Crossfit Winter War 2014 lähestyy!

Suomessa alkaa olla jo ihan mukavasti crossfit-perinteitä vaikka laji on vielä hyvin nuori. Yksi merkki näistä pikkuhiljaa syntyvistä perinteistä on se että lajin (epäviralliset) SM-kisat järjestetään kolmannen kerran reilun kahden kuukauden kuluttua. Tapahtuman nimi on Crossfit Winter War ja mestaruuksista mitellään Tampereen Areenalla lauantaina 1. helmikuuta 2014.

Kisoihin karsitaan kuten viime vuonnakin, omalla crossfit-salilla tai ihan missä tahansa videoidulla karsintasuorituksella. Karsintalajeja on kolme ja ne paljastetaan viikon välein. Ensimmäinen laji julkistetaan tiistaina 3. joulukuuta ja se tulee olla suoritettuna viimeistään sunnuntai-iltaan mennessä.

Viime talvena karsintoihin osallistui 65 naista ja 154 miestä. Itse kisoihin selviytyi 64 parasta, 32 naista ja saman verran miehiä.

Ekan Winter Warin karsinta oli myös kolme-osainen mutta jokainen kolmesta lajista suoritettiin yhden harjoituksen aikana.

Ensin piti tehdä thrustereita (etukyykky+pystypunnerrus) kahdeksan minuutin ajan. Jos painot ei enää nouse mutta aikaa on jäljellä niin tangon yli hypittyjen thrustereiden määrä ratkaisee tasatilanteessa.

10 x miehet 40kg / naiset 30kg
10 x miehet 50kg / naiset 35kg
10 x miehet 60kg / naiset 40kg
10 x miehet 70kg / naiset 45kg
10 x miehet 80kg / naiset 50kg
10 x miehet 90kg / naiset 55kg

Kisoihin selviytyneet miehet saivat kasaan 35-60 thrusteria. Mikko Aronpää oli ainoa joka teki 90 kilollakin kaikki kymmenen thrusteria ja vielä muutaman burpeen siihen päälle. Karsinnan läpäisseet naiset saivat kasaan 31-59 thrusteria. Paras tulos oli Essi Koskisen 59.

Tämän jälkeen oli 5 minuutin tauko.

Toisessa karsintalajissa piti tehdä 6 minuutissa mahdollisimman monta kierrosta:

20x Boksihyppy (miehet 60cm boksi/ naiset 50cm boksi)
10x Punnerrus (käsien irrotuksella ala-asennossa)
20x Tuplanaruhyppy

Kisalipun lunastaneiden miesten tulokset olivat välillä 145-256 toistoa, paras tulos tässäkin Aronpäällä. Viisi kokonaista kierrosta sai kasaan myös Matti Knaapi. Karsinnan 32 parhaan naisen tulokset olivat väliltä 101-253. Sari Rautiala ja Janika Jalonen saivat kasaan viisi kierrosta ja kolme boksihyppyä.

Jälleen oli 5 minuutin tauko ennen viimeistä karsintalajia.

4 minuutissa niin monta kierrosta kuin ehtii:

1x leuanveto
1x varpaat tankoon

Eli vuorotellen kahta perinteistä rekkitankoliikettä. Parhaat miehet ehtivät tekemään 51-88 toistoa, naiset 33-73.

Karsintojen parhaat olivat Mikko Aronpää ja Essi Koskinen, jotka myös voittivat itse kisoissa toiset perättäiset mestaruutensa. Mikko ja Essi ovat olleet viime vuodet kiistatta lajin kuningas ja kuningatar Suomessa.

Jos joku haaveilee kisoihin pääsystä mutta ei ole varma riittääkö oma taso, kannattaa tehdä nuo mainitsemani karsintalajit ja verrata tuloksia antamiini lukuihin. Laji on mennyt valtavasti eteenpäin joten taso tulee olemaan kuitenkin varmasti taas kovempi mitä vuosi sitten. Jos pystyy tekemään wodeja lähes poikkeuksetta ilman skaalauksia niin karsinnoissa voi olla hyvä paikka tsekata oma taso. Kuitenkaan esimerkiksi muscle-uppeja ei naisten sarjassa nähty kuin muutamalta parhaalta joten sen hallitseminen ei ole missään nimessä välttämättömyys karsinnoissa menestymiseen.

Itse olin mukana katsomassa jo ensimmäisiä SM-kisoja tammikuussa 2012. Karsintoja ei vielä silloin ollut vaan kuka tahansa sai osallistua, kilpailijoita oli lopulta 75, suurin osa silloinkin miehiä. Kisapaikalla oli jännä fiilis, tiesin kyllä lajista jo jonkin verran mutta monet liikkeet ja esimerkiksi kisojen ilmapiiri tuli yllätyksenä - se oli lähes taianomainen. Lajilegenda Mikko Salo toimi kuuluttajana ja kilpailunjohtajana. Huomasin myös että eräs tuttu oli kisaamassa vaikka en tiennyt että hän edes harrastaa crossfittiä. Lopulta hän selviytyi illan hurjaan finaaliin saakka. Mahtava päivä jonka lajeja ja tunnelmia tulee edelleen välillä katseltua dvd:ltä.

Winter War 2013 oli selvää jatkumoa SM-kisoille vaikka ilmeisesti crossfitin brändin omistajien toivomuksesta sitä ei saanut kutsua virallisesti suomenmestaruus-kisoiksi. Areena oli asteen isompi kuin ekalla kerralla ja cf-buumi oli tuonut yleisöä paljon ympäri maata. Aivan kuten ekatkin kisat, myös CF Winter War oli mulle iso ja tärkeä tapahtuma josta sai valtavasti buustia ja innostusta omaan harjoitteluun. Vaikka en lajia itse harrastakaan niin on silti selvää että sen fiiliksestä ja asenteesta on helppo löytää paljon potkua omaankin tekemiseen.

Olen seurannut tarkasti viime vuosien kotimaisia ja kansainvälisiä crossfit-tapahtumia, aiemmin ihan omaksi ilokseni ja nykyään paljon myös täällä blogissa. Tulen kirjoittamaan myös jatkossa näistä kohta alkavista Winter War-karsinnoista sekä aivan varmasti myös itse kisoista!