Puolimatkassa hyväkuntoiseksi.

Taisin joskus viime vuonna kehitellä ajatuksen että hyvään kuntoon päästäkseen ihmisen pitää tehdä viisi harjoitusta viitenä päivänä viikossa viiden vuoden ajan. Nousin ylös sohvalta ja aloin liikkumaan 2½ vuotta sitten joten nyt ollaan puolessa välissä tuota viiden vuoden ajanjaksoa.

Kaikilla on varmasti oma käsitys siitä mitä hyvä fyysinen kunto tarkoittaa mutta itse ajattelin asian niin että jos on lähes 30 vuotta levännyt laakereillaan niin hyväkuntoiseksi ei tulla viidessä viikossa tai edes viidessä kuukaudessa vaikka roskalehtien isot otsikot niin joulun jälkeen ja ennen kesää huutaisivatkin. Se vaatii pitkäjänteistä duunia päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Viisi treeniä viikossa viiden vuoden ajan tarkoittaa noin 1250 harjoituspäivää - nyt kasassa pitäisi siis olla reilut kuusisataa. En tiedä onko ihan niin montaa mutta aikamonta sataa juoksulenkkiä ja saliharjoitusta joka tapauksessa!

Kahdessa ja puolessa vuodessa olen pystynyt nostamaan yhtämittaista juoksua sadasta metristä useaan kymmeneen kilometriin. Salilla aloituspainot ovat liikkeestä riippuen tuplaantuneet, joissain kehitys on ollut maltillisempaa ja toisissa vieläkin voimakkaampaa. Tärkeintä on ollut tajuta että mikään ei ole mahdotonta ja ne esteet ovat ihan oikeasti siellä omassa päässä, omassa epävarmuudessa ja uuden pelossa. Olet juuri niin heikko tai vahva kuin kuvittelet olevasi.

Luulin aina että liikunta on menetetty arpa ellei ole ollut jossain urheiluseurassa mukana kuusivuotiaasta. Parikymppisenä tuntui haikealta kun olympialaisia katsellessa ymmärsi että tuota ei voi koskaan enää kokea. Nyt olen tajunnut että maailma on hienoja urheilutapahtumia täynnä joihin osallistuakseen ei ole koskaan liian vanha.

Entäs sitten kun se viisi vuotta on täynnä? Sitten olen todennäköisesti ihan hyvässä kunnossa. Pohja jonka päälle alkaa rakentaa kovempia harjoituksia ja haasteita on luotu. Viidessä vuodessa en ehdi erityisen kovakuntoiseksi, riippuen tietysti siitä mitä kukakin sillä ajattelee. Tuskin läpäisen kuitenkaan siinä vaiheessa teräsmies-triathlonia tai työnnä sataa kiloa suorille käsille.

Tämä ei siis ole mikään viiden vuoden projekti jonka jälkeen ollaan maalissa. Sittenhän kaikki vasta alkaa!

Nyt on menossa prologi, enkä koskaan halua päästä johonkin lopulliseen maaliin asti. Kaikkein hienointa on elää päivästä toiseen tietäen että koko ajan voi kehittää itseään tavalla tai toisella ja nauttia upeasta elämäntavasta.


Loppuun vielä hyvää juhannusta kaikille! Sopivassa suhteessa lepoa, treeniä ja hyvää ruokaa, siitä on hyvä juhannuskin tehty. Meidän perheessä on vähän erilainen juhannus kun avovaimo on töissä torstaista sunnuntaihin mutta toivottavasti ainakin yhden lenkin ja voimaharjoituksen saan tehtyä - ja kyykkäiltyä pojan istuessa olkapäillä!