Maratonin jälkipuintia ja tulevia tavoitteita.

Jos on epäonnistunut jossain suorituksessa tai tavoitteessa, kannattaa tietysti aina hyvin analysoida se miksi läpimurto jäi suorittamatta. Silloin vuosi sitten kun olin pulassa ekalla maratonillani, tiesin heti mistä ongelmat johtuivat. Mulla oli yli vuosi aikaa miettiä miten tehdä asioita toisin - ja todellakin mietin. Varmaan kaikilla noin sadalla lenkilläni viimeisen vuoden aikana olen kelannut näitä juttuja.

Heti sen ekan maratonin aikana päädyin neljään virheeseen joiden jokaisen ajattelin tuoneen loppuaikaan noin kymmenen minuuttia lisää..

- Liian haastava ja mäkinen reitti

Pitkään sanoin että toisen maratonini juoksen kyllä tasaisella reitillä - ensimmäisen 42 kilometrin taisteluni läheltä nähnyt avovaimoni suorastaan vaati sitä :-) Niinhän sen pitikin mennä, lokakuussa Kankaanpään maraton, yksi Suomen nopeimmista ja tasaisimmista reiteistä. Lopulta sen edelle meni muuta ainutkertaisempaa ja seuraava sopiva kisa oli tuo Rautavesi. Kankaanpään täysi vastakohta - yksi Suomen kovimmista reiteistä! Muilla kotimaisilla maantiemaratoneilla nousumetrejä kertyy 0-100, Rautaveden maratonilla noustaan yli 400 metriä.

Maalialueella muutama konkari puhui että Rautavedellä aikaa kuluu noin vartin enemmän kuin tasaisilla reiteillä. Itse rakastan nousuja ja ylämäkiä, ne tuovat reittiin luonnetta joka pitää oman mielenkiintoni yllä ja askeleeni innostuneena. Tasaisella reitillä voisin tylsistyä ja vauhti hiipuisi samaa vauhtia mielialan kanssa. Nousut ja mäet herättävät sisäisen taistelijani ja saan voimaa kun huomaan että tosi kevyellä ja rennollakin askelluksella olen nousuissa vahvempi kuin muut samaa tahtia etenevät. Ei mulla mitään bodarin pohkeita ja reisiä ole mutta ilmeisesti niissä on kuitenkin sen verran potkua että mäkijuoksu sujuu leikitellen.

- Tankkasin liian vähän energiaa kisan aikana

Tämä on pitkillä matkoilla se tärkein asia. Vaikka puolimaraton sujuisi mainiosti pelkällä vedellä ilman varsinaista ravintoa niin että maratonilla pitää syödä. Koko kesän testasin erilaisia tuotteita ja yhdistelmiä. Yritin olla ennakkoluuloton, vaikka käytin suosittuja energiageelejä niin löin niiden kylkeen esimerkiksi halvaa. Alunperin mulla piti olla kolmeen eri ravintoaineeseen vahvasti keskittyvää evästä: halvaa (rasva), geeliä (hiilihydraatti), patukoita (proteiini). Vedin halvan voimin raskaita lenkkejä ja sen käyttö lenkkieväänä vaatii ehdottomasti lisää paneutumista mutta päätin kuitenkin mennä itse kisassa yksinkertaisemmalla setillä.

Kolme sadan gramman energiageeliä ja kaksi proteiinipatukkaa tarjosivat noin 1200 kaloria energiaa, söin niitä tasaisesti pieninä annoksina parin kilometrin välein kun matkaa oli edetty 5-40 kilometriä. Keskimäärin söin siis noin 250-350 kaloria tunnissa.

Sykkeeni, ja siis myös kalorinkulutukseni, oli todennäköisesti aika matalaa. En käytä mitään mittareita mutta veikkaisin sykkeeni olleen tasaisella keskimäärin 130-140 ja nousuissa 140-150. Ehkä kalorinkulutukseni oli jotain väliltä 2000-3000? Energiaa riitti erittäin hyvin reitin alusta loppuun. Usein pitkillä matkoilla voi olla ongelmia energian imeytymisessä, nesteet hölskyy tai vatsa menee sekaisin, mulla kaikki sujui jopa paremmin kuin tavallisilla harjoituslenkeillä.

Sekä geelit että proteiinipatukat ovat mun keholleni hyvin tuttuja tuotteita. Harva syö proteiinia maratonilla mutta mulle se sopii, on olemassa näyttöä että jo suorituksen aikana nautittu proteiini nopeuttaa palautumista ja vähentää lihasvaurioita. Olen niin hyvässä kunnossa maratonin jäljiltä että uskallan epäillä noilla proteiinipatukoilla olleen positiivinen vaikutus. Ja kukapa ei haluaisi syödä suklaata lenkillä? ;)

- Liian kova alkuvauhti

Pahin syntini juoksutapahtumissa. Lähden aina paukusta täysiä liikkeelle. Nyt olin sisäistänyt niin hyvin oikeanlaisen aloituksen ja vauhdinjaon tärkeyden että olin viimeinen joka sinne porukan hännille startissa jäi. Aika nopeasti juoksutapahtumissa löytyy myös sopivan vauhtista juoksuseuraa, varsinkin alkumatkasta, kun ryhmä ei ole vielä täysin hajonnut. Matkan aikana pitää olla kuitenkin viisautta joko jättää tämä muu porukka taakseen tai jättäytyä siitä itse jos vauhti on liian kovaa. Pitää pystyä konkreettisesti käyttämään hyväkseen sitä tietoa omasta tasosta jota on harjoituslenkeillä kerännyt.

Sykemittari varmasti auttaa tässä, niihin voi ohjelmoida etukäteen suunnitellun vauhdin. Itse kun en mitään mittareita tai kelloa käytä niin vauhdinjakoon liittyy aina pieni riski, pitää vain luottaa itseensä ja olla tosi kylmäpäinen. Kisafiiliksen ja endorfiinien ei saa antaa päättää vauhtia, pitää laskelmoida mahdollisimman tarkkaan jo etukäteen oma tahti ja pitää siitä kiinni. Mitä pidempi matka, sitä tarkempaa on luoda etukäteen mahdollisimman tarkka ja realistinen suunnitelma.

- Liian vähän treenikilometrejä ja varsinkin pitkiä lenkkejä

Kokemuksen ja kuntopohjan merkitys on toki suuri mutta ei ratkaiseva. Jos pystyy läpäisemään puolimaratonin niin todennäköisesti oikeanlaisella vauhdinjaolla ja riittävällä energiansaannilla maratonkin onnistuu.

Ennen ekaa maratoniani olin harrastanut liikuntaa reilu puolitoista vuotta, se on lopulta aika vähän. Kunto voi olla jo sen perusteella sopiva mutta todellinen pohja pitkille matkoille on vielä aika ohut, niin henkisesti kuin fyysisesti. Mielestäni tämä kohta oli kuitenkin vähiten syyllinen siihen ekan maratonin uupumiseen.

Olen juossut tänäkin vuonna naurettavan vähän oikeita, yli 15 kilometrin, pitkiksiä. 90% lenkeistäni tuntuu olevan 12-13 kilometriä pitkiä ja mulla oli paha ennakkofiilis että se ei riitä näin pitkille matkoille. Onneksi olin väärässä, lopulta lenkkien yhteispituus on tärkeämpää kuin yksittäisten harjoitusten pituus.

Juoksin tänä vuonna oikeastaan neljä puolimaratonia, yhden hallissa, kaksi huhti-toukokuussa ja yhden vähän puolikasta pidemmän maastojuoksun syyskuun lopussa. Parasta harjoitusta juoksutapahtumiin on juoksutapahtumat, suosittelen muillekin niiden runsasta harrastamista myös ihan treenimielessä, ei vain elämän kovimpia aikoja ja suorituksia metsästäen.

- Entäs nyt?

Lopulta maraton ei runnellut kehoa eikä ainakaan mieltä sen kummemmin. Sama fiilis kuin jonkun pitkän sunnuntailenkin jälkeen.

Olen ihan rehellinen, mulla on ollut koko viikon kova polte treenaamaan ja liikunnan pariin. Päätin kuitenkin että minimilepo on viisi päivää ja sen jälkeen menen salille. Ainoa kohta joka on ollut vähän tukossa eli jalat aukesivat eilen, ehkä sen avannon myötävaikutuksella, ja huomenna perjantaina tosiaan ois tarkoitus vetää normaali salitreeni, jalkaprässiä, askelkyykkyjä, pitkä soutuharjoitus jne. Jännä nähdä miten sujuu. Juoksun pariin palailen toivottavasti isänpäivänä joten juoksutaukoa tulisi viikko, ajattelin hölkkäillä noin kolme kilometriä kevyesti.

Lännen kovin mies palailemassa maratonilta kotiin eiku.

Nyt ois tarkoitus keskittyä vetämään se 1100 kilometrin vuositavoite täyteen, lauantaina maaliviivalla täyttyi 900km. 200 kilometriä seitsemässä viikossa kuulostaa ihan mainiolta.

Vuodenvaihteen jälkeen keskityn enemmän voimaharjoitteluun, kolme salipäivää viikossa ja pari juoksuharjoitusta sitten sihen päälle. Voimailulinjalla mennään kolmisen kuukautta jonka jälkeen juoksumäärät kasvaa kohisten. Lopulta toukokuussa pyrin juoksemaan niin hurjan tavoitteen ja unelman todeksi että uskalsin puhua siitä lähipiirillekin ekaa kertaa vasta nyt maratonin jälkeen. Varovainen suostumus tuli ja voin alkaa henkisestikin paneutua siihen ihan kunnolla. Kirjoittelen siitä varmasti tarkemmin vasta lähempänä enkä halua vielä avata yksityiskohtia. Varmaan jätän sen aihepiirin toistaiseksi kokonaan käsittelemättä ettette ärsyynny "enpäs kerrokaan enempää"-bloggauksista :D 

Maratonin läpäiseminen näin kevyesti, sekä henkisesti että fyysisesti, antoi paljon uskoa siihen että tulevaisuuteni voi tosiaan olla ultramatkoilla. Siis minun tulevaisuuteni, minun, joka ei koskaan uskonut edes juoksevansa kymppiä ja jolle vajaa kolmisen vuotta sitten 100 metriä tuntui raskaalta hölkkämatkalta.

Se joka sanoo että "koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan" on vain nolo fraasi, ei ole koskaan uskaltanut unelmoida tai ei ainakaan yrittää toteuttaa niitä.