Mystinen kynnys joka estää saliharjoittelun.

Jokaista kuntosalia yhdistää arkkitehtuurinen yksityiskohta, näkymätön este kynnyksen tietämillä joka on monille suorastaan ylitsepääsemätön. Osalle koko kuntokeskus on hankala asia käsitellä, jotkut pystyvät käymään samassa paikassa ryhmäliikuntatunneilla mutta varsinainen kuntosali tuntuu pahalta paikalta.

Joskus salilla tulee katseltua ympärilleen ja mietittyä mikä tässä on niin outoa ja jopa pelottavaa joillekin. Oma salini on kaupungin isoin kuntosali / liikuntakeskus ja salin käyttäjät ovat kirjavaa porukkaa. Punttijätkien ja body-mimmien ohessa on aika kattava läpileikkaus ihmisistä, ensikertalaisista eläkeläisiin. Ikinä en ole kokenut että ilmapiiri olisi jotenkin sisäänpäinkääntynyt ja luotaantyöntävä. Jos salille tulevaa ihmistä katsotaankin, tarkoituksena on vain tsekata onko joku tuttu kyseessä. Arvostelevaa kyttäämistä tai ylenkatsomista en ole huomannut.

Kuntosalien maine on suorastaan myyttinen. Testosteroni leijuu ilmassa, rautoja kolistellaan ja painoja paiskotaan, ihmiset kulkevat nokka pystyssä ja appelsiinit kainaloissa. Tosielämästä tällaiset mielikuvat ovat aika kaukana. Pääsääntöisesti ihmiset keskittyvät omaan tekemiseen, auttavat vieraitakin jos joku tarvitsee apua, moikkaavat tuttuja ja tuntemattomia. Lähtökohta on tietysti huono jos lähtee liikkeelle sillä ajatuksella ettei osaa eikä tiedä mistään mitään ja yrittää netistä luetuilla ohjeilla mennä tekemään treeniä tietämättä perusasioita, termejä tai laitteita. Jos kyhjöttää sormi suussa salin kulmassa toivoen olevansa näkymätön niin varmasti kerää kummeksuvaa huomiota, on aina parempi kysyä reippaasti apua tai neuvoja joko salin henkilökunnalta tai kanssatreenaajilta.

Itsekin ajattelin aina vähän siirtää eteenpäin saliharjoittelun aloittamista mutta onneksi luovuin siitä ajatusmallista, soitin eräälle pienelle salille ja juttelin omistajan kanssa mitä haluaisin. Sovittiin tapaaminen, keskusteltiin tavoitteista tarkemmin. Hän esitteli salia, teki yksilöllisen ohjelman ja parin ensimmäisen käyntikertani aikana kävi läpi ohjelman, oikeat tekniikat ja harjoitteet. Mielestäni aloittelijan pitää ehdottomasti toimia näin. Jos tuttavapiiristä löytyy kokenut treenaaja, hänkin käy tietysti opastajaksi ja auttamaan ohjelman tekemisessä.

Jos nyt valitsisin ummikkona kuntosalia niin soittaisin tai menisin käymään useammassa sopivalta tuntuvassa. Neuvottelisin diilin johon kuuluisi esimerkiksi 3-6 kuukauden jäsenyys, saliohjelma sekä treenaamiseen opastaminen. Kannattaa sopia tapaaminen ajankohtaan jolloin tulet todennäköisesti muutenkin treenaamaan niin huomaat kuinka ruuhkainen sali on esimerkiksi illalla. Pelkällä salin pinta-alalla ei ole merkitystä vaan välineiden ja tilan koon sekä asiakasmäärän sopivalla suhteella.

Jonkinlaisen lihaskunto- ja voimaharjoittelun tulisi kuulua jokaisen elämään, jos ei salilla niin vaikka omassa olohuoneessa. Lenkkeily ja esimerkiki jumpat ovat mainiota aerobista harjoittelua mutta se ei estä lihasvoiman heikkenemistä vaan paljon harrastettuna ja heikolla proteiininsaannilla jopa lisää sitä. Lihasvoiman katoamisella en tarkoita vanhuksia, ilmiö lähtee liikkeelle kolmekymppisenä.

Minun maailmassani salielämä EI ole paidan hihoja kiristäviä öljyttyjä hauiksia vaan oman itsensä kehittämistä ja kropan pitämistä toimintakykyisenä ja vahvana. Omaa mieltä ei kannata myrkyttää mielikuvilla, ennakkoluuloilla ja negaatioilla jotka estävät onnellisen elämän. Se salin yrmyimmän näköinen voimanostaja saattaa lopulta olla se mukavin ja puheliain kaveri.