Haaveita toteen ja paluu pakkaspoluille ja puntille.

Arki on koittanut pienen hengähdystauon jälkeen. Miniloma etelässä oli loistava, kroppa ja mieli lepäsivät ihan kunnolla. Nykyään pienetkin asiat on erityisiä ja ihmeellisiä, kuten se että matkustaa autolla/bussilla/junalla ilman että pitää koko ajan keksiä tekemistä pikkukaverille joka kysyy joko ollaan perillä.

Meillä oli vakaa aikomus kerrankin Helsingissä syödä jotain muuta kuin nepalilaista, jostain syystä aina päädytään syömään sitä. Eikä edes johdu Mount Everest-pakkomielteestä vaan onhan se oikeasti aika hyvää :-) Oltiin jo istumassa eräässä hienommassa paikassa kun tajuttiin että se on niin täynnä pikkujoulu tms. väkeä että ruuan venaamisessa voisi mennä useampi tunti. Katselin ikkunasta kaihoisasti ulos ja bongasin nepalilaisen! Ei mennyt kuin pari minuuttia ja oltiinkin jo siirrytty sinne :) Kohtalo tai ei, siinä me istuttiin ja katseltiin tauluja ja julisteita timantin muotoisesta vuoresta. Näitä mestoja on Helsingissä todella paljon, ollaan käyty ehkä vajaassa kymmenessä enkä ole huomannut juuri mitään eroja ruuassa, aina on yhtä hyvää ja annokset lähes tismalleen samanlaisia. Tää oli Kantipur, uus tuttavuus meille. Lounaalla ilmeisesti nepalilaisissa on vähän enemmän hajontaa? Nopea ja ystävällinen palvelu vaikka paikassa oli parikymmentä ihmistä syömässä. Kannatti vaihtaa raflaa, ei nimittäin myöhästytty illan pääjutusta.

Oon harrastanut pienestä lapsesta asti elokuvia. R-kioskilta vuokrattiin joka viikko samat lastenleffat kymmenettä kertaa, vähän isompana aloin kiertämään divareita ja ostamaan leffoja. Varastossa taitaa olla edelleen parituhatta vhs-kasettia. Eipä niillä ole suurta rahallista arvoa, muutamia harvinaisuuksia lukuunottamatta, mutta tunnearvoa piisaa. Junnuna reissasin usein isäni työmatkoilla mukana ja katselin aina esimerkiksi Helsingissä lehdistä mitä elokuvia leffateattereissa pyörii. Yksi juttu oli mulle aina ylitse muiden, olin totaalisen ihmeissäni miten Suomessa voi olla elokuvateatteri joka näyttää päivästä toiseen vanhoja leffoja! New Yorkissahan sellaisia tottakai on ja varmasti muissakin isoissa metropoleissa mutta Helsinkihän on vain.. Helsinki :) Elokuva-arkistosta tuli mun mielessä myyttinen paikka jonne en koskaan syystä tai toisesta mennyt. Aikuisenakin Helsingin reissut oli niin täynnä muuta ohjelmaa ettei se vain jotenkin sopinut kuvioon. Nyt oli aika paikata parikymmentä vuotta mielessä pyörinyt haave.

Montakohan kertaa oon kävellyt tosta ohi? Ainakin kymmeniä. Nyt oikeasti tiedän mitä siellä sisällä on.

Orion on toiminut yhtäjaksoisesti elokuvateatterina yli 85 vuotta. Sen elokuvatoiminnasta vastaa KAVA eli Kansallinen audiovisuaalinen arkisto - mulle se on varmaan aina SEA eli Suomen elokuva-arkisto millä nimellä se toimi kymmeniä vuosia.

Loistava leffa, täyttä actionia alusta loppuun. Haave, joka oli elänyt paljon kauemmin kuin vaikkapa unelma jostain maratonista, tuli hienolla tavalla toteen.

Ei muuten jättänyt treenaaminen mua rauhaan tälläkään reissulla. Hotellihuoneen ikkunasta oli seuraavanlainen näköala:

24/7-sali ja rivi juoksumattoja, crossareita ja soutulaitteita :D Huh huh. Onhan se hienoa että jotkut jaksaa veivata puolilleöin ja aikaisin aamusta, yöllä en tainnut bongata ketään. Enpä hirveästi tosin kurkkinutkaan. Luulitte varmaan että istuin koko reissun ikkunalla, mussutin proteiini-snackseja ja katsoin kun ihmiset kökkii cardio-laitteissa? Houkutus oli kova mutta ei tällä kertaa! ;)

Sali oli kyllä masentavan oloinen. Ehkä siellä oli piilossa joku voimailualue? Pelkkii laitteit, ei vapait painoi. Itsehän en käytä juoksumattoo,  juoksen karhui ja susii karkuun, tuu metsään kattoo.

Tuli muuten ostettua reissulla kunnon setti mässyä, piti täyttää palautumis- ja bulkkauskaappia. Oon saanut viime viikkoina pari kiloa lisää painoa, jei jei! Puhdasta lihasta tottakai, eiks niin?

Stadi oli musta, yhtä vähän talvinen ilma kuin kotonakin. Mutta heti kun oltiin palattu takas kotiin, satoi muutama sentti lunta. Pikkujätkä oli tottakai onnesta soikeana, juostiin heti pihaan testaamaan suksia, pulkkaa, rattikelkkaa, lumipotkulautaa.. Puoli tuntia juoksua pulkkaa vetäen on ihan hyvää lihasten herättelyä parin päivän hölläilyn jälkeen. Aina kun lopetin juoksun, takaa kuului käsky "moottori käyntiin". Personal trainer lampaiden vaatteissa!

Lauantaina ehdittiin jo käymään pulkkamäessäkin. Sääennusteet lupaa kyllä jo taas lämpöasteita, eiköhän noi sula pian taas pois. Musta joulu näyttää todennäköiseltä ainakin täällä länsirannikolla.

Sain lahjaksi (avovaimolta, en maahantuojalta) mielenkiintoisen tuotteen. Kokeilin jo eilen, vaikutti erittäin lupaavalta. Kirjoittelen lisää kun ehdin testaamaan enemmän.

Eilen lyhyt juoksulenkki, tänään hyvä salitreeni. Nyt on virtaa!