Erilaisia maratoonareita.

Maraton on 42 195 metrin pituinen matka. Se, onko kyseessä pitkä vai lyhyt matka, riippuu vastaajasta. Minusta maraton on ihan kunnioitettavan pituinen reissu mutta ei mikään ylitsepääsemätön juttu. Vaikka mittailinkin pitkään ja hartaasti noita metrejä omassa debyytissäni niin silti missään vaiheessa mieleeni ei tullut ajatus etten selviäisi maaliin asti. Sisulla ja mielenlujuudella jokainen hoitaa homman loppuun asti jos sen on päähänsä tarpeeksi lujaa iskostanut.

Maratoonarit, ja juoksijat yleensäkin, voidaan jakaa karkeasti kahteen kastiin. Toiset katsovat kelloa, toiset matkamittaria. Itse kuulun vahvasti jälkimmäisiin. Haluaisin toki juosta joskus maratonin vaikka alle neljään tuntiin, mutta sitä kovempivauhtiset kisat eivät kiinnosta. Mieluummin haluan kasvattaa matkan pituutta.

Olen treenaillut välillä yhdessä paikallisen maratonseuran kanssa jossa on kovia tekijöitä. Juoksijoita jotka kipittävät maratonin parhaimmillaan lähemmäs kolmea kuin neljää tuntia. Muutama heistä on asettanut tavoitteekseen selviytyä Bostonin maratonille 2014. Moni tuntee kisan ja sen raastavat mäet kuten 32-34 kilometrin kohdalta löytyvän Heartbreak Hillin. Harva kuitenkaan tietää että Bostonin maraton on vähän erilainen kisa kuin vaikkapa Lontoo tai New York, sinne ei pääse vain maksamalla osallistumismaksu ja täyttämällä ilmoittautumislomake. Bostoniin pitää selviytyä juoksemalla kova tilastoaika jossain toisessa kisassa. Esimerkiksi selviytyäkseen vuoden 2013 Bostonin maratonille 18-34 vuotiaiden miesten pitää juosta alle 3.05 ja saman ikäisten naisten alle 3.35. Hurjia karsintarajoja joista suurin osa lenkkeilijöistä voi vain haaveilla.

Vaikka seuraan tarkkaan ja motivoidun noista kovista tekijöistä niin toisenlainen mentaliteetti ja lähestymistapa on lähempänä omaani. Pari vuotta sitten Kelly Gneiting, 182-kiloinen sumopainija, selvitti Los Angelesin maratonin 9 tunnissa ja 48 minuutissa. Samalla hän kirjasi nimensä Guinnessin ennätystenkirjaan maailman painavimpana maratonin läpäisseenä ihmisenä. Gneiting hölkkäsi 13 kilometriä ja käveli loput 29 kilometriä. Hänen kommenttinsa kisan jälkeen paljastaa mistä tässä kaikessa on kyse ""I was really struggling in the last five miles but I said to myself, 'If I have to crawl, I will.'"

Maraton-juoksu ei ole mulle kelloon katsomista. Se on maaliin pääsemistä kaikista esteistä, niin fyysisistä kuin henkisistä, huolimatta.

Jos ei halua taistella kuin riivattu, kannattaa valita Bostonin sijaan Dallasin maraton.