Kirjallisuusbloggaajan 700 kilometriä.

Syyskuu on ollut aika nihkeä juoksukuukausi. Taas. Viime vuonna oli sama juttu, syyskuussa oli eka maraton ja keventelin ennen sitä ja pidin pienen paussin sen jälkeen. Lokakuussa otin vahingon takas ja sisuuntuneena mittariin tuli 154 kilometriä. Se oli viime vuoden kovin kuukausi ja on edelleen kovin kuukausi mitä olen koskaan juossut.

Tää syyskuu piti olla tänä vuonna kova juoksukuukausi mutta kun jalat vähän oireilivat eivätkä olleet 100% iskussa niin annoin nille lepoa ihan reippaasti. Kuun alussa piti mennä 700 km rikki mutta eihän se tietenkään mennyt kun lenkkejä tuli pari viikossa ja niiden pituus oli 1 tai 3 kilsaa. Olinkin tosi yllättynyt kun lisäsin exceliin viime torstain lenkin 10 kilometriä, 700km poksahti rikki!

Viime vuonna 700km tuli täyteen lokakuun 10. päivä joten noin kolme viikkoa ollaan edellä sitä. Pitää ollakin kun aion juosta 100km enemmän kuin viime vuonna, 1100km siis yhteensä. Se vaatisi keskimäärin 3.01 kilometriä vuoden jokaisena päivänä mutta tämän hetken tahti on 2.69km per päivä. Kääk. Tällä tahdilla tulee kasaan 982km eikä suinkaan tonnisata.

Jos vain paikat pysyy kunnossa niin eiköhän tämä tavoite toteudu kuten viime vuonnakin kävi vaikka välillä näytti silloinkin vähän heikolta. Tasaisen tappavalla tahdilla talsitut 30-35 kilometrin viikot riittää hyvin.

Tänään juoksin 12km ja virallinen matkamittari näyttää 713 kilometriä. Tän päivän lenkki oli testi jonka jalat selvittivät hyvin. Ilmoittauduinkin heti lenkin jälkeen 22.5 kilometrin maastojuoksutapahtumaan joka käydään sunnuntaina. Tällä viikolla ei muuta juoksua tulekaan, säästelen sinne kun kunnon pitkikset on mulle niin harvinaisia.

Tämän vuoden pitkät juoksut:

Tammikuu: ei yhtään
Helmikuu 1 kpl: 21km
Maaliskuu ei yhtään
Huhtikuu 1 kpl: 21km
Toukokuu 1 kpl : 21km
Kesäkuu 1 kpl: 20km
Heinäkuu 1 kpl: 18km
Elokuu ei yhtään

Toi sunnuntai on siis kuudes pitkis tänä vuonna.. Ei todellakaan ole kestävyysjuoksijan tai maratoonarin saldo tuo. Pitää yrittää olla ahkerampi pitkisten juoksija.

Oli muuten aika hämmentävä ja hauska fiilis huomata että sitaatti täältä oli päätynyt WSOY:n sivuille. Blogit ovat yhä selkeämmin nousemassa perinteisen median rinnalle vaikka en nyt tätä lähtisikään rinnastamaan Seura-lehteen tai Etelä-Suomen Sanomiin :D

Eri asioista kirjoittaminen kerää paljon kävijöitä googlen kautta enkä ole enää lainkaan yllättynyt miksi niin monet blogien kirjoittajat saavat tuotelähetyksiä maahantuojilta ja valmistajilta. Jos kirjoitan kirjoista tai juoksutossuista, parisataa tai jopa tuhat ihmistä lukee Jyrisevän Tuomioni niiden laadusta etsiessään tietoa jostain tuotteesta. Hämmentävää että tämä blogi on siinä pisteessä että esimerkiksi noita kirjoja varmasti saisi kustantamoilta ilmaiseksi. Sen kaltaiseen yhteistyöhön en ole kuitenkaan ryhtymässä, jatkossakin pääyhteistyökumppanini tolla saralla on paikallinen kirjasto ;)

Kirjoitan tulevaisuudessakin mielenkiintoisista treenaamiseen ja urheiluun liittyvistä kirjoista mutta ei tästä silti mitään kirjallisuusblogia ole tulossa. Yksi syy on siinä että olen erittäin hidas lukija. En vain silmäile tekstiä vaan luen joka sanan tarkasti, palaan edelliselle sivulle tai luen saman pätkän useampaan kertaan että sisäistän sen paremmin. Toisaalta en priorisoi lukemista kovinkaan korkealle, luen kirjoja parhaimmillaan parikymmentä minuuttia päivässä. Se tarkoittaa yleensä 5-10 sivua.

Luin joskus Taru Sormusten Herrasta. Siihen meni viisi vuotta! Ennen sitä pidin fantasiakirjoista. Sen jälkeen päätin että ei enää koskaan. Jos jotain aloitan niin teen sen kyllä yleensä loppuun. Saanko Tolkien-seuran sisupuukon?

Nämä kolme opusta on tällä hetkellä kesken. Tuon Pyöräilyn klassikkonousujen kohdalla kävi köpelösti, olin lukemassa sitä verkkaiseen tahtiin kun joku kehveli varasi sen! En siis pystynytkään uusimaan lainaa kuten aina ennen vaan se piti roudata takaisin kirjastoon vaikka parikymmentä sivua lopusta jäi lukematta. Viime viikolla löysin sen toisesta kirjastosta ja kävin hakemassa, tällä kertaa viimeistelen sen mitä aloitin.

Pääsääntöisesti luen aina yhden kirjan kerrallaan mutta nyt vähän lipsahti. Mutku mutku. Noi kaks oli hyllyssä eikä varattuna kuten aina ennen. Ja Huuhkajat aloitin joskus kesällä kun ei ollut mitään muuta opusta kesken. Nyt kävi sitten näin. Olen kolmen kirjan loukussa.

Dekkarien kanssa ei varmaan onnistuisi, menisi murhat sekaisin. Onneksi on urheilu ja urheilukirjat!