Roskaajat lenkillä.

Välillä tuntuu että joko lenkkeilijät itse tai muut ihmiset pitävät heitä jotenkin parempina ihmisinä. Kun jaksaa kuntoilla ja pitää huolta itsestään niin varmasti jaksaa pitää huolta muustakin ympäristöstään. Lopulta joku harrastus ei tee kenestäkään yhtään sen parempaa kuin muutkaan ja samanlaisia mulkkuja löytyy lenkkipoluilta kuin mistä tahansa muustakin paikasta.

Myönnän luulleeni joskus että poluilta ja metsiköistä löytyvät roskat ovat pahamaineisten mopopoikien tekosia. Varmaan ne osaksi onkin, tupakka-askit, limppari- ja kaljapullot tai karkkipaperit viittaa enemmän satunnaisiin kulkijoihin kuin johonkin maraton-harrastajaan. Kaupunkien laitamilla on usein metsiköitä joissa näitä pururatoja on ja tottakai siellä kulkee paljon muitakin kuin lenkkeilijöitä.

Mitä enemmän lenkkeilee, sitä enemmän huomaa sellaistakin rojua mikä on varmasti jäänyt joltain treenaajalta. Tyhjiä geelipaketteja, gainomax-tölkkejä, energiapatukoiden papereita.. Mitä helvettiä? Voiko jollekin oikeasti metsä ja ympäristö olla vain väline oman kunnon kehittämiseen, ei paikka jolle antaa arvoa ja josta haluaa pitää huolta? Jos jaksaa kuskata jonkun geelin tai patukan sinne lenkille niin luulisi että tyhjän paketin (joka on pienempi ja kevyempi kuin alkuperäinen pakkaus) saa tungettua johonkin taskuun ja vietyä kotiin roskikseen.

Pidin näitä roskaajalenkkeilijöitä vähän myyttisenä juttuna ennen kuin näin tätä touhua ominsilmin. Kuukausi sitten maratonilla ensin joku vanhempi juoksija meni kantatien reunaa juostessamme levikkeelle, otti jotain ylimääräistä vaatetta, teki siitä mytyn ja heitti sinne tienpenkalle. Ehkä se oli sen kotimatkalla ja palasi siihen levikkeelle hakemaan sen mytyn joskus kisan jälkeen. Mutta ehkä se oli joku vanha kauluri tms. jonka se ihan oikeasti päätti heittää ja jättää sinne. Vähän tulkinnanvarainen ja hämmentävä juttu. Luulisi kuitenkin että jos juoksee maratoneja niin osaa pukeutua sinne niin ettei kympin kohdalla tarvitse heitellä ojan penkoille ylimääräisiä vaatteita.

Sama kisa oli edennyt johonkin 20 kilometrin paikkeille, olin edennyt alusta asti samojen juoksijoiden kanssa. Yhtäkkiä yksi näistä miehistä joi geelin ja heitti tyhjän paketin jonnekin metsään. Siis mitä vittua? Kiehuin raivosta. Mulla oli puoli sekuntia aikaa miettiä miten reagoin. Ensimmäinen vaihtoehto oli sanoa että palaappas keräämään se roska nätisti tai palaat takaisin hakemaan sitä itkien. Tajusin kuitenkin heti että me ollaan edetty nyt parikymmentä kilometriä tismalleen samaa vauhtia ja voi olla että oltaisiin vielä pari tuntia yhdessä. Olin odottanut tätä hetkeä yli vuoden. Se oli mun juhlapäiväni ja yksi elämäni kohokohdista. Antaisinko jonkun mulkun ajattelettomuuden pilata sen niin että seuraavat pari tuntia voisi olla hyvinkin ikävää etenemistä puolin ja toisin?

En sanonut mitään. Vieläkin välillä mietin teinkö oikein... Jos kyseessä olisi ollut joku satunnainen lenkki ja oltaisiin vain kohdattu jossain pururadalla niin tilanne olisi ollut täysin toinen. Nyt valitsin välinpitämättömyyden koska olin itsekäs.

Yhden kerran näin mun vakiolenkkimestoilla myös roskaajan. Silloinkin homma meni ohi ilman puuttumista, olin noin sadan metrin päässä tilanteesta ja matkalla eri suuntaan. Joku nuori tyttö pälyili ympärilleen, ei huomannut muita ihmisiä, irrotti käsivarrestaan urheiluteipin tai laastarin ja heitti sen maahan.

En tietenkään ole itsekään täydellinen ihminen mutta onhan toi helvetin tyhmää käytöstä jota en vain pysty ymmärtämään tai hyväksymään. Toinen ääripää tästä ilmiöstä on syrjäisten autoteiden varsille hylätyt sohvat, kukkapöydät ja hyllyköt joita näkee ihan liian usein, viimeksi eilisellä myrskylenkillä.

Juoksutapahtumissa heittelen itsekin niitä huoltopisteiden mukeja maahan. Otan kupin pöydältä, hörpin sen omaan tahtiini ja heitän maahan. Joskus roskis on nerokkaasti noin 50 metrin päässä huoltopisteeltä, mutta joskus ohitan sen ja muki lentää sen jälkeen maahan. Mielestäni juoksutapahtumiin kuuluu se että huoltopisteiden läheisyydestä, useamman sadan metrin matkalta vähintään, kerätään ne mukit järjestäjien toimesta. Luulisin että kisan jälkeen myös joku partio käy läpi koko reitin ja keräilee vielä viimeisetkin mukit samalla kun kilometritolpat poistetaan. Käsittääkseni homma toimii lähes poikkeuksetta erinomaisesti eikä juoksutapahtumista jää roskia ympäristöön (pois lukien em. mulkut jotka heittelee omia roskiaan johonkin metsikköön keskellä korpea), Helsinki City Run tosin onnistui sössimään tämän kunnolla keväällä ja samalla aiheuttamaan pahaa verta juoksutapahtumia kohtaan.

Veikka Gustafsson on sanonut että kun hän käy vuorilla, häneltä ei jää sinne mitään muuta kuin jalanjäljet lumeen. Jos hän onnistuu siinä yli 8000 metrin korkeudessa, miten se voi olla vaikeaa lähimetsikön kuntopolulla?

Arttorius olkoon edelläkävijä ja esimerkki roskaajien vastaisessa taistelussa: http://hiljaajo.blogspot.fi/2013/08/ilkeat-sisakalut.html :-)

Siistiä viikonloppua kaikille!