Stadissa kaikki on suurempaa - myös proteiinimässyt.

Lomareissu meni loistavasti: sää oli lämmin, Linnanmäellä pää meni sopivasti sekaisin, Suomi voitti ja karhu ja tiikeri remusivat Korkeasaaressa. Viime vuosina olen ehtinyt tehdä Helsinkiin lähinnä nopeita pistoja mutta nyt ehti pitkästä aikaa tallustella Hakaniemen torilla ja fiilistellä Suomen hienointa asuinaluetta, Merihakaa. Tosin tällä kertaa vain lautalta käsin.

Reissun tiimellyksessä perheemme teki kasan erinäisiä huomioita Helsingistä ja helsinkiläisistä. Ekana ehti 5-vuotias poikamme joka vain tunnin oleskelun jälkeen mietti miten Helsingissä kaikki juoksevat koko ajan. Vanha klisee mutta ilmeisen totta jos juniori bongaa sen ekana asiana ja noin nopeasti. Hän ei tosin miettinyt pääkaupungin hektisyyttä ja kiireisyyttä vaan päätteli että kaikki Helsingissä harrastavat juoksua!

Avovaimoni puolestaan huomasi miten turistin ja paikallisen erottaa toisistaan: turisti kävelee parikin kilometriä jopa reppujen ja rinkkojen kanssa kun paikalliset tarvitsevat sadan metrin matkaan spåraa, metroa tai taksia. Kun nämä kaksi huomiota yhdistetään voidaan kai päätellä että helsinkiläiset tykkäävät intervalleista? Lyhyet spurtit ja nopeat vedot vaikkapa Lasipalatsilta Sokokselle vielä onnistuvat mutta peruskestävyys-alueella tulee raja vastaan kun pitäisi mennä Kampista Rautatieasemalle.

Stadi on kuitenkin lopulta aina snadi ja viisivuotiaskin jaksoi kävellä neljä päivää Helsinkiä ristiin rastiin ilman kummempia mukinoita. Kotona vedetyt, noin 14 tuntia päivässä kestävät juoksutreenit eivät siis ole menneet hukkaan.

(c) Sami Heiskanen

Perjantaina matsin jälkeen suurin osa porukasta taisi siirtyä juhlimaan Helsingin yöelämään, itse juhlin omalla tavallani ja vedin pään ja lihakset täyteen proteiinia. Ostin lähikaupasta mozzarellasalaatin, purkin tonnikalaa, pussillisen pähkinöitä ja järjettömän proteiinipatukan. Täällä meillä päin jokaisen ruokakaupan proteiinipatukkahyllyt ovat lähes identtisiä gainomaxeineen, maximeineen ja leadereineen mutta ehei, ei Helsingissä. Stadissa viiteen aamulla avoinna olevassa piskuisessa kulmakaupassa myydään pelkkiä jenkkityylisiä 100 gramman protskupatukoita! Olin niitä katsellut ujosti jo aiemmin mutta matsin jälkeisessä voitonhuumassa ei tunnetusti olla köyhiä eikä kipeitä joten ladoin kiltisti setelit tiskiin.

No millainen MEGA PRO 50 sitten oli? Koostumus oli aika hyvä, ei lainkaan niin täyteen ahdettu kuin vaikkapa tutumpi ja yleisesti myynnissä oleva jättiläinen, Maximin 43 grammaa proteiinia sisältävä 54% jööti. Yleensä sadan gramman suklaa tarkoittaa levyä eikä patukkaa joten mahtavahan tällaista on mussuttaa. Maku ja yleinen fiilis oli kuin olisi laittanut kaksi Jappia päällekkäin. Sata grammaa suklaatahan sisältää normaalisti yli 500 kaloria joten tällaiseen fittness-versioon ja alhaisiin hiilarilukemiin on päästy vääntämällä kunnon cocktail aspartaamista, asesulfaamista ja maltitolista.

Yli 4 euroa maksava proteiinipatukka on tottakai järjetön ostos, oma kipuraja kulkee noin 2-2.5 eurossa eikä niitä silloinkaan tule ostettua kuin pari viikossa. Jos haluaa kuitenkin perjantai-iltaansa villiä säpinää ja vetää ns. kunnon överit niin Mega Pro 50 on oiva valinta.

En ole treenannut neljään päivään, tänään illalla ois tarkoitus mennä lepakkovuorolla klo 21-22 salille kolistelemaan rautoja, mutta lihakset tuntuvat olevan hyvässä iskussa. Taisi osua reissutankkaus kohdalleen? :)