Maraton-viikoksi suunniteltu ajanjakso starttasi maanantaina pienellä iltaretkellä. Pojalla alkoi syysloma koulusta ja käytiin vähän fiilistelemässä syksyistä metsää ja illansuussa nopeasti katoavaa päivänvaloa.
Illallinen kuunvalossa, ihan mainio tapa syödä arkisen työpäivän jälkeen.
Alkuviikosta kävin penkomassa myös varastoa ja löysin lomalaiselle yllätykseksi vanhan kunnon Super Nintendon. Meidän taloudessahan ei ole vielä mitään pelikonetta ollutkaan mutta koulun alkamisen myötä paine on lisääntynyt siihen suuntaan että pitää olla jos jonkinlaista vempelettä. Tästä ysäriklassikosta piisasi iloa syysloman ajan mutta eiköhän hetken päästä käy selväksi että joku pleikkari sen olla pitää. Lillehammer '94-peli maksoi muuten aikanaan 700 markkaa mutta kun se toimii erinomaisesti vielä 21 vuoden jälkeenkin niin taisi olla ihan hyvä ostos!
Viikon aikana ohjasin myös parit painonnostoharjoitukset junioreille, osallistujia oli aika vähän varmasti juuri syyslomasta johtuen mutta ainakin ne innokkaimmat jotka paikalle tulivat saivat kunnolla harjoitusta. Toinen treenisessioista huipentui erittäin haastavaan liikkeeseen jota junnut innostuivat kokeilemaan. Valakyykyssä jäädään istumaan pohjakyykkyyn, tanko lasketaan niskan taakse ja sitten punnerretaan tankoa ylös ja alas. Erittäin kova testi liikkuvuudelle, kehonhallinnalle ja tasapainolle. Oma superjunnu ja hänen treenikaverinsa saivat ekalla kierroksella kaksi toistoa, sitten kolme jne. Aina kun toinen pystyi tekemään yhden enemmän niin toisen oli pakko nokittaa. Gladiaattorien taisto taisi lopulta päättyä niin että molemmat tekivät kahdeksan toistoa. Tässä liikkeessä ei tarvita paljoa painoa, väitän että suurimmalta osalta aikuisista ei onnistuisi edes pelkällä kepillä.
Niin, sitten lähestyi se viikonloppu. Sitä edeltävät ajatukset tulikin jo käsiteltyä perjantain kirjoituksessa. Lopulta fiilis oli pelkästään hyvä, en haikaillut lähtöviivalle. Tiesin koko ajan että maratonin unohtaminen oli tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu.
Yksi hyvä puoli tässä oli siinä että pääsin eilen sunnuntaina katsomaan telkkarista Futiskierroksen. Tämän kauden Veikkausliigakausi ja sen loppuhuipennus on yhtään liioittelematta kaikkien aikojen tasaisin ja jännittävin yhtään missään palloilusarjassa Suomessa. Ennen viimeistä matsia kolme joukkuetta kahden pisteen sisällä taistelemassa mestaruudesta, samoin kolme joukkuetta taistelemassa muutaman pisteen sisällä toisistaan putoamista vastaan. Jokainen maali saattaisi ratkaista valtavan suuria asioita. Paitsi ettei tällaista ole koettu Suomessa niin tuskinpa ulkomaisistakaan sarjoista ihan hirveästi vastaavia kausia löytyy.
TV-lähetyksen pääottelu SJK - Jaro oli ihan järkyttävän jännittävä. SJK meni heti alussa johtoon mutta putoamista vastaan taisteleva paikallisvastustaja Jaro painoi koko ajan päälle ja välillä pallo taisi käydä maaliviivallakin. Vaikka en mitään liigajengiä kannatakaan niin ei voinut kuin pyöritellä päätä ja haukkoa henkeä. FC Lahti - RoPS matsiin oli reissannut vaatimattomasti tuhat rovaniemeläisten kannattajaa mutta lopulta yli 6000 seinäjokelaista sai juhlia mestaruutta. Kun SJK iski viimeisillä minuuteilla sen ratkaisevan 2-0 osuman ja kaappasi mestaruuden myös Jaron putoaminen ykkösdivariin varmistui samalla hetkellä. Kotiyleisön ja pelaajien juhliessa villisti vierasfanit levittivät katsomoon tekstin: VI SKA TILLBAKA. Kylmiä väreitä. Olen kokenut isoja juttuja futiksen parissa paikanpäällä, niin oman seuran kuin muidenkin joukkueiden matsien yhteydessä. Cup-finaaleita, putoamis- ja nousukarsintoja, mestaruuksia ja tappion karvaita kalkkeja. Vaikka näin eilisen sohvalta käsin niin silti se menee fiilisten puolesta ihan sinne kärkisijoille.
Jossain vaiheessa eilen matsia katsoessani tajusin että juuri samalla hetkellä kun mestaruus ratkesi olisin tullut maratonilta maaliin vain muutaman kilometrin päässä Seinäjoen keskuskentältä. Aika jännä ja erikoinen yhteensattuma sekin, vaikka tässä nyt kävikin näin.
Urheiluton viikko oli siis kohtuullisen täynnä urheilua... Kaiken edellä luetellun lisäksi luin kirjaa futismaajoukkueesta, selailin pojan kanssa parkour-kirjaa josta löydettiin erinomaisia harjoituksia jotka tukevat erinomaisesti myös vaikkapa painonnostoa, katsoin pari mainiota urheiludokumenttia ja.. varmaan aika paljon muutakin. Urheilu - ainahan se on mielessä!
Tänään suunnittelin aloittavani urheilullisen viikon, ajattelin juosta kolmisen kilometriä. Viime yönä iski kuitenkin yhtäkkiä kova yskänpuuska, sain sen taltutettua lopulta lusikallisella hunajaa, imeskelemällä sinkkitablettia ja juomalla mucomyst-poretta. Puolitin lenkkisuunnitelman ja hölkkäilin kymmenen minuutin eli yhden kierroksen verran 1.5 kilometriä pitkää purtsia. Matalat sykkeet ja kevyt hölkkä noin 6.40 min/km tahdilla tuntui hyvältä ja helpolta, reilu ylämäkikään ei nostanut sykkeitä. Ihan vielä ei kuitenkaan tunnu täysin terveeltä joten pidän loputkin tämän viikon treenit lyhyinä ja kevyinä, täyteen liikkumattomuuteen en kuitenkaan palaa ellei olo selvästi heikkene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti