Loukkaantumisen tai sairastelun jälkeen takaisin lenkkipolulle.

Vasempaan jalkaan ilmaantui outoa kipua viime perjantain lenkillä. Joka askeleella vasemman päkiän takaa kulki kipuileva aalto halki jalkapohjan ja kohti kantapäätä. Sen jälkeen jalassa on tuntunut välillä kävellessä outoja tuntemuksia mutta ei kipua. Päätin kuitenkin ottaa nämä oireet vakavasti ja edetä erittäin rauhassa.

Kun juoksijalla on jalat kipeinä, perinteinen tapa on huilata pari päivää, mussuttaa tulehduskipulääkkeitä ja hieroa -geeliä kipeisiin kohtiin. Sen jälkeen lähdetään juoksemaan pitkistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hyviä hoitokeinoja, huono tapa palata juoksun pariin.

Mun mielestä näiden juttujen kanssa on parempi olla ylivarovainen kuin varomaton. Kun päässä kolkuttaa että jokainen päivä ja viikko ilman treeniä tuhoaa ja romahduttaa kunnon niin helposti tulee tehtyä liikaa ja liian nopeasti.

Oikeasti se kunto ei romahda noin vain yhtään mihinkään. Paras vire ja tuntuma toki hieman heikkenee mutta varsinainen tekemisen taso ja kondis pysyy kyllä aika pitkään vanhalla tasolla.

Päätin edetä tälläkin kertaa portaittain. Ensimmäinen porras on 1 kilometrin hölkkälenkki, toinen porras 3 kilometrin, kolmas porras 6 kilometrin, neljäs porras 10 kilometrin ja viides porras tuttu ja turvallinen 12-13 kilometrin lenkki joita enimmäkseen juoksen.

Lähdin eilen kokeilemaan ykkösporrasta. Jalka ei ollut kipeä mutta omituiselta se tuntui, ei missään nimessä täysin normaali. Pysyn siis ykkösportaalla. Saan siirtyä kakkoselle vasta kun ykkönen sujuu ilman ongelmia tai outoja tuntemuksia.

Portaalta saa siis siirtyä seuraavalle vasta kun lenkki sujuu normaaleilla fiiliksillä. Jos tuntuu kipuja tai muuta, siirrytään yksi porras alaspäin.

Olen käyttänyt vastaavaa menetelmää aiemminkin, mm. alkuvuodesta 2012 kun palailin kuukauden kuumeilun jälkeen lenkkeilyn pariin. Tämä voi kuulostaa hitaalta tavalta mutta ei oikeasti ole sitä. Viisi porrasta - siis viisi lenkkiä - ja olen takaisin normaaleissa lenkkimitoissani. Se tarkoittaa noin kahta viikkoa. Se ei ole mikään aika verrattuna siihen että juostaan parin lepopäivän jälkeen 3-4 kilometrin tunnustelulenkki ja todetaan että ei ongelmia. Sitten vedetään 15 kilometrin vauhtileikittely ja tilapäinen akuutti vaiva kroonistuu ja saattaa haukata kuukausia.

Loukkaantuminen ja toipuminen on paha tilanne ennen kaikkea henkisesti. On hemmetin vaikea levätä ja tulla rauhassa takaisin kun päässä soi parhaat treenibiisit ja polut tuntuu kuiskailevan korviin kuin seireenit.

Loukkaantumiset ja sairastelut on olennainen osa aktiiviliikkujan uraa. Silloin punnitaan se miten toimitaan vastoinkäymisten kohdatessa, kuinka vahva se menttaalinen puoli on ja miten hyvin oikeasti tuntee omaa kehoaan. Jokainen tietysti loppupeleissä päättää sen millaista uhkapeliä haluaa pelata kun edessä on joku juoksutapahtuma tai muu etappi jolloin pitäisi olla iskussa.

Oli tärkeää kirjoittaa tämä tänne ihan mua itseäni varten. Aina kun harmittelen miksei kilometrejä kartu normaliin tahtiin, voin lukea tämän ja miettiä haluanko juosta hetken ja levätä pitkään vai tulla rauhassa takaisin terveenä ja juosta loputtomiin.

En oikeastaan koskaan pidä tietoisesti kevyitä viikkoja mutta vammat ja sairastelut antaa oivan tilaisuuden hengähtää vähän, tarkastella omaa tekemisen tasoa ja tulla entistä vahvempana takaisin.