimerkiksi crossfitin suosion suurin syy - jatkuva muutos. Jokainen päivä ja jokainen harjoitus on uusi ja erilainen. Kun selviydyt jatkuvasti muuttuvista olosuhteista ja vaatimuksista, selviydyt mistä vaan.

Odotin vuoden vaihdetta ja suurta muutosta treenaamisessani, vähemmän juoksua ja enemmän salitreeniä. Oikeastihan se olisi ollut aika pieni muutos, 3:2 painotuksesta 2:3 jakoon. Mutta omissa ajatuksissani ja tekemisessäni se olisi tarkoittanut melkein kuin kaikki olisi muuttunut, muiden mielestä juuri mikään ei varmasti olisi muuttunut.

Se taisi olla tammikuun eka viikko kun juteltiin salilla yhden tutun treenaajan kanssa ja sanoin että nyt muakin näkee täällä vähän enemmän kun painotus vaihtuu. Heh, oikeasti mua ei nyt näykään omalla punttisalilla yhtään sen enempää kun viikon kolmesta voimaharjoituksesta yksi vaihtui painonnostoharjoitukseen ihan eri paikassa. Musta tuntuu että muutos on pysyvä - jos mikään nyt koskaan on pysyvää. Vähän kyllä pelottaa mitä voimatasoille tapahtuu huhtikuun alun jälkeen kun voimaharjoituksia on enää kaksi viikossa ja jos toinenkin niistä on pelkkää painonnoston tekniikkaa... Sitten kun ne suoritukset alkaa olemaan kohtuullisessa kuosissa niin tottakai sekin on erittäin pätevää voimaharjoittelua.

Kun katsoo vain yksittäistä viikkoa tai harjoitusta, tuntuu tosiaan että mikään ei muutu. Sitten kun laajentaa näkökulmaa, selailee harjoituspäiväkirjoja ja vanhoja tuloksia, tajuaa sen että kaikki on muuttunut. Se mikä ennen oli kova piikkisuoritus, on nyt kevyttä kauraa.

Tein sen ratkaisun että poistin joitain osia mun omista saliohjelmista. Käytännössä liikkeitä joita treenataan painonnostokoulussa: valakyykkyä, pystypunnerrusta ym. Mun pitää saada tekniikat ensin kohtuulliseen kuntoon valmentajan kanssa, muuten tulee koko ajan takapakkia kun treenaan yksin ihan väärin. Yritän siis olla nollaamatta sitä duunia mitä niissä painonnostoharjoituksissa tehdään.

Luonto tukee hauskalla tavalla tunnetta siitä miten saman asian voi nähdä niin että kaikki on muuttunut - tai mikään ei ole.

Otin noi kuvat kun retkeiltiin erään järven rannassa laavulla kaksi viikkoa sitten, loppiaisena 6. tammikuuta.

Nämä kuvat puolestaan on otettu tismalleen samassa paikassa tasan kaksi viikoa myöhemmin eli eilen sunnuntaina 19. tammikuuta. Pari senttiä lunta, jäätynyt järvi ja auringon paistetta. Ihan kuin olisi täysin eri paikassa.

Joskus ei tarvita paljoa että kaikki näyttää ja tuntuu ihan erilaiselta.