tiistai 29. syyskuuta: 21 km
keskiviikko 30. syyskuuta: 21 km
torstai 1. lokakuuta: 21 km
perjantai 2. lokakuuta: 21 km
lauantai 3. lokakuuta: 21 km
sunnuntai 4. lokakuuta: 21 km
----------------
yhteensä 147 km
Huomasin ekat vauriot eilen aamulla, varpaiden päällä oli muutamia pieniä hiertymiä. Eivät tuntuneet mitenkään juoksussa mutta eilisen lenkin jälkeen toinen sukka oli vähän veressä. Mukavia vaivoja, kirvelevät suihkussa mutta muuten eivät haittaa sen enempää juoksua kuin muutakaan elämää.
Tänään aamulla puolestaan huomasin toisen jännän jutun. Kun olin herännyt ja kävelin rappusia alakertaan niin jokaisella askeleella molemmat akillesjänteet napsahtivat. Ei se sattunut tai tuntunut yhtään miltään mutta se ääni tuntui aika jännältä. Mikä parasta niin tämäkään "vaiva" ei tuntunut millään lenkillä, en ole koskaan tuntenut akillesjänteissä yhtään mitään. Sora- ja hiekkateitä juostessa ihan pienet napsahdukset eivät edes kuuluisi mutta aamun jälkeen en ole kyllä huomannut mitään ääntelyä muutenkaan.
Tällaisissa haasteissa viimeinen lenkki on omalla tavallaan aina helpoin. Tietää että tämä on nyt tässä, näitä maisemia ei tarvitse vähään aikaan katsella eikä ihan heti ole tarvetta juosta puolimaratoniakaan. Kun kiertää saman lenkin 21 kertaa kuuden vuorokauden aikana aina samaan suuntaan ja polkujen haarautuessa juosten samasta kohdasta niin jokaisen risun ja juurakon kohdan tietää tarkalleen.
Tuolla reitillä voi tehdä muutamia valintoja ilman että se vaikuttaisi lenkin pituuteen. Voi juosta yhden mäen päälle ja sieltä kovaa jyrkkää alamäkeä alas tai sitten vain juosta tasaista suoraa mäen vierestä. Minä juoksin 21 kertaa mäen päälle ja täysillä alamäkeen. Muutamissa kohdissa voi valita juokseeko pitkospuulla tai täysin kuivalla maapohjalla, valitsin aina lankut. Lenkin loppupuolella voi juosta saman kohdan hiekkapohjaista ulkoilutietä tai sen vieressä maastossa - juoksin tietysti aina maastossa.
Kuuden vuorokauden aikana juoksin siis seitsemän puolimaratonia ja noin 150 kilometriä. Tilastoihin merkitsen 147 kilometriä mutta tosiasiassa 21 x 7.3 kilometriä on vähän enemmän. Mieluummin juoksen vähän ylimääräistä kuin alakanttiin. Aikaa kului 17 tuntia 48 minuuttia, tahkosin suunnilleen 7 minuutin kilometrejä alusta loppuun.
Tällä viimeisellä lenkillä ehdin jo juhlia mielessäni että vähään aikaan ei tarvitse juosta puolimaratonia. Sitten muistin että päivälleen kolmen viikon päästä olen maratonilla lappu rinnassa. No, ei tosiaan tarvitse juosta PUOLImaratonia..
Melkein 18 tuntia juoksua viikossa on oikeasti ihan älytön määrä. Se on hurja määrä tavalliselle kuntoilijalle vaikka laji olisi mikä tahansa mutta kun miettii että sen juoksee yksin päivästä toiseen tismalleen samalla reitillä.. Ei siinä varmaan mitään järkeä ole mutta mitä sitten?
Joku on joskus sanonut että ultrajuoksijat ja muut pitkän matkan juoksijat pakenevat jotain. Olen huomannut että meistä monilla on ollut jokin trauma tai käänteen tekevä asia elämässä. Mutta emme me sitä juoksemalla pakene. Juuri siksi että juoksemme, meidän ei tarvitse paeta tai piiloutua mitään.
Jos voi antaa kaikkensa juoksun kaltaiselle asialle niin miten paljon voikaan antaa niille asioille jotka ovat oikeasti tärkeitä?
Tosi upeet noi viimiset kappaleet, pohtivat ja aidot... tykkäsin. :) Ja hei onnea, tosi hienosti meni haaste ja oli ilo seurata sitä!! Oot sä kyllä vähän hullu (juosta nyt samaa lenkuraa uudestaan ja uudestaan...), mut niinhän me kaikki vähän omalla tavallamme ollaan?! ;)
VastaaPoistaKiitos Hanna. Pientä hulluutta täytyy kyllä aina olla! :)
PoistaKomppaan Hannaa, vikat kappaleet pisti miettimään :) Onnittelut ihan älyttömästä suorituksesta! Ois siistiä itsekin joskus ottaa joku tällainen hullu haaste vastaan, ehkäpä ens vuonna.. :)
VastaaPoistaEi muuta kuin kehittelemään jotain yhtä älytöntä ;)
PoistaOnnea!! Tässä kun sä ja muut kommentoivat tätä juoksijoiden hulluutta, niin musta on hyvä olla sillä lailla positiivisesti hullu, että uskaltaa tehdä vähän erikoisempiakin juttuja, vaikka se omasta mielestäkin olisi hiukan hassua. Musta on muuten aika hauskasti höpsöä, että joistain vaivoista todetaan, että mukavia vaivoja. Mutta niinhän me juoksuun hurahtaneen ajatellaan, että hyviä nää hiertymät ja mustuneet kynnet, kun ei ne kuitenkaan juoksua haittaa. On sekin aika hienoa, jos osaa olla kiitollinen siitä, että vaivat on lähinnä kosmeettisia...
VastaaPoistaMä intoilen täällä 50 kilsan viikosta, enkä kyllä rehellisesti osaa ees kuvitella, miltä tuntuis juosta kolme kertaa tuo. Mutta on ollut mahtavaa kulkea sun matkassa ja sitä kautta saada aavistus siitä, miltä tuntuu juosta joka päivä puolimaraton. Hieno saavutus, kiitos kun jaoit sen kanssamme!
Olet ihan oikeassa, ei itseään tai tekemisiään saa ottaa liian vakavasti tai aina miettiä mikä on järkevää.
PoistaMähän en ole juossut tänä vuonna kai kuin kerran tuon 50 kilometriä ja se oli viime viikolla :D
Juoksu auttaa näkemään elämän rikkaampana. Juoksu antaa voimia konkreettisesti arkeen. Mielenkiintoista tosiaan miten monella ultrajuoksijalla on pohjalla jokin merkittävä asia elämässä. Ehkä se antaa perspektiiviä jaksaa aina seuraavalle puulle? Olen autistisen, nyt jo miehen (19.v), lapsen isänä ja ultrajuoksuharrastajana erittäin iloinen puolestasi! Onnittelut! Hienosti selviti ja näit miten "kevyet kilometrit" 'kin tuovat monenlaista koettavaa eteen, kun kyllin pitkään taivaltaa. 😊 Hyviä palautumisia!
VastaaPoistaNäin on, kyllä pitkä matka auttaa näkemään niin sanotusti metsän puilta. Joskus tarvitsee juosta vähän pidempään, joskus riittää lyhyempikin matka. Omanlaistaan terapiaa tämä kyllä on varmasti meille monille.
PoistaEn päässyt seuraamaan ja kannustamaan sua reaaliaikaisesti juostessasi näitä 21 kilsan pätkiä, mutta nyt luin kaikki yhteen syssyyn. Hurjahan sä olet! Nostan sulle hattua! (en tiedä huomaatko, kun kilsoja tässä välissä on niin monta). Hyvä että selvisit vähäisillä vaurioilla. Ja muista syödä nyt tavallistakin paremmin! ps. Se postitus jäi maratonhärdellissä. Tuossa se on vieressäni. Lähtee huomenna postipojan mukaan.
VastaaPoistaAi niin sulla oli maraton-reissu! Aika erikoisen lisän sait omaankin taivallukseesi, hyvä että molempien juoksut saivat kuitenkin hyvän lopun.
PoistaKiitos valtavasti jo etukäteen! :)
Loistavaa!!:) Hienoa pohdintaa!
VastaaPoistaKiitti Satu!
Poista