Syksyiset ilmat jatkuu mutta tekojääradan ansiosta luistelukausi on avattu. Mulla ei ole ollut luistimia pariinkymmeneen vuoteen enkä varmaan enää edes pysyisi terien päällä mutta on mahtava seurata sitä iloa mikä syntyy kun innokas neljävuotias onnistuu koko ajan paremmin pysymään pystyssä.
Ehkä ne luistimet pitäisi joku päivä ostaa kun poika aina kysyy koska minä luistelen. Sama juttu suksien kanssa.. Nolo juttu.
Luistelun lisäksi viime aikoina on tullut luettua paljon. Lehtipisteessä ja kirjastossa on tullut bongattua erittäin mielenkiintoisia juttuja ja avovaimokin oli ostanut uuden Fitin hyvän tarjouksen myötä. Molemmista kirjoista sekä ainakin CrossTraining Magazinesta olen kirjoittamassa lähiaikoina.
Tänään länsirannikkoa on repinyt raju syysmyrsky, olisi ollut ihan mielenkiintoista käydä lenkillä metsässä puiden kaatuessa polulle. Treenaajan tiehän on täynnä esteitä ylitettäväksi, vaikka sitten kaatuneita puunrunkoja. Ohjelmassa oli kuitenkin salipäivä, tein monipuolisesti yläkropan treeniä eikä ranne kipuillut yhtään. Toivottavasti ei myöskään kipeydy, koko ajan pelottaa että kyseessä oli vain adrenaliini- ja testosteronihuuma joka vei kivun pois enkä huomannut sitä.
En ikinä kuuntele musiikkia salilla tai lenkeillä, olen ajatellut säästellä tätä henkistä dopingia siihen vaiheeseen kun sitä todella tarvitsen eli jonnekin tulevaisuuden älyttömille 50 kilometrin treenilenkeille tai vastaaville. Usein kuitenkin mielessä soi joku loistava biisi tai tulee hyräiltyä tai lauleskeltua jotain tsemppaavaa laulua. Tämän syksyn kovin fiiliksen nostatus lienee Disco Ensemblen Second Soul. Sekä videosta että itse biisistä tulee todella hyvä olo ja kroppa ja mieli on täynnä energiaa ja endorfiineja. Disco Ensemble oli mulle läheinen juttu 2000-luvun alkupuolella ja seurasin aika tarkkaan bändin nousua pieniltä punk-klubeilta loppuunmyytyihin mestoihin mutta viime vuosien levyt eivät ole juurikaan säväyttäneet. Toi biisi on kyllä nerokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti