Radalla taas.

Kehitin itselleni viime kesänä intervalli-ohjelman. Kesäkuun alusta elokuun loppuun juoksin stadionin radalla yhdeksän kovaa treeniä ja lopulta cooperin testin. Testin tulos parani 2550 metristä 2850 metriin. Vaikka testien välillä oli aikaa vuosi, uskon että juuri tuon intervalliharjoittelun merkitys oli suuri. Lukuisat pk-lenkit loivat pohjakunnon jonka päälle oli hyvä piikata 12 minuutin vauhtikestävyys.

Kehittämässäni ohjelmassa juostaan pitkiä, esimerkiksi yhden ratakierroksen eli 400 metrin mittaisia maksimivetoja vuorotellen yhtä pitkien erittäin hitaiden hölköttely-palautusten kanssa. Ohjelmasta voi lukea lisää viime kesän postauksistani.

Nyt kun sain viime vuoden ja sen juoksutavoitteet pakettiin niin päätin lähteä uudestaan tekemään intervalleja, neljän kuukauden tauon jälkeen siis. Paikallinen maraton-yhdistys on varannut sisähallista parin tunnin treenivuoron ja vaikken jäsen olekaan niin sain luvan tulla mukaan treenailemaan. Ulkona on niin liukasta ettei pk-lenkkejä kovempaa uskalla mennä joten tämä oli mainio tapa päästä vetämään intervallleja. Eilen illalla laitoin juoksukamat reppuun ja lähdin hallille.

Kesällä kun juoksin vetoja, valitsin yleensä vähän viileämmän päivän. Pitkät maksimivedot ovat erittäin raskaita ja esimerkiksi helle voi tehdä niistä jopa vaarallisia tällaiselle peruskuntoilijalle. Tuo halli on mulle tuttu paikka monista eri yhteyksistä ja juoksin viime kevättalvella siellä muutamia coopereitakin. Oli aika hauskaa mennä sinne, vaikka juoksurata oli varattu meille niin jalkapallokenttä ja muut treenitilat oli muiden seurojen käytössä ja niissä näkyi monia tuttuja. Pari tuttua oli valmentamassa jalkapalloseuran junnuja, yksi tuttu oli tekemässä naisten jalkapallojoukkueelle testejä ja amerikkalaisen jalkapallonkin treeneissä oli kaveri pelaamassa. Varsinaiseen treeniin ei kuitenkaan juttuseuraa löytynyt, muut juoksijat menivät joko omaa pk-vauhtiaan tai tekivät maltillisempia vetoja.

Omassa ohjelmassani oli viisi kierrosta. Ensimmäiset 400 metriä erittäin hitaasti, sitten 400 täysillä, 400m hitaasti, 400 täysillä ja vielä loppuun 400 hidasta köpöttelyä. Tiesin että treeni tulee tuntumaan tosi raskaalta perusjunnaukseen tottuneessa kehossani mutta voi pojat. Ensimmäisen vedon viimeisellä 150 metrillä tuntui kuin keuhkot repeäisivät ja maaliviivalla olin valmis oksentamaan. Vaikka hitaaseen palauttelukierrokseen meni varmaan lähemmäs 5 minuuttia niin sain silti vain juuri ja juuri kasattua itseni toiseen rajuun rypistykseen. Sen jälkeen olinkin valmis heittämään veivini ja sukeltamaan roskikseen pää edellä. Lähellä oli mutta tälläkin kertaa ruoka ja nesteet pysyi sisällä. Homma helpottuu jatkossa hieman mutta tällainen äärimmäinen rääkki kyllä tulee jatkossakin tuntumaan aivan järjettömältä.

Yskin illalla melkein pari tuntia, kunnes otin vahvaa yskänlääkettä. Vaikka en olekaan ollut viime viikkoina flunssassa niin keuhkoissa oli kuitenkin pieniä määriä limaa joka ärsytti erittäin koville joutuneita keuhkoja. Limaa ei irronnut eilen yskiessä mutta tänään salilla jokainen pienikin yskäisy toi suuhun isoja paloja limaa. Yhh. Kovat vedot ovat siis oiva keino saada keuhkot puhtaiksi, vaikka luulisit ettei siellä mitään ole.

Sama maraton-yhdistys jonka vuorolla käyn treenaamassa järjestää muuten kuuden (6!) tunnin hallitreenin laskiaissunnuntaina 10. helmikuuta. Siellä voi maksutta juosta kuka tahansa sen verran kuin haluaa, moni aikoo ainakin kipitellä maratonin ja mukana on mm. tasan 4 tunnin maraton-jänis. Jos joku haluaa tuonne mukaan niin laittakaa viestiä niin kerron lisätietoja. Mullahan ei ole sykemittaria eikä edes kelloa joten kierrosten laskeminen on ongelma. Jos se ratkeaa niin olen varmasti itsekin mukana.