Heiveröistä hölköttelyä ja painonnostoa läheltä ja kaukaa.

Kävin äsken juoksemassa. Tärisin jo pelkästä juoksukamojen päälle pukemisesta, niin paljon mietitytti miten sujuu. Päätin juosta kolme kilometriä mahdollisimman hitaasti, rennosti ja kevyesti. Tasaista reittiä, usein olen noilla seuduilla heittänyt yhden tiukan mäen ylös ja alas mutta nyt päätin ohittaa sen.

Ekat viisi-kuusi askelta polvi tuntui oudolta. Meinasin jo hermostua mutta saman tien kaikki tuntemukset katosivat. Juoksu rullasi rennosti ja mukavasti hitaallakin köpöttelyllä. Ehdin jo tuulettelemaan ja fiilistelemään tulevia koitoksia kun todellisuus iski juuri ennen reitin viimeisiä metrejä. Polvessa tuntui hieman inhaa fiilistä jota en osaa kuvailla sen tarkemmin. Jonkinlaista pientä kireyttä lumpion sisällä?

Eipä tää testilenkki mieltä täysin rauhoittanut. Toisaalta ongelmia olisi voinut olla alusta loppuunkin mutta lopulta 95% reitistä meni erittäin hyvin, täysin normaaleilla tuntemuksilla.

Jatkan aiemmin erinomaisesti toiminutta systeemiäni jossa sairastelujen tai muiden ongelmian jälkeen poluille palataan lisäämällä matkaa kilometri tai pari kerrallaan. Yritän viikonloppuna hölkötellä neljä kilometriä ja katsotaan mihin suuntaan vaiva kääntyy.

Normaalissa viikkorytmissä eilen olisi ollut painonnostokoulu ja niinhän se olikin mutta tavallista treeniä ei ollut luvassa mikä sopi ihan hyvin tähän tilanteeseen. Vuorossa oli kevätlukukauden kisat joissa aloittelijat ja tavalliset harrastelijatkin pääsee kokeilemaan millaista on osallistua virallisiin kilpailuihin punnituksineen ja tuomarointeineen. Olin itse tuomarina, nämä kun on lähes ainoita tapahtumia joissa pääsen alimman tason tuomarikortillani tositoimiin. Onneksi erilaisista toimitsijan tehtävistäkin saa suoritusmerkintöjä tuomarikorttiin ja näillä näkymin ensi keväänä olen jo kansallisen tason tuomari.

Punttikoululaisten kisojen jälkeen olikin jo kiire kotiin katsomaan miten meidän seuran ykkönostaja Anna Everi pärjäsi EM-kisoissa Georgiassa. Eurosportin suora lähetys oli jo käynnissä, Annan työnnöt ehdin näkemään livenä mutta tempaukset piti tsekata digiboksilta. Ja oli muuten jäätävän kovia nostoja! Erittäin helpon näköisiä tempauksia, ensin 83 kiloa, sitten 86 ja lopuksi vielä 88 kiloa. Kolme onnistunutta nostoa ja tempauksesta irtosi suomalaisittaisin erittäin harvinainen 5. sija kansainvälisissä aikuisten arvokisoissa.  Työnnössä oli pientä ongelmaa, eka nosto 105 oli hieman huolimaton ja putosi ennen aikojaan. Toisella yrityksellä se tuli erittäin varmasti. Viimeiseen nostoon lastattu 108 kiloa ei tullut rinnalle, Anna oli oksennellut pari päivää ennen kisoja ja pieni voimattomuus siinä näkyikin. Treeneissä otettu ennätysrauta 110 kiloa on kyllä erittäin lähellä ja varmasti tulee täysissä voimissa. 200 kilon yhteistulos sitten syksyllä Houstonin MM-kisoissa?!

(c) https://www.facebook.com/wonderlifter

Yhteistuloksella 193 kiloa Anna sivusi omaa suomenennätystään ja sijoittui seitsemänneksi, myös työnnössä sijoitus oli seitsemäs. Jos tuo treeneissä nähty 110 kilon rauta olisi noussut niin Anna olisi ollut sekä työnnössä että yhteistuloksessa peräti neljäs.

Painonnoston nuortakin voimaa on ollut hienosti viime aikoina esillä, Helsingin Sanomat kirjoitti pari viikkoa sitten 9-vuotiaasta Viivi Raudasojasta, http://www.hs.fi/sunnuntai/a1427947555162 .

Muista lajeista pitää muuten mainita vielä yksi mielenkiintoinen tilanne joka on perin harvinainen mutta kuuluu lajiin. Sunnuntaina käydyssä maantiepyöräilyn suurklassikossa, Paris-Roubaixissa nimittäin pääjoukko kirjaimellisesti katkesi.



Pääjoukossa tyhmyys tiivistyy, onneksi ei käynyt pahemmin. Mitäpä jos joku olisi vaikkapa kaatunut kiskoille? Yksi dorka saa puomista päähänsä, yksi kylkeensä, joku onnistuu törmäämään toisella puolella olevaan puomiin. Sääntöjen mukaan näistä pitäisi tulla hylkäys mutta mihin vedetään raja, siihen kun puomit lähtivät laskeutumaan? Olisi ollut aika vähän porukkaa loppumatkasta jos puolet pelotonista olisi diskattu. Tuo viimeinen sankari nyt on täysin kaheli. Eipä siellä juuri kukaan odottanut junan ohittamisen jälkeen puomien nousemistakaan.

No, kaikesta huolimatta pyöräily on herrasmieslaji jossa toisen epäonnen hyödyntämistä ei hyväksytä. Edellä ajaneet hidastivat vauhtia ja venasivat että täysin kisaan kuulumattoman asian takia aikaa menettäneet pääsivät mukaan porukkaan.

Joskus juoksutapahtumissa on käynyt mielessä että olisipa jännää jos juna sattuisi reitille, nopeasti mietittynä nimittäin melkein kaikissa kisoissa reitti on ylittänyt kiskot, joskus moneenkin kertaan. Osa näistä on ollut myös puomittomia tasoristeyksiä, vähän huono yhdistelmä pitkän matkan meditatiiviseen flow-juoksuun!