Futista edustaa Aki Riihilahti esipuheen verran sekä Nikolai Alho, jääkiekkoa Jere Lehtinen ja Noora Räty, lentopalloa Riikka Lehtonen ja Urpo Sivula, tennistä Jarkko Nieminen, pikaluistelua Mika Poutala, nyrkkeilyä Eva Wahlström, sulkapalloa Ville Lång, koripalloa Hanno Möttölä, lumilautailua Enni Rukajärvi, yleisurheilua Nooralotta Neziri ja jousiammuntaa Jere Forsberg.
Silloin kun urheilijat ovat tarinoinnissaan aidoimmillaan - ja myös raadollisimmillaan, syntyy kiintoisaa tarinaa. Kovien paineiden kiirastulesta, totaalisista romahtamisista ja armottomasta treeniarjesta olisi lukenut enemmänkin.
"En ole ikinä tykännyt treenaamisesta. Fitness-lehdissä lukee, että urheilusta tulee kiva fiilis. Ei tuu. Ihan paska fiilis tulee. Selkä on kipee, jalat on kipeet, ei maistu ruoka." - Ville Lång
Långin tyyppinen hahmo on erittäin kiinnostava, kulmikas ja inhorealistinenkin sulkapalloilija on usein aika kaukana stereotyyppisestä huippu-urheilijasta joka elää unelmaansa ja nauttii joka päivästä. Hieman tuntemattomampien lajien urheilijat ovat myös minusta ykköskastia mitä tulee henkilökuviin, jousiampuja Jere Forsberg on tästä hyvä esimerkki.
Kovin monet tarinoista vain ovat liiankin kaavamaisia henkilökuvia. Olen suurimmasta osasta kirjan päähenkilöistä lukenut ja kuullut tarinoita sen verran että en enää olisi kaivannut eri seurasiirtojen ja arvokisojen kronologista läpikäyntiä. Toki monelle vähemmän suomalaista urheilua seuranneelle ne tarjoavat varmasti myös uutta tietoa.
Suurin osa jutuista on luotu haastattelujen pohjalta mikä on sääli. Kaksi minä-muotoista tarinaa, kynän varressa Hanno Möttölä ja Enni Rukajärvi, ovat kirjan aatelia. Se saa pohtimaan miten hyvä kirja tämä olisi jos jokainen olisi kirjoittanut mietteensä ylös ihan itse. Erityisesti Möttölän teksti on todella tiukkaa kamaa.
"Jos haluaa olla koripallossa aivan huippu, pitää olla ripaus kusipäisyyttä ja hemmetisti itsekkyyttä. Näin kauniisti sanottuna. Sitä meiltä suomalaisilta ei onneksi löydy. Siksi täällä on hyvä asua, mutta vaikea kasvaa maailmantähdeksi." - Hanno Möttölä
Urheilijan Taivas + Helvetti ei ole kaikilta osin täysosuma mutta pätevää lukemistoa silti kaikille joita urheilijoiden tarinat kiinnostavat. Moni kirjan tarinoista saa kaipaamaan lisää ja on ihan selvää että useammallekin elämäkerralle olisi tilausta.
Mulla onkin jo mielessä kenestä urheilijasta aion lukea seuraavaksi mutta tuota konkaria ei tästä kirjasta löydy. Älkää pidättäkö hengitystä, mun lukutahdillani blogin seuraava kirja-arvostelu ilmestynee kesällä 2016!
Mulla on tämä opus juuri luettavana. Odotin kirjalta paljon, mutta valitettavasti se ei ole ainakaan vielä täyttänyt odotuksiani. Toki olen vasta alussa lukuprojektissani (Eva Wahlströmistä kertova kappale alkaa seuraavana). Jotenkin vaan oletin, että tuossa olisi enemmän käsitelty niitä fiiliksiä mitä urheilu, voittaminen ja häviäminen antavat. Nyt tarina tuntuu jäävän jotenkin pinnalliseksi. Kyllä mä nyt kuitenkin jatkan lukemista ja katson, muuttuuko mielipide loppua kohti.
VastaaPoistaMulla oli ihan samat fiilikset. Ei niitä tunnetiloja pysty mitenkään haastattelijalle kuvailemaan samalla tavalla kuin jos kirjoittaisi itse omia muistikuviaan auki, journalistin pitää olla todella taitava että tuolla tekniikalla pääsisi aidosti pintaa syvemmälle.
Poista