Salitreeni ja apuvälineiden funktio.

Kun suunnitellaan saliharjoittelua, pitää tavoitteet miettiä tarkasti. Harjoittelu on erilaista jos tavoitteena on maksimivoima, lihaskestävyys, näyttävät erottuvat lihakset tai kokonaisvaltainen toimintakyky ja hyvä kunto. "Olet mitä treenaat", jos treenaat pitkillä sarjoilla lihakset kestävät paremmin pitkäkestoista kuormitusta, jos lyhyitä sarjoja painavilla kuormilla kehittyy maksimivoimatasot lyhyissä suorituksissa. Timo Haikarainen on kirjoittanut erinomaisessa blogissaan paljon tästä aiheesta, kannattaa lukea esimerkiksi tuorein kirjoitus Treenin kultaiset periaatteet: Spesifisyys -osa 1.

Moni asia harjoittelussa linkittyy spesifisyyteen, siis siihen miten kannattaa harjoitella jotta pääsee lähemmäksi niitä omia tavoitteita. Tänään ajattelin pohtia tätä erilaisten treenivälineiden kautta.

 Niin kuin varmasti vanhat lukijani tietävät niin minua ei kiinnosta lihaserottuvuus tai perinteinen kehonrakennus. Treenaan koska haluan olla kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa. Nopea, vahva, kestävä. Moni katselee Arnold Schwarzeneggerin vanhoja elokuvia ja haaveilee siitä Pumping Ironin maailmasta. Ei siinä mitään, olihan toi kehonrakennuksen kultakausi kiinnostavaa aikaa mutta ei miltään osin sitä mitä itse haluan edustaa. Jättiläisen sijaan haluan olla vaikka Rambo, metsässä kirmaava tehopakkaus. Tai vaikka Isäni on turbomies. Se taisi olla Arskan leffa? Ehtivä kaveri.

Jos vedät yli 2000 leukaa saat luvan käyttää mankkua! Paitsi meidän salilla jossa se on kielletty..

 Omaan harjoitteluuni suostuisin ottamaan apuvälineistä korkeintaan painonnostovyön. Erityisesti suuria kuormia liikuteltaessa se tukee keskivartaloa ja estää monet terveydelle vaaralliset tekniikat ja selän asennot. Sen sijaan esimerkiksi rannetuki on usein turha eikä korjaa varsinaista vian syytä. Ranteet alkavat oireilemaan usein kun kuormat ja vastukset ovat liian suuria, käsivarret toimivat vielä ojentajien ja hauisten kautta kyynärvarteen asti mutta sitten alkavat ongelmat. Toki ranteissa voi olla joku rakenteellinen vika jolloin tarvitaan hyvän urheilulääkärin tai ortopedin apua mutta usein ongelma on ranteiden heikkous. Kuinka moni on tehnyt ranteita vahvistavia harjoituksia? En minä ainakaan, ennen kuin ongelmat viime syksynä alkoivat. Toinen ranne venähti ja alkoi monen kuukauden kuntouttava jakso jolloin monet liikkeet olivat pannassa. Vieläkin esimerkiksi hauiskäännöissä tuntuu kipua ja teen aika lyhyitä sarjoja.

Ranteita voi vahvistaa monella tavalla, yksi hyvä ja suosittu tapa on lepuuttaa käsiä vaikkapa penkillä niin että ranne on penkin reunalla. Kämmenet osoittavat ylöspäin ja niiden päällä lepää keppi, voimatanko tai tavallinen tanko riippuen siitä kuinka kipuilevat tai voimattomat ranteet ovat. Tankoa nostetaan ja lasketaan pienillä, vain ranteilla tapahtuvilla liikkeillä.

Jos rannekivut tai heikot ranteet ohitetaan rannetukia käyttämällä, niitä saa käyttää koko loppuelämän ja kohta salin lisäksi myös arkielämässä. Kun ongelmien syitä ei kohdata ja korjata, ne yleensä vain pahenevat.

Toinen suosittu apuväline on vetoremmit. Ne auttavat esimerkiksi etukyykyissä tai maastavedossa kun jalat kestävät liikutettavan taakan mutta puristusvoima ei. Vetoremmit ovat jälleen kerran malttamattoman ratkaisu, niillä päästään nopeasti liikuttelemaan iso rautoja. Jos tavoitteena on vahvat jalat tai tiettyjen lihasten muokkaaminen, se on jälleen ihan hyvä ratkaisu mutta kokonaisvaltaisessa harjoittelussa mennään eri tietä. Jos mave-maksimi ei ole reisien jerkusta vaan puristusvoimasta kiinni niin ei hankita mitään uusia välineitä vaan aletaan treenaamaan puristusvoimaa! Puristusvoimaa voi harjoitella monella tavalla: kiipeilemällä köyttä pitkin, ostamalla kaupasta ns. sormipuristimet joilla saadaan sormiin lisää voimaa ja hermotusta tai ottamalla salille pyyheen mukaan mutta tällä kertaa hien sijaan treenaamista varten. Pyyheen voi kietoa tangon ympäri jolloin aiempaa paksumpi ja pehmeämpi otepinta antaa aivan uudenlaisia säväreitä sormiin ja ranteisiin. Tai pyyheen voi kietoa rekkitangon ympäri ja tehdä siitä puristamalla leukoja tai vain roikkua.

Kaikista suosituin apuväline ja helpotus matkalla kohti tuloksia on kuitenkin smith. Moni tekee esimerkiksi erilaisia kyykkyjä ja penkkipunnerrusta smithissä. Kun kysyy tähän syytä vastauksia on yleensä kaksi, se on helpompaa kuin vapaalla tangolla ja/tai saan liikuteltua siinä isompia taakkoja. Jos treenaa muotoillakseen lihaksia niin smith on hyvä tapa saada osumaa tiettyihin lihaksiin hallitulla tavalla. Kokonaisvaltaisesti hyvää toiminta- ja suorituskykyä haettaessa se on selvästi huonompi keino kuin vapaa tanko.

Toinen kotini ja rakkaimpani.

 Tottakai smithissä on helpompi tehdä liikkeitä isoillakin painoilla, tanko on kiinni laitteessa ja liikkuu vain ylös ja alas. Tämä on myös sen huono puoli. Kokonaisvaltainen lihaksiston hallinta, koordinaatio, tasapaino, lihaksiston tuntemus jne. ei kehity. Liikerata on staattinen eikä luonnollinen. On mukavampi heittää reilut kiekot smithin tankoon ja alkaa kyykkäämään kuin hakea maltillisilla painoilla liikerata kohdilleen levytangolla. Esimerkiksi kyykkääminen olisi hyvä aloittaa jumppakepin kanssa ja unohtaa se tanko vähäksi aikaa.

Rambolla ei ole metsässä mitään smithiä jolla se kantaa tonnin painoista varustelaukkua kipittäessään yli jyrkänteiden ja soiden. Eikä ainakaan meillä mene parkkipaikalta kotiovelle mitään köysirataa jota pitkin hinaan kauppakassit keittiöön vaan ne pitää ihan oikeasti kantaa ilman apuvälineitä.

Apuvälineet, oli ne sitten rannetuet, vetoremmit tai tuo smith, ovat yleensä nopean ja kärsimättömän tie kohti isoja rautoja. Tai ne ovat osa spesifiä harjoittelua, kuten kehonrakennusta, ja passeli juttu siihen. Kokonaisvaltaisesti hyvää kuntoa ja vahvaa kroppaa haettaessa ei kuitenkaan haeta helpointa vaan päinvastoin vaikeinta tietä. Tietä jolla on kiviä ja kuoppia, kuntosalia jossa on rekkitanko ja kasa vapaita painoja. Lopulta vain ne riittävät, kysykää vaikka siltä Rambolta.