Vihaan uudenvuodenlupauksia.

Nyt on taas se hetki kun on pakko luvata jotain. Lehdet, blogit ja työpaikkojen ryhmäpaine suorastaan ajaa lupailemaan yhtä ja toista. Yleensä jotain parempiin elämäntapoihin liittyvää. Kyseessä on tapa ja perinne, ihan kuten joulukinkku tai juhannuskokko. Aika harva lopulta kelaa näitä lupauksia sen enempää, kunhan sanoo sen mitä olisi kiva saavuttaa. Rantakuntoon kesäksi, kymmenen kiloa painoa pois, tupakointi tai alkoholinkäyttö seis. Kivoja asioita haluta mutta oikeassa elämässä ne vaativat kovaa työtä ja sitoutumista päivästä ja viikosta toiseen. Siksi uudenvuodenlupaukset eivät pidä.

En siis oikeastaan vihaa itse lupauksia, vaan lupausten pettämistä. Lupaa sitten jotakin itselleen tai jollekin muulle niin lupauksen pettäminen on minusta pahimpia asioita mitä voi tehdä. Muiden sumuttamista tai - mikä pahinta - itsepetosta. Toki voi käydä niin että tekee kaikkensa mutta ei silti pysty pitämään lupaustaan, se on ihan okei. Aina ei voi onnistua eikä kaikki mene aina sen mukaan miten haluaa. Tämä ei ole täydellinen maailma - aina ei saa sitä mitä ansaitsee. Kun on tehnyt parhaansa voi kuitenkin olla hyvillä mielin koska on tehnyt sen mitä voi eikä kukaan voi itseltään enempää vaatia. Se on ihmisyyttä.

Jos kuitenkin päättää luvata jotain niin ihan ensin kannattaa pysähtyä ja miettiä mitä haluaa, miksi ja ennen kaikkea mitä se tarkoittaa. Ei kannata luvata mitään epämääräistä tai mahdotonta, kuten sen rantakunnon, vaan määrittää selkeä tavoite. 10kg pois, 5 treeniä viikossa tai vaikka joku tietty penkkipunnerrus- tai kyykkytulos. Sitten pitää miettiä mitä sen lunastaminen vaatii. Mitä kovempi tavoite, sitä kovempi työ. Sitä enemmän pitää luopua jostain. Jos haluaa pudottaa painoa, pitää luopua ajatuksesta että voi syödä mitä tahansa koska tahansa. Jos haluaa päästä hyvään kuntoon, pitää ottaa aikaa pois jostain muusta liikuntaa varten.

Takertuminen vanhoihin tapoihin on suurin syy epäonnistumiseen. Pitää uskaltaa päästää pois jostain jotta voi saada jotain parempaa tilalle. Jossain blogissa kerättiin porukkaa "superstarttiin" ja parempiin ruokailu- ja liikkumistapoihin. Siinä kuitenkin ehdotettiin että aloitetaan vasta 2.1. koska ekana päivänä kaikki on ihan väsyneitä ja heikossa kunnossa. Tämä asenne johtaa todennäköisesti vain vanhan kierteen vahvistamiseen. Pitäisi pyrkiä siihen että väsyneenä ja nuutuneena mennään ulkoilemaan ja vaikka reippaalle kävelylenkille raittiiseen ilmaan, eikä alistuta kohtaloon ja mässytetä roskaruokaa sohvalla. Tai miksi ylipäätään pitää olla väsynyt ja heikossa kunnossa? Koska aina ennenkin on ollut? Se on takertumista vanhoihin tapoihin! Jos haluaa kulkea kohti uutta, tekosyiden pitää loppua tähän.

Lupaatte jotain tai ette niin toivottavasti kaikilla on kuitenkin hyvä vuosi 2013. Ollaan onnellisia jokaisesta hyvästä hetkestä ja päivästä, huomisesta kun ei koskaan tiedä. Tsemppiä treeneihin ja unelmien jahtaamiseen!