Hyvä minä? Hyvä me!

Mikä on ehkä tärkein asia onnistumisessa jos unohdetaan ne perinteisimmät ja ilmeisimmät: motivaatio, usko omaan tekemiseen, oikea kombinaatio harjoittelussa, ravinnossa ja levossa? Se on asia joka tuntuu usein unohtuvan ja jäävän ilman huomiota. Se on ystävien, läheisten ja perheen tuki.

Blogeista, lehdistä ja televisiosta voi nähdä ja kuulla lukuisia erilaisia tarinoita huippu-urheilun, liikunnan ja vaikkapa laihduttamisen saralta. Yksi merkittävimmistä eroista joka pistää silmään on se, millaisen tuen ihminen saa tavoitteidensa metsästämiseen. On selvää ettei olla mitenkään samalla viivalla kun toisessa tapauksessa treenaajan koko lähipiiri ja perhe muodostaa yhteenhitsautuneen tiimin jossa me-hengellä tuetaan toisia - ja toisessa tapauksessa ihmisen harrastuksia pidetään puuhasteluna ja lapsellisena touhuamisena.

OK, loppujen lopuksi kaikkihan me ollaan täällä maailmassa yksin. Ja aina ne kaikista vahvimmat, voitontahtoisimmat ja kunnianhimoisimmat yksilöt pääsevät sinne huipulle vaikka lähtokohdat olisivat minkälaiset tahansa. Mutta sillä suurella massalla, pienet asiat merkitsevät paljon. Ja oikeastaan tämä ei ole edes mikään pieni asia vaan todella iso juttu.

Kukaan ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella miten on turhaa ajanhukkaa käydä jatkuvasti erilaisissa kilpailuissa tai otteluissa tai vaikkapa pyrkiä laihduttamaan. "Ei susta mitään kuitenkaan tule, et ole tähänkään mennessä onnistunut". Negatiivisten ihmisten elämäntehtävä on levittää negatiivisuutta ja painaa muitakin samalle onnettomalle tasolle. Jokaisen valinta on alistuuko tällaiseen vai uskaltaako nähdä sen toisen mahdollisuuden.

Laihduttajien tarinoissa on usein yksi yhteinen piirre: usein epäonnistuneet ja repsahtaneet ihmiset ovat jatkuvasti tuttavien ja jopa oman puolison tulilinjalla. Lahjaksi kiikutetaan makeisia ja kakkuja vaikka ihmisen tavoitteet ja pyrkimykset ovat hyvin tiedossa. Tai sohvalta huudellaan että älä nyt mihinkään salille tai lenkille lähde, otetaan vähän sipsiä ja katsellaan telkkaria. Kuulostaa toisen tarpeiden täydelliseltä huomioimatta jättämiseltä, halveksumiselta ja joissain keisseissä jopa suoranaiselta henkiseltä väkivallalta ja alistamiselta.

Niillä jotka onnistuvat tarina on usein toisenlainen, perheen tuki on takana ja innostus on tarttunut muihinkin, jääkaappi on siivottu yhdessä ja liikunnan iloa on pyritty löytämään porukalla.

Tottakai tämäkin on kaksiteräinen miekka. Jos joku omistaa elämänsä 24/7 treenaamiselle ja ruokien ja itsensä punnitsemiselle eikä ystäville ja perheelle riitä aikaa niin ei ole ihme jos he jäävät kelkasta. Ei myöskään voi ehdoitta vaatia puolisolta mahdollisuutta treenata kaksi tuntia aamulla ja kaksi tuntia illalla jos toisen harteille jää kodin pyörittäminen.

Itse olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni, meillä molemmat pyrkivät rakentamaan yhteistä elämää ja toimimaan niin että omaa aikaa, käytännössä yleensä treeniaikaa, riittää tasapuolisesti. Se vaatii lähinnä toisen huomioonottamista ja valmiutta kompromisseihin. Vaikka kuinka haluan treenata viisi kertaa viikossa niin usein se on jäänyt neljään. Esimerkiksi tällä viikolla en ole pystynyt sisällyttämään treeneihini yhtään pidempää juoksulenkkiä vaan ne ovat olleet lyhyitä ja nopeita rykäisyjä. Pitää olla spontaani ja omata valmiutta muuttamaan suunnitelmia tilanteen mukaan. Eilen olin itse töissä aamupäivän ja avovaimo iltavuorossa joten keksin kaivaa pojan vanhat rattaat kellarista ja lähdettiin metsään lenkille. Neljän kilometrin lenkki on melkoinen tehorääkki kun työntää todellista kivirekeä metsässä mäkiä ylös :-D Ja tuon treenin vaikutus kuntooni oli todennäköisesti suurempi kuin tavallisen 10-15 kilometrin lönköttelyn!

Tulipas tanakka bloggaus mutta joskus pitää kirjoitttaa isoistakin asioista. Uskon että nämä on niitä juttuja joista löytyy siemen tavoitteiden onnistumiseen ja Onnelliseen Elämään. Eikä nämä liity vain urheiluun ja liikuntaan, yhtä hyvin aiheena voisi olla vaikka postimerkkeily.

Haluaisin nähdä oman perheeni kuin urheiluseurana jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja uskovat toistensa asiaan. Huoltavat, tekevät ruokaa, kuskaavat, kilpailevat, valmentavat, sparraavat. Uskovat ja luottavat toisiinsa. On tavoitteena sitten työntää iso rauta suorille käsille tai oppia uimaan, haluan olla messissä. Hyvä minä, hyvä me!