Kuusi päivää lumella, jäällä, maalla, salilla ja Seijan luona.

Se ois sitten kuuden päivän treeniputki takana ja pari lepopäivää edessä. Täydellinen ajoitus kun viikonloppukin alkaa!

Sunnuntaina laitoin ekaa kertaa jalkaani Nordic Grip Runningit, talvijuoksuun tarkoitetut kengän pohjiin kiinnitettävät nastat. Köpöttelin 6 kilometriä lumisella pururadalla ja käväisin myös asfaltin puolella, oli vain niin pimeää etten tiennyt onko maa jäässä, onko siinä hiekkaa vai millainen se alusta oikein on. Pito oli kyllä erinomainen mutta jäi vähän arvoitukseksi miten paljon nastoista oli hyötyä.

Maanantaina kävin salilla, tuuttasin jalat ja vatsalihakset tilttiin. Meidän salilla on kaksi erilaista jalkaprässiä, levypainoilla lastattava jossa istutaan pienessä takakenossa ja  painot nousee noin 45-asteen kulmassa ylöspäin ja painopakkalaite jossa penkki liikkuu istuma-asennossa suoraan taaksepäin kun työntää jaloilla. Molemmat ovat kovassa käytössä, jossain vaiheessa pääsin vanhan koulukunnan prässiin mutta se painopaikkahärveli oli koko ajan varattuna. Viimeksi kun pari viikkoa sitten olisin sillä tehnyt niin eipä tullut tilaisuutta. Tälläkin kertaa kyttäsin sitä varmaan vartin verran, aina kun olin saanut muut harjoitukset tehtyä kävin tsekkaamassa tilanteen mutta varattuhan se oli. Lopulta kun olin jo lähdössä pukkariin niin se oli vapaa ja kävin tekemässä pari 15 toiston sarjaa. Jalkaprässi on mukavan lempeä tapa herätellä jalkoja, on siinä sitten 100 tai 150 kiloa ladattuna. Syvälle menen mieluummin kyykyillä tangon kanssa, prässi on pienimuotoisempaa täryttelyä.

Noi prässit taitaa olla salien suosituimpia laitteita, vaikka käyn hiljaisena aikana aamupäivisin niin porukka tosiaan melkein jonottaa niihin. Toi toinen prässi taitaa olla ainoa varsinainen "painopakkavemputus"-laite jota käytän, muuten mennään käytännössä pelkästään vapailla painoilla.

Pitää varmaan alkaa käymään salilla taas perjantai- ja lauantai-iltaisin klo 21-23. Ei oo muuten ruuhkia! Sama koskee sunnuntaiaamuja.

Tiistaina juoksin ekan keskipitkän lenkin nastoilla, 14 kilometriä.

Soratie, se pahamaineinen tuulitunneli, joka oli mukavasti lumen ja jään peitossa.

Siihen ne pureutuu!

Loistava testialue, täällä ei hiekoituskalustoa nähdä. Fiilis oli kuin niillä talvirengasvalmistajilla jotka lähtevät Lappiin testaamaan nastarenkaita.

Urbaani kaupunkipuisto on entistäkin kauniimpi kun lunta on maassa, edes sentti tai kaksi. Lenkin aikana satoi aika sankasti lunta, se sade tuli sellaisena lumisadesumuna etten välillä edes nähnyt eteeni. Kerran yritin katsoa onko mulla kengännauhat auki mutta edes omia jalkoja ei näkynyt kunnolla. Niin siistiä! Jos ois ollut nollakelin sijaan kova pakkanen niin tämä ois ollut hyvä Pohjoisnapa-simulaatio.

Keskiviikkona aattelin tehdä jotain mitä en juuri koskaan tee - juosta asfaltilla. Pyörätie ja ohiajavien autojen seuraaminen ei nappaa yhtään mutta ajattelin että koska jalkakäytävät ja kaikki missä on asfalttia oli todella liukkaan jään peitossa niin nyt ois hyvä jatkaa testejä.

Otsalamppu päähän, nastat kenkiin kiinni. Otinko turvallisuuden jopa liian tosissani?

No en! Ei tarvinnut mennä kuin parin kilometrin päähän keskustasta niin pyöräteitä ei ollut hiekoitettu eikä katuvaloja säästösyistä käytetty. Huh huh. Pilkkopimeässä näin vain otsalamppuni himmeän kajastuksen muutaman metrin päässä. Aina kun näin jonkun pihapuissa jouluvaloja olin mielissäni, hetken aikaa ei ollut ihan niin epätodellinen olo.

Asfaltit oli peilijäässä mutta päätin ottaa vielä astetta kovemmat panokset käyttöön, siirryin juoksemaan rautatiesiltoja. Varsinaiset sillat eivät jostain syystä olleet jäässä - yleensä sillat ovat ne jotka jäätyvät ekana vaikka kaikki muut pinnat olisivat sulia - mutta ne jyrkät liuskat joita pitkin sinne juostiin.. Mielessä kävi onko vakuutukset kunnossa. Erittäin kalteva ja jyrkkä nousu sekä lasku jäistä pintaa pitkin sujui kuitenkin ongelmitta. Vaikka olen juossut näillä nastoilla vasta vajaa 30 kilometriä niin luottamus niiden pitoon on kyllä erinomainen.

Eilen torstaina kävin salilla. Uusi 16 viikon penkkipunnerrusohjelma käyttöön kevyellä ykkösviikolla, valakyykyissä ja leuanvedossa oli jo aika haastavia sarjoja lähellä maksimeita. Hyvä treeni ja kun aikaakin oli niin päätin lopuksi ottaa erän Davidin vanhalla klassikolla eli vinovatsapenkillä jossa saa säädettyä sitä lautaa muistaakseni 8 eri jyrkkyyteen. Hieno vempele, on kiva aloittaa suoralta penkiltä ja pykälä kerrallaan edetä niin että kroppa on noin 45 asteen kulmassa alaviistossa.

Tänään mun piti juosta noin 12-13 kilsaa pururadoilla. Kaikki jäät olivat sulaneet eilisen aikana pois, metsässä ei ollut yhtä lumikidettäkään.

Mutta kuten mun tavallisilla rutiininomaisilla arkilenkeillä on tapana - asiat saavat aina uuden käänteen.

Eräs mimmi oli käynyt samalla polulla yön aikana. Sitä on harva nähnyt mutta moni on kuullut puhuttavan siitä. Sen nimi on Seija.

Tavallisesta maastolenkistä tulikin estejuoksuharjoitus. Kaatuneet ja katkeilleet kuuset loivat jouluisen tuoksun.

Menin yli, menin läpi, kiipeilin. Välillä kiersin. Katselin ja ihmettelin.

Haastava okseri-kolmoisokseri-yhdistelmä. Vanhana kenttäratsastuksen maastokokeen ystävänä nämä olivat enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Mun mielestä tää uusi tapa nimetä Suomessa näitä myrskyjä on urpo mutta toki samalla myös aika hauska. KATSO KUVAT - RAIMO RIEHUI METSÄSSÄ! OLETKO VALMIS - MARJATTA TEKEE TUHOJA!

Toimii ehkä vähän paremmin jenkeissä jonkun Arnold-hurrikaanin kanssa.


Hyvä juttu että pahimmat puhurit oli yöllä, mieluummin kaatuneita puita kuin katkenneita luita. Onneksi en ollut juoksemassa tota polkua myrskyn aikana. Päätin lopettaa lenkin 7 kilometrin kohdalla, aikaa oli kulunut yli 50 minuuttia. Toisaalta ihan hauskaa mutta ei kovin tarkoituksenmukaista juoksuharjoittelua ja pelkäsin vähän että rengasmaista materiaalia olevat juoksukamppeet repeävät oksaan tai neulasiin tarttuessaan.

Mulla ei ole ennen ollut täällä juurikaan kuvia koska en räplää puhelinta lenkeillä enkä myöskään koskaan pysähdy tai kävele. Nämäkin kuvat on otettu vauhdissa. Otin viikon aikana noin 100 kuvaa joista nää on ainoat joissa näkyy muutakin kuin vauhdikkaita viivoja :D

Näiden kuuden seikkailuntäyteisen päivän jälkeen on mukava taas vetää vähän happea. Huominen kuluu Suomen kovimpien jätkien ja mimmien raudankolisteluja seuraten, siitä lisää maanantaina!