DNS. Juoksuhaaste paketissa ennen kuin se alkoikaan.

Olen viimeiset pari viikkoa rauhassa tarkastellut miltä polvi tuntuu juostessa, lenkit ovat olleet keskimäärin noin 7 kilometrin mittaisia. On tuntunut ihan hyvältä.

Maanantaina kävin illalla juoksemassa 7 kilometriä ja tiistaina aamupäivällä 14 kilometriä. Vieläkään mitään varsinaisia kipuja ei tullut mutta ei polvi noiden juoksujen jälkeen ihan normaaliltakaan tuntunut. Kun kävelin kotona rappusia ylös ja alas ja joka askeleella tuntui jotain niin tiesin että tämä leikki oli nyt tässä. Seitsemän kertaa 21 kilometriä seitsemässä päivässä ei yksinkertaisesti onnistu jos on hiemankin epävarma kropan kestävyydestä.

Toisaalta on vähän haikea fiilis, toisaalta ei. En ole koskaan keskeyttänyt yhdessäkään juoksutapahtumassa tai haasteessa. Satojen juoksulenkkien aikana olen muokannut niitä lyhyemmäksi kourallisessa. Mun mielestä on ihan hyväkin pitää keskeyttämiskynnystä korkealla ettei siitä tule tapa. Mitä pidempää matkaa juoksee niin sitä varmemmin jossain vaiheessa ei tunnu hyvältä. Hyvän ja huonon kivun ja tunteen erottaminen on se avainasia.

Otin tietoisen riskin. Suunnittelin juoksuhaasteen jo viime vuoden lopulla mutta silti päätin tehdä pidemmän voimaharjoittelukauden kuin aiemmin. Tottakai nyt on helppo sanoa että lisäsin juoksumääriä aivan liian myöhään ja nopeasti. Jos olisin alkanut nostaa määriä viime vuoden tapaan maaliskuun alussa - ja vähän rauhallisemmin - niin tilanne varmaan olisi toinen.

Syy tähän ratkaisuun oli siinä että jos ja kun tähtään ultamatkoille lähivuosina, ei voimaharjoitteluun voi enää panostaa kuin lyhyinä, kuukauden tai kahden pätkinä. Nyt keskityin lihaskuntoharjoitteluun melkein puolen vuoden ajan. Uskon että se on jatkossa hyvä perusta josta on hyötyä.

Jonkun mielestä suhtauduin tähän haasteeseen ehkä ylimielisesti mutta kyllä nämä oli ihan tietoisia valintoja ja tiesin nuo riskit koko ajan. Sen myönnän että yliarvioin viime kevään juoksuhaasteen tuoman kokemuksen ja hyödyt. Niillä kilometreillä ei ole enää mitään merkitystä nykyvireeseen, se on vain pohja jolle tämän päivän kunto rakennetaan.

Pidän nyt pari viikkoa täysin juoksutonta aikaa. Mielessä on jo rauhallinen suunnitelma jolla nostan pikkuhiljaa juoksumääriä viikko viikolta. Uskon että edessä on kaikkien aikojen juoksukesä.

Juoksen seitsemän puolimaratonia seitsemässä päivässä syyskuussa. Näin se myös palvenee erinomaisesti lokakuun maratonia. Tällä tavoin saan tästä haasteesta ehkä jopa suuremman hyödyn kuin jos olisin juossut sen nyt, puolikuntoisena ja väärässä kohdassa kautta. Parhaassa tapauksessa ensi syksy on lähtölaukaus ultravuodelle 2016.