Ensifiilikset keventelystä ja moottorilla varustettu soutaja.

Tänään se sitten alkoi, ekaa kertaa elämässäni tein keventelytreenin salilla. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen että unohdan isompien painojen kaihoisan kutsun ja otan käteen käsipainoja jotka oli tutumpia silloin kun ekoja kertoja salille astelin.

Piti myös ratkoa muutamia juttuja joita en ottanut tuossa laatuviikkohaaste-bloggauksessa huomioon. Miten toimitaan alkulämmittelyn kanssa? Crossaria ja kuntopyörää toki sotketaan samaan malliin kuin ennenkin mutta entäs kahvakuulien heiluttelu? Päätin puolittaa nekin. 16kg, 20kg, 24kg, 32kg-lämmittelysarja vaihtui muotoon 8kg, 12kg, 16kg. Nostalginen fiilis.

"Ihan kuin joskus lapsena". Niin, olin 28-vuotias. Siitä on kaksi vuotta aikaa.

Keventely sinänsä ei vaan ole mun juttu, ei voimaharjoittelun parissa. Juoksen kyllä usein todella kevyesti, se on mulle usein pelkkää keventelyä alusta loppuun mutta salilla.. Ei se oikein istu mun pirtaan. Onneksi laatuviikko antaa monta näkökulmaa tähän asiaan. Otin treenin nimenomaan sen laadun kannalta. Tein jokaisen toiston niin hitaasti kuin mahdollista, ääriasennosta toiseen, kuin hidastettua filmiä katselisi. Sarjat oli 2x15 tai 3x15 joten niihin todellakin meni aikaa! Yksi sarja saattoi kestää pari minuuttia joten lihaksiston polttelu oli täysin ainutlaatuista. Toisaalta palautteluun ei kulunut hirveästi aikaa ja uuden sarjan saattoi tehdä lähes saman tien. Hieno tuntuma lihaksissa, kyllähän tälläkin lähestysmistavalla saa aivan varmasti tuloksia aikaan. Vähemmän on enemmän!

Yleensä salitreeniin kuluu mulla aikaa tunnista puoleentoista. Nyt aikaa meni ehkä 40-50 minuuttia. Hämmentävän vähän. Yleensä teen niin rankkoja sarjoja että palautteluun kuluu paljon aikaa, nyt sille ei ollut tarvetta. Pientä ravistelua lihaksiin ja takaisin toistojen pariin.

En ollut etukäteen suunnitellut mitä teen soutujen ym. maksimiharjoitusten kanssa keventelyviikolla. Päätin että ne tehdään kyllä, varsinkin kun takana on muutenkin kevyt jakso kun kipuilevan jalan takia juoksu on ollut hyvin olematonta viime ja tällä viikolla.

Olo oli tosi freesi istuessani Conceptin syleilyyn ja vääntäessäni säätimen kympille (huippusoutajat - älkää naurako! ;) ) Olen monta kertaa miettinyt että miten paljon mun tulostaso soudussa nousisi jos tekisin vain sen eikä alla olisi reilun tunnin raastavaa lihasten kuritusta. Nyt oli sellainen olo kuin ei olisi tehnyt paljon mitään joten oli tosi mielenkiintoista nähdä miten kulkee.

Kolme edellistä 1000 metrin maksimisoutuani kulkivat seuraavasti:

23.06.13	03:44:2
05.07.13	03:39:8
02.09.13	03:48:8

Tuo 3:39 oli voimassaoleva ennätykseni, ihan älytön veto. Silloin universumissa oli kaikki tähdet kohdallaan ja mikä tärkeintä, kroppa täydessä iskussa.

Mutta nyt olin vielä kovemmassa tikissä! Ekat 500 metriä vetelin 3:20 tahtia, sitten alkoi hiipumaan. Pystyin kuitenkin pysymään sen verran kasassa etten täysin romahtanut ja aika pysyi erinomaisena: 3:33:1! Ihan älytöntä. Kuus sekkaa pois enkasta!! 6 - siis kuusi - sekuntia. Se on ikuisuus kun lihakset on täynnä maitohappoa ja pahasti puuskuttava hengitys raastaa keuhkoja.

Olinko se minä? Vai oliko mun veneeseen asennettu perämoottori? Jälkiolotila kertoi että kyllä se minä olin. Pystyn vasta nyt olemaan iloinen tosta ajasta. Oksennus oli tosi lähellä parikymmentä minuuttia soudun jälkeen. Tunti meni yskiessä. Keuhkoihin kyllä kertyy kaikkea skeidaa mistä ei edes tiennyt. Ei tollasen suorituksen jälkeen ole mikään hyvä fiilis ja täynnä onnea siitä miten hyvä tulos tuli tehtyä. Olin ihan paskana niin henkisesti kuin fyysisesti, ainoa asia mitä toivoin oli että pysyisin kasassa. Ymmärrän hyvin urheilijoita jotka ei osaa heti suorituksen jälkeen sanoa haastattelussa juuta eikä jaata. "Tämän tajuaa varmasti paremmin joskus myöhemmin." Niinpä.

Ehkä nää keventely - tai siis laatuviikot - on mun treeniohjelmassa jatkossakin. Miksei?