Jos elettäisiin teletappimaailmassa jossa päivät on kukkaiskedolla pomppimista ja tappivanukkaan syömistä niin olisin juossut viime viikolla 75 kilometriä ja tällä viikolla saman verran. Tosielämässä juoksin viime viikolla 6 kilometriä ja tällä viikolla en ole treenannut yhtään millään tavalla.
Olisi todella hermoja raastavaa jos kalenteri olisi tyhjä ja olisin koko ajan vain miettinyt joko voi mennä testaamaan tuntuuko jalat hyvältä, normaalilta. Oltiin kuitenkin jo alkuvuodesta varattu tähän alkuviikkoon laivaristeily ja muutenkin tälle viikolle on sattunut kalenteri täyttymään niin ettei montaa juoksulenkkiä olisi edes ollut mahdollista juosta. Tässä tilanteessa se on ollut todella hyvä juttu. Pääkoppa on ollut keveä kun ei ole ollut syytä stressata siitä voiko jo mennä poluille.
 |
| Reissuklassikko, tatskat matkaseuralaisen kanssa. |
Telakka, heiveröinenkin, on aina vaikea paikka. Tietää että vain lepo auttaa mutta silti on koko ajan hinku mennä ja yrittää. Toisaalta pelottaa mennä kokeilemaan. Mitä jos oudot tuntemukset ja jopa kipu palaa? Olen rakentanut päähäni kymmenen erilaista skenaariota huomiselle, ylihuomiselle, ensi viikolle, parin viikon päähän, ens kuukauteen ja ensi syksyyn jos asiat menee yhdellä tai sitten jollain toisella tavalla.
Se että en ole viime perjantain jälkeen treenannut millään tavalla tuntuu jo taas siltä kuin ei olisi tehnyt yhtään mitään koskaan. Tällä viikolla en ehdi tekemään yhtään voimaharjoitusta. Sellaisia viikkoja ei ole muuten ollut montaa viime vuosina. Ehkä vuosi sitten viimeksi.
Jospa vain huomenna saisi pari-kolme kilometriä kasaan niin että jää hyvä fiilis, ei sitä tässä kohtaa muuta kaipaa tai tarvitse.
Höö, kurja vaiva nyt siellä. :( Mutta paras tietty ottaa ihan iisisti ja katsella tilannetta. Vielä puhutaan niin lyhyestä telakasta. Etkä varmaan haluakaan siitä kovin pitkää? Eli malttia! (Helppo se on täältä huudella..) :)
VastaaPoistaIhan hyvä että huutelet, itsekin huutelen aina muille samasta asiasta :) Pakko se on pyrkiä palaamaan niin rauhassa kuin mahdollista ettei käy huonosti. Tää on tällaista nuorallatanssia, toivotaan etten mätkähdä alas yläilmoista.
PoistaNo voi, toivottavasti vaiva ei enää palaa kun aloitat taas juoksemisen! Pääkopan kannalta varmasti risteily ja muutkin kiireet tekevät hyvää tähän saumaan. Ja tuo on kyllä niin totta kans, että jos on hetken liikkumatta niin tuntuu ettei olisi mitään koskaan tehnytkään. Tsemejä ja kärsivällisyyttä!
VastaaPoistaVaivat tuntuu aina olevan yhtä paljon - tai jopa enemmän - henkistä kuin fyysistä kamppailua. Liikunta on tosiaan kuin huume ja sen huomaa parhaiten kun joutuu olemaan hetkenkin ilman.
Poista