Eilen koitti kuitenkin eka uimakoulupäivä, ei tosin vieläkään mulle vaan pojalle. Kovasti neljävuotiasta jännitti etukäteen mutta kun ensimmäiset tehtävät alkoi niin vauhti oli melkoinen. Kun tuo lasten uimakoulu loppui niin sama ohjaaja siirtyi vetämään sitä aikuisten uimakoulua jota olen mietiskellyt.. Ihan mielenkiintoiselta vaikutti, en tosin tiedä miten tarkkaan yksi ohjaaja ehtii tsekkaamaan ja korjaamaan samaan aikaan kymmenen heikon uimarin potkuja ja käden asentoja. Mutta on toi ehdottomasti jatkossakin to-do-listalla, parinsadan muun asian ohessa..
Tiistai ja lauantai ovat nyt tosiaan vakiintumassa lepopäiviksi, toi uimakoulu on seuraavat pari kuukautta tiistaisin ja kun viikonloppuna haluan pitää ainakin toisen päivän vapaana niin toi järjestely taitaa olla pysyvä ainakin nyt kevätkauden. 2-3 päivää treeniä ja yksi lepopäivä lienee muutenkin aika ideaali rytmi tällaiselle peruskuntoilijalle. Aika usein blogeissa törmää hurjaan tahtiin, treenataan käytännössä joka päivä, joskus jopa aamuin illoin. Silloin pitää kyllä olla niin lepo kuin ravintokin optimaalisessa kuosissa ja ainakin perheellisen on vaikea järjestää tuollaista työn tai opiskelun oheen. Eikä se 6-7 treeniä välttämättä takaa hurjia tuloksia ja kovaa kehitystä. Vähemmän on enemmän-ajattelu pätee monessa asiassa ja itse aion jatkossakin pyrkiä tekemään hommat laadukkaasti ja tarkkaan miettien mitä ja miksi teen.
Fakta on kuitenkin että asiat voi tehdä monella tavalla ja punttigurujen ajatuksista huolimatta yhtä oikeaa tapaa ei ole olemassa. Aika moni punttipate ihailee Arskaa ja muita kultaisen aikakauden raudankolistajia mutta silti harva nykyään tekee sen ajan treeniohjelmia joissa treenattiin aivan järjettömiä määriä, jopa 20-30 sarjaa per lihasryhmä aamuin illoin. Välillä tuntee itsensä friikiksi kun tekee noin monta TOISTOA!
Tää mun nykyinen saliajatus, lyhyiden raskaiden sarjojen ja pitkien kevyiden sarjojen vaihtelu vuoroviikoin tuntuu erittäin hyvältä. Tänään oli vuorossa yläkroppaa 2x5 ja 3x5 sarjoilla ja tuntuu aina mukavalta ottaa reippaasti isommat painot käyttöön. Pitkä kevyt sarja tarkoittaa siis kevyttä painoa verrattuna raskaaseen sarjaan, kyllä niissäkin otetaan kaikki mehut irti ja lihas käytetään aivan loppuun jokaisessa treenissä. Suosittuja keventelyviikkoja en ole koskaan pitänyt.
Meillä on muuten salilla kahta erilaista käsipainosettiä.
Tollasia kevyen oloisia krominvärisiä ja mustia järkälemäisiä jötiköitä jonnekin 50-60kg asti. Joskus kun aloin käymään salilla kelasin että "hitto miten törkeillä painoilla toi tekee totakin liikettä!" kun joku heilutteli niitä mustia ÄIJJÄ-painoja. Joku kerta tsekkasin niitä lähemmin ja huomasin että ne alkaa neljästä kilosta.. No, saahan siitäkin pientä egobuustia kun tekee viisi kertaa isomman näköisillä painoilla vaikka oikeasti ne painaa reippaasti yli puolet vähemmän kuin ne isoimmat kromiset. Samaa efektiä voi nähdä levypainoissa, kymmenen kilonkin kiekkoja on erilaisina, isoina reikäisinä, pieninä tiiviinä tai muovisen oloisina värikkäinä kiekkoina. Kuvastaakohan se ihmisen persoonallisuutta jotenkin että minkä kympin valitsee niistä eri vaihtoehdoista?
Tää blogi muuten rikkoo koko ajan omia kävijäennätyksiään, viimeksi eilen. Jännää että porukka tykkää lukea näitä, aika vaihteleviakin, kirjoituksia. Mahtava juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti