Viikko oli monella tapaa todella hankala. Heti haasteen alussa maanantai ja tiistai olivat aika tukkoisia ja juoksu oli väkinäistä. Torstaina oli se erikoinen episodi jossa juoksun ohessa syljeskelin verta puolentoista tunnin ajan. Vatsa toimi seitsemän päivän aikana hyvin tasan yhtenä päivänä.
Erityisen hyvään juoksufiiliksen tai legendaariseen flow-tilaan en päässyt kuin hetkittäin, joinain päivinä en välttämättä kertaakaan. Koko viikko oli suoraan sanottuna melkoista puurtamista, ellen olisi niin tiukasti sitoutunut tuohon tavoitteeseen niin varmasti lenkit olisivat jääneet kesken.
Ruokaa ja juomaa tuli vedettyä aivan liian vähän kulutukseen nähden. Kaksi ja puolituntia kevyttä juoksua päivässä kuluttaa ehkä 1800 kaloria, palautuminen siitä seuraavana päivänä noin puolet tuosta määrästä. Siihen päälle peruskulutus. En mä oikeasti pystynyt syömään kuin parhaina päivinä noin 3000 kaloria ja huonompina 2000. Vettä kului 2-3 litraa. Ne päivät jolloin jäin tuohon kahteen litraan niin on ihan selvää että se oli aivan surkeaa. 2000 syötyä kaloria ja 2 litraa vettä on sellaisen päivän määrät jolloin liikuntaa ja aktiviteetteja ei kerry yhtään. Tämä osa on täyttä skeidaa harjoittelussani edelleen.
Olisi varmasti ollut hyvä herätys jos homma olisi jäänyt kesken heikon tankkaamisen takia. Pystyin kuitenkin vetämään lenkit alusta loppuun ilman suurempia katkeamisia, tottakai tuli paljon myös väsyneitä hetkiä mutta silti pystyin melko helposti jatkamaan askellusta riittävän pitkälle.
Puolimaratonien juokseminen ei väsyttänyt päivän aikana muutenkaan. Esimerkiksi keskiviikkona menin heti juoksun jälkeen pojan ja hänen kaverinsa kanssa pariksi tunniksi uimahalliin. Näinkin hurja määrä liikuntaa vain lisäsi energiaa entisestään.
Sattumalta töissä oli viime viikolla todella hiljaista, ihan hyvä sattuma tämän haasteen vuoksi mutta huono toimeentulon kannalta.
Mitä hyötyä tästä haasteesta lopulta oli? Moni voisi pitää tällaista täysin turhana touhuna, sisällöllisesti laadukkaat harjoitukset ovat paljon merkittävämpi asia kuin valtava määrä "tyhjiä" toistoja.
Haaste lisäsi itseluottamusta, vaikka koko ajan tuntui siltä että eteen tulee jonkinlaisia ongelmia niin siitä huolimatta jatkoin loppuun asti. Sain roppakaupalla lisää luottoa siihen että tehty harjoittelu niin juoksupoluilla kuin lihasharjoittelunkin parissa on ollut oikeanlaista, lihaksistoni ja niveleni kestävät valtavan määrän liikuttelua ilman prakaamista. Lihaksistossa on juuri sellaista sitkeyttä kuin mitä olen halunnutkin.
Vielä on ihan mahdoton sanoa miten tämä auttaa muutaman viikon päässä häämöttävällä maratonilla. Varmasti kestävyyttä tuli lisää mutta kun etenin koko viikon noin 7 min/km vauhtia niin miten se näkyy sitten kun mennään tuplasti pidempi matka 5.30 min/km tahdilla?
Jalat ja kroppa on niin hyvässä kunnossa että olisin voinut mennä lenkille vaikka jo tänään mutta ajattelin käydä tassuttelemassa muutaman kilsan vasta viikonloppuna. Painonnostotreeneihin menen jo huomenna ja todennäköisesti otan punttia uudestaan jo perjantaina.
Huippuhiihtäjät kuten Iivo Niskanen kuulemma treenaavat keskimäärin 17.5 tuntia viikossa ja Alisa Vainio juoksee kovilla viikoillaan 150 kilometriä. Olen urheilijana tasoltani varmasti siis jossain heidän välissään?! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti