Tolppa sisään, tolppa ulos.

Olen viimeksi liikuttanut itseäni viime perjantaina kuntosalilla, juoksemassa kävin viikko sitten torstaina. Päätin että on parempi olla treenaamatta ja nujertaa vähäisetkin pöpöt rauhassa kroppaa häiritsemästä. Eilen iski pieni paniikki kun tajusin että mulla ei ole yhtään geeliä kisaa varten, olen käyttänyt aina pelkästään Maximin isoja geelejä mutta en ole nähnyt niitä vähään aikaan missään myynnissä. Kävin eilen lopulta yhteensä kuusi kauppaa läpi, kolme markettia ja kolme urheilukauppaa. Viimeisestä paikasta, alahyllyltä, löytyi puolityhjä laatikko Maximin pieniä mansikkageelejä. Otin kaikki kolme, lopulta neljäskin löytyi jonkun speden väärään hyllyyn jättämänä. Fiilis oli kuin olisi löytänyt merirosvojen piilottaman kulta-aarteen. Vaikka en juuri niitä kaipaamiani isoja sitruunageelejä saanutkaan niin neljä pientä mansikkageeliä riittää hyvin maratonille. Tuota makuvaihtoehtoa on aiempina vuosina ollut niissä isoissa geeleissä ja se on ainesosiltaan muuten ihan samaa kamaa. Uppoaa helposti ja toimii mulla hyvin.

Tänään aamulla heräsin, yskin aikani ja huomasin että ekaa kertaa koko viikon aikana irtosi keltainen limaklimppi. Päätin että tämä maraton-reissu päättyi nyt tähän.

Päätös oli lopulta helppo. Mulla oli koko ajan mielessä että lähden viivalle vain jos olo on normaali. Normaalisti mulla ei ole hengitysteissä limaa enkä yski aamuin illoin joten tilanne nyt vain ei ole normaali vaikka kuinka haluaisin.

Mulla ei ole mitään pakkomiellettä juuri tämän tapahtuman kohdalla tai edes maratonien juoksemisesta ylipäätään. Kun seuraavan kerran viivalle menen niin haluan tehdä oman parhaan tulokseni. En usko että olisin pystynyt sunnuntaina parhaimpaani.

Tavoitteeni on olla sellaisessa kunnossa että pystyn juoksemaan maratonin ihan koska tahansa alle neljään tuntiin. En missään nimessä ole vielä sellaisessa kunnossa, uskon että pystyn siihen parhaana päivänäni kun kaikki osaset ovat kunnossa. Mun on vaikea nähdä että sunnuntaina olisi ollut sellainen tilanne. Jossiteltavaa olisi jäänyt liikaa eikä sellaisesta ole mitään hyötyä.

Toki tää on vähän ironista kun on ympäri vuoden terveenä ja just sillä yksittäisellä viikolla ilmaantuu ongelmia. Tämä flunssa on niin mieto että voisin hyvin tehdä lyhyitä ja kevyitä treenejä ja varmasti ensi viikolla teenkin. Mutta maraton - varsinkaan tosissaan juostuna - ei ole kovinkaan lyhyt tai kevyt harjoitus.

Joskus onnistuminen tai epäonnistuminen on muutamasta millistä kiinni, siitä pomppaako tolppaan osunut laukaus maalin sisä- tai ulkopuolelle. Kuinka iso osa niistä muutamasta millistä on kiinni tuurista ja miten paljon taidosta, se on varmaan mielipidekysymys. Hyvällä harjoittelulla ja valmistautumisella voi vähentää tuurin merkitystä mutta vaikka tekisi parhaansa ja antaisi kaikkensa niin sillä on aina joku rooli.

Ilmoittauduin äsken maratonille, startti olisi kuukauden päästä. Silloin voi olla jo maa jäässä, lunta reitillä ja elohopea pakkasella. Hyvissä olosuhteissa voin lähteä tykittämään alle neljän tunnin mutta jos se ei ole mahdollista niin nautitaan sitten arktisista olosuhteista ja hyräillään rati-riti-rallaa!