Tein yhden elämäni tärkeimmistä päätöksistä vuosituhannen vaihteessa. Valitsin vakituisen osa-aikatyön. Se oli tietoinen valinta, olin sairastunut vakavasti ylä-asteella ja jonkinlainen sopiva raide piti löytää jota kulkea. Olen ollut todella tyytyväinen valintaani enkä haikaile 40 tuntisia työviikkoja.
Kaikilla valinnoilla on kuitenkin seurauksensa ja yksikin valinta ja ratkaisu vaikuttaa tuhanteen tai miljoonaan muuhun asiaan. Puolikas työviikko antaa paljon vapaa-aikaa ja mahdollisuuden olla perheen kanssa tai treenata ilman että olisi stressaantunut tai väsynyt. Kalenteriin mahtuu aika helposti lenkki tai salitreeni melkein joka päivä. Toinen puoli on tietysti raha. Puolet työtunneista tarkoittaa tietysti myös puolet palkasta. Se ei ole kuitenkaan koskaan haitannut mua eikä esimerkiksi aiheuttanut kahnausta parisuhteessa koska puolisokin ajattelee samoin.
Me asuttiin monta vuotta tyytyväisesti 52 neliön kerrostalokaksiossa mikä ei varmaankaan sopisi monellekaan muulle lapsiperheelle. Se toi tosin uuden perspektiivin asioihin: nykyinen 77 neliön puutalo-osakkeemme tuntuu suorastaan palatsilta. Unelmien kämppä kaikin puolin emmekä muuttaisi siitä pois vaikka lotosta tulisi lauantaina pari miljoonaa. Jos tekisimme enemmän duunia niin tosin maksaisimme siitä ehkä vuokran sijaan asuntolainaa.
Näillä valinnoilla pitää kuitenkin hyväksyä se tosiasia että 95% rahasta menee ruokaan ja esimerkiksi lomamatkat on aikalailla poissuljettu juttu. Mun pitäisi ostaa uudet juoksukengät, vanhoilla on juostu noin 1500 kilometriä ja jalkapöydän päälliset ovat kuluneet puhki, mutta ei taida olla vielä varaa. Tällä viikolla yksi mun suosikkibändeistä olisi saapunut Euroopan kiertueellaan Tampereelle keikalle mutta liput, matkat ym. olisivat maksaneet niin paljon että olisi pitänyt jättää esimerkiksi joku juoksutapahtuma väliin. Piti tehdä valinta. Valitsin puolimaraton-reissun huhtikuussa.
Yleensä asiat menee hyvin ja valinnat on oikeita kun malttaa miettiä niiden vaikutuksia eri kantilta. Kotikaupungissani on noin kymmenen eri kuntosalia ja olen valinnut niistä ilmeisesti kalleimman. Olen säästänyt rahaa ja saanut sen sovitettua budjettiin koska se sijaitsee parinsadan metrin päässä kodistamme ja sen treeni- ja harjoitusmahdollisuudet ovat ylivertaisesti parhaat. Mutta jos rahat eivät joskus enää riitäkään niin olen täysin valmis siirtymään johonkin vaatimattomampaan paikkaan pidemmän matkan päähän.
En mä tätä elämäntapaa ja ajatusmallia silti kenellekään tyrkytä, toisille sopii onneksi paremmin toiset asiat.
Tämä on mun valinta.
Mä ensimmäistä kertaa elämässäni, jäädessäni syksyllä hoitovapaalle, tulin myös pohtineeksi raha-asioita ja työn mielekkyyttä. Ihan pelottaa töihinpaluu sitten kun se on ajankohtaista, on tämä köyhänä kotiäitinä oleminen siltikin niin paljon parempaa. Saa olla lasten kanssa, liikkua, tehdä itseä kiinnostavia asioita ja toteuttaa itseään. Työputkessa eläminen ruuhkavuosien ajan on aika pelottavaa, se tuli jo nähtyä kun palasin esikoisen jälkeen töihin.
VastaaPoistaOlen kai siinä mielessä "onnellisessa" asemassa, että miehellä näyttäisi tuo urakehitys olevan huimaa ja samoin kai palkkakehityskin, eli voi luottaa siihen että hätätilanteessa toisella on rahaa mistä auttaa.
Mutta valintojahan nämä ovat, joka päivä. Mä olen maksanut salikortin kuun loppuun enkä tulevasta tiedä. Samoin jokainen tapaaminen PT:n kanssa maksaa... ja hierontaakin tässä tarvitsisin kipeästi.
Anyway, olen itsekin nyt todennut tämän valinnan hyväksi ja uskoisin että jatkan itsekin osa-aikaisena jonkun aikaa töihin palattuani. Ihan samoista syistä kuin sinäkin olet valintasi tehnyt:)
Niin, mutta tosiaan uusia suksia ei näillä rahoilla osteta:)
VastaaPoistaEi osteta ei :P Tai ainakin sitten pitää vaihtaa naudan jauheliha kanan tai possun jauhelihaan! Toi hieronta on toinen asia joka tekisi kyllä hyvää jokaiselle aktiiviliikkujalle mutta ei ainakaan vielä oo ollut varaa, se ois hyvä olla kuitenkin säännöllisesti eikä kerran pari vuodessa.
Poista