Juoksun ja kävelyn yhdistäminen.

Olen kirjoittanut tähän blogiin paljon ajatuksia ja mietteitä treenaamisesta. Tämä on itse asiassa kirjoitus nr. 314. Allekirjoitan niistä lähes jokaisen edelleen sanasta sanaan. Yksi juttu on kuitenkin jäänyt kummittelemaan mieleeni. Kirjoitan tämän bloggauksen aasinhattu päässä katumusta tuntien.

Joskus blogin alkutaipaleella kirjoitin mietteitäni juoksusta. Yksi juttu oli että mun mielestä juoksulenkeillä ja juoksutapahtumissa juostaan, kävelylenkit ja retkeilytapahtumat on asia erikseen. Se oli ehkä tyhmintä mitä olen koskaan kirjoittanut. Jos joku sisäisti sen ajatuksen niin olen pahoillani. Olen onneksi virheeni kärsinyt omassa nahassani.

Dogmaattisuus ei ole lopulta koskaan hyväksi, ei juoksussa kuin muussakaan elämässä. Katsoin joskus telkkarista jotain HCM-koostetta. Naureskelin miten osa kilpailijoista käveli ja hengaili huoltopisteillä ihan rauhassa. Me aloittelijat ollaan joskus sellaisia - tietämättömiä.

Mun tärkein tavoite ekalle maralle olikin juosta se alusta loppuun, ajalla ei niin ollut väliä. Mukana taskuissa ja juomavyössä oli naurettavan vähän energiaa ja huoltopisteet ohitin juoksemalla, nappasin vain vauhdissa mukaan vesimukin. Vajaa puolet osui ehkä suuhun, loput putosi rinnuksille. Lopputulos oli että kävelin viimeiset 16 kilometriä. Aloittelijat maksaa virheistään kovan hinnan, itsepäiset aloittelijat vieläkin kovemman.

Oikeasti ne jotka ottavat rauhassa huoltopisteillä, kävelevät ja mussuttavat eväitä kaikessa rauhassa, ovat mua pari tuntia nopeampia juoksijoita. Siis vaikka kävelevät osan matkasta. Terminologiaan juuttuminen on typerää, tarkoitus on päästä mahdollisimman nopeasti lähtöviivalta maaliin. Tyyli on vapaa.

Mulla kesti aika kauan ennen kuin suostuin myöntämään itselleni että ajatusmallini oli puutaheinää ja totaalinen vesiperä. Yksi tärkeä etappi ajattelutapani järkeistämisessä oli ultrajuoksija Marko Forssellin  kirjoitus Kävelytauot. Sen lukeminen oli karu mutta erittäin tarpeellinen peiliinkatsomisen paikka. Suosittelen kaikille tuota sekä muita Ultramatkaaja-blogin juttuja. Ne ovat erittäin hyödyllisiä erityisesti meille juoksu-uramme alkutaipaleella oleville.

Tää mun prosessi on kyllä vielä pahasti kesken, en vieläkään koskaan kävele harjoituksissa. Olen myös sitä mieltä että lyhyemmät matka kuten kymppi tai puolimaraton sujuvat mainiosti ilman kävelyä. Sen sijaan marraskuun maratonilla aion kävellä jokaisella huoltopisteellä ja juoda ne mukit rauhassa tyhjiksi.

Jos maratonilla on kahdeksan huoltopistettä ja jokaisella juo yhden mukin vettä, juoksemalla ja vettä ympäriinsä loiskuttamalla saa sisuksiinsa ehkä reilut puoli litraa tai vajaan litran, jokaisen tipan rauhassa nauttimalla 1.5 litraa nestettä. Se on todella iso ero joka voi ratkaista lopulta sen pääseekö maaliin ja millaisessa kondiksessa.

Kun aloittelin juoksua, mulle tuli välillä kylkeen pistos. En kävellyt vaan pyrin kiertämään ylävartaloa kuin työntäen kipua vastaan, juoksin siis koomisesti sivuttain kylki edellä mutta jalkaterät suoraan eteenpäin. Tekisinkö nyt samoin? Haluaisin sanoa että kävelisin ja odottaisin että se menee ohi mutta se olisi epärehellistä. Oikeasti mulla on edelleen todella korkea kynnys lopettaa juoksu ja kävellä ennen kuin lenkki on kasassa.

Fakta on kuitenkin että mitä pidempi matka, sitä tärkeämpää on kävellä. Ultramatkoilla on pakko kävellä. Mun tähtäin joskus tulevaisuudessa on siellä joten asian työstäminen on todella tärkeää.

Kävelyä ei kannata siis välttää mutta pysähtymistä pitää varoa. Silloin matka ei etene ja harvoin olokaan helpottaa. Jos juoksen intervalleja niin kovien vetojen jälkeen palauttelen erittäin hitaalla hölkällä, en pysähtymällä katsomaan kellosta palautumisen kestoa. On hyvä oppia palautumaan liikkeessä, on se sitten kävelyä tai hölkkää.

Tämän tarinan opetus on kuitenkin lopulta se että sen enempää tästä blogista kuin yhtään mistään muualtakaan luettuja asioita ei saa pitää minään totuutena ja ohjenuorana. Niistä voi ottaa jotain ajatuksia ja vinkkejä joita kehittelee mielessä mutta lopulta niiden teho ja järkevyys pitää testata itse. Eikä se aina mene niinkään että konkarit tietää kaiken ja aloittelijat ei mitään. Lopulta jokainen tietää vain sen miten itse asian kokee ja näkee.

Eilen illalla lenkillä oli paljon muitakin juoksijoita. Yhdellä oli shortsit ja t-paita, seuraavalla college-housut, takki ja pipo. Seuraavalla fleece-takki. Joku puhui kännykkään, joku räpläsi ipodia, joku ulkoilutti samalla koiraa. Joku tuoksui hajuvedelle kymmenen metrin päähän, minä haisin hieltä. Kukaan ei lopulta ollut yhtään enemmän tai vähemmän juoksija kuin joku toinen.

Hyvää lenkkeilyviikonloppua kaikille, juoksette tai kävelette niin tyyli on vapaa!