Tämä asenne heijastuu helposti muuhunkin elämään. Ei eletä tässä ja nyt vaan odotetaan koko ajan jotain myöhemmin tapahtuvaa. Seuraavaa viikonloppua, kesälomaa, ulkomaanmatkaa, sitä kun lapset ovat isompia. Tulevaisuutta ei kuitenkaan ole olemassakaan. Ainoa mitä meillä on, on tämä hetki ja tämä päivä.
Tottakai minäkin odotan asioita jotka tapahtuvat joskus myöhemmin. Mietin ensi kesää ja lomareissua perheen kanssa, tulevia juoksukisoja. Enemmän kuitenkin yritän keskittyä niihin asioihin joita tapahtuu nyt. Viikonloppuna odotin tämän aamun salitreeniä, nyt kun se on ohi odotan tämän illan luistelua perheen kanssa. Elämä on helpommin mielekästä ja onnellista kun pyrkii löytämään niitä hienoja, odottamisen arvoisia hetkiä joka päivästä. Itse olen saanut näitä paljon lisää juuri liikunnan kautta.
Aloitin lenkkeilyharrastukseni kaksi vuotta sitten joulukuussa. Ensimmäiset vaivalloiset kävely- ja hölkkäpätkät tein lumituiskussa liukkailla poluilla. Ehkä aiheesta ei ole tehty mitään tieteellistä tutkimusta mutta voisin veikata että ne jotka ovat aloittaneet "uuden elämän" lokakuisena perjantaina onnistuvat todennäköisemmin kuin ne jotka odottavat aina jotain tiettyä aloituspäivää.
Tulevaisuutta ei ole mutta ei kannata antaa menneisyydellekään liikaa painoarvoa. Historia on muovannut sen millaisia olemme mutta ei päätä sitä mitä teemme. Vaikka ei olisi liikkunut 30 vuoteen, se ei tarkoita etteikö voisi liikkua seuraavia 30 vuotta.
Non è finita quando perdi. È finita quando ti arrendi.
- Se ei ole ohi kun olet häviämässä. Se on ohi kun luovutat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti