Keskiviikkona oli paluu karuun painonnostoarkeen. Taukoa painonnostoliikkeistä oli tullut kaksi viikkoa ja peruspunttiakin olin ottanut vain kaksi kertaa kevyesti. Tuntuipa todella hankalalta. Pelkällä tangollakin tempaukset jäivät koko ajan eteen ja putosivat alas ja meni yllättävän monta nostoa ennen kuin alkoi kulkea edes kohtuullisesti. Kyykyissä tauko ja määrien putoaminen näkyi vielä selvemmin, samat raudat jotka olivat kohtuullisen iisisti tulleet kaksi viikkoa sitten kyykyn kautta rinnalle ja saksaamalla suorille käsille eivät meinanneet nousta edes pelkkinä etukyykkyinä. Taantumuksen tiellä ollaan ja sama meininki varmasti vain jatkuu kun juoksu on pääosassa. Turha valittaa, oma valintahan tämä on. Tiedän myös että punttailut alkaa kulkea kun niihin enemmän panostaa. Jatkossa saan tehtyä pari tiukkaa punttia viikossa joka on jo paljon parempi kuin nämä viime viikkojen vähäiset ja kevyet raudan kolistelut.
Jossain vaiheessa painonnostokoulun treeniä toisella puolella salia alettiin supisemaan ja osoiteltiin mua kohti. Vähän taisivat naureskellakin. Eivät sentään sormella osoitelleet surkeaa virettäni vaan kyse oli siitä että uutta harrastajaa lohduteltiin siinä miten heikkokin liikkuvuus ja haastava lähtökohta paranee kummasti kun on intoa harjoitella. Olin siis elävä esimerkki siitä että kankeakin kaveri pääsee kyllä kunnon kyykkyyn kunhan vain malttaa pikkuhiljaa parantaa liikkuvuuttaan. Enpä minä vieläkään mikään painonnostolavojen partaveitsi ole mutta ehken ihan kaikista tylsin perkuuveitsikään.
Keskiviikon treenien yhteydessä sain yllättäen käpälääni myös kansallisen kakkosluokan tuomarikortin. Viime aikojen aktiivisuus toimitsijana on siis kannattanut. Tästä lähtien voin toimia painonnostotuomarina kaikissa kotimaisissa kilpailuissa SM-kisoja lukuunottamatta.
Eilen torstaina kävin juoksemassa seitsemän kilometriä, sujui hyvin. Fiilikset on korkealla mutta ensi viikko näyttää lopulta miten juoksuhaasteen aloittamisen käy. Yritän juosta ensi viikolla 3x 10-15 km ja jos ne sujuvat mainiosti niin annan itselleni starttiluvan seitsemän puolimaratonin viikolle.
Polvivaivoille on ehkä löytymässä selityskin. Mitä ilmeisimmin pitkään kestänyt kova voimajakso ja erityisesti kyykyt ovat laittaneet etureidet sellaiseen kuntoon että ne jumiuttavat ja laittavat polvelle painetta kun juostu matka pitenee. Etureiden lihakset ovat varmasti joutuneet koville kun olen ottanut kolmesti viikossa esimerkiksi 5x5 etukyykkysarjoja.
Olen ihan rehellinen. Viime vuonna puhuin lihashuollosta ja pitkin kevättä ja kesää ihan oikeasti rullailin lihaksia auki joka ainoa ilta. Jossain vaiheessa loppukesää tai syksyä se sitten jäi. Lihakset tuntui hyviltä enkä tuntenut tarvitsevani sitä. Rulla jäi huoneen nurkkaan. Viisas päätös, hä! Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Kiristävä paineen tunne on nimenomaan kohdistunut polvilumpion päälle ja polven yläreunaan joten voi olla että arvio etureisien syyllisyydestä on oikea. Ja oli muuten jäätävässä kunnossa eilen illalla nuo etureidet kun tuli tuon parin viikon tauon jälkeen otettua taas kunnon etukyykkyjä painonnostossa.
Tämän tarinan opetus ei ole se että ei kannata kyykätä jos haluaa juosta. Mun mielestä kannattaa - usein, syvälle ja ennen kaikkea puhtaalla tekniikalla. Mutta lihashuoltoa ei kannata todellakaan laiminlyödä.
Eilisestä vielä sen verran että mun piti itse asiassa olla Helsingissä, kalenteriin oli merkitty historiallinen HEL Clásico, stadin derby HIFK - HJK. Lopulta se ei oikein onnistunut ajankäytöllisesti eikä muutenkaan. Päädyin tilaamaan Urheilusanomat, kympillä saan joka viikko tuoreen lehden postilaatikkoon, digitaaliset lehtiarkistot ja nettitunnukset joilla voi katsoa kaikki liigamatsit ja paljon muutakin urheilua. Tuo olisi ollut pilkkahinta yksistään kotiinkannetusta lehdestä tai nettilähetyksistä mutta yhteishinta on jo hävyttömän halpa. En hirveästi ehdi varmaan otteluja seuraamaan - derbystäkin ehdin näkemään vain osan - mutta lähetys vaikutti niin laadukkaalta että saatan jatkaa tilausta kauden loppuun asti, vaikka vain kannatuksen vuoksi. Hieno kultuuriteko lähettää laadukasta kuvaa jokaisesta matsista.
Urheilussa usein isoimmat matsit eivät ole lopulta niitä viihdyttävimpiä tai pelillisesti korkeatasoisimpia, isot paineet, virheiden välttely ja tappion pelko ajavat pelaamaan varman päälle mikä ehkä joskus näyttää tylsältä. Kaikesta huolimatta täysi stadion, 10 000 katsojaa, varmasti kokivat aika ainutlaatuisen elämyksen kotimaisilla kentillä.
Pidän tänään lepopäivän sillä kohta ei ehdi huilailemaan. Viikonloppu on tuutattu jo aikoja sitten täyteen erittäin mielenkiintoisia urheilutapahtumia joissa pääsen testaamaan itseäni eri tavoin. Pyrin kirjoittelemaan niistä ensi viikolla tarkemmin. Kliffaa hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti