Talviavantokylmävesisyysuintikausi alkoi.

Juttelin pojalle maanantaina että taas alkaa avantouintikausi. Tarkensin että avanto tarkoittaa oikeastaan jäässä olevaa aukkoa jossa uidaan eikä tämä touhu vielä ole ihan oikeaa avantouintia kun ei ole sitä jäätäkään. Mietittiin jos sitä voisi sanoa talviuinniksi mutta tajuttiin heti että eipä vielä ole talvikaan. Poika ehdotti syysuintia. No joo, siitä tulee mieleen joku elokuun lopun tai syyskuun alun aurinkoinen mökkipäivä jolloin käydään vielä viimeisen kerran uimassa luonnonvesissä. Kylmävesiuinti ois paras termi mutta onhan se aika kankea. Ja siitäkin tulee ekana mieleen uimahallin kylmävesiallas. Menikö nyt vähän turhan vaikeaksi? :D

Mulla kesti melkein kolmekymmentä vuotta tajuta tuonkin asian hienous. Tajuta että sitä voi oikeasti itsekin kokeilla ja harrastaa eikä vain pällistellä television This Is Finland-ohjelmassa löylynheittokisojen ja eukonkannon ohessa.

Kokeilin talviuintia vajaa kolme vuotta sitten. Se oli kyllä tosi hienoa mutta jotenkin ei vain tullut lähdettyä uudestaan. Seuraavanakaan talvena en käynyt kertaakaan vaikka aina piti. Viime syksynä päätin ettei tämäkään hienous kyllä saa jäädä saamattomuuden vuoksi kokematta ja asetin itselleni haasteen, käydä syksystä kevääseen vähintään kerran kuukaudessa avannossa. Se myös toteutui, eka kerta oli loka-marraskuun vaihteessa ja viimeinen huhtikuussa.

Eilen oli tämän talviuintikauden eka kerta mun vakiopaikassani, piskuisessa järvessä joka on enemmänkin lampi kuin mikään järvi. Ihan niin kuin vuosi sitten ekalla kerralla, nytkään ei ollut lumesta, jäästä tai pakkasesta tietoakaan vaan pulahtamaan mentiin syysmyrskyssä.

Mahtavalta tuntui taas! Eipä ois ajoitus voinut olla parempi kun lihakset oli vielä melkoisessa käymistilassa maratonin jäljiltä. Kylmän veden vaikutuksista palautumiseen tai vammojen ehkäisyyn on monenlaista näyttöä mutta itse ainakin uskon sen voimaan, aivan kuten saunankin. Monissa lajeissa on ihan normaalia mennä jäillä täytettyyn sammioon seisomaan esimerkiksi monta suoritusta sisältävän päivän aikana. Eilen mulla oli jalat  vielä aika tukossa ja kävelyä kankeaa mutta tänään on jo ihan eri meininki. Kylmä vesi ja saunominen nopeuttivat varmasti lihasten palautumista.

Porukkaa oli vielä aika vähän, naisia selvästi enemmän kuin miehiä, mutta eiköhän ihmiset taas löydä tämän harrastuksen kun talvi laskeutuu ja tulee se ihan oikea avanto. Mun mielestä avantouinti on lenkkeilyn ja muun ulkoilun tavoin hieno tapa seurata syksyn, talven ja lopulta kevään etenemistä. Nyt ilma tuntui tosi lämpimältä kun tuli vedestä pois, pakkaskeleillä vesi puolestaan on selvästi ilmaa lämpimämpää.

Kävin pulahtamassa viis kertaa enkä edes huomannut että aikaa kului saunomisten kanssa reilusti yli tunti. Ajantaju katoaa, lihakset ja mieli rentoutuu totaalisesti.

Usein avantopäivinä mulla on koko päivän vilu ja pieni tärinä. Sitten kun menee pukkariin, riisuutuu ja vaihtaa päälle pelkät uikkarit ja tassuttelee ulos kylmyyteen, ei olekaan enää yhtään kylmä. Adrenaliini ja endorfiinit jyllää ja lämpö täyttää kehon.

Avantouinnissa on monta aspektia, ja kyllähän siinä tiettyä extreme-fiilistä on. Vähän kuin laskuvarjohyppy tai benji mutta toi ei maksa juuri mitään ja sitä voi tehdä usein. Se on epämukavuus- ja mukavuusalueen välisellä kapealla rajalla astelemista. Just sellaista mistä minä tykkään :)