CrossFit Gamesien viisi viikkoa kestänyt karsintavaihe Open on nyt ohi ja lopputulokset ovat selvillä. Viides ja samalla viimeinen laji laittoi kilpailijoiden moottorin kunnolla koetukselle:
AIKAA VASTAAN:
27 kaloria soutua
27 thrusteria (etukyykky+pystypunnerrus) miehet 43 kiloa, naiset 29.5 kiloa
21 kaloria soutua
21 thrusteria
15 kaloria soutua
15 thrusteria
9 kaloria soutua
9 thrusteria
Tässä tosiaan otetaan tehot irti ja soutulaitteen säädöt tuovat oman mielenkiintoisen lisämausteensa. Kun säädin on isommalla numerolla kaloreita kertyy harvemmilla vedoilla mutta voimaa tarvitaan samalla vetoihin enemmän ja lihaksiin kertyy happoa. Jos säädin on pienellä numerolla niin vedot ovat kevyempiä mutta niitä tarvitaan paljon enemmän ja kova vauhti saa sykkeen koholle ja hapenottokyvyn piiputtamaan.
Suomalaisille laji sopi pääsääntöisesti melko hyvin ja sijoitukset nousivat mukavasti parin teknisemmän ja haastavamman viikon jälkeen:
Euroopan TOP 100 listan suomalaiset, suluissa sijoitus ennen viimeistä lajia
21. Saara Laaksonen (CrossFit Turku) (18.)
57. Sanna Venäläinen (CrossFit Jyväskylä) (65.)
61. Heidi Horelli (CrossFit Varasto) (78.)
96. Janika Jalonen (CrossFit Varasto) (*)
2. Jonne Koski (CrossFit Varasto) (3.)
Janikan kohdalla tähti tarkoittaa sitä että mulla ei ole mitään tarkkaa dataa tallessa hänen sijoituksestaan viime viikolla. Muistelisin että se oli luokkaa 110-115.
Toinen porilaisen CrossFit Varaston kovista nimistä eli regionalseissakin viime vuonna mukana ollut Heidi Horelli teki loppuun myös kovan tykityksen, 7:23, joka oli koko Euroopan 11. paras suoritus. Heidin haaveet kisalipusta romuttuivat ikävä kyllä edellisen viikon huonosti sujuneeseen lajiin.
CrossFit Jyväskylän Sanna Venäläinen oli tämän karsinnan iso uusi nimi. Hän voitti viime vuonna Savonlinnassa järjestetyn Sawotan mutta suuremmista kisoista häntä en kyllä entuudestaan muista. Erittäin komea Open-debyytti.
Melkein koko Openin ajan kolmosena ollut Jonne nousi lopulta Euroopan listan kakkoseksi. Afrikan karsinnoissa Mikko Aronpää oli lopulta myös toinen ja Emilia Leppänen neljäs. Tanskan Regionals-kisassa suomalaisista nähdään siis lopulta Jonne Koski, Mikko Aronpää, Saara Laaksonen ja Emilia Leppänen.
Koko maailman tuloslistalla suomalaiset sijoittuvat muuten seuraavasti:
33. Jonne Koski (51.)
113. Mikko Aronpää (140.)
184. Saara Laaksonen (554.)
496. Emilia Leppänen (606.)
Suluissa sijoitus viime vuoden Openissa. Hyvältä näyttää, suunta on kaikilla ylöspäin. Toki tämä kertoo myös sen että Jonnea lukuunottamatta kaikkien muiden - myös Mikon - Games-tiketti olisi suuri yllätys.
Kaikkien aikojen crossfit-urheilija Rich Froning jäi muuten ekan kerran Openissa toiseksi, hän on voittanut tämänkin vaiheen ainakin vuosina 2012-2014. Kuninkaan kukisti Matthew Fraser joka oli viime vuonna kovassa tikissä ja otti Gamesista hopeamitalin. Kärki on täynnä tuttuja nimiä: Ben Smith, Jason Khalipa, Scott Panchik jne. Naisten Openin voitti Annie Thorisdottir.
KKRR:n crossfit-katsaus hiljenee - mutta vain hetkeksi. Viimeistään toukokuussa aletaan mehustelemaan regionals-vaiheella!
tiistai 31. maaliskuuta 2015
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Salielämää.
Viime viikolla tuli kulutettua tovi jos toinenkin salilla, tarkemmin ottaen kahdella eri salilla.
Maanantaina starttasin kuntosalilla lihaskuntotreenin parissa. Tiistaina pojalla oli lasten painonnostokoulu ja olin mukana salilla hengailemassa, keskiviikkona mulla oli samassa paikassa omat painonnostotreenit.
Torstaina painonnostosalilla kuluikin vähän enemmän aikaa - kolme ja puoli tuntia. Meidän seura järjesti kisat ja hoidin niissä punnituksen ja pöytäkirjojen tekemisen. Nostajia oli yli kaksikymmentä mutta kun levynvaihtajat ja kuuluttaja on iskussa niin itse kisanostoista selvittiin kahdessa tunnissa. Viimeiset jäi sammuttamaan valot ja minä kirjoitin vielä pöytäkirjat puhtaaksi virallisiksi tuloslistoiksi.
Perjantaina aamupäivällä kurvasin tavalliselle kuntosalille tekemään voimatreeniä joka sujui kyllä tosi hyvin, raskaimmat sarjat meni siihen malliin että tällä viikolla voisi kokeilla uusia maksimeja. Lauantaina aamupalan jälkeen poika halusi vielä painonnostosalille treenaamaan omia nostojaan joten sunnuntai oli viikon ainoa päivä jolloin en ollut salilla :D
Viikon aikana tuli siis vietettyä noin 9 tuntia saliympäristössä, juoksupoluilla olen ollut enemmänkin mutta näissä merkeissä tuo oli kyllä ennätys. Ilmapiiri joka kuntosalilla ta painonnostosalilla vallitsee on sen verran hieno että olen sitten itse treenaamassa tai tsemppaamassa muita niin olo on kuin kotona olisi.
Olin pitänyt torstaina lepopäivän omista treeneistä kun tuolla kisojen toimitsijana meni niin monta tuntia joten suuntasin lauantaina iltapäivällä vielä juoksulenkille. Hölköttelin 16 kilometriä, neljä kertaa reilun neljän kilometrin lenkin. Täällä on ollut todella sateista viime päivinä ja lauantai-iltapäivällekin oli lupailtu reipasta vesisadetta ja kovaa tuulta mutta eipä näkynyt. Hieno raikas juoksukeli.
Tällä viikolla muutan harjoitteluani, aloitan varsinaisen juoksukauden ja samalla valmistaudun kevään isoon juoksuhaasteeseeni. Lupaan kertoa siitä tarkemmin vielä tällä viikolla niin pääsette fiilistelemään kanssani edessä odottavaa savottaa. Tästä tulee toivottavasti vähintään yhtä hieno viikko kuin edellisestäkin!
Maanantaina starttasin kuntosalilla lihaskuntotreenin parissa. Tiistaina pojalla oli lasten painonnostokoulu ja olin mukana salilla hengailemassa, keskiviikkona mulla oli samassa paikassa omat painonnostotreenit.
Torstaina painonnostosalilla kuluikin vähän enemmän aikaa - kolme ja puoli tuntia. Meidän seura järjesti kisat ja hoidin niissä punnituksen ja pöytäkirjojen tekemisen. Nostajia oli yli kaksikymmentä mutta kun levynvaihtajat ja kuuluttaja on iskussa niin itse kisanostoista selvittiin kahdessa tunnissa. Viimeiset jäi sammuttamaan valot ja minä kirjoitin vielä pöytäkirjat puhtaaksi virallisiksi tuloslistoiksi.
Perjantaina aamupäivällä kurvasin tavalliselle kuntosalille tekemään voimatreeniä joka sujui kyllä tosi hyvin, raskaimmat sarjat meni siihen malliin että tällä viikolla voisi kokeilla uusia maksimeja. Lauantaina aamupalan jälkeen poika halusi vielä painonnostosalille treenaamaan omia nostojaan joten sunnuntai oli viikon ainoa päivä jolloin en ollut salilla :D
Viikon aikana tuli siis vietettyä noin 9 tuntia saliympäristössä, juoksupoluilla olen ollut enemmänkin mutta näissä merkeissä tuo oli kyllä ennätys. Ilmapiiri joka kuntosalilla ta painonnostosalilla vallitsee on sen verran hieno että olen sitten itse treenaamassa tai tsemppaamassa muita niin olo on kuin kotona olisi.
Olin pitänyt torstaina lepopäivän omista treeneistä kun tuolla kisojen toimitsijana meni niin monta tuntia joten suuntasin lauantaina iltapäivällä vielä juoksulenkille. Hölköttelin 16 kilometriä, neljä kertaa reilun neljän kilometrin lenkin. Täällä on ollut todella sateista viime päivinä ja lauantai-iltapäivällekin oli lupailtu reipasta vesisadetta ja kovaa tuulta mutta eipä näkynyt. Hieno raikas juoksukeli.
Tällä viikolla muutan harjoitteluani, aloitan varsinaisen juoksukauden ja samalla valmistaudun kevään isoon juoksuhaasteeseeni. Lupaan kertoa siitä tarkemmin vielä tällä viikolla niin pääsette fiilistelemään kanssani edessä odottavaa savottaa. Tästä tulee toivottavasti vähintään yhtä hieno viikko kuin edellisestäkin!
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Opi ja kehity - tarjolla painonnostokoulutusta!
Painonnostoseura Puntti-Karhut järjestää Porin urheilutalolla sunnuntaina 26. huhtikuuta painonnostoseminaarin. Seminaari on avoin kaikille, niin aloittelijoille jotka haluavat kokeilla täysin uutta lajia kuin jo pidempään painonnostoa harrastaneille. Aamuyhdeksästä iltapäiväneljään kestävässä tapahtumassa käydään läpi lajin perusteita ja teoriaa, tehdään käytännön nostoharjoituksia ja opitaan yleisesti ravitsemuksesta ja harjoittelusta.
Painonnosto on laji joka soveltuu melkein kaikille lapsista vanhuksiin ja painonnostokoulutoiminnassa onkin mukana meidänkin seurassamme aktiivisia harrastajia esikouluikäisistä eläkekeläisiin. Tämä seminaari on tarkoitettu kaikille yli 15-vuotiaille.
Painonnosto on monipuolista harjoittelua jolla voi kehittää niin lihaskuntoa, liikkuvuutta, kehonhallintaa kuin esimerkiksi tasapainoakin. Ominaisuuksia joita tarvitaan lajissa kuin lajissa joten painonnosto on erinomaista oheisharjoittelua lähes mihin tahansa urheilulajiin. Seuraltamme on pyydetty apua mm. golffareille ja itse olen nähnyt ja kokenut omin silmin vaikutukset kestävyysjuoksussa. Ennen kaikkea painonnosto auttaa ihan jokapäiväisessä elämässä, moni tuttu harrastaja on kertonut että on lajin aloittamisen jälkeen elämänsä kunnossa ja esimerkiksi selkäkivut ovat kadonneet. Painonnoston perusasento - leuka ylös, selkä pystyyn ja rinta ulos - siirtää ryhdikkään asennon ja olemuksen kaikkeen tekemiseen kuten vaikkapa juoksulenkeille. Tavallinen elämäkin on täynnä tavaroiden nostelemista joten on tärkeää että se tehdään oikein ja turvallisesti.
Yksi tärkeä osa painonnostoa on kyykkääminen. Olen joskus tokaissut että painonnostossa joka päivä on jalkapäivä. Epävarma kyykkääjä saa uutta puhtia tekemiseensä kun asento laitetaan kuntoon, painonnostossa tekniikka on kaiken a ja o.
Pääkouluttajana seminaarissa toimii moninkertainen suomenmestari ja arvokisanostaja Anna Everi sekä apuvalmentajina nippu SM-tason nostajia ja valmentajia. Olen itsekin ollut Annan ohjauksessa ja hänellä on erinomainen ote ja näkemys lajista. Voin siis suositella lämpimästi.
Koulutuksesta voi lukea lisää allaolevasta mainoksesta. Jos on jotain kysyttävää niin voitte kysellä mainoksessa olevista osoitteita ja numeroista tai multa tässä. Jos en jotain tiedä niin lupaan selvittää :) Paikoista oli pari viikkoa sitten mennyt jo noin puolet, vielä pitäisi olla muutamia paikkoja vapaana.
Painonnosto on laji joka soveltuu melkein kaikille lapsista vanhuksiin ja painonnostokoulutoiminnassa onkin mukana meidänkin seurassamme aktiivisia harrastajia esikouluikäisistä eläkekeläisiin. Tämä seminaari on tarkoitettu kaikille yli 15-vuotiaille.
Painonnosto on monipuolista harjoittelua jolla voi kehittää niin lihaskuntoa, liikkuvuutta, kehonhallintaa kuin esimerkiksi tasapainoakin. Ominaisuuksia joita tarvitaan lajissa kuin lajissa joten painonnosto on erinomaista oheisharjoittelua lähes mihin tahansa urheilulajiin. Seuraltamme on pyydetty apua mm. golffareille ja itse olen nähnyt ja kokenut omin silmin vaikutukset kestävyysjuoksussa. Ennen kaikkea painonnosto auttaa ihan jokapäiväisessä elämässä, moni tuttu harrastaja on kertonut että on lajin aloittamisen jälkeen elämänsä kunnossa ja esimerkiksi selkäkivut ovat kadonneet. Painonnoston perusasento - leuka ylös, selkä pystyyn ja rinta ulos - siirtää ryhdikkään asennon ja olemuksen kaikkeen tekemiseen kuten vaikkapa juoksulenkeille. Tavallinen elämäkin on täynnä tavaroiden nostelemista joten on tärkeää että se tehdään oikein ja turvallisesti.
Yksi tärkeä osa painonnostoa on kyykkääminen. Olen joskus tokaissut että painonnostossa joka päivä on jalkapäivä. Epävarma kyykkääjä saa uutta puhtia tekemiseensä kun asento laitetaan kuntoon, painonnostossa tekniikka on kaiken a ja o.
Pääkouluttajana seminaarissa toimii moninkertainen suomenmestari ja arvokisanostaja Anna Everi sekä apuvalmentajina nippu SM-tason nostajia ja valmentajia. Olen itsekin ollut Annan ohjauksessa ja hänellä on erinomainen ote ja näkemys lajista. Voin siis suositella lämpimästi.
Koulutuksesta voi lukea lisää allaolevasta mainoksesta. Jos on jotain kysyttävää niin voitte kysellä mainoksessa olevista osoitteita ja numeroista tai multa tässä. Jos en jotain tiedä niin lupaan selvittää :) Paikoista oli pari viikkoa sitten mennyt jo noin puolet, vielä pitäisi olla muutamia paikkoja vapaana.
http://www.punttikarhut.fi/ |
torstai 26. maaliskuuta 2015
Suomalaiset superherkut.
Sieniä, marjoja, juureksia, riistaa. Suomen metsät ja arktinen luonto on täynnä hienoja raaka-aineita jotka on meidän gastronomisen kulttuurimme perusta. Todellista superfoodia.
Eikun hetkinen. Marinoidut broilerin suikaleet, nakit ja lenkkimakkarahan sitä superherkkua näköjään onkin. Sori, mun moka!
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
CrossFit Openin toiseksi viimeinen viikko 15.4.
CrossFit Openin toiseksi viimeinen viikko on takana ja kilpailijat odottelevat jo kuumeisesti viimeisen lajin julkistamista. Open-lajeista puhutaan aina numeroilla, esimerkiksi edellinen laji oli 15.4. 15 tarkoittaa vuotta ja 4 tietysti neljättä lajia. Tänä vuonna oli poikkeuksellisesti kuusi lajia kun ekalla viikolla kilpailijat suorittivat kaksi karsintalajia. Näiden numerot olivat 15.1a ja 15.1b.
Torstain ja perjantain välisenä yönä julkistetaan viimeinen laji, Open 15.5., Las Vegasissa. Lähetystä voi seurata klo 2 yöllä suorana osoitteessa http://games.crossfit.com/ Lajijulkistuksessa kohtaavat tämän hetken kolme parasta crossfit-naista: Camille Leblanc-Bazinet, Samantha Briggs sekä Annie Thorisdottir. Leblanc-Bazinet ja Thorisdottir ovat tällä hetkellä maailman karsintalistan kaksi parasta nimeä mutta Briggsiä ei näy.
Vuoden 2013 Gamesin voittanut britti Samantha Briggs vaihtoi täksi kaudeksi Euroopan karsinta-alueen Pohjois-Amerikan kaakkoislohkoon. Briggs on kärsinyt loukkaantumisista ja hänen kohtalokseen meinasi koitua jo Openin eka viikko. Ekassa lajissa hän oli maailman listan toiseksi paras, toisessa osiossa jossa piti työntää maksimiraudat hän oli sijalla 1511. Onnekseen hän on muissa lajeissa tehnyt niin kovan tuloksen että paikka Regionals-vaiheessa on jo lähes selvä.
Gamesien eri vaiheiden sydän on tuloslista joka löytyy osoitteesta http://games.crossfit.com/leaderboard . Voisin hieman selventää sitä miten se toimii. Open-vaiheessa jokainen sija tarkoittaa yhtä pistettä. Eli jos olet lajissa 531. paras saat 531 pistettä. Erikoiseksi vertailun tekee se että tämä pisteytys on käytössä niin maailman listalla, euroopan listalla kuin Suomenkin listalla.
Otetaan esimerkiksi Saara Laaksonen. Saara on maailman listalla sijalla 168. pistemäärällä 2043. Euroopan listalla hän on sijalla 18. , pisteitä on kasassa 169. Suomen listalla Saara on ykkösenä 7 pisteellä. Erikoinen juju on siinä että koska jokaisen lajin suoritusta vertaillaan kyseisellä listalla olevien urheilijoiden kesken, voi käydä niin että joku kilpailija on toista korkeammalla vaikkapa Euroopan listalla ja toinen puolestaan korkeammalla Suomen listalla.
Neljännen lajin jälkeen suomalaisten tilanne Euroopan listan kärkisatasessa on seuraava, suluissa sijoitus viime viikolla:
3. (3.) Jonne Koski (CrossFit Varasto)
18. (16.) Saara Laaksonen (CrossFit Turku)
65. (42.) Sanna Venäläinen (CrossFit Jyväskylä)
78. (37.) Heidi Horelli (CrossFit Varasto)
Haastavan käsilläseisontapunnerruksen sisältänyt laji oli hankala Suomen kärkinaisille. Sanna Venäläinen oli Suomen listalla vasta 14. ja Heidi Horelli 25. , Euroopan listalla tämä tarkoittaa reilua takapakkia. Ei tämä kuulunut Saarankaan vahvuuksiin mutta onneksi hänellä sijoitus alkaa olemaan jo aika vakiintunut eikä lähistöllä ole isoa määrää potentiaalisia uhkaajia.
Jonnelle tämä oli hyvä laji. Miesten ja naisten Euroopan listat ovat kuin yö ja päivä, miehillä erot ovat suuria ja sijoitusten välissä on kymmeniä pisteitä, naisten listalla pykäliä ratkotaan yksittäisillä sijoituspisteillä.
Mikko Ojalalle tapahtui jotain mystistä, hänellä ei ole tulosta ollenkaan neljännessä lajissa. Ellen nähnyt unta niin mielestäni hänellä oli jo tulos ilmoitettuna maanantai-iltana. Voiko joku vahvistaa tai kumota tämän? Mitä tapahtui?
Mikko Aronpää on Afrikan listalla nyt tokana ja Leppäsen Emilia kuudentena. Molemmille riittää regionals-lippuun sijoitus kymmenen parhaan joukossa.
Hetki pitää siis vielä venata että viimeinen laji julkistetaan, sitä ennen voi katsella ja lueskella vaikkapa mainion BoxRoxin koosteita parhaista tuloksista kuvien ja videoiden muodossa.
15.4 CrossFit Open: Jacob Anderson does 183, Kristin King 180 reps
CrossFit Open 15.3: Did You Get Your First Muscle Up?
Chest-to-bar Pull ups and Overhead Squats: 15.2 is Done
CrossFit Open 15.1 Recap: Winners, Surprises and Rumours
Torstain ja perjantain välisenä yönä julkistetaan viimeinen laji, Open 15.5., Las Vegasissa. Lähetystä voi seurata klo 2 yöllä suorana osoitteessa http://games.crossfit.com/ Lajijulkistuksessa kohtaavat tämän hetken kolme parasta crossfit-naista: Camille Leblanc-Bazinet, Samantha Briggs sekä Annie Thorisdottir. Leblanc-Bazinet ja Thorisdottir ovat tällä hetkellä maailman karsintalistan kaksi parasta nimeä mutta Briggsiä ei näy.
Vuoden 2013 Gamesin voittanut britti Samantha Briggs vaihtoi täksi kaudeksi Euroopan karsinta-alueen Pohjois-Amerikan kaakkoislohkoon. Briggs on kärsinyt loukkaantumisista ja hänen kohtalokseen meinasi koitua jo Openin eka viikko. Ekassa lajissa hän oli maailman listan toiseksi paras, toisessa osiossa jossa piti työntää maksimiraudat hän oli sijalla 1511. Onnekseen hän on muissa lajeissa tehnyt niin kovan tuloksen että paikka Regionals-vaiheessa on jo lähes selvä.
Gamesien eri vaiheiden sydän on tuloslista joka löytyy osoitteesta http://games.crossfit.com/leaderboard . Voisin hieman selventää sitä miten se toimii. Open-vaiheessa jokainen sija tarkoittaa yhtä pistettä. Eli jos olet lajissa 531. paras saat 531 pistettä. Erikoiseksi vertailun tekee se että tämä pisteytys on käytössä niin maailman listalla, euroopan listalla kuin Suomenkin listalla.
Otetaan esimerkiksi Saara Laaksonen. Saara on maailman listalla sijalla 168. pistemäärällä 2043. Euroopan listalla hän on sijalla 18. , pisteitä on kasassa 169. Suomen listalla Saara on ykkösenä 7 pisteellä. Erikoinen juju on siinä että koska jokaisen lajin suoritusta vertaillaan kyseisellä listalla olevien urheilijoiden kesken, voi käydä niin että joku kilpailija on toista korkeammalla vaikkapa Euroopan listalla ja toinen puolestaan korkeammalla Suomen listalla.
Neljännen lajin jälkeen suomalaisten tilanne Euroopan listan kärkisatasessa on seuraava, suluissa sijoitus viime viikolla:
3. (3.) Jonne Koski (CrossFit Varasto)
18. (16.) Saara Laaksonen (CrossFit Turku)
65. (42.) Sanna Venäläinen (CrossFit Jyväskylä)
78. (37.) Heidi Horelli (CrossFit Varasto)
Haastavan käsilläseisontapunnerruksen sisältänyt laji oli hankala Suomen kärkinaisille. Sanna Venäläinen oli Suomen listalla vasta 14. ja Heidi Horelli 25. , Euroopan listalla tämä tarkoittaa reilua takapakkia. Ei tämä kuulunut Saarankaan vahvuuksiin mutta onneksi hänellä sijoitus alkaa olemaan jo aika vakiintunut eikä lähistöllä ole isoa määrää potentiaalisia uhkaajia.
Jonnelle tämä oli hyvä laji. Miesten ja naisten Euroopan listat ovat kuin yö ja päivä, miehillä erot ovat suuria ja sijoitusten välissä on kymmeniä pisteitä, naisten listalla pykäliä ratkotaan yksittäisillä sijoituspisteillä.
Mikko Ojalalle tapahtui jotain mystistä, hänellä ei ole tulosta ollenkaan neljännessä lajissa. Ellen nähnyt unta niin mielestäni hänellä oli jo tulos ilmoitettuna maanantai-iltana. Voiko joku vahvistaa tai kumota tämän? Mitä tapahtui?
Mikko Aronpää on Afrikan listalla nyt tokana ja Leppäsen Emilia kuudentena. Molemmille riittää regionals-lippuun sijoitus kymmenen parhaan joukossa.
Hetki pitää siis vielä venata että viimeinen laji julkistetaan, sitä ennen voi katsella ja lueskella vaikkapa mainion BoxRoxin koosteita parhaista tuloksista kuvien ja videoiden muodossa.
15.4 CrossFit Open: Jacob Anderson does 183, Kristin King 180 reps
CrossFit Open 15.3: Did You Get Your First Muscle Up?
Chest-to-bar Pull ups and Overhead Squats: 15.2 is Done
CrossFit Open 15.1 Recap: Winners, Surprises and Rumours
tiistai 24. maaliskuuta 2015
Tarinoita ultraamisesta telkkarissa ja netissä.
Eri näköisiä selviytymistarinoita ja ultraseikkailuja on pyörinyt hämmentävän useissa tv-ohjelmissa viime aikoina, erityisesti Yleltä on tullut laadukkaita ohjelmia mielenkiintoisista seikkailijoista.
Erittäin mielenkiintoinen Maailman kovimmat kisat alkoi pari viikkoa sitten. Neljän 45 minuuttia kestävän ohjelman aikana seurataan entistä rugbyn maajoukkuepelaajaa Richard Parksia. Parks joutui lopettamaan uransa loukkaantumisen vuoksi kolmekymppisenä ja vaipui syvän ahdistuksen valtaan. Lopulta hän päätti alkaa jälleen elää elämäänsä täysillä ja ryhtyi seikkailu-urheilijaksi. Usein ultrajuoksijoiden ja muiden äärimmäisyysurheilijoiden taustalta löytyykin jonkinlainen traaginen onnettomuus tai traumatisoiva kokemus ja lopulta montun pohjalta nouseminen tapahtuu äärimmäisen fyysisen ponnistelun myötä.
Richard Parksista tuli nopeassa tahdissa ensimmäinen ihminen joka on kiivennyt kaikkien maanosien korkeimmalle huipulle sekä käynyt Etelä- ja Pohjoisnavalla saman vuoden aikana. Hän haluaisi rikkoa Etelänavalle hiihtämisen maailmanennätyksen mutta laittaa sitä ennen kroppansa ja mielensä kovaan testiin. Richard Parks päättää osallistua kolmeen erittäin vaativaan kestävyysurheilukilpailuun maailman eri kolkissa.
Ensimmäisessä jaksossa Parks matkustaa Nepaliin joka on hänelle tuttua seutua kiivettyään Mount Everestille. Hän osallistuu Yak Attackiin, maastopyöräkisaan jossa ajetaan niin paahtavassa helteessä kuin hyisissä lumen valtaamissa vuoristosolissa. Aiempaa pyöräilykokemusta hänellä ei käytännössä ole lainkaan.
Toisessa jaksossa hän osallistuu Perussa 230 kilometrin ultrajuoksuun. Viisi etappia, viisi päivää, villiä sademetsää ja viidakon vaaroja. Ennen starttia hän oli juossut pisimmillään 17 kilometriä!
Maailman kovimpien kisojen toinen jakso tulee uusintana TV2:lta perjantaina 27.3. klo 10. Kolmannen jakson ensiesitys on sunnuntaina 29.3. klo 20.05 samalla kanavalla ja sen aiheena on triathlon, Parks osallistuu kotikonnuillaan Walesissa tupla-ironmaniin: 8 kilometriä uintia, 370 kilometriä pyöräilyä ja 82 kilometriä juoksua.
Sarja näkyy myös Areenasta, eka jakso http://areena.yle.fi/tv/2532773 ja toka http://areena.yle.fi/tv/2532775 .
Suomalaisesta ultramatkaajasta, pyöräilijä Markku Saarisesta on puolestaan tehty lyhyt dokumenttielokuva Ohut nauha. Markkuhan on monille tuttu myös voimailun ja kehonrakennuksen puolelta.
Ohut nauha from Julius Koivistoinen on Vimeo.
Visuaalisesti komea ja tyylitelty näkemys Markun pitkistä taipaleista.
Vimeon videot eivät jostain syystä ainakaan mulla toimi ikinä kunnolla vaan pätkivät pahasti. Ongelmaan löytyi ratkaisu kun latasin videon talteen tietokoneelle, onnistuu mm. tällä sivustolla.
Eräs ultrapyöräilijä tekee muuten matkaansa tälläkin hetkellä, on tehnyt vuoden vaihtumisesta asti. Steven Abraham yrittää rikkoa pyöräilyn 365 päivän maailman ennätystä joka on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1939. Vanha ennätys on lähes 121 000 kilometriä joten ketjua saa pyörittää ihan tosissaan vuoden jokaisena päivänä. Stevenin matkaa voi seurata ennätysyrityksen kotisivuilla osoitteessa http://oneyeartimetrial.org.uk/
Erittäin mielenkiintoinen Maailman kovimmat kisat alkoi pari viikkoa sitten. Neljän 45 minuuttia kestävän ohjelman aikana seurataan entistä rugbyn maajoukkuepelaajaa Richard Parksia. Parks joutui lopettamaan uransa loukkaantumisen vuoksi kolmekymppisenä ja vaipui syvän ahdistuksen valtaan. Lopulta hän päätti alkaa jälleen elää elämäänsä täysillä ja ryhtyi seikkailu-urheilijaksi. Usein ultrajuoksijoiden ja muiden äärimmäisyysurheilijoiden taustalta löytyykin jonkinlainen traaginen onnettomuus tai traumatisoiva kokemus ja lopulta montun pohjalta nouseminen tapahtuu äärimmäisen fyysisen ponnistelun myötä.
Richard Parksista tuli nopeassa tahdissa ensimmäinen ihminen joka on kiivennyt kaikkien maanosien korkeimmalle huipulle sekä käynyt Etelä- ja Pohjoisnavalla saman vuoden aikana. Hän haluaisi rikkoa Etelänavalle hiihtämisen maailmanennätyksen mutta laittaa sitä ennen kroppansa ja mielensä kovaan testiin. Richard Parks päättää osallistua kolmeen erittäin vaativaan kestävyysurheilukilpailuun maailman eri kolkissa.
Ensimmäisessä jaksossa Parks matkustaa Nepaliin joka on hänelle tuttua seutua kiivettyään Mount Everestille. Hän osallistuu Yak Attackiin, maastopyöräkisaan jossa ajetaan niin paahtavassa helteessä kuin hyisissä lumen valtaamissa vuoristosolissa. Aiempaa pyöräilykokemusta hänellä ei käytännössä ole lainkaan.
Toisessa jaksossa hän osallistuu Perussa 230 kilometrin ultrajuoksuun. Viisi etappia, viisi päivää, villiä sademetsää ja viidakon vaaroja. Ennen starttia hän oli juossut pisimmillään 17 kilometriä!
Maailman kovimpien kisojen toinen jakso tulee uusintana TV2:lta perjantaina 27.3. klo 10. Kolmannen jakson ensiesitys on sunnuntaina 29.3. klo 20.05 samalla kanavalla ja sen aiheena on triathlon, Parks osallistuu kotikonnuillaan Walesissa tupla-ironmaniin: 8 kilometriä uintia, 370 kilometriä pyöräilyä ja 82 kilometriä juoksua.
Sarja näkyy myös Areenasta, eka jakso http://areena.yle.fi/tv/2532773 ja toka http://areena.yle.fi/tv/2532775 .
Suomalaisesta ultramatkaajasta, pyöräilijä Markku Saarisesta on puolestaan tehty lyhyt dokumenttielokuva Ohut nauha. Markkuhan on monille tuttu myös voimailun ja kehonrakennuksen puolelta.
Ohut nauha from Julius Koivistoinen on Vimeo.
Visuaalisesti komea ja tyylitelty näkemys Markun pitkistä taipaleista.
Vimeon videot eivät jostain syystä ainakaan mulla toimi ikinä kunnolla vaan pätkivät pahasti. Ongelmaan löytyi ratkaisu kun latasin videon talteen tietokoneelle, onnistuu mm. tällä sivustolla.
Eräs ultrapyöräilijä tekee muuten matkaansa tälläkin hetkellä, on tehnyt vuoden vaihtumisesta asti. Steven Abraham yrittää rikkoa pyöräilyn 365 päivän maailman ennätystä joka on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1939. Vanha ennätys on lähes 121 000 kilometriä joten ketjua saa pyörittää ihan tosissaan vuoden jokaisena päivänä. Stevenin matkaa voi seurata ennätysyrityksen kotisivuilla osoitteessa http://oneyeartimetrial.org.uk/
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Uuteen nousuun.
Tiistai-illan cooperin odotettua heikompi tulos ei jäänyt pitkäksi aikaa masentamaan. Herätys todellisuuteen tuli hyvinkin nopeasti, pari tuntia testin jälkeen nimittäin poika alkoi valittaa kipeää korvaa. Jollain cooperin testituloksilla ei ole lopulta mitään merkitystä eikä niitä tule mietittyä kun yrittää auttaa lohduttomasti itkevää lasta joka ei pysty nukkumaan. Melkein seitsemän vuotta siinä kesti että eka korvatulehdus löysi meidän perheeseen.
Keskiviikkona onneksi kaikki oli jo hyvin. Sain mahtavia synttärilahjoja ja pojalta huikean kortin! Tankoon saa vaihdettua erilaisia levypainoja, ne kun on muistilapuista askarreltu! Oli mennyt väritkin kohdalleen, kympithän on tosiaan vihreät. Iskän voimatasotkin siis arvioitu ihan oikein ;)
Illalla painonnostokoulussa oli osittain mun ideoima treeni. Ehdotin aiemmin valmentajalle että keskityttäisiin poikkeuksellisesti koko tunnin ajan pelkästään tempaukseen koska se on niin haastava liike. Kun tunnin harjoitus jaetaan alkulämmittelyyn, tempausharjoitukseen, työntöharjoitukseen ja lopun voimaharjoitteeseen niin esimerkiksi juuri tempaukselle jää vain noin 20 minuuttia. Se on todella vähän kun miettii miten teknisestä suorituksesta on kyse.
Pilkottiin tempausta osiin, otettiin ensin korkeaa tempausvetoa, sitten raakatempauksia polven päältä. Lopuksi ihan älytön liike, valakyykky jossa kyykyssä istuessa tehtiin pystypunnerusta niskan takaa! Tolkuttoman hankalaa. Aluksi en saanut yhtään edes tangolla, käsien asento oli sellainen ettei tanko liikkunut kyykyssä niskasta mihinkään. Sain hyviä vinkkejä, käänsiä käsivarsia toiseen suuntaan ja toistoja alkoi tulla. Mielipuolinen liike :D Sama meininki jatkui kun muu porukka oli lähtenyt, salilla kehiteltiin kokonaan uusia painonnoston lajeja..
Torstaina aamupäivällä lähdin metsäpoluille juoksemaan, keli oli upea. Aurinko paistoi, linnut lauloi, tuuli humisi puissa. Jokaisella askeleella pääsin kauemmaksi edellisen juoksun tuottamasta harmista. Tiesin nyt jo hyvin miksi en pääse kolmeentonniin.
Vauhtikestävyyteni ei yksinkertaisesti riitä. Lyhyet maksimivedot, on ne sitten 100 metriä tai 1600 metriä, eivät tuo mulle kestävyyttä juosta 3000 metriä tasaisen kovaa. Pääharjoitusmuotoni eli pitkät hitaat lenkit auttavat siinä vielä vähemmän.
Pitää alkaa oikeasti tekemään harjoituksia siihen väliin jäävällä alueella. Kolmea, neljää, kuutta tai seitsemää kilometriä reippaasti mutta tasaisesti. Ilman liian kovaa starttia ja lopun hyytymistä. Hyytyminen alkaa olemaan mulle tavaramerkki on matkana sitten se cooper, puolimaraton tai maraton. Väsähtäminen kertoo huonosta vauhdinjaosta ja heikosta vauhtikestävyydestä.
Torstain juoksusää oli täydellinen. Aurinkoisena kevätpäivänä on jo lämmin, voi vaihtaa pipon lippikseen ja ehkä pitkät juoksutrikootkin shortseihin mutta ei ole kuuma. Metsän keskellä ei tunnu edes tuulta joka tähän aikaan vuodesta on usein vielä aika hyinen. Ilma on raikas, tossujen voisi antaa vain rullata kilometristä toiseen.
Askel olikin sen verran kevyt että taisin juosta nopeimman vähän pidemmän lenkkini pitkään aikaan. Hyvä merkki, olen ehkä kuitenkin piirun verran nopeampi juoksija kuin ennen ja kestävyyskuntokin alkaa heräilemään talviunestaan.
Perjantaina oli aika paljon töitä ja pidin lepopäivän treeneistä, menin salille poikkeuksellisesti lauantaina yhden maissa. Sain kasaan aika hyvän treenin ja itseluottamus nousi taas pari pykälää siitä tiistain murheen alhosta. Tein valakyykyssä vitosen sarjan samoilla painoilla joilla vielä tammikuussa meni huterasti ykkönen! Lopuksi otin vielä happohyökkäyksen soutulaitteen kanssa, 3 x 300 metriä kovia vetoja. Eka meni todella hyvää vauhtia, tokakin hiipui vain vähän mutta kolmannessa jouduin antamaan jo periksi. Silti ehdottomasti parempaa tekemistä kuin samaisessa treenissä helmikuussa.
Olen aina ollut sitä mieltä että jos joku testi tai tavoite ei tunnu sujuvan, kannattaa katsoa vähän muitakin asioita. Jos peilaa omaa tasoaan vain yhden mittarin kautta tulee helposti pettymyksiä. Sain viime viikolla lopulta useammankin merkin siitä että eteenpäin on taas menty.
Keskiviikkona onneksi kaikki oli jo hyvin. Sain mahtavia synttärilahjoja ja pojalta huikean kortin! Tankoon saa vaihdettua erilaisia levypainoja, ne kun on muistilapuista askarreltu! Oli mennyt väritkin kohdalleen, kympithän on tosiaan vihreät. Iskän voimatasotkin siis arvioitu ihan oikein ;)
Illalla painonnostokoulussa oli osittain mun ideoima treeni. Ehdotin aiemmin valmentajalle että keskityttäisiin poikkeuksellisesti koko tunnin ajan pelkästään tempaukseen koska se on niin haastava liike. Kun tunnin harjoitus jaetaan alkulämmittelyyn, tempausharjoitukseen, työntöharjoitukseen ja lopun voimaharjoitteeseen niin esimerkiksi juuri tempaukselle jää vain noin 20 minuuttia. Se on todella vähän kun miettii miten teknisestä suorituksesta on kyse.
Pilkottiin tempausta osiin, otettiin ensin korkeaa tempausvetoa, sitten raakatempauksia polven päältä. Lopuksi ihan älytön liike, valakyykky jossa kyykyssä istuessa tehtiin pystypunnerusta niskan takaa! Tolkuttoman hankalaa. Aluksi en saanut yhtään edes tangolla, käsien asento oli sellainen ettei tanko liikkunut kyykyssä niskasta mihinkään. Sain hyviä vinkkejä, käänsiä käsivarsia toiseen suuntaan ja toistoja alkoi tulla. Mielipuolinen liike :D Sama meininki jatkui kun muu porukka oli lähtenyt, salilla kehiteltiin kokonaan uusia painonnoston lajeja..
Torstaina aamupäivällä lähdin metsäpoluille juoksemaan, keli oli upea. Aurinko paistoi, linnut lauloi, tuuli humisi puissa. Jokaisella askeleella pääsin kauemmaksi edellisen juoksun tuottamasta harmista. Tiesin nyt jo hyvin miksi en pääse kolmeentonniin.
Vauhtikestävyyteni ei yksinkertaisesti riitä. Lyhyet maksimivedot, on ne sitten 100 metriä tai 1600 metriä, eivät tuo mulle kestävyyttä juosta 3000 metriä tasaisen kovaa. Pääharjoitusmuotoni eli pitkät hitaat lenkit auttavat siinä vielä vähemmän.
Pitää alkaa oikeasti tekemään harjoituksia siihen väliin jäävällä alueella. Kolmea, neljää, kuutta tai seitsemää kilometriä reippaasti mutta tasaisesti. Ilman liian kovaa starttia ja lopun hyytymistä. Hyytyminen alkaa olemaan mulle tavaramerkki on matkana sitten se cooper, puolimaraton tai maraton. Väsähtäminen kertoo huonosta vauhdinjaosta ja heikosta vauhtikestävyydestä.
Torstain juoksusää oli täydellinen. Aurinkoisena kevätpäivänä on jo lämmin, voi vaihtaa pipon lippikseen ja ehkä pitkät juoksutrikootkin shortseihin mutta ei ole kuuma. Metsän keskellä ei tunnu edes tuulta joka tähän aikaan vuodesta on usein vielä aika hyinen. Ilma on raikas, tossujen voisi antaa vain rullata kilometristä toiseen.
Askel olikin sen verran kevyt että taisin juosta nopeimman vähän pidemmän lenkkini pitkään aikaan. Hyvä merkki, olen ehkä kuitenkin piirun verran nopeampi juoksija kuin ennen ja kestävyyskuntokin alkaa heräilemään talviunestaan.
Perjantaina oli aika paljon töitä ja pidin lepopäivän treeneistä, menin salille poikkeuksellisesti lauantaina yhden maissa. Sain kasaan aika hyvän treenin ja itseluottamus nousi taas pari pykälää siitä tiistain murheen alhosta. Tein valakyykyssä vitosen sarjan samoilla painoilla joilla vielä tammikuussa meni huterasti ykkönen! Lopuksi otin vielä happohyökkäyksen soutulaitteen kanssa, 3 x 300 metriä kovia vetoja. Eka meni todella hyvää vauhtia, tokakin hiipui vain vähän mutta kolmannessa jouduin antamaan jo periksi. Silti ehdottomasti parempaa tekemistä kuin samaisessa treenissä helmikuussa.
Olen aina ollut sitä mieltä että jos joku testi tai tavoite ei tunnu sujuvan, kannattaa katsoa vähän muitakin asioita. Jos peilaa omaa tasoaan vain yhden mittarin kautta tulee helposti pettymyksiä. Sain viime viikolla lopulta useammankin merkin siitä että eteenpäin on taas menty.
perjantai 20. maaliskuuta 2015
CrossFit Open kolmannesta neljänteen viikkoon.
Openin viikkokatsaukseni on vähän myöhässä mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä tuleekin nyt kerralla käsiteltyä tavallaan puolitoista viikkoa Openia.
Kolmas laji oli siitä merkittävä että se oli eka Open-laji käytännössä koskaan joka alkaa erittäin vaativalla liikkeellä eli muscle-upilla. Nyt kun käytössä on skaalatut lajit niille harrastajille jotka eivät vaikeampia liikkeitä hallitse niin jo Open-vaiheessa voidaan seuloa tuloslistoja vähän tiukemmalla kammalla.
Mahdollisimman monta kierrosta / toistoa 14 minuutissa:
7 x muscle-up
50 x seinäpallo (9 kilon pallo miehillä 3 metrin korkeudella olevaan merkkiin, 6 kilon pallo naisilla 2.75 metrin korkeulle)
100 x tuplanaruhyppy
Samantha Briggs teki 633 toistoa, miesten puolella 630 toistoon pääsi Ben Smith ja Brad Townsend. Väittäisin että Townsend ei tuota suoritusta oikeasti tehnyt vaan kyseessä on omituinen näppäilyvirhe tai muu moka tuloslistalla joita näkyy hämmentävän paljon. Kakkoslajin parhaaksi tulokseksi koko maailmassa kerrottiin ensin Natalie Newhartin 441 toistoa mutta videotarkastusten jälkeen tulos kutistui 375 toistoon. Jostain syystä hänen suoritustaan salilla valvonut tuomari oli päästänyt läpi ison määrän toistoja jotka olivat selvästi vajaita. Jo ekan viikon jälkeen ihmettelin miten tuloslistan mukaan joku perustason naisharrastaja olisi työntänyt 160 kiloa! :D Nyt hänen tuloksissaan näkyy oikeammalta kuulostava 65 kilon työntötulos.
Kärkikilpailijoiden osalta open-tulokset ovat varmasti hyvin pitkälti linjassa ja ihan oikeita mutta jostain syystä valmentajat ja tuomarit heittävät touhun välillä ihan lekkeriksi ja karkeita virheitä pääsee läpi. Myös esimerkiksi oikean väliajan ilmoittaminen on joillekin ylitsepääsemättömän vaikeaa, osa kun ilmoittaa sen paljonko aikaa on kulunut ja osa sen paljonko kellossa on aikaa jäljellä... Säännöissä lukee joka viikko tarkasti miten kello tulee asettaa toimimaan ja mikä väliaika tulee ilmoittaa tehtyjen kierrosten jälkeen.
Kolmen viikon jälkeen parhaiden suomalaisten tilanne Euroopan listalla on seuraava:
16. (12.) Saara Laaksonen (CrossFit Turku)
37. (38.) Heidi Horelli (CrossFit Varasto)
42. (36.) Sanna Venäläinen (CrossFit Jyväskylä)
3. (3.) Jonne Koski (CrossFit Varasto)
65. (71.) Mikko Ojala (CrossFit Rauma)
Suluissa kilpailijoiden sijoitus edellisen viikon jälkeen.
Saaralta ja Jonnelta tasaisen varmaa suorittamista joka ilman ongelmia riittää Regionals-lippuun. Heidi Horelli pysyy vielä iskyetäisyydellä kisapaikoista, jos kaksi viimeistä lajia menee ihan nappiin niin mahdollisuuksia on. Sanna Venäläiseltä tämä 15.3 laji oli heikohko, hän sai sata toistoa vähemmän kuin Saara tai Heidi. Ehkä kovan kisakokemuksen puute näkyy näissä vaativimmissa lajeissa joissa esimerkiksi juuri muscle-uppeja pitää tehdä paljon. Miesten puolella suurin ongelma muilla kuin Jonnella on tasaisuuden puute, yksi laji saattaa sujua hyvin mutta muissa suorituksissa annetaan niin paljon tasoitusta muille että TOP30 jää kaukaiseksi haaveeksi. Vaikka Mikko Ojala kovan tason kilpailija kansallisella tasolla onkin niin hän ei ole ollut missään lajissa edes sadan parhaan joukossa Euroopassa.
Afrikan karsinnoissa Arabian lähettiläämme Mikko Aronpää ja Emilia Leppänen ovat myös matkalla Tanskaan. Molemmille ikävä kyllä juuri tämä kolmas viikko oli haastava ja sijoitukset putosivat. Mikko on nyt kolmas ja Emilia kahdeksas. Yhdistettyyn Euroopan ja Afrikan Regionals-tapahtumaan pääsee Afrikasta kymmenen parasta miestä ja naista.
Toiseksi viimeinen karsintalaji julkistettiin viime yönä:
8 minuutin AMRAP, mahdollisimman monta kierrosta ja toistoa:
3 käsilläseisonta punnerrusta
3 rinnallevetoa (miehet 84kg, naiset 57kg)
6 käsilläseisonta punnerrusta
3 rivea
9 käsilläseisonta punnerrusta
3 riveä
12 käsilläseisonta punnerrusta
6 riveä
15 käsilläseisonta punnerrusta
6 riveä
18 käsilläseisonta punnerrusta
6 riveä
21 käsilläseisonta punnerrusta
9 riveä
Käsilläseisonta punnerruksilla jatketaan siis muscle-upien viitoittamaa haastavampien liikkeiden tietä. Ens viikolla puidaan sitten tämän lajin tuloksia tarkemmin!
Kolmas laji oli siitä merkittävä että se oli eka Open-laji käytännössä koskaan joka alkaa erittäin vaativalla liikkeellä eli muscle-upilla. Nyt kun käytössä on skaalatut lajit niille harrastajille jotka eivät vaikeampia liikkeitä hallitse niin jo Open-vaiheessa voidaan seuloa tuloslistoja vähän tiukemmalla kammalla.
Mahdollisimman monta kierrosta / toistoa 14 minuutissa:
7 x muscle-up
50 x seinäpallo (9 kilon pallo miehillä 3 metrin korkeudella olevaan merkkiin, 6 kilon pallo naisilla 2.75 metrin korkeulle)
100 x tuplanaruhyppy
Samantha Briggs teki 633 toistoa, miesten puolella 630 toistoon pääsi Ben Smith ja Brad Townsend. Väittäisin että Townsend ei tuota suoritusta oikeasti tehnyt vaan kyseessä on omituinen näppäilyvirhe tai muu moka tuloslistalla joita näkyy hämmentävän paljon. Kakkoslajin parhaaksi tulokseksi koko maailmassa kerrottiin ensin Natalie Newhartin 441 toistoa mutta videotarkastusten jälkeen tulos kutistui 375 toistoon. Jostain syystä hänen suoritustaan salilla valvonut tuomari oli päästänyt läpi ison määrän toistoja jotka olivat selvästi vajaita. Jo ekan viikon jälkeen ihmettelin miten tuloslistan mukaan joku perustason naisharrastaja olisi työntänyt 160 kiloa! :D Nyt hänen tuloksissaan näkyy oikeammalta kuulostava 65 kilon työntötulos.
Kärkikilpailijoiden osalta open-tulokset ovat varmasti hyvin pitkälti linjassa ja ihan oikeita mutta jostain syystä valmentajat ja tuomarit heittävät touhun välillä ihan lekkeriksi ja karkeita virheitä pääsee läpi. Myös esimerkiksi oikean väliajan ilmoittaminen on joillekin ylitsepääsemättömän vaikeaa, osa kun ilmoittaa sen paljonko aikaa on kulunut ja osa sen paljonko kellossa on aikaa jäljellä... Säännöissä lukee joka viikko tarkasti miten kello tulee asettaa toimimaan ja mikä väliaika tulee ilmoittaa tehtyjen kierrosten jälkeen.
Kolmen viikon jälkeen parhaiden suomalaisten tilanne Euroopan listalla on seuraava:
16. (12.) Saara Laaksonen (CrossFit Turku)
37. (38.) Heidi Horelli (CrossFit Varasto)
42. (36.) Sanna Venäläinen (CrossFit Jyväskylä)
3. (3.) Jonne Koski (CrossFit Varasto)
65. (71.) Mikko Ojala (CrossFit Rauma)
Suluissa kilpailijoiden sijoitus edellisen viikon jälkeen.
Saaralta ja Jonnelta tasaisen varmaa suorittamista joka ilman ongelmia riittää Regionals-lippuun. Heidi Horelli pysyy vielä iskyetäisyydellä kisapaikoista, jos kaksi viimeistä lajia menee ihan nappiin niin mahdollisuuksia on. Sanna Venäläiseltä tämä 15.3 laji oli heikohko, hän sai sata toistoa vähemmän kuin Saara tai Heidi. Ehkä kovan kisakokemuksen puute näkyy näissä vaativimmissa lajeissa joissa esimerkiksi juuri muscle-uppeja pitää tehdä paljon. Miesten puolella suurin ongelma muilla kuin Jonnella on tasaisuuden puute, yksi laji saattaa sujua hyvin mutta muissa suorituksissa annetaan niin paljon tasoitusta muille että TOP30 jää kaukaiseksi haaveeksi. Vaikka Mikko Ojala kovan tason kilpailija kansallisella tasolla onkin niin hän ei ole ollut missään lajissa edes sadan parhaan joukossa Euroopassa.
Afrikan karsinnoissa Arabian lähettiläämme Mikko Aronpää ja Emilia Leppänen ovat myös matkalla Tanskaan. Molemmille ikävä kyllä juuri tämä kolmas viikko oli haastava ja sijoitukset putosivat. Mikko on nyt kolmas ja Emilia kahdeksas. Yhdistettyyn Euroopan ja Afrikan Regionals-tapahtumaan pääsee Afrikasta kymmenen parasta miestä ja naista.
Toiseksi viimeinen karsintalaji julkistettiin viime yönä:
8 minuutin AMRAP, mahdollisimman monta kierrosta ja toistoa:
3 käsilläseisonta punnerrusta
3 rinnallevetoa (miehet 84kg, naiset 57kg)
6 käsilläseisonta punnerrusta
3 rivea
9 käsilläseisonta punnerrusta
3 riveä
12 käsilläseisonta punnerrusta
6 riveä
15 käsilläseisonta punnerrusta
6 riveä
18 käsilläseisonta punnerrusta
6 riveä
21 käsilläseisonta punnerrusta
9 riveä
Käsilläseisonta punnerruksilla jatketaan siis muscle-upien viitoittamaa haastavampien liikkeiden tietä. Ens viikolla puidaan sitten tämän lajin tuloksia tarkemmin!
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Syntymäpäiväblues Cooperin testissä.
Blogin syntymäpäivä oli pari päivää sitten, mulla on syntymäpäivä tänään. Täytän kolkytkaks.
Jostain syystä kaupugin vapaa-aikavirasto on aloittanut perinteen jossa se järjestää Cooperin testin aina kun mulla on synttärit. Viime vuonna testi juostiin tarkalleen 18. maaliskuuta, tänä vuonna testi oli päivää aikaisemmin. Synttäriaaton erikoinen oli siis luvassa.
Juoksijoita oli tällä kertaa enemmän kuin koskaan ennen, kahdesti vuodessa järjestettävässä testauksessa oli esimerkiksi viime syksynä vain yksi erä jossa oli kymmenkunta juoksijaa. Nyt oli kaksi erää, molemmissa parikymmentä juoksijaa. Tuttuja naamoja eri paikoista oli lähdössä samaan erään kanssani ja kyselin vähän tavoitteista. Toinen oli juossut cooperin aikoinaan koulussa, toinen kymmenkunta vuotta sitten armeijassa. Tiesin että molemmat on kovassa kunnossa koska toisen olen nähnyt viilettävän useissa samoissa juoksutapahtumissa ja menevän paljon kovempaa kuin minä. Ja se toinen oli yksi Suomen parhaista crossfit-urheilijoista.
Mulla oli itseluottamus korkealla. Tiesin että tämä olisi se päivä kun juoksen 3000 metriä. Ehkä jopa 3200 metriä. Vuoden vaihteen jälkeen olen juossut seitsemän kovaa vetoharjoitusta sisäradalla ja pidin vaihtelevia harjoituksia hyvänä lähtökohtana. Ajattelin että olen elämäni kunnossa.
Lähdin juoksemaan kärkeen, vedin letkaa ekan kierroksen. Sitten se kova juoksija ohitti ja harmitteli ettei saanut kelloa päälle paukusta. Yritin pysyä kintereillä mahdollisimman pitkään koska tiesin että hän tähtää 3000m+ tulokseen ja jos pysyisin viimeisille rundeille mukana niin onnistuisin tavoitteessani. Pysyin siinä tahdissa kaksi kierrosta ja sitten se kaveri katosi johonkin.
Mulla ei tietenkään ollut kelloa mutta meille kerrottiin kierrosten täyttyessä väliaikoja. Eikä ne kuulostaneet kovin hyvältä. Olisin halunnut juosta 1.30-1.35 kierroksia mutta kierrokset oli luokkaa 1.35-1.40. Loppukangistumiseen ei olisi varaa.
Hengitys oli tosi kiivasta jo kierroksilla 3-5, kangistuminen alkoi jossain kuudennella kierroksella. Kun lihakset on täynnä maitohappoa en pysty kovaan rullaavaan vauhtiin. Olen kehittänyt niihin tilanteisiin tekniikan jossa kankeat jalat jännitetään ikään kuin jousiksi jotka sinkoaa eteenpäin. Murhaavaa lihaksistolle mutta kun vaihtoehtona on hyytyä ja alkaa köpöttämään hitaasti niin sitä tekee kaikkensa. Ja uskoo ihmeisiin.
Ihmettä ei tullut. Vaikka puristin kaiken mitä sain irti, joka ainoan hikipisaran ja energian rippeen, se ei riittänyt. Ei tälläkään kertaa. Tulos oli parikymmentä metriä enemmän kuin syksyllä. 2900 tai 2930 metriä. Ei sillä oikeastaan ole väliä. Kymmenen metriä sinne tai tänne. Takasuoran lopussa olisi sateenkaaren pää enkä koskaan pääse sinne.
Se tunne kun tiesin että kaikesta treenistä ja hyvästä itseluottamuksesta huolimatta olin suunnilleen samoilla kohdilla kuin neljä kertaa aiemminkin. Se tunne oli tosi musertava.
Vaihdoin toki pari sanaa muiden juoksijoiden ja järjestäjien kanssa. Aika moni tietää että yritän saada kolmeatonnia, joten aika monelle sai taas kertoa miten kävi. Voi miten kiva olisi joskus fiilistellä onnistumista. Olen luvannut että käyn noissa testeissä niin kauan kuin kolmetonnia onnistuu. Sanoinkin heti että laittakaa vaan mun nimi jo sinne marraskuun testipäivän listoihin. Olen aina mukana. Mutta heti cooperin jälkeen ei huvittanut ajatellakaan että yrittäisin enää koskaan uudestaan.
Todella harvoin jos koskaan olen ollut yhtä pettynyt. Ei ollut kyyneleet kaukana. Ei ollut mitään jossiteltavaa. Viime syksynä juoksin suunnilleen saman verran mutta testin jälkeen tuntui aika hyvältä ja mietin annoinko kaikkeni. Nyt pusersin kaikki irti ja lisämetrejä tuli ehkä 50.
Olo oli todella vaisu, istuin autossa hiljaa ja tuijotin johonkin ikuisuuteen. Tuntui että kaikki työ oli mennyt hukkaan. Olin varma että mun kehon maksimisuoritus on 29xx metriä mutta ei mitenkään koskaan yli kolmeatonnia. Jos pystyisin siihen niin olisin sen nyt myös tehnyt.
Aikamoista itsesäälissä pyörimistä ne hetket oli. Toisaalta olin raivoissani, toisaalta turta. Ja tosi pettynyt. Aika paljon fiiliksiä joita en tunne juuri koskaan. Löydän aina ne hyvät asiat, uskon parempaan ja alan heti tsemppaamaan kohti uutta.
Nyt tuntuu kuin tekisin mitä tahansa niin en pääse enää yhtään pidemmälle. Syksyllä juoksin aika kevyesti lähes samoille metriluvuille vaikka takana ei ollut yhtään kovia treenejä vaan pelkkiä hölköttelykilometrejä. Nyt tarkasti suunnitellut kovat treenit toi minimaalisesti paremman tuloksen.
Mitä teen väärin? Tai jos teenkin kaiken kyllä oikein mutta mun suorituskyvyn rajat vain menee tässä? Onko musta hyväksymään sitä? Eikö joskus edes vaikka vain kerran täysin vahingossa kroppa voisi olla sen verran epätietoinen omista rajoistaan että menisi niiden yli ja ohi?
Ja sitten taas toisaalta.. Cooper ei ole ehkä paras testi ihmiselle joka elää siitä mikä monelle tarkoittaa "roskakilometrejä". Ilman kelloa metsäpoluilla juostuista pitkistä ja hitaista lenkeistä. Mulla oli pitkään vastaava pakkomielle puolimaratonin juoksemisesta alle kahden tunnin. Juoksin pari kertaa mm. 2:02 mutta en ikinä sen alle. Sitten viime syksynä maratonin ekalla puoliskolla juoksin puolimaran aikaan 1:56. Täysin vahingossa, ilman tavoitteita tai suunnittelua.
Ja just siinä hetkessä kun ajelin kotiin, alahuuli väpättäen ja omaa surkeaa olemassaoloani pohtien radiosta alkoi soimaan Sinatran My Way.
Jostain syystä kaupugin vapaa-aikavirasto on aloittanut perinteen jossa se järjestää Cooperin testin aina kun mulla on synttärit. Viime vuonna testi juostiin tarkalleen 18. maaliskuuta, tänä vuonna testi oli päivää aikaisemmin. Synttäriaaton erikoinen oli siis luvassa.
Juoksijoita oli tällä kertaa enemmän kuin koskaan ennen, kahdesti vuodessa järjestettävässä testauksessa oli esimerkiksi viime syksynä vain yksi erä jossa oli kymmenkunta juoksijaa. Nyt oli kaksi erää, molemmissa parikymmentä juoksijaa. Tuttuja naamoja eri paikoista oli lähdössä samaan erään kanssani ja kyselin vähän tavoitteista. Toinen oli juossut cooperin aikoinaan koulussa, toinen kymmenkunta vuotta sitten armeijassa. Tiesin että molemmat on kovassa kunnossa koska toisen olen nähnyt viilettävän useissa samoissa juoksutapahtumissa ja menevän paljon kovempaa kuin minä. Ja se toinen oli yksi Suomen parhaista crossfit-urheilijoista.
Mulla oli itseluottamus korkealla. Tiesin että tämä olisi se päivä kun juoksen 3000 metriä. Ehkä jopa 3200 metriä. Vuoden vaihteen jälkeen olen juossut seitsemän kovaa vetoharjoitusta sisäradalla ja pidin vaihtelevia harjoituksia hyvänä lähtökohtana. Ajattelin että olen elämäni kunnossa.
Lähdin juoksemaan kärkeen, vedin letkaa ekan kierroksen. Sitten se kova juoksija ohitti ja harmitteli ettei saanut kelloa päälle paukusta. Yritin pysyä kintereillä mahdollisimman pitkään koska tiesin että hän tähtää 3000m+ tulokseen ja jos pysyisin viimeisille rundeille mukana niin onnistuisin tavoitteessani. Pysyin siinä tahdissa kaksi kierrosta ja sitten se kaveri katosi johonkin.
Mulla ei tietenkään ollut kelloa mutta meille kerrottiin kierrosten täyttyessä väliaikoja. Eikä ne kuulostaneet kovin hyvältä. Olisin halunnut juosta 1.30-1.35 kierroksia mutta kierrokset oli luokkaa 1.35-1.40. Loppukangistumiseen ei olisi varaa.
Hengitys oli tosi kiivasta jo kierroksilla 3-5, kangistuminen alkoi jossain kuudennella kierroksella. Kun lihakset on täynnä maitohappoa en pysty kovaan rullaavaan vauhtiin. Olen kehittänyt niihin tilanteisiin tekniikan jossa kankeat jalat jännitetään ikään kuin jousiksi jotka sinkoaa eteenpäin. Murhaavaa lihaksistolle mutta kun vaihtoehtona on hyytyä ja alkaa köpöttämään hitaasti niin sitä tekee kaikkensa. Ja uskoo ihmeisiin.
Ihmettä ei tullut. Vaikka puristin kaiken mitä sain irti, joka ainoan hikipisaran ja energian rippeen, se ei riittänyt. Ei tälläkään kertaa. Tulos oli parikymmentä metriä enemmän kuin syksyllä. 2900 tai 2930 metriä. Ei sillä oikeastaan ole väliä. Kymmenen metriä sinne tai tänne. Takasuoran lopussa olisi sateenkaaren pää enkä koskaan pääse sinne.
Se tunne kun tiesin että kaikesta treenistä ja hyvästä itseluottamuksesta huolimatta olin suunnilleen samoilla kohdilla kuin neljä kertaa aiemminkin. Se tunne oli tosi musertava.
Vaihdoin toki pari sanaa muiden juoksijoiden ja järjestäjien kanssa. Aika moni tietää että yritän saada kolmeatonnia, joten aika monelle sai taas kertoa miten kävi. Voi miten kiva olisi joskus fiilistellä onnistumista. Olen luvannut että käyn noissa testeissä niin kauan kuin kolmetonnia onnistuu. Sanoinkin heti että laittakaa vaan mun nimi jo sinne marraskuun testipäivän listoihin. Olen aina mukana. Mutta heti cooperin jälkeen ei huvittanut ajatellakaan että yrittäisin enää koskaan uudestaan.
Todella harvoin jos koskaan olen ollut yhtä pettynyt. Ei ollut kyyneleet kaukana. Ei ollut mitään jossiteltavaa. Viime syksynä juoksin suunnilleen saman verran mutta testin jälkeen tuntui aika hyvältä ja mietin annoinko kaikkeni. Nyt pusersin kaikki irti ja lisämetrejä tuli ehkä 50.
Olo oli todella vaisu, istuin autossa hiljaa ja tuijotin johonkin ikuisuuteen. Tuntui että kaikki työ oli mennyt hukkaan. Olin varma että mun kehon maksimisuoritus on 29xx metriä mutta ei mitenkään koskaan yli kolmeatonnia. Jos pystyisin siihen niin olisin sen nyt myös tehnyt.
Aikamoista itsesäälissä pyörimistä ne hetket oli. Toisaalta olin raivoissani, toisaalta turta. Ja tosi pettynyt. Aika paljon fiiliksiä joita en tunne juuri koskaan. Löydän aina ne hyvät asiat, uskon parempaan ja alan heti tsemppaamaan kohti uutta.
Nyt tuntuu kuin tekisin mitä tahansa niin en pääse enää yhtään pidemmälle. Syksyllä juoksin aika kevyesti lähes samoille metriluvuille vaikka takana ei ollut yhtään kovia treenejä vaan pelkkiä hölköttelykilometrejä. Nyt tarkasti suunnitellut kovat treenit toi minimaalisesti paremman tuloksen.
Mitä teen väärin? Tai jos teenkin kaiken kyllä oikein mutta mun suorituskyvyn rajat vain menee tässä? Onko musta hyväksymään sitä? Eikö joskus edes vaikka vain kerran täysin vahingossa kroppa voisi olla sen verran epätietoinen omista rajoistaan että menisi niiden yli ja ohi?
Ja sitten taas toisaalta.. Cooper ei ole ehkä paras testi ihmiselle joka elää siitä mikä monelle tarkoittaa "roskakilometrejä". Ilman kelloa metsäpoluilla juostuista pitkistä ja hitaista lenkeistä. Mulla oli pitkään vastaava pakkomielle puolimaratonin juoksemisesta alle kahden tunnin. Juoksin pari kertaa mm. 2:02 mutta en ikinä sen alle. Sitten viime syksynä maratonin ekalla puoliskolla juoksin puolimaran aikaan 1:56. Täysin vahingossa, ilman tavoitteita tai suunnittelua.
Ja just siinä hetkessä kun ajelin kotiin, alahuuli väpättäen ja omaa surkeaa olemassaoloani pohtien radiosta alkoi soimaan Sinatran My Way.
Yes, there were times, I'm sure you knew
When I bit off more than I could chew.
But through it all, when there was doubt,
I ate it up and spit it out.
I faced it all and I stood tall;
And did it my way.
When I bit off more than I could chew.
But through it all, when there was doubt,
I ate it up and spit it out.
I faced it all and I stood tall;
And did it my way.
Ehkä mun tie on 2950 metrin tie. Ehkä se on enemmän. Ei kai se muuten selviä kuin uskaltamalla yrittää, unelmoida ja ehkä vielä muutaman kerran epäonnistuakin?
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Kolme vuotta Kevyitä kilometrejä, raskaita rautoja.
Blogi täytti pari päivää sitten kolme vuotta. Mietin ensin että laittaisin tänne sen kunniaksi linkkejä joihinkin kirjoituksiin jotka ovat mulle tärkeitä. Olisi kuitenkin tosi hankalaa ja aikaa vievää perata kaikkien joukosta jotkut joilla olisi joku suurempi merkitys. Joitain juttuja on ollut todella kiva kirjoittaa ja ne ovat jääneet omaan mieleen jonkinlaisina kohokohtina, toisaalta jotkut jutut eivät ole tuntuneet niin kummoisilta mutta silti parinkin vuoden jälkeen niitä luetaan edelleen hämmentävän paljon. Mulle tää blogi on ollut kokonaisuus joka koostuu lukuisista paloista eli sadoista ja taas sadoista kirjoituksista eikä joku yksittäinen penkkiohjelman kokeilu vuodelta 2012. Jos jostain yksittäisestä jutusta on ollut jollekin hyötyä niin tottakai se tuntuu hyvältä!
Yksi kirjoitus on tottakai kaikista tärkein. Se eka. Jos ei ota ekaa askelta niin ei tule niitä muitakaan askelia. Tärkeintä on lähteminen.
Kun aloitin blogin olin juossut kerran kympin ja kerran puolimaratonin juoksutapahtumassa. Maraton oli kaukainen, epätodellinen haave. Nyt niitä on takana kolme, yksi jokaisena vuotena kun olen tätä blogia kirjoittanut. En tiedä olisinko jaksanut harjoitella niin säännöllisesti ilman että olisi ollut joku paikka johon kirjoittaa edistymisestä ja päivittäisistä harjoituksista. Sitten kun ne maratonit ovat olleet ohi on ollut aina tosi hienoa jakaa se matka vielä tarkemmin täällä. Kun ylittää maaliviivan mulle tulee heti fiilis että haluan tehdä sen uudestaan, vielä vähän paremmin. Kun lukee tsemppiviestejä ja kommentteja niin se tunne vain vahvistuu.
Tärkeämpää kuin kasvattaa vahvempia lihaksia tai parantaa kestävyyttä ja hapenottokykyä on ollut vahvistua henkisesti. Tajuta syy-seuraussuhteita, nähdä positiivisia kehiä. Uskaltaa elää ja antaa mennä. Tajuta että kun ottaa sen ekan askeleen jälkeen tarpeeksi monta pientäkin askelta niin pääsee aika pitkän matkan.
Haluaisin pystyä jotenkin sanoilla luomaan sellaista tunnetta jota vaikkapa jotkut motivointikuvat parhaimmillaan luovat. Jos voisi edes jollain tasolla inspiroida muita samalla tavalla miten itse inspiroidun kun näen tai kuulen jotain hienoa. Se voi olla jonkun eka maraton tai 80-vuotiaan painonnostokisat. Tai jonkun ensimmäiset juoksuaskeleet aikuisena tai ensimmäinen kosketus johonkin uuteen harrastukseen on se sitten mikä tahansa. Mietin aina heti että jospa jotenkin saisin sen saman fiiliksen välitettyä teille.
Ei kaikki päivät voi olla ilotulitusta, ylämäkeä ja onnistumisia. Joskus matka jää kesken tai polku menee väärään suuntaan. Yritän tehdä aina parhaani että näen sen pienenkin kipinän joka jää jäljelle. Vuolla pari kuivaa lastua ja katsoa kuinka se alkaa taas roihuta.
Jatketaan taas kevyiden kilometrien, raskaiden rautojen ja monen monituisten tarinoiden parissa!
Yksi kirjoitus on tottakai kaikista tärkein. Se eka. Jos ei ota ekaa askelta niin ei tule niitä muitakaan askelia. Tärkeintä on lähteminen.
Kun aloitin blogin olin juossut kerran kympin ja kerran puolimaratonin juoksutapahtumassa. Maraton oli kaukainen, epätodellinen haave. Nyt niitä on takana kolme, yksi jokaisena vuotena kun olen tätä blogia kirjoittanut. En tiedä olisinko jaksanut harjoitella niin säännöllisesti ilman että olisi ollut joku paikka johon kirjoittaa edistymisestä ja päivittäisistä harjoituksista. Sitten kun ne maratonit ovat olleet ohi on ollut aina tosi hienoa jakaa se matka vielä tarkemmin täällä. Kun ylittää maaliviivan mulle tulee heti fiilis että haluan tehdä sen uudestaan, vielä vähän paremmin. Kun lukee tsemppiviestejä ja kommentteja niin se tunne vain vahvistuu.
Tärkeämpää kuin kasvattaa vahvempia lihaksia tai parantaa kestävyyttä ja hapenottokykyä on ollut vahvistua henkisesti. Tajuta syy-seuraussuhteita, nähdä positiivisia kehiä. Uskaltaa elää ja antaa mennä. Tajuta että kun ottaa sen ekan askeleen jälkeen tarpeeksi monta pientäkin askelta niin pääsee aika pitkän matkan.
Haluaisin pystyä jotenkin sanoilla luomaan sellaista tunnetta jota vaikkapa jotkut motivointikuvat parhaimmillaan luovat. Jos voisi edes jollain tasolla inspiroida muita samalla tavalla miten itse inspiroidun kun näen tai kuulen jotain hienoa. Se voi olla jonkun eka maraton tai 80-vuotiaan painonnostokisat. Tai jonkun ensimmäiset juoksuaskeleet aikuisena tai ensimmäinen kosketus johonkin uuteen harrastukseen on se sitten mikä tahansa. Mietin aina heti että jospa jotenkin saisin sen saman fiiliksen välitettyä teille.
Ei kaikki päivät voi olla ilotulitusta, ylämäkeä ja onnistumisia. Joskus matka jää kesken tai polku menee väärään suuntaan. Yritän tehdä aina parhaani että näen sen pienenkin kipinän joka jää jäljelle. Vuolla pari kuivaa lastua ja katsoa kuinka se alkaa taas roihuta.
Jatketaan taas kevyiden kilometrien, raskaiden rautojen ja monen monituisten tarinoiden parissa!
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Työmatkatriathlon.
Mulla oli joskus maailman lyhin työmatka. Koti ja toimisto sijaitsivat saman kerrostalon samassa rapussa ja vieläpä samassa kerroksessa. Kotiovelta oli neljä ja puoli metriä työpaikalle. Tuota on varmaan aika hankala päihittää ellei tee töitä kotona!
Ensin muutti meidän perhe ja myöhemmin työpaikka. Kodilla oli muuttomatkaa vajaa kilometri, firmalla reilu sata metriä. Etäisyydet pysyi siis edelleen aika kohtuullisina :)
Alfred J. Kwak lensi, polski ja ui mutta tähän matkaan käytän itse mieluummin autoa, fillaria tai omia jalkoja. Auton käyttö kuulostaa varmaan monesta hölmöltä kun matka on noin lyhyt mutta lapsiperheessä harva matka on paikasta A paikkaan B. Normaalina päivänä vien pojan esikouluun, käyn kaupassa, kuntosalilla tai lenkillä, josta menen töihin ja josta menen joko kotiin tai vielä jonnekin ihan muualle. Usein päivän aikana tulee vielä lisäkäyntejä. Ei onnistu järkevästi, nopeasti tai helposti pyörällä tai kävellen. Jos liikkuu pyörällä niin selkään voi laittaa isonkin repun mutta mihin sen jättää siksi aikaa kun menee metsään juoksemaan?
Talvella en halua pyöräillä mutta jos käy niin harvinaisesti että menen töistä kotiin ja palaan takaisin - tätä ei kyllä kovin usein tapahdu - menen kävellen. Auto on erityisesti talvella käytössä, kesällä kilometrejä kertyy perusarkiajossa vähemmän mutta sitten tuleekin ajeltua monta kertaa viikossa vaikkapa meren tai järven rannalle tai johonkin kesälomaseikkailuun.
Mielikuva on että autolla on nopea kulkea. Mutta miten vertailu käytännössä menee? Olen kellottanut työmatkani niin pyörällä, autolla kuin kävellen. Tässä vertailun tulos:
Pyörällä matkaa kertyy 1.1 kilometriä kun tykkään ajaa pyörätietä ajoradan sijaan. Aikaa kuluu keskimäärin 4 minuuttia 30 sekuntia, jos joutuu jäämään liikennevaloihin niin sitten snadisti enemmän. Tällä vauhdilla ajaa matkan turvallisesti, en halua seisoen vatkata putkelta keskustan vilkkaita pyöräteitä joissa hölmöt kävelee kolmea rinnakkain.
Autolla mahdollisia reittivalintoja on useita, nopeimman pituus on 1.35 kilometriä. Autolla kulkiessa on muuten hämmentävän iso haitari matka-ajassa, nopeimmillaan olen ollut määränpäässä 4 minuutissa 30 sekunnissa mutta jos jämähtää liikennevaloihin eikä parkkipaikkaa löydy niin kymmenen minuuttiakin menee ihan iisisti. Jos auto on talvella lumessa ja jäässä niin aikaa kuluu vielä enemmän.
Kävellen voi kulkea suorinta reittiä, matkaa 950 metriä. Kävelyyn kuluu lähes aina tasan 10 minuuttia, korkeintaan parikymmentä sekuntia yli tai alle.
Fillari on tällä matkalla siis ylivoimaisesti luotettavin, auto häviää jopa kävelylle jos on huono tuuri.
Monelle varmaan tekisi hyvää vertailla ihan konkreettisesti kellon kanssa eri vaihtoehtoja työ- ja muille arkimatkoille. Suomessa on vallalla kulttuuri jossa esimerkiksi lapsia kuskataan joka paikkaan autolla. Pari vuotta sitten Kööpenhaminassa meidän hotellihuoneen ikkunasta näki tien toisella puolella olevan päiväkodin pihaan jonne melkein jokainen vanhempi toi lapset - yhden, kaksi tai vaikka kolme - pyörällä. Erilaiset kuljetussysteemit ja kärryt oli ihan huikeita. Pakko tosin todeta että myös ainakin meidän pojan eskariin suurin osa lapsista tuodaan kävellen tai pyörällä niin kesällä kuin talvellakin. Ymmärrettävästi Suomi on iso maa jossa monella seudulla välimatkat on pitkiä.
Mulla on hyvä tilanne. Kodin ympärille voi piirtää karttaan harpilla kilometrin halkaisijaltaan olevan säteen jonka sisälle mahtuu työpaikka, esikoulu, painonnostosali, kuntosali ja monta muuta tärkeää paikkaa. Itse asiassa kuntosali näkyy meidän kodin ikkunasta. Kellotin kävelymatkan sinnekin, ovelta ovelle kolme ja puoli minuuttia :D
Jos on pitkät etäisyydet niin työmatkan voi ottaa haasteena jota kokeilee edes kerran. Aikoinaan ennen kuin harrastin liikuntaa pyöräilin vanhalle toimistolle kymmenen kilometrin matkan. Olin niin väsynyt että jouduin tulemaan autolla kotiin. Viime syksynä ajoin yksivaihteisella pappapyörälläni 42 kilometrin lenkin kahteen tuntiin ennen töihin menoa. Ei tuntunut juuri miltään. Säännöllinen liikunta tekee ihmeitä!
Ensin muutti meidän perhe ja myöhemmin työpaikka. Kodilla oli muuttomatkaa vajaa kilometri, firmalla reilu sata metriä. Etäisyydet pysyi siis edelleen aika kohtuullisina :)
Alfred J. Kwak lensi, polski ja ui mutta tähän matkaan käytän itse mieluummin autoa, fillaria tai omia jalkoja. Auton käyttö kuulostaa varmaan monesta hölmöltä kun matka on noin lyhyt mutta lapsiperheessä harva matka on paikasta A paikkaan B. Normaalina päivänä vien pojan esikouluun, käyn kaupassa, kuntosalilla tai lenkillä, josta menen töihin ja josta menen joko kotiin tai vielä jonnekin ihan muualle. Usein päivän aikana tulee vielä lisäkäyntejä. Ei onnistu järkevästi, nopeasti tai helposti pyörällä tai kävellen. Jos liikkuu pyörällä niin selkään voi laittaa isonkin repun mutta mihin sen jättää siksi aikaa kun menee metsään juoksemaan?
Talvella en halua pyöräillä mutta jos käy niin harvinaisesti että menen töistä kotiin ja palaan takaisin - tätä ei kyllä kovin usein tapahdu - menen kävellen. Auto on erityisesti talvella käytössä, kesällä kilometrejä kertyy perusarkiajossa vähemmän mutta sitten tuleekin ajeltua monta kertaa viikossa vaikkapa meren tai järven rannalle tai johonkin kesälomaseikkailuun.
Mielikuva on että autolla on nopea kulkea. Mutta miten vertailu käytännössä menee? Olen kellottanut työmatkani niin pyörällä, autolla kuin kävellen. Tässä vertailun tulos:
Pyörällä matkaa kertyy 1.1 kilometriä kun tykkään ajaa pyörätietä ajoradan sijaan. Aikaa kuluu keskimäärin 4 minuuttia 30 sekuntia, jos joutuu jäämään liikennevaloihin niin sitten snadisti enemmän. Tällä vauhdilla ajaa matkan turvallisesti, en halua seisoen vatkata putkelta keskustan vilkkaita pyöräteitä joissa hölmöt kävelee kolmea rinnakkain.
Autolla mahdollisia reittivalintoja on useita, nopeimman pituus on 1.35 kilometriä. Autolla kulkiessa on muuten hämmentävän iso haitari matka-ajassa, nopeimmillaan olen ollut määränpäässä 4 minuutissa 30 sekunnissa mutta jos jämähtää liikennevaloihin eikä parkkipaikkaa löydy niin kymmenen minuuttiakin menee ihan iisisti. Jos auto on talvella lumessa ja jäässä niin aikaa kuluu vielä enemmän.
Kävellen voi kulkea suorinta reittiä, matkaa 950 metriä. Kävelyyn kuluu lähes aina tasan 10 minuuttia, korkeintaan parikymmentä sekuntia yli tai alle.
Fillari on tällä matkalla siis ylivoimaisesti luotettavin, auto häviää jopa kävelylle jos on huono tuuri.
Monelle varmaan tekisi hyvää vertailla ihan konkreettisesti kellon kanssa eri vaihtoehtoja työ- ja muille arkimatkoille. Suomessa on vallalla kulttuuri jossa esimerkiksi lapsia kuskataan joka paikkaan autolla. Pari vuotta sitten Kööpenhaminassa meidän hotellihuoneen ikkunasta näki tien toisella puolella olevan päiväkodin pihaan jonne melkein jokainen vanhempi toi lapset - yhden, kaksi tai vaikka kolme - pyörällä. Erilaiset kuljetussysteemit ja kärryt oli ihan huikeita. Pakko tosin todeta että myös ainakin meidän pojan eskariin suurin osa lapsista tuodaan kävellen tai pyörällä niin kesällä kuin talvellakin. Ymmärrettävästi Suomi on iso maa jossa monella seudulla välimatkat on pitkiä.
Mulla on hyvä tilanne. Kodin ympärille voi piirtää karttaan harpilla kilometrin halkaisijaltaan olevan säteen jonka sisälle mahtuu työpaikka, esikoulu, painonnostosali, kuntosali ja monta muuta tärkeää paikkaa. Itse asiassa kuntosali näkyy meidän kodin ikkunasta. Kellotin kävelymatkan sinnekin, ovelta ovelle kolme ja puoli minuuttia :D
Jos on pitkät etäisyydet niin työmatkan voi ottaa haasteena jota kokeilee edes kerran. Aikoinaan ennen kuin harrastin liikuntaa pyöräilin vanhalle toimistolle kymmenen kilometrin matkan. Olin niin väsynyt että jouduin tulemaan autolla kotiin. Viime syksynä ajoin yksivaihteisella pappapyörälläni 42 kilometrin lenkin kahteen tuntiin ennen töihin menoa. Ei tuntunut juuri miltään. Säännöllinen liikunta tekee ihmeitä!
torstai 12. maaliskuuta 2015
Mielenkiintoisia este- ja polkujuoksuja Helsingissä ja kuumottavia vaellusreittejä.
Viime vuosina on järjestetty lukuisia erilaisia estejuoksutapahtumia. Muistelisin että silloin kun aloitin juoksemaan - eikä siitä edes ole vielä kuin neljä vuotta - niin näitä ei ollut juuri ollenkaan. Nyt on värijuoksua, discojuoksua sisähalleissa ja erilaisia rakennettuja esteratoja. Samalla kun tapahtumia on paljon, niiden taso vaihtelee suuresti. Perinteiset maratonit ja muut juoksutapahtumat ovat seurojen järjestämiä eikä niillä pyritä tekemään voittoa, korkeintaan ne ovat pientä tulonhankintaa seuran toimintaan. Nämä viihteellisemmät estejuoksut näyttäisivät olevan pääsääntöisesti yritysten järjestämiä ja selkeämmin bisnestä, samalla osallistumismaksutkin ovat suurempia kun keinotekoisten esteiden rakentamiseen kuluu enemmän resursseja.
Viime päivinä olen törmännyt kahteen Helsingissä ekaa kertaa järjestettävään tapahtumaan jotka erittäin mielenkiintoisella tavalla yhdistävät polkujuoksua ja esteratoja.
Toukokuussa Santahaminassa järjestetään Sandis Trail Sprint, joka on yhdistelmä maastojuoksua suljetulla saarella sekä sotilaiden esteratoja. Santahamina on hyvin ainutlaatuinen kisamiljöö, ympärillä on upeaa saaristoluontoa ja maisemia jotka ovat vain harvoille tarjolla. Santahamina on suljettua sotilasaluetta ja kilpailuun saakin osallistua vain Suomen kansalaiset. Ilmoittautumisen yhteydessä pitää ilmoittaa passin numero ja kisapaikalla pitää esittää kuvallinen henkilötodistus. Kisamatkoina on tarjolla 7 kilometrin lenkki sekä kaksi kierrosta sisältävä 14 kilometrin matka.
Toughest järjestetään puolestaan 15. elokuuta Nuuksiossa. Estejuoksutapahtuma hyödyntää kansallispuiston omia, luonnon muovaamia esteitä kuten kallioita mutta sinne tuodaan myös paljon rakennettuja haasteita. 8 kilometrin matkalla on 40 estettä.
Jos kotimaan polut ja estejuoksut eivät saa adrenaliinia virtaamaan niin voi lähteä ulkomaille patikoimaan. Tavalliset, opastetutkin reitit voivat olla aika kuumottavia.
YLE uutisoi tänään että vuodesta 2001 suljettuna ollut Andalusiassa sijaitseva Caminito del Rey avataan uudelleen. Maailman vaarallisin patikkapolku avataan uudelleen – reunalla odottaa pudotus sadan metrin syvyyteen. Onko tuo nyt kuitenkaan niin vaarallinen? :)
Itse muistelen Kiinassa Huashan vuoren rinteillä kiemurtelevaa polkua, josta luin vuosia sitten.
Viime päivinä olen törmännyt kahteen Helsingissä ekaa kertaa järjestettävään tapahtumaan jotka erittäin mielenkiintoisella tavalla yhdistävät polkujuoksua ja esteratoja.
Toukokuussa Santahaminassa järjestetään Sandis Trail Sprint, joka on yhdistelmä maastojuoksua suljetulla saarella sekä sotilaiden esteratoja. Santahamina on hyvin ainutlaatuinen kisamiljöö, ympärillä on upeaa saaristoluontoa ja maisemia jotka ovat vain harvoille tarjolla. Santahamina on suljettua sotilasaluetta ja kilpailuun saakin osallistua vain Suomen kansalaiset. Ilmoittautumisen yhteydessä pitää ilmoittaa passin numero ja kisapaikalla pitää esittää kuvallinen henkilötodistus. Kisamatkoina on tarjolla 7 kilometrin lenkki sekä kaksi kierrosta sisältävä 14 kilometrin matka.
http://www.toughest.se/fi |
Jos kotimaan polut ja estejuoksut eivät saa adrenaliinia virtaamaan niin voi lähteä ulkomaille patikoimaan. Tavalliset, opastetutkin reitit voivat olla aika kuumottavia.
YLE uutisoi tänään että vuodesta 2001 suljettuna ollut Andalusiassa sijaitseva Caminito del Rey avataan uudelleen. Maailman vaarallisin patikkapolku avataan uudelleen – reunalla odottaa pudotus sadan metrin syvyyteen. Onko tuo nyt kuitenkaan niin vaarallinen? :)
Itse muistelen Kiinassa Huashan vuoren rinteillä kiemurtelevaa polkua, josta luin vuosia sitten.
Ei kai tässä muu auta kuin käydä köpöttelemässä molemmat reitit ja tehdä sitten päätös niiden mahdollisista vaaroista. Kuka lähtee mukaan?
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
CrossFit Openissa kaksi lajia takana.
Ekat kaksi viikkoa CrossFit Openista on kilpailtu. Toinen laji julkistettiin torstaina ja se näyttää tältä:
Mahtava nimi tolla teksasilaisella crossfit-salilla - CrossFit Jääkarhu! :D
Lajissa tehdään siis aina kerrallaan kolme minuuttia töitä ja jos pystyy tekemään ilmoitetun toistomäärän niin saa kolme minuuttia lisäaikaa. Kyseessä on sama laji kuin vuosi sitten, tästä tulee ainakin mulle mieleen myös vuoden 2013 Openin viimeinen laji jossa tehtiin 4 minuutin jaksoissa thrustereita ja leuanvetoja.
Tämän nyt suoritetun lajin tarkemmat liikeet ja painot olivat seuraavat:
Ensimmäiset kolme minuuttia
10x valakyykky (43 kiloa miehet, 29.5 kiloa naiset)
10x rinta-tankoon leuanveto
10x valakyykky (43 kiloa miehet, 29.5 kiloa naiset)
10x rinta-tankoon leuanveto
Toiset kolme minuuttia
12x valakyykky (43 kiloa miehet, 29.5 kiloa naiset)
12x rinta-tankoon leuanveto
12x valakyykky (43 kiloa miehet, 29.5 kiloa naiset)
12x rinta-tankoon leuanveto
Eli aina kun yhden setin saa valmiiksi ilman että aika loppuu kesken alkaa uusi satsi jossa on lisätty kaksi toistoa jokaiseen sarjaan.
Miesten kärkituloksen koko maailmassa teki Josh Bridges 435 toistolla ja naisten Natalie Newhart 441 toistolla. Tuohon kului aikaa 21 minuuttia eli molemmat pääsivät tekemään seitsemän kolme minuuttista työjaksoa.
Suomen paras tulos oli Jonne Kosken 355 toistoa eli häneltä jäi uupumaan viisi kippileukaa jotta olisi saanut kolme minuuttia lisäaikaa. Saara Laaksonen teki 271 toistoa, häneltä jäi puuttumaan yhdeksän kippileukaa jotta hän olisi selvinnyt kuudenteen kolmeminuuttiseen.
Kahden lajin jälkeen Euroopan sadan parhaan joukossa on seuraavat suomalaiset, suluissa sijoitus ekan viikon jälkeen:
3. (3.) Jonne Koski (CrossFit Varasto)
71. (53.) Mikko Ojala (CrossFit Rauma)
94. (68.) Aleksi Hakunti (CrossFit Turku)
12. (15.) Saara Laaksonen (CrossFit Turku)
36. (25.) Sanna Venäläinen (CrossFit Jyväskylä)
38. (37.) Heidi Horelli (CrossFit Varasto)
Hyvä laji Jonnelta ja Saaralta, molempien asema vankistui. Muilla suomalaisilla tuli takapakkia ja taistelu Top30-sijoituksista joka takaisi paikan Regionals-kilpailuun hieman hankaloitui.
Viime viikolla valittelin ettei tulospalvelu oikein toimi, nyt sain ainakin itse selailtua ihan mainiosti.
Vuosi sitten tässä samassa vaiheessa sadan parhaan joukossa oli neljä naista ja kolme miestä, aika samoissa askeleissa homma taas etenee. Toki se on erittäin kova juttu että kaikki kolme naista ovat tuloslistalla noin korkealla. Huomioitavaa on myös Saaran selkeä parannus, viime vuonna kahden viikon jälkeen vasta 44. sija mutta nyt siis yli kolmekymmentä pykälää korkeammalla. Tsemppiä Sarppa ja muut!
Mahtava nimi tolla teksasilaisella crossfit-salilla - CrossFit Jääkarhu! :D
Lajissa tehdään siis aina kerrallaan kolme minuuttia töitä ja jos pystyy tekemään ilmoitetun toistomäärän niin saa kolme minuuttia lisäaikaa. Kyseessä on sama laji kuin vuosi sitten, tästä tulee ainakin mulle mieleen myös vuoden 2013 Openin viimeinen laji jossa tehtiin 4 minuutin jaksoissa thrustereita ja leuanvetoja.
Tämän nyt suoritetun lajin tarkemmat liikeet ja painot olivat seuraavat:
Ensimmäiset kolme minuuttia
10x valakyykky (43 kiloa miehet, 29.5 kiloa naiset)
10x rinta-tankoon leuanveto
10x valakyykky (43 kiloa miehet, 29.5 kiloa naiset)
10x rinta-tankoon leuanveto
Toiset kolme minuuttia
12x valakyykky (43 kiloa miehet, 29.5 kiloa naiset)
12x rinta-tankoon leuanveto
12x valakyykky (43 kiloa miehet, 29.5 kiloa naiset)
12x rinta-tankoon leuanveto
Eli aina kun yhden setin saa valmiiksi ilman että aika loppuu kesken alkaa uusi satsi jossa on lisätty kaksi toistoa jokaiseen sarjaan.
Miesten kärkituloksen koko maailmassa teki Josh Bridges 435 toistolla ja naisten Natalie Newhart 441 toistolla. Tuohon kului aikaa 21 minuuttia eli molemmat pääsivät tekemään seitsemän kolme minuuttista työjaksoa.
Suomen paras tulos oli Jonne Kosken 355 toistoa eli häneltä jäi uupumaan viisi kippileukaa jotta olisi saanut kolme minuuttia lisäaikaa. Saara Laaksonen teki 271 toistoa, häneltä jäi puuttumaan yhdeksän kippileukaa jotta hän olisi selvinnyt kuudenteen kolmeminuuttiseen.
Kahden lajin jälkeen Euroopan sadan parhaan joukossa on seuraavat suomalaiset, suluissa sijoitus ekan viikon jälkeen:
3. (3.) Jonne Koski (CrossFit Varasto)
71. (53.) Mikko Ojala (CrossFit Rauma)
94. (68.) Aleksi Hakunti (CrossFit Turku)
12. (15.) Saara Laaksonen (CrossFit Turku)
36. (25.) Sanna Venäläinen (CrossFit Jyväskylä)
38. (37.) Heidi Horelli (CrossFit Varasto)
Hyvä laji Jonnelta ja Saaralta, molempien asema vankistui. Muilla suomalaisilla tuli takapakkia ja taistelu Top30-sijoituksista joka takaisi paikan Regionals-kilpailuun hieman hankaloitui.
Viime viikolla valittelin ettei tulospalvelu oikein toimi, nyt sain ainakin itse selailtua ihan mainiosti.
Vuosi sitten tässä samassa vaiheessa sadan parhaan joukossa oli neljä naista ja kolme miestä, aika samoissa askeleissa homma taas etenee. Toki se on erittäin kova juttu että kaikki kolme naista ovat tuloslistalla noin korkealla. Huomioitavaa on myös Saaran selkeä parannus, viime vuonna kahden viikon jälkeen vasta 44. sija mutta nyt siis yli kolmekymmentä pykälää korkeammalla. Tsemppiä Sarppa ja muut!
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Viikkoni urheilun ja liikunnan kautta.
Rupesin viime viikolla miettimään paljonko urheilun parissa oikein kuluu aikaa. En siis tarkoita pelkästään harjoittelua vaan kaikkea mahdollista penkkiurheilusta muuhun puuhailuun. Varsinaista treeniä tulee noin 5 tuntia viikossa, sitten kun juoksen enemmän niin se nousee ehkä 8 tuntiin. Siihen päälle tulee tietysti paljon kaikenlaista muuta mikä liittyy liikuntaan tai urheiluun.
Aina kun tämän tyyppisiä juttuja alkaa laskemaan niin pitää ensin päättää mihin vetää raja. Muistan monta debattia eri blogeista kun joku on kaverinsa kanssa miettinyt mitä kaikkea johonkin heja hejaan tai muihin liikuntatilastoihin voi laskea. Koiran ulkoiluttaminen? Siivoaminen? Lähden tässä nyt aika laveasti liikkeelle kun kyseessä ei varsinaisesti ole harjoittelu tai treenaaminen vaan tosiaan melkein mikä tahansa urheiluun tai liikuntaan liittyvä.
MAANANTAI
Kävin kuntosalilla, aikaa meni 1 tunti.
Olipas hurjaa, tähänkö tämä tilastointi oikein yltääkään :D
TIISTAI
Juoksin aamupäivällä reilut 17 kilometriä, aikaa meni noin 2 tuntia. En ole tottunut katsomaan kelloa treenatessa joten tämä on vähän sinnepäin aika.
Töiden jälkeen mentiin pojan kanssa painonnostosalille katsomaan lasten painonnostokoulua, pikkujannu on ollut kiinnostunut siitä ja käytiin katsomassa millaista siellä ihan oikeasti on. Jätkä katseli meininkiä 45 minuuttia hiljaa paikoillaan istuen.
KESKIVIIKKO
Keskiviikkona illalla taas painonnostosalille, omat treenit. Kesto reilu tunti.
TORSTAI
Nyt superjunnu meni treenaamaan sinne lasten punttikouluun ja olin tunnin katsomassa miten sujuu.
Sen jälkeen kotiin nopeasti syömään ja hallille juoksemaan vetoja. Aikaa meni puolisen tuntia.
PERJANTAI
Aamupäivällä kuntosalilla tunti.
Hain juniorin eskarista ja käytiin heittämässä hyvästit talviliikunnalle ja luisteltiin vikan kerran. Pikkujätkä oli aika väsynyt joten oltiin vauhdissa ehkä 20 minuuttia.
LAUANTAI
Lauantaina alettiin heti heräämisen jälkeen katsomaan kellosta koska viisarit näyttäisivät yhtätoista. Poika halusi nimittäin painonnostosalille treenaamaan omatoimisesti! No ei mitään, sinne mentiin ja oltiinkin jo hyvissä ajoin ennen vuoron alkua. Välillä kysyin lähdetäänkö jo mutta ei, kuulemma ollaan niin kauan kuin vuoro kestää. Aikaa vierähti siis tunti ja vartti.
Painonnoston jälkeen käytiin kaupassa, söin kotona nopeasti ja lähdin hallille katsomaan futismatsia. Treenikausi on käynnissä ja mielenkiintoisia otteluita pelataan ainakin pari kertaa kuukaudessa, välillä jopa joka viikonloppu. Siellä vierähti puolitoista tuntia.
Kotona kateltiin tunnin verran telkkarista ampumahiihtoa ja mussutettiin karkkia. Lauantai on herkkupäivä.
SUNNUNTAI
Eilen sunnuntaina lähdettiin aamupalan jälkeen pihaan ja lähikaduille ulkoilemaan, vaikka tuuli oli kylmä niin tuntui todella keväiseltä. Skeittilauta, potkulauta ja polkupyörä mukaan. Otin omankin fillarini kellarista, eturengas oli vähän tyhjä ja pumppasin ilmaa jolloin venttiili alkoi heilua ja rengas tyhjeni kokonaan. Oli venttiili vekkulisti hapertunut juuresta.. Keväthuoltoa siis kehiin niin pääsen minäkin fillaroimaan. Parinkymmenen minuutin pyörälenkki ehdittiin heittää leikkipuistoon ennen tätä episodia.
Avovaimo oli lähdössä kaverinsa kanssa vuorokaudeksi eräjormailemaan ja lähdettiin pojan kanssa saattamaan niitä. Vaikka keskustassa ei ole lumesta tai jäästä tietoakaan niin metsissä tilanne on toinen ja moni autiotupa on aika hankalan matkan päässä lumisten polkujen ja sohjoisten tai liukkaiden teiden takana. Suunniteltiin pitkään karttojen kanssa mihin he menisivät ja lopulta yksi paikka löytyi johon pääsi autolla tosi lähelle mutta siellä olevaa kammea ei oltu pidetty kunnossa talven aikana eikä siellä ollut puita. Lupasin roudata ne sinne ja kannoin liukkaita metsäpolkuja pitkin 21 kiloa polttopuita kahteen kovamuovikassiin pakattuna. Kantamusten paino ei ole mikään arvio vaan kävin vaa'alla kassit käsissä jotta näin millaista farmarikävelyä oli tiedossa :D
Matkaahan ei ollut kuin kilometri mutta puolen matkan jälkeen alkoi kädet väsyä. Sadan metrin välein piti laskea kassit maahan ja ravistella käsiä. Ojentajien ja olkapäiden välissä olevat lihat alkoivat polttelemaan mutta pakko puut oli sinne viedä kun asiasta olin elvistellyt. Nyt onkin sitten vasemmassä kädessä just tossa kohtaa inha fiilis.. Kun käveltiin pojan kanssa autolle hän kompuroi jäisiin kiviin ja satutti polvensa ja sain taas viimeisiksi sadoiksi metreiksi kannettavaa. Onni onnettomuudessa, ei käynyt vakavasti ja kyseessä on esikoululainen eikä vaikkapa lukiolainen.. Paljonkohan tossa kului aikaa, ehkä reilu tunti? Hengattiin kammessakin vähän aikaa ja katseltiin rauhassa paikkoja.
Illalla katottiin vielä ampumahiihdon naisten takaa-ajo - se olikin nopea kisa, puoli tuntia. Sitten sauna lämpiämään, viikon liikunnalliset rasitukset pois kropasta ja huilaamaan. No, ei ihan ;)
Kun nassikka oli mennyt nukkumaan aloin tekemään seuraavan päivän safkoja ja aloin odottamaan illan futismatsia. Jenkkien jalkapalloliiga MLS alkoi viikonloppuna ja Eurosport oli torstaina tiedottanut alkavansa lähettää useita suoria lähetyksiä peleistä viikoittain. Ongelma vain on että pelejä pelataan meikäläisittäin tylyyn aikaan keskellä yötä mutta itärannikolla on välillä ihan passeleita aikoja. Klo 23 starttasi Orlando City vastaan New York City.
En hirveästi seuraa ulkomaista seurajalkapalloa, aika ei yksinkertaisesti riitä. Mieluummin katson paikallista futista paikan päällä. MLS on kuitenkin niin erikoinen maailma että ainakin nyt aluksi pitää vähän tsekkailla mistä on kyse. Jenkeissähän urheilu on ennen kaikkea bisnestä ja liigaa pääsee pelaamaan kun ostaa franchise-osakkeen! :D New York City on täysin tyhjästä rakennettu seura joka pelasi eilen historiansa ensimmäisen virallisen ottelun, Orlando on kai pelannut paikallista divaria ennen uudelleenrakentamista mutta sekin tavallaan pelasi eilen ekaa matsiaan. Harvinainen ja historiallinen tilanne kun saa seurata kahden urheilujoukkueen ensimmäistä varsinaista ottelua.
Peli loppui vasta yhdeltä yöllä mutta aika hyvin jaksoin olla hereillä, tapahtumia nimittäin riitti. Orlandon Citrus Bowlissa oli yli 60 000 katsojaa, molemmilla yksi maailmanmestaruudenkin voittanut supertähti, Nykillä David Villa ja Orlandolla Kaka, ja kentälläkin riitti hulinaa. Intensiteetti oli ihan hyvä ja kaikenlaista härdelliä nähtiin, en ole esimerkiksi koskaan nähnyt yhdessä matsissa kolmea(!) varoitusta filmaamisesta. Tämän lisäksi oli punaista korttia, veskari joka törmäsi takaraivollaan rajusti maalitolppaan, yllättävä vierasjohto ja lopulta kotiyleisön viimeisillä minuuteilla riehaannuttanut 1-1 tasoitus.
Jalkapallo alkaa olemaan iso juttu jenkeissä, yleisömäärät ovat kuulemma jo isompia kuin NBA:ssa tai NHL:ssä. Paikalliseen urheilukulttuuriin ei ole aiemmin kuulunut tasapelit tai vähämaaliset ottelut mutta ehkä sielläkin käsitys alkaa pikkuhiljaa laajentua ja ymmärrys riittää vihreän veran shakkiin.
Urheiluviikkoni starttasi siis maanantaina aamupäivällä kuntosalilla ja päättyi noin yhdeltä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä meidän olkkarin sohvalla. Tänään pyörähti käyntiin uusi viikko joka starttasi tietysti taas salilta.
Nopeasti laskettuna urheiluun, liikuntaan ja niiden seuraamiseen kului viikossa noin 16 tuntia. Varmaan aika normaali määrä mulla. Huomaatte varmaan miten se että treenaan maanantaista perjantaihin ja lepään viikonloppuna ei tarkoita sitä että se olisi jotenkin urheilusta vapaata vyöhykettä. Näköjään ihan päinvastoin!
Hupsista, en muuten laskenut tämän blogin kirjoittamiseen kuluvaa aikaa.. :o
Aina kun tämän tyyppisiä juttuja alkaa laskemaan niin pitää ensin päättää mihin vetää raja. Muistan monta debattia eri blogeista kun joku on kaverinsa kanssa miettinyt mitä kaikkea johonkin heja hejaan tai muihin liikuntatilastoihin voi laskea. Koiran ulkoiluttaminen? Siivoaminen? Lähden tässä nyt aika laveasti liikkeelle kun kyseessä ei varsinaisesti ole harjoittelu tai treenaaminen vaan tosiaan melkein mikä tahansa urheiluun tai liikuntaan liittyvä.
MAANANTAI
Kävin kuntosalilla, aikaa meni 1 tunti.
Olipas hurjaa, tähänkö tämä tilastointi oikein yltääkään :D
TIISTAI
Juoksin aamupäivällä reilut 17 kilometriä, aikaa meni noin 2 tuntia. En ole tottunut katsomaan kelloa treenatessa joten tämä on vähän sinnepäin aika.
Töiden jälkeen mentiin pojan kanssa painonnostosalille katsomaan lasten painonnostokoulua, pikkujannu on ollut kiinnostunut siitä ja käytiin katsomassa millaista siellä ihan oikeasti on. Jätkä katseli meininkiä 45 minuuttia hiljaa paikoillaan istuen.
KESKIVIIKKO
Keskiviikkona illalla taas painonnostosalille, omat treenit. Kesto reilu tunti.
TORSTAI
Nyt superjunnu meni treenaamaan sinne lasten punttikouluun ja olin tunnin katsomassa miten sujuu.
Sen jälkeen kotiin nopeasti syömään ja hallille juoksemaan vetoja. Aikaa meni puolisen tuntia.
PERJANTAI
Aamupäivällä kuntosalilla tunti.
Hain juniorin eskarista ja käytiin heittämässä hyvästit talviliikunnalle ja luisteltiin vikan kerran. Pikkujätkä oli aika väsynyt joten oltiin vauhdissa ehkä 20 minuuttia.
LAUANTAI
Lauantaina alettiin heti heräämisen jälkeen katsomaan kellosta koska viisarit näyttäisivät yhtätoista. Poika halusi nimittäin painonnostosalille treenaamaan omatoimisesti! No ei mitään, sinne mentiin ja oltiinkin jo hyvissä ajoin ennen vuoron alkua. Välillä kysyin lähdetäänkö jo mutta ei, kuulemma ollaan niin kauan kuin vuoro kestää. Aikaa vierähti siis tunti ja vartti.
Painonnoston jälkeen käytiin kaupassa, söin kotona nopeasti ja lähdin hallille katsomaan futismatsia. Treenikausi on käynnissä ja mielenkiintoisia otteluita pelataan ainakin pari kertaa kuukaudessa, välillä jopa joka viikonloppu. Siellä vierähti puolitoista tuntia.
Kotona kateltiin tunnin verran telkkarista ampumahiihtoa ja mussutettiin karkkia. Lauantai on herkkupäivä.
SUNNUNTAI
Eilen sunnuntaina lähdettiin aamupalan jälkeen pihaan ja lähikaduille ulkoilemaan, vaikka tuuli oli kylmä niin tuntui todella keväiseltä. Skeittilauta, potkulauta ja polkupyörä mukaan. Otin omankin fillarini kellarista, eturengas oli vähän tyhjä ja pumppasin ilmaa jolloin venttiili alkoi heilua ja rengas tyhjeni kokonaan. Oli venttiili vekkulisti hapertunut juuresta.. Keväthuoltoa siis kehiin niin pääsen minäkin fillaroimaan. Parinkymmenen minuutin pyörälenkki ehdittiin heittää leikkipuistoon ennen tätä episodia.
Avovaimo oli lähdössä kaverinsa kanssa vuorokaudeksi eräjormailemaan ja lähdettiin pojan kanssa saattamaan niitä. Vaikka keskustassa ei ole lumesta tai jäästä tietoakaan niin metsissä tilanne on toinen ja moni autiotupa on aika hankalan matkan päässä lumisten polkujen ja sohjoisten tai liukkaiden teiden takana. Suunniteltiin pitkään karttojen kanssa mihin he menisivät ja lopulta yksi paikka löytyi johon pääsi autolla tosi lähelle mutta siellä olevaa kammea ei oltu pidetty kunnossa talven aikana eikä siellä ollut puita. Lupasin roudata ne sinne ja kannoin liukkaita metsäpolkuja pitkin 21 kiloa polttopuita kahteen kovamuovikassiin pakattuna. Kantamusten paino ei ole mikään arvio vaan kävin vaa'alla kassit käsissä jotta näin millaista farmarikävelyä oli tiedossa :D
Matkaahan ei ollut kuin kilometri mutta puolen matkan jälkeen alkoi kädet väsyä. Sadan metrin välein piti laskea kassit maahan ja ravistella käsiä. Ojentajien ja olkapäiden välissä olevat lihat alkoivat polttelemaan mutta pakko puut oli sinne viedä kun asiasta olin elvistellyt. Nyt onkin sitten vasemmassä kädessä just tossa kohtaa inha fiilis.. Kun käveltiin pojan kanssa autolle hän kompuroi jäisiin kiviin ja satutti polvensa ja sain taas viimeisiksi sadoiksi metreiksi kannettavaa. Onni onnettomuudessa, ei käynyt vakavasti ja kyseessä on esikoululainen eikä vaikkapa lukiolainen.. Paljonkohan tossa kului aikaa, ehkä reilu tunti? Hengattiin kammessakin vähän aikaa ja katseltiin rauhassa paikkoja.
Illalla katottiin vielä ampumahiihdon naisten takaa-ajo - se olikin nopea kisa, puoli tuntia. Sitten sauna lämpiämään, viikon liikunnalliset rasitukset pois kropasta ja huilaamaan. No, ei ihan ;)
Kun nassikka oli mennyt nukkumaan aloin tekemään seuraavan päivän safkoja ja aloin odottamaan illan futismatsia. Jenkkien jalkapalloliiga MLS alkoi viikonloppuna ja Eurosport oli torstaina tiedottanut alkavansa lähettää useita suoria lähetyksiä peleistä viikoittain. Ongelma vain on että pelejä pelataan meikäläisittäin tylyyn aikaan keskellä yötä mutta itärannikolla on välillä ihan passeleita aikoja. Klo 23 starttasi Orlando City vastaan New York City.
En hirveästi seuraa ulkomaista seurajalkapalloa, aika ei yksinkertaisesti riitä. Mieluummin katson paikallista futista paikan päällä. MLS on kuitenkin niin erikoinen maailma että ainakin nyt aluksi pitää vähän tsekkailla mistä on kyse. Jenkeissähän urheilu on ennen kaikkea bisnestä ja liigaa pääsee pelaamaan kun ostaa franchise-osakkeen! :D New York City on täysin tyhjästä rakennettu seura joka pelasi eilen historiansa ensimmäisen virallisen ottelun, Orlando on kai pelannut paikallista divaria ennen uudelleenrakentamista mutta sekin tavallaan pelasi eilen ekaa matsiaan. Harvinainen ja historiallinen tilanne kun saa seurata kahden urheilujoukkueen ensimmäistä varsinaista ottelua.
Peli loppui vasta yhdeltä yöllä mutta aika hyvin jaksoin olla hereillä, tapahtumia nimittäin riitti. Orlandon Citrus Bowlissa oli yli 60 000 katsojaa, molemmilla yksi maailmanmestaruudenkin voittanut supertähti, Nykillä David Villa ja Orlandolla Kaka, ja kentälläkin riitti hulinaa. Intensiteetti oli ihan hyvä ja kaikenlaista härdelliä nähtiin, en ole esimerkiksi koskaan nähnyt yhdessä matsissa kolmea(!) varoitusta filmaamisesta. Tämän lisäksi oli punaista korttia, veskari joka törmäsi takaraivollaan rajusti maalitolppaan, yllättävä vierasjohto ja lopulta kotiyleisön viimeisillä minuuteilla riehaannuttanut 1-1 tasoitus.
Jalkapallo alkaa olemaan iso juttu jenkeissä, yleisömäärät ovat kuulemma jo isompia kuin NBA:ssa tai NHL:ssä. Paikalliseen urheilukulttuuriin ei ole aiemmin kuulunut tasapelit tai vähämaaliset ottelut mutta ehkä sielläkin käsitys alkaa pikkuhiljaa laajentua ja ymmärrys riittää vihreän veran shakkiin.
Urheiluviikkoni starttasi siis maanantaina aamupäivällä kuntosalilla ja päättyi noin yhdeltä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä meidän olkkarin sohvalla. Tänään pyörähti käyntiin uusi viikko joka starttasi tietysti taas salilta.
Nopeasti laskettuna urheiluun, liikuntaan ja niiden seuraamiseen kului viikossa noin 16 tuntia. Varmaan aika normaali määrä mulla. Huomaatte varmaan miten se että treenaan maanantaista perjantaihin ja lepään viikonloppuna ei tarkoita sitä että se olisi jotenkin urheilusta vapaata vyöhykettä. Näköjään ihan päinvastoin!
Hupsista, en muuten laskenut tämän blogin kirjoittamiseen kuluvaa aikaa.. :o
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Rapsakka reeniviikko.
Räväytin maaliskuun käyntiin kovalla treeniviikolla. Viisi harjoitusta joista neljä oli hyvin kuormittavia.
Maanantaina otin aamupäivällä salitreenin jonka loppuun tein 2 x 500 metrin soutuvetoa. Eka meni vielä aikaan 1:46 mikä on ihan kohtuullinen mutta toisessa vauhti hiipui rajusti ja oli enää 1:51.
Tiistaina juoksin reilut 17 kilometriä, se oli vasta toinen yli 15 kilometrin lenkki syksyn jälkeen. Eipä tullut kelloa katseltua, kai siinä vajaa kaksi tuntia meni. Tässä vaiheessa mulle riittää se että jaksan juosta noita pidempiä matkoja kevyellä askeleella vauhdista riippumatta. Kun pitkiksiä tulee pari kertaa viikossa niin vauhtiakin on helpompi nostaa. Tärkeintä on totuttaa taas kroppa pitkäkestoiseen yhtämittaiseen suoritukseen.
Keskiviikkona illalla oli painonnostotreenit. Siinä oli sekä hyviä että huonoja juttuja. Isommilla painoilla työnnöt menivät ihan omituisesti. Alkoi mennä jo vähän väkinäiseksi ja tirvautin tangon jossain vaiheessa rinnalta leukaankin kun piti väkisin koittaa saada ehjä, onnistunut suoritus. Harva asia onnistuu väkisin. Kevyemmillä painoilla rentous toikin hyvän tuloksen ja tein yhden tai kaksi teknisesti elämäni parasta ylöstyöntöä. Jalka napsahti saksiin kunnon pamauksella ja tanko meni suoraan ylös, ei yhtään eteen. Toinen tosi siisti juttu oli treenin lopussa, olin jo ajatellut etten tee enää mitään mutta kaveri jätti omat painonsa tankoon ja käski yrittää rinnallevetoa. Rautaa oli sen verran tangossa että olen niitä aiemmin liikutellut lähinnä maastavedossa. Sanoin että jätän kokeilematta mutta valmentajakin patisti yrittämään, kävi miten kävi mutta kokeilla pitää. Kyllähän se tanko rinnalle tuli ja vielä raakana :) Jos olisin vetänyt sen kyykyn kautta ylös niin se olisi ollut jo niin ruma nosto että mieluummin sitten hirveellä pommilla kova veto raakana. Ei mua kiinnosta tehdä etukyykkyä joka näyttää siltä kuin orava olisi käpertynyt käpy tassujen välissä sikiöasentoon.
Eilen torstaina menin illalla radalle juoksemaan kovia vetoja. Päätin tehdä kaksi erilaista 2000 metrin treeniä. Ekassa juoksin kevyesti 400 metriä lihaksia lämmitellen ja sen päälle 1600 metriä tasaista kovaa. Pari minuuttia taukoa ja 200 metriä hiljaa + 200 metriä kovaa x5. Yhteensä neljä kilometriä juoksua noin pariinkymmeneen minuuttiin. Hauskin hetki oli kun radalla oli samaan aikaan kaksi nuorta pikajuoksijaa treenaamassa ja just siltä viivalta josta lähdin ottamaan toista 200 metrin vetoani he lähtivät samaan aikaan valmentajansa käskystä ottamaan omaansa! Toki mulla oli lentävä lähtö mutta silti tuntui siistiltä että pidin niistä toisen takana maaliviivalle asti ja se nopeampikin kaveri meni ohi vasta jossain 150 metrissä. Varmasti heillä oli menossa loppuvetoja vähän kevyemmällä vauhdilla mutta olihan se siistiä. Kiittelinkin poikien valmentajaa kun pisti mulle hyvää vetoapua :)
Tänään on perjantai, viides ja samalla viikon viimeinen varsinainen harjoituspäivä. Kompakti 45-50 minuutin salitreeni: valakyykkyjä, pystypunnerrusta, penkkipunnerusta. Siihen päälle 4 x 250 metriä soutua. Eka veto oli ihan kohtuullinen, 50.2 sekuntia mutta sen jälkeen jokainen veto oli sekunnin hitaampi kuin edellinen. Viimeinen oli enää 53.9. Paljon parempaa kuin vielä kuukausi sitten mutta harmitti kun väsyin niin pahasti, kädet eivät jaksaneet vetää lopussa millään vaikka jaoin kuormituksen mahdollisimman tasaisesti koko kropalle ja hain voimaa jaloista. Onneksi matka oli niin lyhyt. Kroppakaan ei varmasti ollut palautunut illan maksimivauhtisista juoksuvedoista, väliä näillä kahdella treenillä oli kuitenkin vain noin 15 tuntia.
Tajusin tällä viikolla että vaikka varsinaiseen harjoitteluun kuluu ehkä vain noin viisi tuntia viikossa niin urheilun ja liikunnan parissa tulee tavalla tai toisella vietettyä paljon enemmänkin aikaa. Painonnostosalilla olen ollut tällä viikolla jo kolme kertaa vaikka treenasin itse siellä vain kerran. Voisin ensi viikolla tehdä bloggauksen siitä miten paljon urheiluun oikeasti uppoaa aikaa.
Käytiin äsken heittämässä pojan kanssa jäähyväiset talviurheilulle, vika kerta luistelemassa tänä talvena. Tekojääradalta väännetään hanat kiinni. Latujenkin hoito lopetettiin alkuviikosta, onneksi ehdittiin viime viikolla pari kertaa sivakoimaan.
Maanantaina otin aamupäivällä salitreenin jonka loppuun tein 2 x 500 metrin soutuvetoa. Eka meni vielä aikaan 1:46 mikä on ihan kohtuullinen mutta toisessa vauhti hiipui rajusti ja oli enää 1:51.
Tiistaina juoksin reilut 17 kilometriä, se oli vasta toinen yli 15 kilometrin lenkki syksyn jälkeen. Eipä tullut kelloa katseltua, kai siinä vajaa kaksi tuntia meni. Tässä vaiheessa mulle riittää se että jaksan juosta noita pidempiä matkoja kevyellä askeleella vauhdista riippumatta. Kun pitkiksiä tulee pari kertaa viikossa niin vauhtiakin on helpompi nostaa. Tärkeintä on totuttaa taas kroppa pitkäkestoiseen yhtämittaiseen suoritukseen.
Keskiviikkona illalla oli painonnostotreenit. Siinä oli sekä hyviä että huonoja juttuja. Isommilla painoilla työnnöt menivät ihan omituisesti. Alkoi mennä jo vähän väkinäiseksi ja tirvautin tangon jossain vaiheessa rinnalta leukaankin kun piti väkisin koittaa saada ehjä, onnistunut suoritus. Harva asia onnistuu väkisin. Kevyemmillä painoilla rentous toikin hyvän tuloksen ja tein yhden tai kaksi teknisesti elämäni parasta ylöstyöntöä. Jalka napsahti saksiin kunnon pamauksella ja tanko meni suoraan ylös, ei yhtään eteen. Toinen tosi siisti juttu oli treenin lopussa, olin jo ajatellut etten tee enää mitään mutta kaveri jätti omat painonsa tankoon ja käski yrittää rinnallevetoa. Rautaa oli sen verran tangossa että olen niitä aiemmin liikutellut lähinnä maastavedossa. Sanoin että jätän kokeilematta mutta valmentajakin patisti yrittämään, kävi miten kävi mutta kokeilla pitää. Kyllähän se tanko rinnalle tuli ja vielä raakana :) Jos olisin vetänyt sen kyykyn kautta ylös niin se olisi ollut jo niin ruma nosto että mieluummin sitten hirveellä pommilla kova veto raakana. Ei mua kiinnosta tehdä etukyykkyä joka näyttää siltä kuin orava olisi käpertynyt käpy tassujen välissä sikiöasentoon.
Eilen torstaina menin illalla radalle juoksemaan kovia vetoja. Päätin tehdä kaksi erilaista 2000 metrin treeniä. Ekassa juoksin kevyesti 400 metriä lihaksia lämmitellen ja sen päälle 1600 metriä tasaista kovaa. Pari minuuttia taukoa ja 200 metriä hiljaa + 200 metriä kovaa x5. Yhteensä neljä kilometriä juoksua noin pariinkymmeneen minuuttiin. Hauskin hetki oli kun radalla oli samaan aikaan kaksi nuorta pikajuoksijaa treenaamassa ja just siltä viivalta josta lähdin ottamaan toista 200 metrin vetoani he lähtivät samaan aikaan valmentajansa käskystä ottamaan omaansa! Toki mulla oli lentävä lähtö mutta silti tuntui siistiltä että pidin niistä toisen takana maaliviivalle asti ja se nopeampikin kaveri meni ohi vasta jossain 150 metrissä. Varmasti heillä oli menossa loppuvetoja vähän kevyemmällä vauhdilla mutta olihan se siistiä. Kiittelinkin poikien valmentajaa kun pisti mulle hyvää vetoapua :)
Tänään on perjantai, viides ja samalla viikon viimeinen varsinainen harjoituspäivä. Kompakti 45-50 minuutin salitreeni: valakyykkyjä, pystypunnerrusta, penkkipunnerusta. Siihen päälle 4 x 250 metriä soutua. Eka veto oli ihan kohtuullinen, 50.2 sekuntia mutta sen jälkeen jokainen veto oli sekunnin hitaampi kuin edellinen. Viimeinen oli enää 53.9. Paljon parempaa kuin vielä kuukausi sitten mutta harmitti kun väsyin niin pahasti, kädet eivät jaksaneet vetää lopussa millään vaikka jaoin kuormituksen mahdollisimman tasaisesti koko kropalle ja hain voimaa jaloista. Onneksi matka oli niin lyhyt. Kroppakaan ei varmasti ollut palautunut illan maksimivauhtisista juoksuvedoista, väliä näillä kahdella treenillä oli kuitenkin vain noin 15 tuntia.
Tajusin tällä viikolla että vaikka varsinaiseen harjoitteluun kuluu ehkä vain noin viisi tuntia viikossa niin urheilun ja liikunnan parissa tulee tavalla tai toisella vietettyä paljon enemmänkin aikaa. Painonnostosalilla olen ollut tällä viikolla jo kolme kertaa vaikka treenasin itse siellä vain kerran. Voisin ensi viikolla tehdä bloggauksen siitä miten paljon urheiluun oikeasti uppoaa aikaa.
Käytiin äsken heittämässä pojan kanssa jäähyväiset talviurheilulle, vika kerta luistelemassa tänä talvena. Tekojääradalta väännetään hanat kiinni. Latujenkin hoito lopetettiin alkuviikosta, onneksi ehdittiin viime viikolla pari kertaa sivakoimaan.
Viime päivät ovat olleet tosi sateisia mutta ulkoilukelit näyttäisi kääntyvän aurinkoisempaan suuntaan. Jopa kymmenen astetta sunnuntaina?! Fillari pois kellarista ja baanalle.
Lennokasta ja energistä viikonloppua kaikille!
torstai 5. maaliskuuta 2015
Outside Magazine - totuus on tuolla ulkona.
En juurikaan lue lehtiä. Veikkaan että moni muukin lukee nykyään enemmän erilaisia artikkeleja netistä tai sitten kirjoja. Lehdet ovat jollain tapaa jumissa siinä välissä, ei oikein tule tartuttua. Yksi lehti kuitenkin on jonka tilaamista olen kovasti miettinyt.
Outside Magazine on amerikkalainen aikakauslehti jonka aiheet liittyvät retkeilyyn, urheiluun ja vapaa-aikaan. Uusimmassa numerossa näyttäisi olevan asiaa mm. urheilijan ravitsemuksesta, matkailusta Ebolan riivaamassa Afrikassa, surffauskohteista ja juoksukengistä. Hetkinen, mähän olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän noista kaikista!
Tänään aamulla törmäsin lehden aktiivisessa facebook-virrassa erittäin mielenkiintoiseen juttuun kahdesta kaveruksesta jotka ovat ensimmäisinä onnistuneet kulkemaan yli 4200 kilometriä pitkän vaellusreitin Yhdysvaltojen länsirannikolla Meksikon rajalta Kanadan rajalle - talvella! Tuon reitin on kyllä kävellyt läpi tuhansia ihmisiä mutta vain huhtikuusta syyskuulle ulottuvulla retkeilykaudella, talvikuukausina sen läpäisemistä on pidetty liian haastavana. Sitä on yrittänyt aiemmin vain kaksi ihmistä, pariskunta 1980-luvulla joka luisui jäiseltä jyrkänteeltä kuolemaan.
Pacific Crest Trail on noussut huimaan suosioon Wild - villi vaellus-elokuvan ja -kirjan myötä. Kirjoitin siitä helmikuussa. Reittiä hallinnoivat tahot ovat ilmoittaneet että matkaan päästetään tulevalla kaudella vain 50 kulkijaa päivässä! Melkoista jonossa kulkemista se on tuollakin määrällä, aiemmin reitin hienouksia on ollut se että siellä ei välttämättä ole kohdannut toista ihmistä viikkokausiin. 4200 kilometrin käveleminen on nyt just kuuminta hottia :D
Ison osan Outsiden nettiartikkeleista voi lukea ihan maksutta, niin myös tämän hienon tarinan First-Ever Winter Thru-Hike of the PCT. Wikipediasta voi muuten lukea muista huimista ennätyksistä tuolla reitillä, esimerkiksi Scott Williamson kulki reitin päästä päähän - siis 8500 kilometriä - vuonna 2004! Joseph McConaughy teki nopeusennätyksen viime vuonna kulkemalla reitin 53 päivässä. Samoin viime vuonna myös eka nainen kulki reitin päästä päähän yhdellä kertaa.
Tietääkseni Outsidea ei myydä suomalaisissa lehtipisteissä. Kansainvälinen tilaus näyttää maksavan 45 dollaria eli noin 40 euroa mikä on todella halpa hinta 12 numerosta amerikkalaista lehteä kotiin kannettuna.
Outside Magazine on amerikkalainen aikakauslehti jonka aiheet liittyvät retkeilyyn, urheiluun ja vapaa-aikaan. Uusimmassa numerossa näyttäisi olevan asiaa mm. urheilijan ravitsemuksesta, matkailusta Ebolan riivaamassa Afrikassa, surffauskohteista ja juoksukengistä. Hetkinen, mähän olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän noista kaikista!
Tänään aamulla törmäsin lehden aktiivisessa facebook-virrassa erittäin mielenkiintoiseen juttuun kahdesta kaveruksesta jotka ovat ensimmäisinä onnistuneet kulkemaan yli 4200 kilometriä pitkän vaellusreitin Yhdysvaltojen länsirannikolla Meksikon rajalta Kanadan rajalle - talvella! Tuon reitin on kyllä kävellyt läpi tuhansia ihmisiä mutta vain huhtikuusta syyskuulle ulottuvulla retkeilykaudella, talvikuukausina sen läpäisemistä on pidetty liian haastavana. Sitä on yrittänyt aiemmin vain kaksi ihmistä, pariskunta 1980-luvulla joka luisui jäiseltä jyrkänteeltä kuolemaan.
Pacific Crest Trail on noussut huimaan suosioon Wild - villi vaellus-elokuvan ja -kirjan myötä. Kirjoitin siitä helmikuussa. Reittiä hallinnoivat tahot ovat ilmoittaneet että matkaan päästetään tulevalla kaudella vain 50 kulkijaa päivässä! Melkoista jonossa kulkemista se on tuollakin määrällä, aiemmin reitin hienouksia on ollut se että siellä ei välttämättä ole kohdannut toista ihmistä viikkokausiin. 4200 kilometrin käveleminen on nyt just kuuminta hottia :D
Ison osan Outsiden nettiartikkeleista voi lukea ihan maksutta, niin myös tämän hienon tarinan First-Ever Winter Thru-Hike of the PCT. Wikipediasta voi muuten lukea muista huimista ennätyksistä tuolla reitillä, esimerkiksi Scott Williamson kulki reitin päästä päähän - siis 8500 kilometriä - vuonna 2004! Joseph McConaughy teki nopeusennätyksen viime vuonna kulkemalla reitin 53 päivässä. Samoin viime vuonna myös eka nainen kulki reitin päästä päähän yhdellä kertaa.
Tietääkseni Outsidea ei myydä suomalaisissa lehtipisteissä. Kansainvälinen tilaus näyttää maksavan 45 dollaria eli noin 40 euroa mikä on todella halpa hinta 12 numerosta amerikkalaista lehteä kotiin kannettuna.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Tehohunajaa.
Hunaja on supereliksiiriä. Siinä on erinomainen hiilihydraattikoostumus liikuntaa ajatellen, samalla kertaa tulee nautittua glukoosia joka imeytyy nopeasti ja nostaa verensokeria tehokkaasti ja fruktoosia joka imeytyy hitaasti ja pitää verensokerin pitkään tasaisena. Siinä on kalsiumia, fosforia, magnesiumia. Antioksidantteja. Sillä nujerretaan tutkitusti pöpöjä ja se pystyy luonnollisesti yhtä hyvään tai jopa parempaan yskän hoitoon kuin yskänlääkkeet.
Niin ja se maistuu tosi hyvältä.
Pari viikkoa sitten ostin vähän erilaista hunajaa, tehohunajaa. Tavallinen yleisimmin myytävä hunaja on puhdasta ja kirkasta. Linkoamisen ja selkeyttämisen yhteydessä painovoima tekee tehtävänsä, puhdas hunaja valuu astian pohjalle ja pintaan jää siitepöly, mehiläisvaha ja propolis. Puhdas hunaja pumpataan purkkeihin ja nämä pinnalle kerrostuneet aineosat jäävät käyttämättä tai käytetään jossain muussa yhteydessä.
Tehohunaja on lempinimi hunajalle jonka sekaan siitepöly, vaha ja mehiläisten tuottama kitti eli propolis on sekoitettu.
Hunaja tosiaan näyttää erilaiselta kuin tutumpi hunaja. Se on kyllä yhtä juoksevaa mutta seassa näkyy paljain silminkin erilaisia pieniä sattumia ja koostumus tuntuu suussa rakeiselta. Ihan yhtä hyvää se on kuin mikä tahansa muukin hunaja, nämä piskuiset ainesosat eivät maistu erilaiselta. Oikein brändättynä tämä voisi olla hittituote superfood-piireissä jollain crunchy honey-tuotemerkillä varustettuna :)
Mitä hyötyä näistä normaalisti hunajasta poistetuista ainesosista sitten on? Propoliksella tunnetaan antibioottisia vaikutuksia, joka perustuu antioksidantteina toimiviin flavonoideihin. Mehiläispesässä tämä kittivaha toimiikin juuri niin, mehiläiset pitävät sillä bakteerit loitolla asumuksestaan.
Mehiläisvaha sisältää antibakteerisia aineita ja sitä käytetäänkin lääketeollisuudessa. Siitepölystä löytyy mielenkiintoisia mainintoja hunajasaiteilta. Siinä on proteiinia jopa useita kymmeniä prosentteja ja mm. rasvoja, aminohappoja, A-, B-, C- ja E-vitamiineja, mineraaleja, fytosteroleita ja flavonoideja. Myös siitepölyllä estetään bakteerien kasvua.
Viime vuosina on yleistynyt siitepölyallergioiden hoito siedätyshoidolla. Siinä nautitaan siitepölyä aluksi erittäin pieninä annoksina annostusta hitaasti lisäten. Kohta alkavaan siitepölykauteen ei enää ehdi varautua, mutta ongelmasta kärsivien kannattaa miettiä tuotakin vaihtoehtoa. Ehkä lievemmistä siitepölyoireista kärsivät voivat helpottaa tilannettaan nauttimalla tätä tehohunajaa?
Tämä oma purkkini on mouhijärveläiseltä Pesosen mehiläistarhalta joka ajoittain tekee erilaisia erikoiseriä tavallisen hunajan rinnalle. Viimeksi kuulin heidän gelee royal-hunajastaan jonka joukossa on hyytelömäistä ainetta jolla mehiläiskuningattaret luodaan tavallisista naarasmehiläisistä. Tästäkin ainesosasta löytyy netin syövereistä erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Erilaisia hunajan terveysvaikutuksiin liittyviä tutkimuksia ja tuloksia tulee esiin silloin tällöin, tammikuussa mm. uutisoitiin seuraavasti: http://yle.fi/uutiset/hunajan_teho_flunssan_jalkitauteihin_on_viela_osin_mysteeri/7748560
Mulle on tullut tavaksi ottaa teelusikallinen hunajaa aina aamupalan jälkeen tai ennen treenejä. Kun kurkussa tuntuu vähänkin karheutta, otan hunajaa reilummin ja isompia määriä. En ole kärsinyt kurkkukivusta tai yskästä vuosikausiin. Onko näillä sitten joku yhteys, vaikea sanoa. Ainakaan siitä ei ole varmasti ollut mitään haittaa.
Tehohunajaa tehdään vain pieniä eriä silloin tällöin. Jos olet kiinnostunut siitä tai muista erikoisemmista hunajatuotteista niin kannattaa ottaa yhteyttä Pesosen mehiläistarhoihin, heidät löytää myös facebookista.
Niin ja se maistuu tosi hyvältä.
Pari viikkoa sitten ostin vähän erilaista hunajaa, tehohunajaa. Tavallinen yleisimmin myytävä hunaja on puhdasta ja kirkasta. Linkoamisen ja selkeyttämisen yhteydessä painovoima tekee tehtävänsä, puhdas hunaja valuu astian pohjalle ja pintaan jää siitepöly, mehiläisvaha ja propolis. Puhdas hunaja pumpataan purkkeihin ja nämä pinnalle kerrostuneet aineosat jäävät käyttämättä tai käytetään jossain muussa yhteydessä.
Tehohunaja on lempinimi hunajalle jonka sekaan siitepöly, vaha ja mehiläisten tuottama kitti eli propolis on sekoitettu.
Hunaja tosiaan näyttää erilaiselta kuin tutumpi hunaja. Se on kyllä yhtä juoksevaa mutta seassa näkyy paljain silminkin erilaisia pieniä sattumia ja koostumus tuntuu suussa rakeiselta. Ihan yhtä hyvää se on kuin mikä tahansa muukin hunaja, nämä piskuiset ainesosat eivät maistu erilaiselta. Oikein brändättynä tämä voisi olla hittituote superfood-piireissä jollain crunchy honey-tuotemerkillä varustettuna :)
Mitä hyötyä näistä normaalisti hunajasta poistetuista ainesosista sitten on? Propoliksella tunnetaan antibioottisia vaikutuksia, joka perustuu antioksidantteina toimiviin flavonoideihin. Mehiläispesässä tämä kittivaha toimiikin juuri niin, mehiläiset pitävät sillä bakteerit loitolla asumuksestaan.
Mehiläisvaha sisältää antibakteerisia aineita ja sitä käytetäänkin lääketeollisuudessa. Siitepölystä löytyy mielenkiintoisia mainintoja hunajasaiteilta. Siinä on proteiinia jopa useita kymmeniä prosentteja ja mm. rasvoja, aminohappoja, A-, B-, C- ja E-vitamiineja, mineraaleja, fytosteroleita ja flavonoideja. Myös siitepölyllä estetään bakteerien kasvua.
Viime vuosina on yleistynyt siitepölyallergioiden hoito siedätyshoidolla. Siinä nautitaan siitepölyä aluksi erittäin pieninä annoksina annostusta hitaasti lisäten. Kohta alkavaan siitepölykauteen ei enää ehdi varautua, mutta ongelmasta kärsivien kannattaa miettiä tuotakin vaihtoehtoa. Ehkä lievemmistä siitepölyoireista kärsivät voivat helpottaa tilannettaan nauttimalla tätä tehohunajaa?
Tämä oma purkkini on mouhijärveläiseltä Pesosen mehiläistarhalta joka ajoittain tekee erilaisia erikoiseriä tavallisen hunajan rinnalle. Viimeksi kuulin heidän gelee royal-hunajastaan jonka joukossa on hyytelömäistä ainetta jolla mehiläiskuningattaret luodaan tavallisista naarasmehiläisistä. Tästäkin ainesosasta löytyy netin syövereistä erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Erilaisia hunajan terveysvaikutuksiin liittyviä tutkimuksia ja tuloksia tulee esiin silloin tällöin, tammikuussa mm. uutisoitiin seuraavasti: http://yle.fi/uutiset/hunajan_teho_flunssan_jalkitauteihin_on_viela_osin_mysteeri/7748560
Mulle on tullut tavaksi ottaa teelusikallinen hunajaa aina aamupalan jälkeen tai ennen treenejä. Kun kurkussa tuntuu vähänkin karheutta, otan hunajaa reilummin ja isompia määriä. En ole kärsinyt kurkkukivusta tai yskästä vuosikausiin. Onko näillä sitten joku yhteys, vaikea sanoa. Ainakaan siitä ei ole varmasti ollut mitään haittaa.
Tehohunajaa tehdään vain pieniä eriä silloin tällöin. Jos olet kiinnostunut siitä tai muista erikoisemmista hunajatuotteista niin kannattaa ottaa yhteyttä Pesosen mehiläistarhoihin, heidät löytää myös facebookista.
tiistai 3. maaliskuuta 2015
CrossFit Open 2015 - jotain uutta, jotain vanhaa.
Crossfitin maailmanlaajuiset mestaruuskisat eli Gamesit alkoivat viime viikolla ensimmäisen Open-vaiheen lajin julkistamisen myötä. Viisiviikkoinen Open vaihe päättyy maalis-huhtikuun vaihteessa, sen jälkeen eri alueiden parhaat kohtaavat toukokuussa Regionals-kilpailuissa ja lopulta itse Crossfit Gamesit järjestetään maailman terävimmälle kärjelle kesällä Kaliforniassa.
Kisaan on tullut tänä vuonna enemmän muutoksia kuin koskaan aiemmin. Käyn läpi tässä Open-vaiheen tärkeimpiä muutoksia.
Aiemmin viisi Open-karsintalajia on ollut kaikille osallistujille samat, vain vanhemmat masters-ikäryhmät ovat tehneet helpotetut lajit. Nyt kuka tahansa osallistuja voi valita tekeekö karsintalajit virallisilla karsintapainoilla (rx'd) vai helpotetusti (scaled). Skaalattuja lajeja tekevät eivät tietenkään voi päästä kilpailemaan seuraavissa vaiheissa. Ideana on antaa myös vasta-alkajille sekä niille joille jotkut liikkeet tuottavat vaikeuksia suorittaa karsintalajit. Aiemmin osa harrastajista on pettynyt kun kilpailumaksun jälkeen on julkistettu laji jota he eivät pysty tekemään.
Masters-ikäryhmät ovat olleet mukana jo useamman vuoden mutta nyt on myös junioreille omat sarjat ikäryhmissä 14-15 ja 16-17.
Openista parhaat selviytyvät alueellisiin karsintoihin, regionalseihin, joita vielä viime vuonna oli 17 kappaletta jaettuna Amerikan eri alueisiin sekä maanosiin. Nyt eri alueita on yhdistelty ja regionals-kilpailuja on enää kahdeksan. Euroopan osalta muutos tarkoittaa sitä että Tanskan toukokuisessa regionals-tapahtumassa on mukana myös Afrikan parhaat crossfittaajat. Samalla seula tiukentuu, eurooppalaisia naisia ja miehiä oli aiemmin mukana 48, nyt 30. Afrikkalaisten kilpailijoiden määrä putoaa tuosta 48 vaivaiseen kymmeneen. Joissakin maanosissa harrastajia on paljon vähemmän kuin toisissa ja myös kilpailijoiden taso on selvästi heikompi. Toisaalta aiemmin Afrikasta pääsi itse Gameseihin aiemin vain yksi nainen ja yksi mies, nyt kun jokaisesta karsintakisasta viisi parasta lähtee Kaliforniaan niin teoriassa sinne voisi mennä ennätysmäärä afrikkalaisia. Oikeasti tuskin menee mutta olisihan se hienoa jos edes muutama nainen tai mies pystyisi pistämään eurooppalaiset koville. Kaliforniassa mantereen kilpailijat ovat jääneet yleensä viimeisille sijoille.
Ensimmäistä kertaa CrossFit inc. on myös ilmoittanut että Open-vaiheessa ratkaistaan jokaisen maan crossfit-mestari. Crossfit Winter Warillahan ei ole virallista statusta myöntää mestaruuksia ja siksi puhutaan epävirallisista suomenmestaruuksista. Jatkossa tunnetaan siis sekä epävirallisia että virallisia suomenmestareita. Vähän hölmöä mutta käytäntö johtuu pelkästään siitä että crossfit ei ole perinteinen urheilulaji vaan tavaramerkki.
Unohtuikohan joku tärkeä muutos? Jos niin kävi niin heittäkää kommenttia niin pyöritellään niitä sitten lisää tulevissa kirjoituksissa.
Eka laji julkaistiin siis viime viikolla ja kaikkien kilpailijoiden tulosten pitäisi jo olla tietokannassa osoitteessa http://games.crossfit.com/leaderboard
Ensimmäisen lajin julkistamisvideo näkyy tästä:
Mainio kaksiosainen avauslaji jossa mukana crossfitin perusliikkeitä.
Ekassa lajissa 9 minuutissa
15 x toes-to-bar
10 x maastaveto
5 x tempaus
Niin monta kierrosta kuin ehtii. Mavet ja tempaukset tehdään samoilla painoilla, miehillä 52 kiloa ja naisilla 34 kiloa. Skaalattuina sekä masterseilla ja junnuilla vieläkin kevyemmät painot.
Tämän lajin jälkeen on kuusi minuuttia aikaa tehdä maksimipainoilla työntö. Mitään lepotaukoa ei ole.
Leaderboard ei oikein toimi, erilaisia virheilmoituksia pukkaa kun koittaa klikkailla tarkempia tietoja. Euroopan sadan parhaan joukosta sain kuitenkin poimittua seuraavat suomalaiset:
15. Saara Laaksonen
25. Sanna Venäläinen
37. Heidi Horelli
100. Elina Pohjonen
3. Jonne Koski
48. Jussi Mutikainen
53. Mikko Ojala
55. Joosua Eskelinen
68. Aleksi Hakunti
Maailman kärkitulos työnnössä oli muuten älytön 190 kiloa! Piti ihan guugletella millainen crossfittaaja työntää tuollaiset raudat ja ilmeisesti kyseessä on Oseanian mestaruuskisoissakin nostanut uusi-seelantilainen painonnostaja. No ilmankos. Naisten listalla on pakko olla virhe, en todellakaan usko että Michelle Spinnato on työntänyt yli 160 kiloa :D
Jonne Koski ja nippu muita Euroopan kärkinimiä tekivät oman karsintasuorituksensa Mallorcalla, video löytyy tästä:
Jonnella musta t-paita ja punaiset shortsit. Komean näköistä menoa!
Kisaan on tullut tänä vuonna enemmän muutoksia kuin koskaan aiemmin. Käyn läpi tässä Open-vaiheen tärkeimpiä muutoksia.
Aiemmin viisi Open-karsintalajia on ollut kaikille osallistujille samat, vain vanhemmat masters-ikäryhmät ovat tehneet helpotetut lajit. Nyt kuka tahansa osallistuja voi valita tekeekö karsintalajit virallisilla karsintapainoilla (rx'd) vai helpotetusti (scaled). Skaalattuja lajeja tekevät eivät tietenkään voi päästä kilpailemaan seuraavissa vaiheissa. Ideana on antaa myös vasta-alkajille sekä niille joille jotkut liikkeet tuottavat vaikeuksia suorittaa karsintalajit. Aiemmin osa harrastajista on pettynyt kun kilpailumaksun jälkeen on julkistettu laji jota he eivät pysty tekemään.
Masters-ikäryhmät ovat olleet mukana jo useamman vuoden mutta nyt on myös junioreille omat sarjat ikäryhmissä 14-15 ja 16-17.
Openista parhaat selviytyvät alueellisiin karsintoihin, regionalseihin, joita vielä viime vuonna oli 17 kappaletta jaettuna Amerikan eri alueisiin sekä maanosiin. Nyt eri alueita on yhdistelty ja regionals-kilpailuja on enää kahdeksan. Euroopan osalta muutos tarkoittaa sitä että Tanskan toukokuisessa regionals-tapahtumassa on mukana myös Afrikan parhaat crossfittaajat. Samalla seula tiukentuu, eurooppalaisia naisia ja miehiä oli aiemmin mukana 48, nyt 30. Afrikkalaisten kilpailijoiden määrä putoaa tuosta 48 vaivaiseen kymmeneen. Joissakin maanosissa harrastajia on paljon vähemmän kuin toisissa ja myös kilpailijoiden taso on selvästi heikompi. Toisaalta aiemmin Afrikasta pääsi itse Gameseihin aiemin vain yksi nainen ja yksi mies, nyt kun jokaisesta karsintakisasta viisi parasta lähtee Kaliforniaan niin teoriassa sinne voisi mennä ennätysmäärä afrikkalaisia. Oikeasti tuskin menee mutta olisihan se hienoa jos edes muutama nainen tai mies pystyisi pistämään eurooppalaiset koville. Kaliforniassa mantereen kilpailijat ovat jääneet yleensä viimeisille sijoille.
Ensimmäistä kertaa CrossFit inc. on myös ilmoittanut että Open-vaiheessa ratkaistaan jokaisen maan crossfit-mestari. Crossfit Winter Warillahan ei ole virallista statusta myöntää mestaruuksia ja siksi puhutaan epävirallisista suomenmestaruuksista. Jatkossa tunnetaan siis sekä epävirallisia että virallisia suomenmestareita. Vähän hölmöä mutta käytäntö johtuu pelkästään siitä että crossfit ei ole perinteinen urheilulaji vaan tavaramerkki.
Unohtuikohan joku tärkeä muutos? Jos niin kävi niin heittäkää kommenttia niin pyöritellään niitä sitten lisää tulevissa kirjoituksissa.
Eka laji julkaistiin siis viime viikolla ja kaikkien kilpailijoiden tulosten pitäisi jo olla tietokannassa osoitteessa http://games.crossfit.com/leaderboard
Ensimmäisen lajin julkistamisvideo näkyy tästä:
Mainio kaksiosainen avauslaji jossa mukana crossfitin perusliikkeitä.
Ekassa lajissa 9 minuutissa
15 x toes-to-bar
10 x maastaveto
5 x tempaus
Niin monta kierrosta kuin ehtii. Mavet ja tempaukset tehdään samoilla painoilla, miehillä 52 kiloa ja naisilla 34 kiloa. Skaalattuina sekä masterseilla ja junnuilla vieläkin kevyemmät painot.
Tämän lajin jälkeen on kuusi minuuttia aikaa tehdä maksimipainoilla työntö. Mitään lepotaukoa ei ole.
Leaderboard ei oikein toimi, erilaisia virheilmoituksia pukkaa kun koittaa klikkailla tarkempia tietoja. Euroopan sadan parhaan joukosta sain kuitenkin poimittua seuraavat suomalaiset:
15. Saara Laaksonen
25. Sanna Venäläinen
37. Heidi Horelli
100. Elina Pohjonen
3. Jonne Koski
48. Jussi Mutikainen
53. Mikko Ojala
55. Joosua Eskelinen
68. Aleksi Hakunti
Maailman kärkitulos työnnössä oli muuten älytön 190 kiloa! Piti ihan guugletella millainen crossfittaaja työntää tuollaiset raudat ja ilmeisesti kyseessä on Oseanian mestaruuskisoissakin nostanut uusi-seelantilainen painonnostaja. No ilmankos. Naisten listalla on pakko olla virhe, en todellakaan usko että Michelle Spinnato on työntänyt yli 160 kiloa :D
Jonne Koski ja nippu muita Euroopan kärkinimiä tekivät oman karsintasuorituksensa Mallorcalla, video löytyy tästä:
Jonnella musta t-paita ja punaiset shortsit. Komean näköistä menoa!
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Helmikuun hiet.
Mahtoiko talvi loppua jo? Tällä hetkellä näyttää siltä. Kai se sieltä vielä nostaa päätään mutta just nyt tuntuu siltä että shortsit+lippis-kombo juoksulenkeillä on aika lähellä. En muista olenko ennen nähnyt maantiepyöräilijöitä helmikuussa mutta viime viikolla näin useammankin! Unohtakaa leskenlehdet ja muuttolinnut, ketjunpyörittäjät näyttää sen mihin suuntaan vuodenajat kulkee!
Seuraavat puolitoista viikkoa näyttää näköjään yhtä keväiseltä.
Helmikuun treenit meni ihan hyvin, yksi viikko meni puolittain telakalla kuten tammikuussakin. Treenipäiviä kertyi yhteensä 17 eli lepoa tuli peräti 11 päivän verran mikä on reilunlaisesti kun helmikuussa oli muutenkin vähemmän päiviä.
Voimatreenejä oli 10 kappaletta, niistä kolme painonnostovalmennuksessa ja loput seitsemän omatoimisesti. Juoksuharjoituksia oli 7 ja niissä kilometrejä kertyi 52.
Harjoittelun kuormittavuuskäppyrät näyttää ihan hyvältä näiden kahden ekan kuukauden osalta. Viimeiset kaks viikkoa näyttää liian samanlaiselta, tasaista viivaa ei saisi tulla. Se johtuu siitä että rääkkitreenejä kertyi parin viikon aikana tasan yksi. Nössöily loppuukin samantien ja tällä viikolla aion paiskia hikeä pintaan rankemman kautta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)