Ellei omaa esimerkiksi jotain tuki- ja liikuntaelinsairautta niin pelkkä ylipaino ei todellakaan estä lenkkeilyharrastusta. Uskaltaisin jopa väittää että on suurempi riski "mokata" lenkkeilyn aloittaminen jos on hyvä aerobinen peruskunto: esimerkiksi koko ikänsä pallopelejä pelannut tai jumpassa käynyt liikkuja saattaa hankkia pahan penikkataudin juoksemalla alussa pitkiä ja nopeita lenkkejä. Nurmikentällä pelailu tai jumppasalissa liikkuminen ei vastaa juoksun tuomaa rasitusta jonka vaikutusta kova alusta kuten asfaltti vain vahvistaa. Heikkokuntoinen aloittelija starttaa kuntonsa mukaisesti iisimmin eikä yleiset juoksuvammat pääse iskemään niin helposti.
Kirjoitin joskus siitä että kestävyysjuoksijat eivät todellakaan näytä aina stereotypioiden mukaisesti anorektikoilta vaan esimerkiksi ultrajuoksijoissa on hyvinkin lihaksikkaita urheilijoita. Maratoonareissa ja ultraharrastajissa on jopa reippaasti ylipainoisia, korkean rasvaprosentin omaavia liikkujia.
New York Times kirjoitti kuukausi sitten tanskalaisesta Jarmo Pitkäsestä. 180cm varteensa hän on kerännyt painoa 105-130 kiloa ajankohdasta riippuen, hän on siis merkittävästi tai sairaalloisesti ylipainoinen painoindeksitaulukoiden mukaan. Pitkänen ei kuitenkaan ylimääräisestä painolastistaan huolimatta puuskuta ja puhalla rappusissa, hän osallistuu äärimmäisiin juoksutapahtumiin ympäri maailmaa.
Pitkäsen ensimmäinen ultramatka ei ollut mikään pikkujuttu vaan legendaarinen Saharan halki etenevä Marathon des Sables, maailman kovimmaksi juoksukilpailuksi mainostettu tapahtuma. 150 mailia aavikoiden halki kuudessa päivässä! Mies pääsi maaliin pahoista ongelmista huolimatta ja suuntasi seuraavaksi päinvastaisiin lämpötiloihin, Alaskan Susitnan 100 mailin kisaan.
New York Times julkaisi juttunsa kun Pitkänen oli kolmannessa kilpailussaan, Himalajan 132 mailin Manaslu Mountain Trail Racessa, 6 päivän seikkailussa maailman katolla Katmandusta Tiibetiin.
Pitkänen on osallistunut äärimmäisiin kilpailuihin ja kokenut kovia vaikeuksiakin mutta jotain hänen asenteestaan voi ottaa opiksi. Koskaan ei ole liian myöhäistä ja moni mahdoton asia ei olekaan niin mahdoton. Näin kerran uskomattoman videon miehestä jonka ei pitänyt koskaan pystyä enää kävelemään ilman tukea.
For 15 years doctors told me i would never walk unassisted again. They were wrong.
Jos painonpudotus on elimistölle vaarallista jojoilua eikä ruokavaliotaan saa järkeistettyä pysyvästi niin ehkä voisi muuttaa vähän ajattelutapaansa. Miettiä estääkö sen liikunta- ja juoksuharrastuksen kroppaan kertynyt paino vai päähän kertyneet ajatukset siitä ettei voi eikä pysty. Elämää ei kannata haaskata pettämällä omaa itseään tai todeta asiaa mahdottomaksi ilman että on edes yrittänyt.
Kyseinen Jarmo Pitkänen on Suomalainen - ei Tanskalainen, kuten NYT artikkelissa väitetään. :)
VastaaPoista