Maastolenkki Siperian tapaan.

Huh, talvi tulikin sitten melkoisella ryminällä! Ennusteet lupailivat että viikonlopun aikana tulisi talvi käytännössä koko Suomeen mutta lauantaiaamu alkoi pienellä pettymyksellä. Heräiltiin kahdeksan aikaan, katottiin pojan kanssa ulos ja todettiin että lunta ei ole vielä milliäkään. Syötiin aamupalat ja katottiin ulos uudestaan kymmenen maissa, siellä oli täysi talvi! Talvi siis alkoi meidän kulmilla tammikuun 11. päivä kuin silmiä räpäyttämällä ja nyt on menty päivästä toiseen noin -15C lämpötiloissa. Ilmaston ääri-ilmiöitä on siis jälleen käsillä.

En ole juossut tammikuussa juuri yhtään. Juoksin sunnuntaina 29. joulukuuta 12 kilometriä ja seuraavaan varsinaiseen juoksulenkkiin kului aikaa tismalleen kaksi viikkoa. Juoksin viime sunnnuntaina kuutisen kilometriä. Hallissa olen käynyt kaksi kertaa juoksemassa kovia vetoja. Tammikuun saldoksi tulee muodostumaan ehkä 30-40 kilometriä, suunnilleen yhtä paljon kuin vuosi sitten tammikuussa. Silloin kilsoja kertyi 38.

Tykkään juosta pakkasessa. Mun kroppa lähtee nopeasti käyntiin ja tuottaa niin paljon lämpöä ettei pakkaslenkeillä tarvitse pukeutua hirveästi erilailla kuin plussakeleillä. Mulla ei ole juurikaan mitään thermovaatteita tai talviliikuntatekstiilejä. Tänään aaamupäivällä mittari näytti -18C kun lähdin juoksemaan. Jalassa oli juoksusukat joissa lukee joku thermal, taitaa olla mun ainoa vaatekappale jossa lukee niin. Normaalit juoksukengät toki niiden päälle. Tavalliset ohuet juoksutrikoot oli jalassa kuten ympäri vuoden mutta laitoin niiden ja boksereiden väliin pitkät perus-blackhorset. Yläkropassa oli pitkähihainen ohut tekninen juoksupaita, sen päällä tavallinen pitkähihainen puuvillapaita ja sen päällä ohut juoksutakki. Päässä pipo.

Kädet on mulla yleensä ainoa kohta joka on kylmä, nekin tosin vain pari ekaa kilometriä. Päätin ottaa varman päälle ja laitoin kahdet hanskat, alle ohuet Marmotin windstopperit ja siihen päälle tavalliset lapaset. Homma lähti lapasesta eli lapaset sujahtivat taskuun ekan kilometrin jälkeen. Windstopperitkin menivät taskuun noin kolmen kilometrin jälkeen. Loppulenkki sujui mainiosti paljain käsin. Kylmä ei tullut mutta parikymmentä pakkasastetta kyllä ahavoi käsien ihoa.. Pitänee hoitaa niitä jollain kosteusvoiteella.

Kaulan aluetta mietin usein koska sitä suositellaan suojaamaan hyvin, mulla se on käytännössä paljas. Ei ole kuitenkaan koskaan tullut mitään ongelmia joten ehkä juoksen jatkossakin näin. Käyttääkö joku esimerkiksi Buffia kaulassa? Se olisi aika simppeli ratkaisu.

Tää oikea talvi ja kova pakkanen tuli hyvään saumaan. Nyt kun pitäisi pikkuhiljaa palailla juoksemaan pk-lenkkejä on hyvä saada lisäpiristystä ja maustetta juoksuun. Lumi ja kylmät ilmat sitä todellakin tuo, ei tarvitse juosta kuukaudesta toiseen samoissa plus-vitosissa.

Päätin käydä katsomassa joko Seijan kaatamat puut on raivattu maastopoluilta. Ajattelin että ois luvassa kunnon siperialainen lenkki, jos ja kun kukaan ei ole siellä kulkenut lauantain jälkeen. -18C ja umpihanki ois ollut loistava yhdistelmä. Päätin vetää kengänpohjiin Nordic Gripin nastat, lumen alla voisi olla kiviä ja juurakoita joita en näe ja nastoitettu kenkä ehkä estäisi paremmin liukastumisia. Tai sitten ne voisivat toimia vähän lumikenkämäisesti.

Kaatuneet puut oli raivattu ja porukkaahan oli kulkenut siellä niin paljon että koko lenkki oli tallattu lumesta auki! Aktiivisiä ihmisiä, hieno juttu. Olen ajatellut että ihmiset liikkuvat lähinnä talvikunnossapidettävillä pururadoilla ja lenkkipoluilla mutta oli hienoa huomata että reitit voi pitää auki ihan ominkin voimin. Umpihangessa on kiva juosta, saa sykkeen lyhyelläkin ja hitaalla lenkillä kohoamaan ja tulee ihan erilainen tekemisen fiilis kuin tavallisella hoidetulla reitillä. Suosittelen lämpimästi kaikkia ottamaan oman lähiseudun reittien "avaamisen" omalle vastuulle!

Eipä se ilmakaan niin kylmältä tuntunut.. Kovin autenttinen Siperia-kokemus jäi siis tällä kertaa saamatta ;)

Tundran -50C voisi olla jo liikaa minunkin moottorilleni, Muoniossa näyttäisi olevan nyt -32C.  Se ois aika siistiä käydä testaamassa!

Siperialainen Oimjakon lienee maailman kylmin asuttu paikka. Paikallista juoksuharrastajaa, Boris Fyodorovia, kävi nyppimään kuinka pohjoisnavalla juoksevat länsimaalaiset pitävät itseään kovina tyyppeinä. Kaveri oli kuitenkin pettynyt keliin, pakkasta oli vain -38C ja aikoo kokeilla seuraavan kerran kun ollaan lähempänä -60C astetta. Siinä on jätkä minun makuuni! Lukekaa lisää Siberian Timesin uutisesta: http://siberiantimes.com/other/others/news/siberian-man-runs-coldest-marathon-in-the-world-in-minus-38c/