Syksy? Ehkä kohta.

Oon valmistautunut jo henkisesti syksyyn. Tai no, ei se kummempaa valmistautumista tarvitse. Nykyään jokainen vuodenaika tuntuu hienolta eikä tule mitään ahdistusta siitä että kesä on ohi. Päivittäinen ulkona liikkuminen ja treenaaminen on saanut mut ymmärtämään ja arvostamaan jokaista keliä. On sitten helle, räntäsade tai lumimyrsky niin jokaisessa säässä on oma luonteensa joka antaa esimerkiksi juoksulle oman persoonallisen lisänsä joka erottaa lenkit ja harjoitukset toisistaan.

Syyskuu alkoi eilen mutta sääennusteet ei näytä kovinkaan syksyisiltä. Viikonloppuna kyllä satoi ja tänäänkin on vain noin +16C mutta loppuviikko näyttää kuin joltain kesäkuun tai elokuun viikolta. Päivälämpötilat on +20C tai hieman alle. Aamut ja yöt on kyllä kylmiä ja hanskat tulee tarpeeseen varsinkin pyöräillessä.

Mutta ennemmin tai myöhemmin elohopea lopettaa nousunsa ja jää koko ajan alemmas. Sitten haetaan puita kellarista ja tehdään ruokaa sähköhellan sijaan puu-uunilla ja lämmitetään samalla asuntoa.

Jokaisella vuodenajalla on joku tunne tai mielentila joka tulee heti mieleen kun sitä ajattelee. Sattuneesta syystä siihen liittyy mulla nykyään melkein aina juokseminen.

Voin hyvin kuvitella syksyisen illan jolloin liikenne on jo hiljentynyt. Tihkusade, pimeyttä valaisee vain kelmeät katuvalot. Niiden kohdalla valo kimaltelee asvaltin pinnassa, juoksutossut läiskyttää lainehtivaa katua. Päässä tai luureissa soi vaikka tämä.

Niitä hetkiä ei ole vain elokuvissa. Niitä on ihan oikeasti. Aika pysähtyy ja on vain hengitys joka muuttuu huuruksi lämpötilan laskiessa samalla kun ilta vaihtuu yöksi.

Ja ne askeleet jotka ei pysähdy.