Pitää varmaan tähän alkuun tähdentää että en ollut huhtikuussa varsinaisesti telakalla. Moni joutuu olemaan erossa rakkaista harrastuksistaan todella pitkiäkin aikoja vammojen ja loukkaantumisten vuoksi mutta mulla oli kyse huhtikuussa varotoimenpiteestä jolla kevensin ja lyhensin juostuja määriä välttääkseni ehkä jonkun pahemman vaivan.
Harjoituspäiviä kertyi 17, näistä kymmenen piti sisällään juoksulenkin, viisi painonnostoharjoituksen ja kaksi omatoimisen voimatreenin. Kävin siis tavallisella kuntosalilla kuukauden aikana tasan kaksi kertaa! :D Enpä muista koska olisin siellä viettänyt noin vähän aikaa, aika kalliiksi muodostui noiden käyntien hinta. Maksan vuoden kortista noin 430 euroa joten jos sen jakaa kahdellatoista kuukaudella niin yhdelle treenille napsahti 17.5 euron hintalappu. Varmaan ihan hyviä reenejä oli nuokin mutta enpä välttämättä olisi tuollaista kertamaksua tiskillä suorittanut..
Kymmenellä juoksulenkillä kilsoja kertyi yhteensä 72. Vuoden alusta saldo on nyt 256km. Huhtikuu ei siis tuonut muutosta määriin ja näillä näkymin ei tuo toukokuukaan kun lähden maltillisesti nostamaan kilometrimääriä. Uskotaan ja toivotaan että juoksukesä 2015 kesäkuun alusta elokuun loppuun toisi vaikka 500 kilometriä. Muuten vuoden tavoite - 1300 juoksukilsaa - on todella monen mutkan takana.
Kaikki kuukauden viikot olivat kuormittavuudeltaan kevyitä, yksittäisiä kovia suoritteita kohden oli aina monta hyvin kevyttä. Jonkinlainen piilevä kuntohuippu on kyllä tosi asia, siitä kerron huomenna enemmän.
Pakko olla ihan rehellinen ja myöntää että ei ole ollut kovin helppoa olla välitilassa. Ei kunnossa mutta ei loukkaantuneenakaan. Onko tämä höllääminen ihan turhaa, olisiko paikat kestäneet muutenkin? Vai hajoaako ne joka tapauksessa kun lähden taas täysillä liikkeelle? On hienoa ettei ole kipuja mutta silti tuntuu kuin kaikki ei olisi ihan kunnossakaan.
Vappupäivänä kuntosalilla eräs kanssatreenaaja kysyi onko mulla ongelmia polvien kanssa kun niistä kuuluu kyykätessä niin kova ääni. Vastasin että ei ole. Mulla on aina kuulunut polvista rutinaa, pauketta ja napsumista kun menen kyykkyyn mutta ne eivät ole silti mitenkään vaivanneet. Juteltiin kaikenlaista liikkumisesta. Hän näytti polvessaan olevaa leikkausarpea ja kuvaili pitkää toipumista polvileikkauksesta, heikentynyttä ja "eriparista" jalkojen voimatasoa. Sitä miten juoksut on ohi ja hankittuna on maantiepyörä.
Mulla ei ole ikinä ollut todellisia ongelmia polvien kanssa ja toden totta toivon että ei ole jatkossakaan. Melkein alkaa itkettää kun edes ajattelen koko asiaa. Elämä kun ei ole sellaista että "viisaita" ratkaisuja jotenkin palkittaisiin. Ei tästä mun puolitelakasta ole välttämättä mitään hyötyä. Nivelet voi räjähtää palasiksi koska vaan. Mut se riski on vain otettava jos haluaa elää eikä pelätä ja murehtia.
Tsemppiä sinne kovasti! Terveys on tärkeintä, onneksi osaat kuulostella kroppaa ja tehdä höllennyksiä kun siltä tuntuu. Uskon, että siitä on kuitenkin apua ettei paikat mene rikki. Ja totta turiset, kiitollinen tulee olla että ei ole pahoja loukkaantumisia. Mutta jos sellaisiakin joskus tulee, niin ei kun fightback-asenteella etiäpäin! Toivotaan parasta toukokuuhun!! Aurinkoista kevättä, vai uskaltaisko sanoa jo 'alkukesää'. :)
VastaaPoistaToukokuu olkoon toivoa täynnä :) Pitää vaan tarkkaan suunnitella miten edetä ja pitää suunnitelmista kiinni, uskon että sillä tavoin ei tuu turhia hötkyilyjä. Eiköhän tää tästä, yleensä pysyn kyllä positiivisena kun ymmärrän miten paljon huonomminkin voisi olla.
PoistaHöö, toivotaan että sun keventelystä on nyt hyötyä :) Ja eiköhän ole! Fiksuja päätöksiä olet tehnyt! Mullakin polvista kuuluu inhottavia naksahteluja välillä... vaikka ei pitkään aikaan ole ollut ongelmaa niiden kanssa *kopkop* ... nuorena meni lumpio sijoiltaan kahdesti :/ Mukavaa toukokuuta, kroppaa kuunnellen eteenpäin :)!
VastaaPoistaOon alkanut miettimään sitäkin mitä jos niissä polvissa onkin jotain rakenteellista vikaa, hyvin on kyllä pysynyt piilossa monta tuhatta juostua kilometriä, maratonit ja muut treenit jos näin on. Mutta pitäiskö silti mennä varmuuden vuoksi kuvauttamaan polvet jo nyt vai vasta sitten jos ja kun käy jotain pahempaa?
PoistaMä haluan uskoa, tai ainakin vielä uskon (kunnes toisin tapahtuu, heh) että kroppaa kuuntelemalla suuremmilta vammoilta voi välttyä. Kaikenlaista tulee, sitten ehkä himmataan, mutta aika nopeasti kroppaa kuunnellen vähän niinkuin siedättämällä totutetaan se "heikoin lenkki" menoon uudelleen mukaan. Niinkuin olet tehnytkin.
VastaaPoistaEn tiedä, mutta jos intuitio (tai jotkut alitajuiset tuntemukset) kertoo että kaikki ei ole kunnossa, niin ehkä silloin kannattaa selvittää mistä on kyse. Varsinkin kun kyse on itselle niin tärkeästä asiasta. Ja se tuli mieleen että olisiko jostain hyvästä askelklinikasta apua, vai onko sitten ihan niistä painonnostotreeneistä ja kyykyistä johtuvaa. Tsemppiä nyt joka tapauksessa kuitenkin!
Olen miettinyt ihan samoja juttuja. Kyykyissä tai painonnostotreeneissä ei ole tuntunut kipua eikä niiden jälkeenkään vaan vaiva on tuntunut enimmäkseen pidemmillä juoksulenkeillä. En usko että askelluskaan olisi yhtäkkiä muuttunut kun aiemmin ei oo ollut mitään ongelmia. Mutta eihän näistä tietysti koskaan tiedä.. Tismalleen samalla kenkämallillakin juoksin koko viime vuoden, käytetyt vain vaihtui uusiin alkuvuodesta.
PoistaOlen päättänyt että jos vaiva jatkuu niin käyn kuvauttamassa polvet ja katsellaan urheilulääkärin kanssa niitä sitten kimpassa. Toivotaan että menee ohi tämän juoksutauon aikana!