Mukavaa kuitenkin oli ja pienellä kekseliäisyydellä pääsin myös perinteiselle (tämä oli kolmas kerta!) juhannusaaton lenkilleni. Rattaat, poika ja evästä autoon ja kohti lähimetsän lenkkipolkuja. Viisvuotiaan paikka ei ole rattaissa mutta kun on rasiallinen kuivattuja karpaloita messissä niin se kovatehoinen lyhyt treenikin onnistuu. Neljä kilometriä tavallisilla rattailla mäkisessä maastossa on aika rankka keikka, poika kuitenkin maanitteli jäämään "kuntosalille", siis maastoon pystytetylle ulkotreenipaikalle joka osui kohdalle reitin loppuvaiheessa. Erittäin huono idea - juostessa hyttyset pysyivät poissa mutta havumetsän varjostamassa treenipaikassa ei yltäpäältä hikisenä voi patsastella. Ilma oli sakeana hyttysistä! Tein nopeasti pari sarjaa pystypunnerrusta tukeilla ja vauhdilla pois metsästä.
Puolison duuniputki oli ohi eilen klo 14 ja pakattiin saman tien uintikamppeet autoon ja lähdettiin järvelle. Itse olen uinut tänä vuonna vasta meressä, pojallahan oli jo kesäkuun ekalla viikolla kasassa komea suora: meri, joki, maauimala. Nyt saatiin viimeinenkin rasti uiskentelu-checklistiin kun pulahdettiin järveen.
Uimisen jälkeen kotiin syömään, piti tankata hyvin sillä päivä oli ollut pitkä ja edessä oli vielä lepakkovuoron salitreeni.
Erittäin tyypillinen ruoka-annokseni. Pari pihviä, reilusti riisiä ja kokonainen paprika paistettuina suikaleina. Jaanaba heitti mulle jokin aika sitten haasteen jossa pitäisi kuvata viikon ruuat, mulle oli aika kova juttu saada kuvattua edes tämä yksi - huomatkaa että pihvistä on jo haukattu! Oisko toi haaste nyt osittain hoidettu? ;)
Klo 21.20 saavuin kuntosalille ja rupesin vääntämään kulmatankoja suoriksi ja suoria tankoja mutkalle. Hyvä treeni mutta olin aivan puhki. Olin ollut 14 tuntia hereillä ja järvessä polskuttelu + sen päälle tuhti ruoka-annos oli saanut elimistön jo heittämään lepotilan päälle. Mutta kuinka ollakaan, klo 22.15 istahdin treenin päätteeksi soutulaitteelle ja aloin kiskomaan 1000 metriä. Ja tein uuden ennätyksen!! Ihan uskomaton juttu! Joku varmaan muistaa kuinka raivona olin pari viikkoa sitten kun jäin ennätyksestä kaksi sekuntia vaikka olin ihan varma että olen kovassa tahdissa. Conceptin mittariin jäi lukema 3.44.2, luulin ensin että se on jonkun kymmenyksen huonompi kuin vanha enkka mutta endorfiini- ja aggrehumalassa muistin väärin. Vanha ennätys oli 3.45.3 joten sekunti pois siitä! Olen aika tasaisessa 3.45-3.50 kunnossa mutta tuohon 3.40 pintaan päästään varmaan vielä kesän aikana. Ja loppuvuoden aikana alle 3.40!
Mun mielestä on hemmetin hienoa että tuolla salilla on aina, siis oikeasti ihan aina välillä klo 5-23, joku treenaamassa. Kun menin salille siellä oli varmaan 15 tyyppiä ja lähtiessänikin sinne jäi pari. Kun lähdin salin pihasta sinne kurvasi vielä joku sisään, klo 22.30! Joskus lauantai-iltaisin kymmenen maissa olen muutaman minuutin ajan ollut ainoa ja se on kyllä vähän jännä tunne, tuhansia neliöitä harjoitustilaa täysin tyhjänä, vain itse tekemässä omaa treeniään. Tulee kuitenkin aina hyvä fiilis kun huomaa miten moni on niin sitoutunut tähän harrastukseen ja rakastaa tätä niin paljon että päivällä tai kellonajalla ei ole mitään merkitystä.
Eilinen lepakkotreeni aloitti kovan treenijakson, tarkoitus olisi puskea hikeä pintaan apinan raivolla kuutena peräkkäisenä päivänä. Tänään kävinkin jo aamupäivällä juoksemassa 12 kilometriä ja huomenna palataan raudan kimppuun. Eilisillan ja tämän aamun treenien välissä oli vajaa 12 tuntia!
Tähän loppuun pitää laittaa vielä linkki mahtavaan urheilu-uutiseen. Olen aiemmin kirjoitellut Kalevi Saukkosesta, yhdestä suurimmista juoksuidoleistani joka mulla oli kunnia tavata helmikuussa juostessani hallissa puolimaratonin. Kalevin hengenheimolainen, legendaarinen Hasse Mannsten juoksi juhannuksena 1000. maratoninsa! Tuhat maratonia täyteen hurjalla tahdilla - maailman kymmenen joukkoon?
Itsehän pääsen tällä tahdilla samaan lukemaan jo vuonna 3012!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti