Lihakset näkyviin?

Tähän blogiin on eksytty viime aikoina paljon hakusanoilla "lihakset näkyviin" tai "näkyvät lihakset". Hieman yllättävää koska en ole aiheesta juurikaan kirjoittanut, todennut vain muutamia perusteesejä esimerkiksi vatsalihaksista.

Näkyvien lihasten tavoittelu ei ole millään tavalla omalla agendallani enkä aio jatkossakaan kirjoittaa siitä sen enempää. Voima- ja lihasharjoitteluni tähtää terveisiin, toiminnallisesti vahvoihin lihaksiin eikä vahvan näköisiin lihaksiin. Treenaaminen on mulle henkinen asia eikä minulla ole tarvetta esitellä salilla vietettyjen tuntien lopputulosta kenellekään. Kun treenaan fyysisesti, kasvan myös henkisesti, ja pyrin luomaan positiivisen kierteen joka vie mua joka tavalla eteenpäin ihmisenä. Fyysinen ja henkinen vahvuus tukevat ja kasvattavat toisiaan, en tarkoita että fyysisesti voimakas olisi tuon ominaisuutensa vuoksi myös henkisesti vahva vaan nimenomaan ne tuhannet treenitunnit, pitkät rankat lenkit ja yksinäinen puurtaminen luovat henkistä kanttia ja elämänmenon parempaa ymmärtämystä. Toivottavasti.

Body-lajit ovat vahvassa nousussa ja niihin liittyy paljon ulkonäkökeskeisyys. Lihakset hankitaan niiden esittelemiseksi joko kisalavalla, blogissa tai rannalla. Näiden ihmisten treenaaminen on sinänsä kiinnostavaa ja inspiroivaa seurattavaa ja kurinalainen, sitoutunut asenne on hieno elämäntapa. Sivustaseuraajana ja penkkiurheilijana en kuitenkaan näe lopullista suoritusta kisalavalla mielekkäänä. Joku arvostelee vuosien työsi omilla silmillään ja määrittää paikkasi omilla perusteillaan. Itse urheiluosuus on tehty kisaa edeltäneiden vuosien aikana ja joku sanoo muutaman minuutin perusteella että olet näin tai näin hyvä. Joko ylistää tai dumaa tehdyn työn missikilpailun perusteella. Tiedän että lavallakin voi mokata, seota vaikka askelissa, mutta se varsinainen URHEILUskaba on käyty jo paljon aiemmin. Arvostelulajit ovat hankalia. Uusi kilpailija voi olla vaikka kuinka hyvä mutta vanhoilla meriiteillä, puolivaloillakin, voi tulla menestystä kun nimi painaa tuomareiden mielissä. Jotkut katkeroituvat loppuiäkseen, mm. 80-luvun kehonrakennuskilpailuiden lopputuloksista purnataan ja väitellään edelleen. Vaikka seuraankin lumilautailua, taitoluistelua tai vaikkapa telinevoimistelua niin lopulta pidän eniten urheilusta jossa suoritus mitataan juostuina minuutteina, tehtyinä maaleina tai nostettuina kiloina.Kaikkien näiden määreiden takana kiinnostavinta on kuitenkin urheilija joka elää valitsemallaan tiellä 365 päivää vuodessa, 24 tuntia vuorokaudessa.

Toivottavasti kukaan ei hermostu, minusta jokainen saa treenata ja tavoitella mitä haluaa. Tämä blogi vain ei ole mukana ns. body-huumassa.

Endorfiininhuuruista viikonloppua kaikille!