Hienojen treenifiilisten viikonloppu.

Monenlaista jouluaskaretta siivouksesta laatikoiden väsäämiseen alkaa olemaan jo kalenterin täytteenä mutta onneksi ehtii silti hyvin treenaamaankin. Parina viime viikkona lepopäivät eivät ole osuneet viikonlopulle vaan esimerkiksi lauantaina on ollut salipäivä. Perheen kanssa on kuitenkin mukava puuhailla keskellä päivää ja olenkin mennyt salille vasta lepakkovuorolla eli juuri ennen salin sulkeutumista klo 22. Kesälläkin tuli käytyä lauantai-iltaisin treenaamassa samaan aikaan ja siinä on joku oma hieno viehätyksensä. Ei olisi oikein sanoa että salilla on siihen aikaan ne joita oikeasti kiinnostaa mutta jollain tavalla ne ihmiset ehkä eroavat muista salillakävijöistä.. Vaatii varmasti omanlaisen mielenlaadun ja arvojärjestyksen että on viikonlopun "parhaaseen aikaan" kolistelemassa rautoja. Oli miten oli, se ilmapiiri on jotenkin maaginen. Rauhallinen, keskittynyt, latautunut. Tää touhu ei todellakaan ole vain ajankulua tai pakollista täytettä päivään vaan yhtä siistiä ja hyvän fiiliksen tuottavaa kuin joku muukin lauantailysti.

Käyn salilla lähes aina arkisin klo 11-13, se sopii parhaiten omaan päivärytmiin ja muita treenaajia on parikymmentä, juuri sopivasti ettei yleensä tarvitse odotella minkään laitteen vapautumista. Lauantai-illoissa porukkaa on yhdeksän maissa 5-10 ja lopulta se aina harvenee niin että kympiltä meitä on enää yleensä yksi, kaksi, tai kolme. Vaikka nytkin tein oman ohjelmani mukaisen treenin niin jäi vähän luppoaikaa jota käytin pieneen lauantailystiin. Kokeilin kiipeilyseinää, tein crosstraining-salilla crossfit-tyyppistä harjoitusta: traktorin renkaan pystyyn nostamista ja kaatoa, boksihyppyjä, jalkojen nostoa lattialla maaten. Kiipeilin köydessä kunnes jalkalukko petti ja liuin yhden käden varassa köyttä alas polttaen keskisormesta ihon pois. Onneksi treeniä ei ollut enää paljon jäljellä eikä se sattunut niin paljon että olisin joutunut skippaamaan jotain. Good ol' saturday night fun! Kotona tuhti tonnikalasalaatti ja vähän pötköttämistä. Katottiin todella mielenkiintoinen puolentoista tunnin dokumentti Space Jump (Ennätyshyppy avaruudesta), joka kertoi Felix Baumgartnerin huikean tarinan. Hurja hyppy meni vähän ohi silloin kun se tapahtui, onneksi toi ohjelma korjasi pahan aukon sivistyksessäni.

Sunnuntaina tuuli kovaa ja pyrytti vähän lunta kun lähdin lenkille. Tarkoituksena oli kipitellä 7 kilometriä rennosti. Parkkipaikalla kuitenkin huomasin jo jotain outoa, sisääntuloaukoilla oli isot kasat lunta vaikka itse parkkipaikalla ei ollut lunta?! Lenkkipolulla alkoi totuus valjeta. Yleensä hyvin aurattu ja kunnossapidetty ulkoilutie oli välillä sadan metrin matkalta aivan tukossa lumesta ja välillä lunta ei ollut senttiäkään. Kova tuuli oli kinostanut lunta aukeilla paikoilla ja tukkinut polun. Kevyt ja lyhyt pk-lenkki vaihtui intervallitreeniin kun välillä kahlasin 10-20cm lumihangessa ja välillä sai juosta täysin lumettomalla hiekkatiellä. Juoksijoita ei ollut ainuttakaan liikkeellä mutta koiranulkoiluttajia ja muita kävelijöitä oli jonkin verran, naureskelivat ja ihmettelivät kun juoksin ohi melkoisella tamppaustekniikalla. Tämä oli jonkinlainen sunnuntaihölkkääjän versio Dean Karnazesin maratonista Etelänavalla. Tällaisissa taistelulenkeissä on ihan oma fiiliksensä ja ne tekevät tutusta ja turvallisesta peruslenkistäkin inspiroivan seikkailun. Tällaista ei koe juoksumatolla!

Tänään juoksin 12 kilometriä ja tuo eilinen rypistys hankien ja nietosten keskellä painoi jaloissa. Ensimmäisen kuuden kilometrin lenkin jälkeen lähtiessäni uudelle kierrokselle piti kerätä kaikki sisäiset voimanrippeet etten olisi luovuttanut. Olen nyt juossut 983 kilometriä! Ehkä tonni tulee täyteen ensi viikonloppuna? Huomenna on salitreeniä, keskiviikkona lepopäivä, torstaina ehkä kympin lenkki..

Lauantaina kun olin saanut treenini päätökseen ja olin pukemassa ulkovaatteita, aution kuntosalin kaiuttimista lähti soimaan yksi maailman hienoimmista biiseistä. Mahtava silaus täydelliselle päivälle.