B Buranat valmiiksi
...
Tai sitten hommaa voisi lähestyä ihan toiselta kantilta. Syksyn saapuessa monet jo hylkäsivät ulkoliikunnan riemun ja siirtyivät kuntosalien juoksumatoille mutta osa juoksijoista jatkaa keleistä huolimatta ulkona läpi talven. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja ajattelin hieman jakaa omia mietteitäni tästä jalosta harrastuksesta.
Kuukausi sitten täällä oli maa valkoinen ja kipiteltiin ensimmäiset lumilenkit, tuo huvi jäi kuitenkin lyhyeksi ja ollaan palattu tavalliseen syyskeliin. Ensi viikollakin pitäisi olla +5C niin päivällä kuin yöllä mutta ellei ilmastonmuutos ole ottanut poikkeuksellisen suuria harppauksia tänä vuonna niin eiköhän ne kunnon talviolosuhteet saavu vähän pysyvämmin myös eteläisempään Suomeen.
Itse olen juossut läpi lumisten polkujen ja tuiskuavan lumisateen koko juoksuharrastukseni ajan enkä ole siirtynyt juoksumatolle. Minulle juokseminen on hyvin vahvasti ulkoliikuntaa eikä matolla juokseminen täysin korvaa ulkolenkkejä. Kokematon mattojuoksija ei uskalla juosta yhtä lujaa kuin ulkona ja tottunut mattoilija puolestaan hyötyy maton tekniikasta joka vetää juoksijaa eteenpäin. Syntyy ns. alamäkiefekti.
Joka talvi olen tutkinut urheilukauppojen nastakenkävalikoimia mutta aina ne ovat jääneet ostamatta. Voi olla että niistä on hyötyä talvijuoksussa mutta en ole oikea henkilö antamaan asiasta suosituksia. Suurin osa talvella juoksevista tutuistani käyttää kuitenkin aivan samoja juoksutossuja kuin kesälläkin.
Alustalla on suurin merkitys pitoon ja juoksemisen turvallisuuteen. Asfaltti on pääsääntöisesti liukkain alusta, itse en pidä juoksemisesta kaupunkien keskustoissa tai asfalttiteillä edes hiekoitettuna. Hyvällä talvikunnossapidolla, eli siis käytönnässä hiekoituksella, tai lumeen tamppautuneena asfaltillakin voi toki juosta mutta petolliselta se usein tuntuu. Kovassa kulutuksessa jää hioutuu hyvin liukkaaksi peilipinnaksi.
Itse juoksen talvella lähinnä kunnan ylläpitämillä lenkkipoluilla ja kuntoradoilla joita aurataan ja hiekoitetaan läpi talven. Tällaisia luulisi löytyvän suurimmasta osasta Suomen kuntia, kannattaa tutkia oman kaupungin vapaa-aikaviraston tai liikuntatoimen nettisivuja tai soittaa liikuntapaikoista vastaavalle työntekijälle. Jos oma lähipurtsi jää hoitamatta niin ahkeralla otteella sen saa pysymään auki läpi talven. Päivittäiset kävelylenkit vaikka koiran kanssa tai juoksulenkit puuterilumessa tamppaavat polun pohjasta pitävän ja reitti pysyy avoimena. Tämä tietysti vaatii aktiivisuutta mutta saattaa toimia.
Ulkona juokseminen on alustasta riippumatta erilaista kuin muina vuodenaikoina. Koskaan ei voi olla täysin varma alustan pidosta ja lumen alla saattaa olla piilossa liukkaita kohtia. Tästä syystä lenkit ovat aavistuksen normaalia hitaampia mutta se ei haittaa, usein monet juoksevat peruskestävyyslenkit muutenkin liian nopeasti. Varovaisuudesta johtuen juoksuasento ja askellus saattaa olla myös normaalista poikkeava joten uudet lihasryhmät saattavat alkutalvesta hieman kipeytyä mutta ei huolta, kuuluu asiaan.
Juoksumatolle ja ulkona juoksemiselle on kolmaskin vaihtoehto, sisäjuoksuradat. Monissa urheilutaloissa ja sisähalleissa on yleisurheilijoita varten juoksuratoja ja näitä voivat yleensä muutkin käyttää. Näissä paikoissa on usein kiinteä yleisövuoro jolloin kuka tahansa saa mennä treenailemaan, omassa kotikaupungissani urheilupaikkojen varaustilannetta voi seurata netistä ja olen käynyt juoksemassa halleissa myös mm. arkiaamupäivisin kun seuroilla ei ole varattuja vuoroja ja halleissa ei ole muita käyttäjiä. Varsinkin nopeita lenkkejä ja intervalleja varten sisäradat ovat ihan ehdoton juttu, liukkaalla ja epävarman tuntuisella alustalla kun ei yleensä uskalla juosta kovinkaan lujaa.
Liukkaan alustan lisäksi monia epäilyttää kylmässä ilmassa rehkiminen. On täysin yksilöllistä miten kroppa kestää kylmää ilmaa ja joillekin esimerkiksi hengittäminen pakkasella on raskasta. Tämä selviää kuitenkin vain kokeilemalla ja osin totuttautumalla. Aluksi voi ottaa lyhyitä kävelylenkkejä, sitten lyhyitä hölkkälenkkejä jne. Oma pakkasrajani on noin -20C, onneksi näillä leveysasteilla noin kylmiä päivälämpötiloja on vain kerran tai pari talvessa.
Oikeaan pukeutumiseen oppii vain kokeilemalla, erehtymällä ja ottamalla opikseen. Oma kroppani lämpenee huomattavasti ensimmäisten kilometrien jälkeen eikä ole ollenkaan harvinaista että pakkasta on viisitoista astetta ja juoksen ilman hanskoja. Erilaisia urheilukerrastoja ja lämpimiä teknisiä juoksuvaatteita on olemassa isot valikoimat, suosittelen lähtemään maltillisesti liikkeelle oman vaatekaapin tarjonnasta. Usein ne omat vanhat pitkät kalsarit sopivat juoksulenkeille verkkareiden alle yhtä hyvin kuin 100 euron erikoisvermeet. Tärkeää on muistaa vaihtaa hikiset lenkkikamat kuiviin vaatteisiiin heti lenkin jälkeen! Muuten vilustuminen on lähellä.
Unohtuikohan jotain? Talvilenkkeily on hienoa liikuntaa, talvella ei tarvitse vain liikkua autolla ja värjötellä aivan liian pienissä vaatteissa pihalla. Oikeaan pukeutumiseen oppii vain kokeilemalla. Voin luvata että kevään juoksutapahtumiin on aivan erilaista lähteä läpi talven lenkkeilleenä kuin jos alkaisi juoksemaan vasta lumien sulaessa.
Tämä kaveri diggaa myös lumisista poluista:
Lueskelin blogisi läpi ja piti tulla tänne ihan ääneen sanomaan, että tykkäsin - sekä aiheista että kirjoitustyylistäsi.
VastaaPoistaHmm... täälläpäin ainakin pururadat yms. muutetaan lumen tultua hiihtoladuiksi. En siis valita, koska ilolla myös tätä palvelua talven aikana käytän. Kyllähän noita juoksuun sopivia alustoja onneksi löytyy Suomesta jokaisen tarpeisiin niin kesällä kuin talvellakin.
Mukava kuulla että olet tykännyt lueskella.
PoistaTäälläkin pääpaino on talvella latujen pitämisellä kunnossa mutta onneksi muutamia suosituimpia kuntopolkuja pidetään kävelijöitä ja juoksijoita varten kunnossa. Suosikkimetsässäni menee vierekkäin latupohja ja hiekoitettu juoksupolku, hauskaa kun hiihtäjä menee alamäissä edelle ja sitten ylämäessä juoksee itse kiinni ja ohi.