Espanjaa, susia, huuhkajia, lisää Espanjaa ja haasteita.

Espanja ei ole mulle mikään läheinen maa. Olen Välimeren alueella ja Keski-Euroopan maissa jonkin verran reissannut ja jonkun kurssin verran opiskellut italiaakin mutta toi Euroopan läntisin kolkka ei kummemmin sytytä.

Viime viikot olen kuitenkin haistellut Espanjan tuulia telkkarin välityksellä. Kolmesta pyöräilyn suuresta ympäriajosta - Italian Giro toukokuussa, Ranskan Tour heinäkuussa, Espanjan Vuelta elo-syyskuussa - on tuo viimeisin täydessä höyryssä. Vaikka noi kaksi muuta onkin kovin tuttuja skaboja niin Vueltaa en ole aiemmin juurikaan seurannut. Varmaankin siksi että Espanja alueena ei ole sytyttänyt ja toisaalta takki on aika tyhjä kahden kolme viikkoisen pyöräilykilpailun jälkeen. Eihän noista pyöräilijöistäkään juuri kukaan aja kuin kaksi kolmesta saman kauden aikana! ;)

Onneksi aloin kuitenkin seuraamaan nyt Vueltaa. Onhan ne maisematkin yhtä huikeita kuin itäisemmissä Välimeren maissa mutta se tärkein eli itse kisa on ollut ihan mieletön. Melkein joka päivä on poljettu 150-200 kilometriä jonka viimeiset parikymppiä jonkun vuoren päälle! Täällä ei perus-peesailijat pärjää. Usein näissä isoissa kisoissa joku Lance vetelee hirveän eron muihin jo ekoilla viikoilla ja suurempi jännitys lakkaa. Tällä kertaa neljä miestä on aivan toistensa kintereillä ja johtajan punaista paitaa vaihdetaan melkein jokaisen etapin jälkeen uuden kaverin päälle. Siisteintä on ollut että 41-vuotias amerikkalainen Chris Horner on tuolla kärkitaistoissa mukana, tietääkseni koskaan aiemmin noin vanha kaveri ei ole pärjännyt näissä isoissa ympäriajoissa. Antaa aika paljon tulevaisuuden uskoa meille tavallisillekin liikkujille että ikänsä maailman huipulla urheillut kaveri on elämänsä kunnossa päälle 40-vuotiaana!

Pyöräilyn lisäksi tapahtuu paljon muutakin mielenkiintoista. Koripallon EM-kisat alkoivat keskiviikkona ja Suomen joukkue eli susijengi pöllytti ensin valtavaa ennakkosuosikki Turkkia ja eilen Ruotsia. En ole hirveästi seurannut koripalloa - jostain syystä nämä perinteiset Jenkeissä isot joukkuelajit (koripallo, jääkiekko, amerikkalainen jalkapallo, baseball) eivät ole ikinä napanneet. Noita pelejä on kuitenkin tullut mukavasti iltapäivisin ja töiden lomassa on tullut kuunneltua selostuksia ja katsottua jännimmät tilanteet tv:stä. Toivottavasti jätkät menee pitkälle! Nyt nähdyillä otteilla mitalipelitkin on täysin mahdollisia. Koripallo on älyttömän iso laji maailmalla lentopallon tapaan eikä Suomessa ehkä ihan osata arvostaa näitä tuloksia ja saavutuksia.

Susien lisäksi Huuhkajatkin on tulessa. Itse lähden hetken päästä reissaamaan kohti Helsinkiä ja Olympiastadionia, Espanja tulee kylään. Gijonin ihme maaliskuussa oli huikea, oisko tänään Stadikan ihmeen vuoro?

Olympiastadionille on aina hieno mennä, se on vähän kuin kotiin menisi. Suomen tärkein urheilupyhättö ehdottomasti. Mulla näitä koteja riittää, tunnen oloni niin kovin kotoisaksi myös oman kaupungin stadionilla, kuntosaleista tai juoksupoluista puhumattakaan. My home is where the sport is? :-)

Stadikka tulee olemaan tupaten täynnä ja pohjoiskaarre kiehuu, jos ei ole onnistunut saamaan lippua niin pelihän tulee tietysti myös TV2:lla suorana. Avauspotku klo 21.30 - todella poikkeuksellinen aika Suomessa. Pimenevä mutta lämmin syys-ilta stadikalla, ilta kääntyy yöksi, Suomi johtaa viimeisillä minuuteilla.. Historiaa tehdään aina joskus, ehkä tänään?

Vielä kymmenen vuotta sitten oli selvää että kun tänne saapui joku Italia tai Englanti niin katsomossa oli enemmän niiden pelipaitoja kuin Suomen. Nykyään onneksi lajikulttuuri on noussut valtavasti ja uskonkin että tänään katsomo on nimenomaan Suomen puolella, tsemppaamassa meidän jätkiä eikä ihailemassa paellan mussuttajia ;-)


Olen saanut lukijoilta aika paljon erilaisia haasteita, ikävä kyllä en ole niihin oikein ehtinyt vastata. Pää on ollut täynnä niin mielenkiintoisia aiheita ja bloggauksia että olen käyttänyt kaiken kirjoittamiselle liikenevän ajan niihin. Koska aina pitää tehdä joku yllättävä veto niin tehdään se nyt sitten ja vastataan tässä lopussa vielä Tarun ja Amandan haasteisiin :)


"Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastausta myös sanoin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle."

+ Tää kesä on kestänyt ikuisuuden, mahtava juttu! Kesähän alkoi joskus toukokuun puolessa välissä ja jatkuu edelleen. Neljän kuukauden kesä Suomessa?! Huh huh. 
+ Kävin uimassa monta kertaa luonnon vesissä.
+ Juoksin enemmän kuin minään muuna kesänä elämässäni.
+ Olin ja olen tänä kesänä paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan.
+ Olen käynyt paljon erilaisissa tapahtumissa (urheilu, musiikki jne.) niin perheen kanssa kuin yksinkin.
+ Olen saanut soviteltua yllättävän hyvin yhteen työt, treenit ja perheen kanssa touhuamisen.
+ Ollaan tehty hienoja kesälomareissuja niin lähelle kuin vähän kauemmaskin Suomessa.
+ En ole kärsinyt allergioista kuten tosi moni tutut ja muutenkin pysynyt terveenä
+ Pyörän kumit eivät ole puhjenneet kertaakaan. Eka kerta moneen vuoteen! (tämän kirjoitettuani viimeistään huomenna nasahtaa..)
+ Tää on ollut joka tavalla mahtava kesä!

- Hyttyset
- Mansikoita ja herneitä ois voinut ostaa useammin eli joka päivä eikä vain joka toinen päivä. Ei budjetti kestänyt.
- Jätskiä ois voinut syödä joka päivä eikä vain kerran viikossa.
- Ei käyty Särkänniemessä, ehkä taas ens kesänä?
- Poika sai täyskäden eli ui joessa, meressä, järvessä ja maauimalassa (muistaakseni koko setti oli kasassa jo kesäkuun alussa!!) - minä en. Joki jäi puuttumaan. En oo kai koskaan uinut joessa vaikka se on ollut koko elämäni parin sadan metrin tai maksimissaan kilometrin päässä. Ensi kesänä iilimato olkoon ystäväni.
- Tänäkin kesänä muutuin haamun valkoisesta possun punaiseksi niin kuin aina ennenkin. No, ei iho oikeasti kertaakaan kunnolla palanut koska ulkoilmassa tuli hilluttua tasaisesti joka päivä eikä yhtäkkisesti kesän aurinkoisimpana päivänä.
- Juoksin olemattoman vähän radalla.
- Muutamana yönä meidän makuuhuoneessa oli 29C eikä saanut oikein nukuttua.
- En surffannut tukka hulmuten aurinkon läikähdellessä meren laineilla. En ole tehnyt sitä tosin koskaan ennenkään. Ensi kesänä lainelauta olkoon ystäväni.
- En juossut mitään oikeaa pitkistä ellei toukokuun helteistä puolimaratonia lasketa. Ensi kesänä..

Haastetut saavat vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?

2-3 kertaa viikossa, useimmin 10-15 kilometrin pk-lenkkejä.

2. Miksi juokset?

Koska se on niin henkisesti kuin fyysisestikin parhaita asioita mitä ihminen voi itselleen tehdä.

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?

En seuraa, juoksen fiiliksen mukaan.

4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen? Miksi?
 
Hyvä kysymys, tänä vuonna ei taida hirveästi olla mitään erityisen muistettavia treenilenkkejä. Usein lenkki jää mieleen harvinaisemman reitin tai vaikka erikoisemman sään takia.

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
En. Suosin mieluummin pieniä ja tuntemattomampia merkkejä kuin isoja mutta käytännössä tämä on heikon tarjonnan tai saatavuuden vuoksi mahdotonta. Juoksutrikooni ja -shortsini ovat Craftin, tossut Asiscin, paitoja on useilta eri merkeiltä. 

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?

Pidän. Siinä lukee päivämäärä ja juostut kilometrit, ei mitään muuta.

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?
 
Haluan juosta puolimaratonin alle kahden tunnin ja maratonin alle neljän. Kun ne on saavutettu, yritän juosta 100 kilometriä. Jos onnistun siinä, vain taivas on rajana ja pidän itseäni ihan kohtuullisena juoksijana. 

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?
 
Ehkä löytää se kipinä aloittaa? Sen jälkeen kun on uskaltanut ottaa sen ekan askeleen niin on vaikea olla ottamatta niitä lisää. 

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?
 
Juoksen,  kaikki ovat yhtä hyviä. Jokaisessa vuodenajassa on omat hienot piirteensä jotka tuovat omaa vaihteluaan juoksemiseen.

10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?
 
Ehdottomasti, usein ja molempia. Olen myös yhtä usein kokenut tuskaa ja totaalisen helvetin mutta sehän tässä just on niin hienoa.

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?

 Kaikista suurin salaisuus juoksemisessa on ettei vauhdilla tai matkalla ole väliä, vain sillä että pysyy liikkeessä ja jatkaa matkaa. Vain liike vie lähemmäs maalia, on se sitten mikä tahansa.