Hurja kuuden päivän treeniputki elokuun ja kesän huipennukseksi.

Mulla on aina tavoitteena vetää viisi treeniä viikossa mutta usein jäädään neljään. Se on silti ihan hyvä, varsinkin kun pidempiä taukoja ei ole ollut pitkiin aikoihin vaan oon päässyt jatkuvasti harjoittelemaan tasaisesti.

Silmäilin kuitenkin jo viime viikolla kalenteria hymyssä suin. Tää elokuun viimeinen viikko näytti siltä että treenejä saisi sovitettua mukavasti viisi peräkkäin, harvinaista herkkua. Ja kun viime viikon treenipäivät oli maanantai, keskiviikko, torstai ja sunnuntai niin harjoituspäiviä tulisi nyt peräti kuusi peräkkäin!

Lopulta suunnitelma toteutui erinomaisesti:

su 14km juoksulenkki
ma 12km juoksulenkki
ti voimaharjoitus
ke 12km juoksulenkki
to voimaharjoitus
pe 12km juoksulenkki

Yhteensä 50 kilometriä juoksua ja kaksi voimatreeniä salilla kuudessa päivässä! Jes jes.

Treeniputken päälle alkoi tosin kasaantua tummia pilviä jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Viikonlopun aikana olo muuttui tukkoiseksi ja nenä alkoi vuotaa. Argh! Ei voi olla mahdollista. Sunnuntaina aamupalaksi olikin sinkkitablettia, D-vitamiinia, monivitamiinia, reilusti tuoremehua.. Kaupasta täysi satsi appelsiineja ja greippejä. Nyt ei pelleillä!

Tilanne oli siis tämä. Pyrin aseistamaan nämä hyvät jätkät parhaani mukaan jotta voisivat pistää turpiin täydellä voimalla noita ilkimyksiä!

Olin vähän kahden vaiheilla. Kipeänä ei saisi harrastaa liikuntaa. Toisaalta mulla oli vain pelkkä nuha, ei kuumetta. Joskus voi iskeä pikkuflunssa ennen jotain juoksutapahtumaa ja nyt olisi hyvä paikka testata miten pärjään ja miten tunnen oman kroppani. Päätin yrittää. Kuusi päivää treenaamista, jes jes!

Sunnuntaina juoksin metsäpolkuja, aioin juosta 13km mutta askel kulki niin hyvin että menin vielä lopuksi stadionille kiertämään rataa niin että tuli 14 kilsaa täyteen.

Maanantaina taas lenkille, edellinen päivä ei oikeastaan tuntunut juurikaan jaloissa. 12 kilometriä.

Tiistaina salilla, tarkkailin sykettä ja mietin vaikuttaako flunssa jotenkin. Päätin tehdä pelkän perustreenin eli hieman vajaan tunnin voimaharjoituksen. Ei mitään ylimääräisiä vatsoja tai leuanvetoja.

Keskiviikkona taas juoksemaan - 12km tavoitteena. Pohkeet olivat kuin kiveä. Olin kuitenkin edellisenä päivänä tehnyt myös valakyykkyjä salilla. Ei kuitenkaan sattunut, pohkeet olivat sellaisen makean kivistävän ja kiristävän paineen alaisia. Tuntui kuin jotain olisi jo tehnytkin. Pelkäsin että illalla telkkaria katsoessa ja yöllä nukkuessa pohkeet särkisivät mutta mitään tuntemuksia ei lenkin jälkeen ollut.

Nuha ei vaivannut millään lenkillä, oikeastaan päinvastoin. Hengitys kulki juostessa nenän kautta paremmin kuin koko muuna päivänä. Olen aiemminkin huomannut että liikkuminen itse asiassa helpottaa pientä flunssaa. Jos on yskää ja kurkussa limaisuutta niin hölkkäily pistää sen irtoamaan ja hengitystiet putsaantuvat skeidasta.

Kaikki muut treenit tein aina aamupäivällä mutta eilen torstaina oli vähän toisenlainen aikataulu. Mentiin päivällä hengailemaan meren rannalle ja fiilistelemään kesän viimeisiä lämpimiä päiviä.

Tyrniä suoraan pensaasta rahkan päälle. Aika hyvä lounas!

Voiko pukkari olla tätä kauniimpi?

Menin eilen siis salille vasta myöhään illalla ja tein treenin klo 21.30 - 22.30. Siellä ei ole koskaan ollut noin paljon porukkaa noin myöhään! Yleensä kun lähden kotiin niin olen viimeinen (salil eka, salil vika ;) mutta nyt sinne jäi varmaan vielä kymmenen tyyppiä kolistelemaan rautoja. Siistiä!

Poljin pyörällä kotiin ja jämähdin sohvalle katsomaan erittäin mielenkiintoista Vuelta Espanan etappia, Tony Martin ajoi 170 kilometriä yksin irtiotossa! Ja tuli ajetuksi kiinni kymmenen metriä ennen maalia.. Jos sydän voi murtua penkkiurheillessa niin viime yönä se oli lähellä. Söin purkin rahkaa yhden aikaan yöllä ja olin sängyssä nukkumassa vasta lähempänä puolta kahta. Aamupäivällä olisi vielä se kuudes ja viimeinen treeni ennen kuin putki on kasassa...

Tänään aamupäivällä klo 11.30 lähdin juoksemaan, tarkoituksena olisi kipaista 12 kilometriä niin kasassa olisi 50 kilometriä kuudessa päivässä. Ekat 6 kilometriä meni hyvin. Fiilistelin miten hyvin paikkani kestää rasitusta, ehkä musta tosiaan on vaikka ultrajuoksijaksi jne.

Sitten. PAM! Yhtäkkiä alkoi kova kipu vasemman jalan jalkapohjassa. Joka askeleella kipu säteili peukalovarpaan takaa päkiästä jalkapohjan sisäsyrjää pitkin ja kohti kantapäätä. Todella inhottava tunne. Juoksin soratien päästä päähän joten en oikein voinut keskeyttää järkevällä tavalla. Enkä halunnutkaan. Purin hammasta yhteen ja käännyin takaisin tienpäässä. Joskus pitää kestää kipua että pääsee maaliin, nyt treenattiin henkistä kanttia ja kivunsietoa.

Oisko kävelemisestä hyötyä? Äh, matka takaisin autolle kestäisi vain kauemmin. Päätin juosta loppuun saakka. Vikat kilsat meno oli aika hölmöä köpöttämistä, onnuin vasenta jalkaa juostessa. Pääsin autolle. Join vettä. Tuli vähän huono olo, henkisesti ja fyysesti.

Olenko ihan tyhmä? Miksen kävellyt ja kokeillut jos kipu hellittää hetken kävelyllä? Eikö mun kroppani kestäkään kovempaa rasitusta? Miksi ihmeessä kuvittelin että paikat kestäisi tällaisen treeniputken? Onko jalka hajalla, oliko se vain jokin vaaraton hermopinne joka menee samantien ohi. Mitä helvettiä?

Ajoin autolla töihin, laitoin jalan kylmään veteen. Ei siinä enää tunnu mitään, ei kävellessä eikä seisoessa. Mikäköhän se oli? Aika pelottavaa. Ainakin arvostaa taas pitkän aikaa jokaista kivutonta kilometriä.

No, elokuun ja koko kesän treenit on nyt kasassa.

Juoksukilometrejä elokuussa 115 (heinäkuussa 130km, kesäkuussa 104km. Elokuussa 2012 113km)

Treenipäiviä elokuussa 19 kpl (heinäkuussa 20, kesäkuussa 19. Elokuussa 2012 20)

Treeneistä 10 oli juoksulenkkejä ja 9 salitreenejä.

Yhteensä kesän aikana siis 349 kilometriä ja 58 treenipäivää. Viime kesänä juoksin 311 kilometriä ja treenipäiviä oli 60. 

Viime vuonna juoksin muutamia kertoja yli sata kilometriä kahtena peräkkäisenä kuukautena mutta tämä oli nyt eka kerta koskaan kun juoksen kolme yli satasen kuukautta putkeen.

Olen todella tyytyväinen! Nämä lukemat kelpaa hyvin. Maltillistä nousua kilometreissä ja harjoituskerrat ovat aikalailla siellä missä haluankin. 2-3 totaalista lepopäivää viikossa kelpaa mainiosti, riittää hyvin aikaa muihinkin lysteihin.

Nyt ei muuta kuin jännittämään maanantaita ja seuraavaa juoksulenkkiä. Mikä on jalan kondis? Ainakin nuha on poissa.

Nyt nautin täysin siemauksin kahdesta lepopäivästä jotka pitkästä aikaa osuvat viikonlopulle. Hyvää viikonloppua kaikille!