Selailin pari viikkoa sitten jotain satunnaista liikuntablogia. Aiheena oli laihdutus, jälleen kerran. Luin "100kg" ja ajattelin että tässä on vihdoin joku jolla on hyvä syy oikeasti vähän pudottaa painoa pois. Hetken päästä ihmettelin että joku ei nyt täsmää ja aloin lukea tarkemmin. Ei se ollut mikään "100kg" vaan "100g". Bloggaajan paino oli noussut sata grammaa edellisestä päivästä.
Tämä aiheuttaa huonon fiiliksen paristakin eri syystä. Ensinnäkin monelle tulee varmasti ajatus että jos tuo normaalipainoinen kaunis ihminen ei ole tyytyväinen itseensä niin kuinka kukaan voi olla? Toisaalta tajuaa myös että onnistuminen on usein hyvin vaikeaa tai mahdotonta jos mittarina on vaaka tai peili. Voit kysyä Miss Universumilta tai body fitness-voittajalta onko hän tyytyväinen itseensä niin varmasti löytyy pari kohtaa jotka on huonosti. Ihan kuten kenellä tahansa. On luotu kehä jossa ei oikeastaan ole voittajia.
Blogimaailmassa nämä asiat moninkertaistuvat. Aniharvalla paino tai ulkonäkö on elämän tärkein asia ja koko ajan mielessä mutta blogeista syntyy helposti tällainen kuva. Kyllä mä miehenäkin tiedän että nämä ovat olleet halki vuosisatojen naisille tärkeä asia mutta jotenkin tämä kuvio on nyt enemmän pinnalla. Vartalonmuokkaus on vähän kuin pakko jos haluaa kuulua joukkoon ja kuka ei haluaisi. Kaikilla on enemmän tai vähemmän tarve tuntua kuuluvansa joukkoon ja olla osa jotain. Muotiblogeissa kaikilla on sama kello tai laukku aivan kuin maailmassa ei mitään muuta yhtä tyylikästä ja hienoa olisikaan. Treeniblogeissa Michael Kors ja Mulberry vaihtuu Better Bodiesiin ja Orthexin pakastusrasiaan jossa on kanafilee ja höyrytettyjä kasviksia. Tietä joka on valmiiksi tallattu on helppo kulkea.
Aika moni haluaa myös fitness-kisoihin. Ei riitä että itse arvostelee itseään vaan haluaa jonkun ulkopuolisen tekevän samoin. Laji voi olla ihan hyvä jos on vahva itsetunto ja positiivinen käsitys omasta itsestä alusta asti mutta tätäkin kautta voi olla mahdotonta rakentaa minäkuvaa paremmaksi.
Fitness-kisat tuntuu olevan nyt tämän ajan SE juttu. Tammikuun alusta lähtien pari nuorta tyttöä on käynyt melkein aina samaan aikaan mun kanssa salilla. Todennäköisesti kyseessä on kaverukset mutta he ovat stailanneet itsensä identtisiksi kaksosiksi jokaista asustetta ja hiussuortuvaa myöden. Yhtenä päivänä toinen meuhkasi kaverilleen miten vanhemmat eivät tajua ettei hän todellakaan voi syödä enää mitään makaronilaatikkoa. Sama keskustelu sanasta sanaan olisi voitu käydä vuonna 95 tai vaikka just tänään fitness-elämäntavan sijaan kasvissyönnin ja eläintenoikeuksien näkökulmasta.
Lopulta tavat kai pysyy aina samana, motivaatiot ja syyt vain vaihtelee. Jonkun mielestä ehkä lohdullista mutta onhan se minusta aika turhauttavaa. Maailma menee koko ajan eteenpäin eikä vanhaan kannata takertua. Se että painoit tietyn verran 15, 25 tai 35-vuotiaana ei tarkoita että sinun tulisi aina painaa yhtä paljon. Et ole se ihminen joka olit joskus, olet se ihminen joka olet tänään. On oikeastaan aika luonnotonta ajatella että ihmisen "normaali" paino olisi aina sama.
Toivottavasti tämä ei vaikuta tuomitsevalta tai arvostelevalta, en minä todellakaan ole missään asemassa sanomassa kenellekään mikä on oikein tai väärin. Tuntuu vain vähän pahalta että moni normaali juttu on demonisoitu ja fitness hype levittää paitsi hyviä asioita (itsestä ja kunnosta huolehtiminen) niin myös pahoja (äärimmäinen itsensä tarkkailu ja arvostelu). Voit toki laihduttaa itsesi tavoitepainoosi mutta jos et ole tyytyväinen itseesi nyt niin todennäköisesti et ole silloinkaan. Negatiiviset ajatukset heikentävät tuloksia ja kehitystä. Älä ajattele että olet huono ja viallinen ja kun teen jotain niin minusta tulee hyvä. Ajattele että olet hyvä jo nyt mutta voit olla vieläkin parempi.
Minusta on helvetin absurdia että joku Jari Mentula sanoo tavallisen näköistä suomalaista naista sairaan näköiseksi tai pulla tai kakunpala demonisoidaan. Jokainen herkku pitää kirjata blogiin ja luvata tehdä kunnon aerobinen treeni tai dietata tarkemmin sen kumoamiseksi. Siitäkö onni syntyy? Vaaka ja peilikuva ei tee ketään onnelliseksi ellei ole saanut ajatuksiaan ja päätään kasaan. Kuntosaliohjaajan ja ravintoneuvojan sijaan monelle parempi valinta olisi psykoterapeutti tai henkinen valmentaja mutta sellaisen palkkaaminen ei näytä blogissa yhtä hyvältä.
Se valmiiksi tallattu polku on todellakin helpompi kulkea ja ihan oman polun raivaaminen on huomattavasti raskaampaa. Ehkä se kuitenkin vie paremmin kohti onnellista ja tasapainoista elämää koska se mutkittelee sieltä mistä sinä itse haluat eikä kulje siellä minne muut haluavat mennä?
Tosi hyvä kirjoitus!!!
VastaaPoistaItse olen myös tässä salitreeniin vinkkejä etsiessäni törmännyt siihen, että joka toinen bloggaaja tuntuu treenaavan hirveän tosissaan jotain fitness-kroppaa varten. Itse en näe niin hirveää eroa siinä, onko pakkomielteenä saada anorektisen laiha vaatehenkarikroppa vai viimeisen päälle kireät lihakset yhdistettynä negatiiviseen rasvaprosenttiin, jos se laihdutus/treenaus vie muun elämän mennessään. Muutenkin kuntoilu sen takia, että näyttäisi tietynlaiselta, on ollut mielestäni aina tosi outoa, siksi en ole juurikaan salitreenistä koskaan välittänyt.
Kyllä tämä kirjoitus itseenkin kolahti, kun juuri julistin blogissa, että pitää saada viisi kiloa pois kesään mennessä. En mä osaa sanoa, miksi en mieluummin laita tavoitteeksi oppia olemaan tyytyväinen tässä nykyisessä painossa. Varmaan juuri siksi, että kropan muokkaus on kuitenkin niin paljon helpompaa kuin mielen muokkaus. On helpompaa muuttaa ruokailutapoja kuin omaa ajatteluaan, ainakin omalla kohdalla.
Siihen olen tyytyväinen, että juoksu on osa elämääni siksi, että se on kivaa ja haluan kehittyä siinä, ei siksi että se kuluttaisi kaloreita tai muokkaisi kroppaa. Sitä kautta tulee tavoitteita ja saavutuksia, jotka ei liity millään lailla ulkonäköön, vaan jotka liikuttaa enempi palikoita pään sisällä; voin sanoa itselleni, että pystyn, jaksan, olen hyvä tässä. Kuntoilu siksi, että selviytyy ja nauttii elämästä paremmin on hyvä juttu, mutta se ei saa olla koko elämä.
Tätä oli tosiaan vähän vaikea kirjoittaa koska en halunnut että kukaan tutuista bloggaajista ajattelisi että tämä olisi heidän blogistaan lähtöisin koska näin ei todellakaan ole. Mulla taitaa olla blogilistalla 20-30 blogia joita seurailen enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja niistä ehkä kahdessa tai kolmessa ei olisi viimeisen kuukauden aikana kirjoitettu laihduttamisesta. Ja ne pari on miesten pitämiä blogeja.. Iso osa noista laihduttajista on vielä todella kovakuntoisia urheilijoita, esimerkiksi maratoonareita ja triatlonisteja, mikä lisää vähän ihmetystä.
PoistaItsensähyväksyminen on vaikea asia, varsinkin kun monella on joku lapsuudesta tai nuoruudesta kumpuava kokemus joka puskee läpi alitajunnasta ja saa tuntemaan itsensä huonoksi. Uskon silti että kaikki voivat onnistua kunhan ei anna periksi.
Hyvä kirjoitus. Se että osaa olla itseensä aidosti tyytyväinen on varmasti paljon haastavampaa ja antoisampaa kuin täydellisen vartalon ja peilikuvan metsästys.
VastaaPoistaItsekkin tuon välillä ihan tahallaan sitä esille että omat elämäntavat eivät mene samoja fitness tai kehonrakennus uria, mutta silti voin olla jotain mistä voin itse ollla aidosti iloinen.
Jep, ainakin itselleni treenaaminen ja hyvä fyysinen kunto on tärkeä henkinen asia eikä mitään sellaista jolla pitäisi päteä muille tai hakea hyväksyntää muilta. Jonkun pakkotoiston maailma onkin mulle aika vieras eikä mua kiinnosta väitellä mikä treeniohjelma on paras maksimaaliseen lihaskasvuun.
PoistaLiikunnalla saa aikaan hyvän kehän jossa itseluottamus kasvaa kun kehittyy ja samalla kehittyy enemmän kun luottaa kykyihinsä.
Olen samaa mieltä, että itsensä hyväksyminen minkä kokoisena jä -näköisenä tahansa on tärkeää ja hyvä, jos ei jopa välttämätön lähtökohta elämäntapamuutokselle. Itse olen vuosia käynyt henkistä taistelua ja vihdoin antanut itselleni luvan rakastaa itseäni juuri sellaisena kuin olen. Enkä todellakaan ole mikään laiheliini. En ole ollut koskaan. Olen juuri sitä sarjaa, jota kaipasit eli jolla on oikeasti pudotettavaa. Tästä terveestä ajattelusta huolimatta olen ilmoittautunut fitfarmin SD:lle, mutta vain siksi, että saisin ammattilaisten suunnittelemat ruoka- ja liikuntaohjeet. Trakoituksenani on niiden avulla laittaa perus ruokajutut kuntoon ja muuttua sohvaperunasta aktiiviliikkujaksi ja voida paremmin. Fitness-lavat eivät minua kiinnosta.
VastaaPoistaKuulostaa tosi hyvältä ja uskon että terveet elämäntavat on paljon todennäköisempää saavuttaa kun ei ole negatiivisia tunteita omaa itseä kohtaan. Jos ja kun niitä vaikeita kohtia tulee niin niistä pääsee helpommin yli eikä jää manaamaan sitä miten on tuomittu epäonnistumaan.
PoistaTämä oli niin hyvä aihe. Ensimmäisen kerran eksyin tänne blogiisi ja jään lukijaksi kunhan laitat tonne palkin että voi listautua tämän blogin lukijaksi:)
VastaaPoistaTuo itsensä hyväksyminen on kaiken a ja o. Jos ei rakasta ja hyväksy itseänsä, niin ei se laihduttaminenkaan onnistu. Sitä ruumista on minusta osattava arvostaa tarpeeksi mielen ja kropan yhteistyö esim. laihdutuksessa voi toimia. Mä tiedän millasta on olla lihava, hoikka, lihaksikas ja silti koko elämäni aikana vasta ensimmäistä kertaa raskaana ollessani ymmärsin tämän kaikkein tärkeimmän (mihin meidän naisten ruumis on oikeasti tehty) jutun. Tätä ruumista pitää vaalia ja rakastaa:) Koettu on siis yhtä sun toista.
Tuosta fittnes-maailmasta mulle tulee semmoinen olo, että kilpailijat eivät rakasta ruumistaan vaan kyse on enemmänkin siitä henkisestä puolesta. Mieli voittaa ruumiin ja ruumista siiten rääkätään. Kerätään massaa joka sitten poltetaan pois ja viritetään lihakset valmiuteen kisoja varten. Jännä juttu, että on noussut niin suosioon, mutta tietysti nykypäivänä kun ulkonäkö on joka paikassa puheenaiheena, niin kai se tähän kulttuuriin kuuluu.
Kolmannen kerra jo yritän tänne sulle kirjoittaa, joskohan saisin painettua "Julkaise"- nappia:)
Hyvä että sait painettua sitä Julkaise-nappia, mukava aina kuulla että joku tykkää näitä mun ajatuksia lukea ja löytää niistä jotain sisältöä. Mulle on ollut tärkeää tuoda tässä blogissa esille treenaamisen toista puolta kun usein se on niitä kuvia lihaksista ja vatsan litteydestä.
PoistaEikä tämä silti sitä tarkoita etten olisi kiinnostunut ulkonäöllisistäkin asioista mutta se ei vain ole se tärkein juttu harjoittelussa tai elämässä yleensäkään.
Hyvä muuten kun mainitsit tuon Bloggerin-lukijasysteemin. En ole itse koskaan lukenut blogeja Bloggerin kautta joten en tiennyt tuosta lukija-jutusta tarkemmin, jonkin verran noita blogger-lukijoitakin blogilistan tilaajien lisäksi tällä on. Mene omaan blogger-hallintapaneeliisi, http://www.blogger.com/home , ja paina Lukuluettelo: Lisää. Siihen sitten http://kevyetkilometrit.blogspot.fi .
Ehkä laitan tänne sellaisen Lisää lukijaksi-jutun vaikka sitten kun blogi ehtii taaperoikään :)
Olipa hyvä teksti!
VastaaPoistax Steffi
Kiitti! Tämä on tuntunut kolahtavan monelle.
PoistaTodellakin, erittäin hyvä teksti ja aika tuttuja huomioita. Etenkin kaikenlaisten treeniblogien määrä tuntuu todella kasvaneen ihan jo viimeisen vuodenkin aikana suunnattomasti - ja ne muskelihöpötykset kanoineen ja raejuustoineen on paljon levinneet sinne muotiblogimaailmaankin.
VastaaPoistaSinänsä pidän erittäin tervetulleena kehityssuuntana tuota treeni-intoa ja sitä, että vähän katsotaan mitä syödään, mutta melkein itkettää näiden blogien kommenttiboksissa kysymykset "montako grammaa hiilareita saan syödä" "montako kcal saan syödä"... Puhumattakaan joidenkin erittäin suosittujen muotiblogien treeni/ruokapuolesta, jossa sitten onkin jo kaikki pielessä (alle 1200 kcal/päivä, mutta jogurtteja jne.). Ovat kuitenkin ison yleisön esimerkkejä.
Loppukaneettina tietenkin se, että pitäisi tässä itsekkin vähän kiristyä, hehehe. JOSKIN tällä kertaa lähestymistapa on se, että se hoikistuminen saa olla sivutuote. Tähtäin on kuitenkin saada hyvä kunto crossfitin kautta, ja sen tueksi opetella syömään optimaalisemmin. En minä ala mitään kaalinpaloja punnita, on sitä isompiakin asioita elämässä stressata. :)
Jes, mahtava kommentti! Varmaan moni onnistuu tiukallakin elämäntavalla ja punnitsemalla jokaisen vihanneksen mutta ihan varmasti vaihtoehtojakin on jos toi ei omalla kohdalla toimi. Monella se kun ei toimi vaan se on jatkuvien epäonnistumisten tie.
PoistaTiedän ihmisiä jotka ovat onnistuneet painonpudotuksessa syömällä suklaata joka päivä - kohtuullistaminen on se juttu. Jos kuusi päivää viikosta kiristelee ja odottaa sitä sunnuntaita jolloin voi syödä mitä vain niin huonosti käy.